keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kivikon kauneus ja mahtava oivallus!

Loivasti viettävällä tontillamme on kivipengerrys, ja pikkuhiljaa olen istutellut kivien koloihin erilaisia kivikkokasveja. Nyt kun osa kasveista on alkanut levitä kolosissaan, huomaan, kuinka ihania kivikkokasvit ovatkaan! Kevät kevään jälkeen ne tuntuvat nostavan päätään yhä uljaammin vaatimattomasta maaperästä huolimatta - ja kuinka kauniilta esimerkiksi hopeahärkki näyttääkään kiveä vasten!

Kivikko toimii nyt hienona aasinsiltana asiaan, jonka olen tänään oivaltanut ja jonka haluan jakaa kanssanne. Olen ihminen, joka on tehnyt elämässään aina melko turvallisia ja helppoja valintoja, etenkin opintojen ja töiden suhteen, mutta varmasti monessa muussakin asiassa. Varmuus, jatkuvuus ja tuttuus on mennyt monta kertaa ohi sen, mitä sydän on sanonut. On niin helppoa palata totuttuun. Aika usein olen karistanut mielestäni kaihoisat ajatukset siitä, olisiko minua varten jotain muutakin, sillä nythän täytyy olla hyvä näin. 

Viime viikkoina työrintamalla on ollut hieman kivikkoista. Kun varmuus tulevasta viedään, epävarmuus vie liiaksi tilaa.  Monta yötä meni asian kanssa pyöriskellessä, kunnes tänään sain asialle päätöksen. Olen tyytyväinen, että päätös tehtiin puolestani, sillä itse en olisi sitä osannut tehdä. Kun nyt niin kovin pidän tutusta ja turvallisesta. Nyt kuitenkin tuntui, kuin olisin nähnyt kivikon kauneuden ihan uusin silmin! Nyt minulla on mahdollisuus johonkin uuteen, kun tuttuun ja turvalliseen ei tarvitse palata.


Olo on helpottunut ja innostunutkin. Päivällä lasten kanssa nurmikolla loikoillessa, isomman kanssa jäätelöä nautiskellessa elin todeksi sen, että paras hetki on NYT. Tulevassa ei kannata elää, huominen huolehtikoon itsestään! Nyt minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa kotona pidempään, jos siltä tuntuu. Voin etsiä uusia haasteita, jos siltä tuntuu. Mahdollista on myös hakeutua myöhemminkin tuttuun ja turvalliseen. Jos siltä sitten joskus tuntuu.

Se, että joskus hyppää tuntemattomaan, astuu ovesta, josta ei koskaan ennen ole kulkenut, tekee asiat tunteen johdattamana ja sietää epävarmuutta, saattaa johdattaa johonkin hienoon ja jännittävään. Tai ihan yhtä tavalliseen ja kohta myös tuttuun. Vanhaankin on lupa palata, vaikka välillä katsoisi, mitä elämällä on tarjota. 

Epävarmuuden sieto ja hetkessä eläminen. Siinä on pari asiaa, jotka aion yrittää pitää mielessäni tulevaisuudessa. En sano, että teen niin tai olen kovin hyvä siinä, mutta yritän. Yritä sinäkin!


4 kommenttia:

  1. Jos tulkitsen tämän oikein, niin toisaalta harmi, ettei se sitten natsannutkaan, mutta kyllä sulle on jotain vielä parempaa edessä!

    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein Paula tulkitsit. Toisaalta harmi juu, olisi ollut niin helppo palata, mutta niin monta kertaa olen tässä vuosien varrella miettinyt, että muutkin kortit vois kattoa. Hyvä näin. :)

      Poista
  2. Ilmeisesti jotain muuta tarpeellista ja antoisaa on oven takana odottamassa. Kummasti se elämä kuljettaa oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista

Kiva kun jätät kommentin! :)