Hahhah ja vielä yhden kerran hah. Selailin muutamia harvoja luonnoksissa olleita postauksia ja tämän yhden kohdalla alkoi vähän naurattaa. Tässä kohtaa on parempi nauraa, vaikka itkeäkin kai voisi.
Vaikka olenkin ollut perhepedin suuri kannattaja, noin kuukausi sitten siirsimme sekä isosiskon sängyn että pikkusiskon pinniksen pois makkaristamme siinä toivossa, että molemmat alkaisivat nukkua yönsä samassa huoneessa ja saisimme vähitellen jonkinlaisen nukkumisrauhan taloon. Kovin paljoa en olekaan täällä blogissa valottanut öidemme sujumista, mutta kerrottakoon nyt sen verran, että huonosti on nukuttu viimeiset kymmenen kuukautta. Perheemme pienempi neiti on ollut kovin eri maata nukkumisasioissa kuin isosiskonsa, joka nukkui perhepedissä erittäin hyvin koko vauva-aikansa.
Innosta piukeana tietenkin räpsin heti pari kuvaa makkarista, kun vihdoin siellä oli vain parisänky eikä kolmea erikokoista sänkyä vierekkäin. Kun aloin kirjoittaa, en jostain syystä saanutkaan sanoja aikaiseksi. Oli tarkoitus kirjoitella makkarin sisustussuunnitelmista, mutta jokin siinä tökki. Postaus jäi luonnoksiin erittäin vajaana.
Se mikä tökki, taisi olla tietoisuus epäonnistuneesta nukkumisjärjestelyn uudistuksesta. Ensimmäisen yön isosisko nukkui hyvin omassa huoneessaan, mutta pikkusiskon takia ravasimme yöllä huoneesta toiseen vähintäänkin kymmenen kertaa. Seuraavana yönä päätin, että minä nukun patjalla lastenhuoneessa ja isosisko nukkuu väliaikaisesti isän kanssa meidän makkarissamme. Ajattelin, että täytyy ensin totuttaa pikkuinen uuteen järjestelyyn.
Pikkuneiti ei tottunut nukkumiseen uudessa huoneessa yössä eikä kahdessa, eikä vielä viikossakaan. Jaoimme mieheni kanssa yöt. Alkuviikon minä nukun patjalla lastenhuoneessa ja loppuviikon siellä nukkui isi. Koetettiin unikouluttaa tuloksetta. Tosiasiassa tulos oli se, että kaikki olivat väsyneitä. Päätimme siirtää pinniksen takaisin makuuhuoneeseemme. Saadaanpa edes nukkua kunnon sängyssä.
Tällä välin esikoinen oli tottunut hyvään saatuaan nukkua aikuisten sängyssä. Ei suostunut enää neiti omaan huoneeseen, vaikka ensimmäisen yön siellä nukkuikin ihan innoissaan. Ei oikeastaan olisi suostunut enää edes omaan sänkyynsä. Siispä siirsimme patjan lattialle aikuisten sängyn viereen. Siinä neiti suostui nukkumaan ensimmäisen yön.
Nyt patjalla sängyn vieressä nukkuu isi. Oih ja voih näitä nukkumisjärjestelyitä! Täytyy kuitenkin todeta, että nyt samassa huoneessa olemme kuitenkin nukkuneet taas kaikki ainakin kohtuullisesti. Ei ehkä vielä ollut aika. Ehkä näillä nukkumisjärjestelyillä on turha vaivata päätään kovin paljoa. Kunhan kaikki nukkuvat edes jotenkin.
Unikoulua ja yösyötöstä vieroittamista täytyy varmaan kokeilla uusin voimin taas hetken päästä. Meidän pienimmäisemme kohdalla olen vain aika skeptinen unikoulun suhteen, sillä neiti on kaikin tavoin niin eri maata kuin siskonsa, joka tässä vaiheessa oli nukkunut jo hyvän tovin täysiä öitä, ja yösyötöistä vierottaminen hoitui muutamassa yössä muutaman kevyen itkukohtauksen saattelemana. Niin ovat erilaisia.
Makkarin sisustusrintamalla ei siis ole juuri esiteltävää. ;)
Onko siellä lukijoissa kohtalotovereita?
Meillä nukutaan ja välillä vähän kukutaankin kaikki viisi samassa huoneessa eikä minkäänlaisia nukkumisjärjestelyn muutoksia ole vielä lähipiirissä ;) Jos vuoden sisään saataisiin jotain muutosta aikaiseksi, mutta lohduttaudun ajatuksella, että ei ne enää teini-ikäisinä äitin ja isin kanssa halua nukkua :D Eiköhän se siitä...joskus... -Jenni
VastaaPoistaNiinpä! Aika aikaansa kutakin. Tuskinpa tosiaan enää teineinä kovin usein äitin ja iskän kainaloon könytään. Ja silloin meillä on IKÄVÄ niitä kainalohetkiä! :D
PoistaMusta on outoa, että kun niin moni vauva- ja pikkulapsiaikaan liittyvä asia on niin tarkoituksenmukainen, niin tämä uniasia ei. Ruuhkavuosina sitä unta tarvitsisi itsekin palautumiseen ja latautumiseen ja juuri silloin ne hyvät yöt on kortilla. Sitten kun lapset kasvaa niin se oma unentarve alkaa vähentyä. Ei käy järkeen! ;)
VastaaPoistaEi tosiaan mene jakeluun! Miksei kaikkia vauvoja ole ohjelmoitu nukkumaan yöllä klo 20-08 ja päivällä vielä yhdet parin tunnin unet! :D
PoistaKokemusta on nopeasta ja vaikeasta yösyöttövieroituksesta ja unikoulusta. Tuli kiire, kun 3 viikossa piti useita kertoja yössä ruokaileva muksu saada yönsä nukkuvaksi, jotta äiti kykenisi töihin. Kivuliasta oli enemmän äidille, ja alkuun äiti nukkui toisessa kerroksessa korvatulppien kanssa ja rinnat kivistäen. Mihinkään lapsentahtisiin systeemeihin ei ollut aikaa valitettavasti. Yösyötöistä oli tullut noottia jo 8kk neuvolassa...Ristiriitaiset odotukset ja ohjeet eivät ainakaan helpottaneet äidin tuskaa (lapsentahtinen täysimetys vs. vauvalle normaali 5-ateriaa päivässä ruokarytmi ilman yösapuskaa).
VastaaPoistaKovasti tsemppiä teille ja eheämpiä öitä!