Kolmevuotiaamme on tosi kova askartelemaan. Vaikkei hän kovin pitkiä aikoja omissa leikeissään viihdykään, saattaa nyt kulua jo pitkäkin tovi erilaisten puuhakirjojen, saksihommien tai liimailujen parissa. Erityisesti helmien pujottelua tyttö on harrastanut viime aikoina paljon.
Kun neiti keksi helmihommat pitkän tauon jälkeen, hän innostui hommasta niin, ettei millään malttanut lopettaa. Syntyi kerralla viisi rannekorua. Jollain kummalla höynäytyksellä sain hänet päiväunille, ja hädin tuskin silmänsä auki saatuaan hän tuumasi jatkavansa helmihommia taas.
Torstaiaamuisin Pikkukakkosessa on askartelutuokio, jota neiti tänäkin aamuna katseli ja käski minutkin katsomaan. Siellä askarreltiin jääkarhun pesää. Ei ole vaikea arvata, mitä meillä tehdään, kun neiti tulee kerhosta.
Kolmevuotiaan kärsivällisyys on aika huono, jos tiedossa on jotakin mukavaa. Kovin kauan ei malttaisi odottaa, vaan hommiin pitäisi päästä heti. Välillä tämä piirre ärsyttää aika kovasti, sillä jääkarhun pesän askartelu ei välttämättä ole prioriteettilistallani ensimmäisenä, kun palaamme kerhosta.
Silti. Tunnistan tytössä aika paljon itseäni. Jos jotakin saa päähänsä, se pitää yleensä toteuttaa heti, ja jos jostakin innostuu, ei millään malttaisi lopettaa. Arvatkaas, mikä piirre minussa ärsyttää miestäni eniten? Niinpä. Juuri se sama piirre, jonka esiintymistä tyttäressäni aika usein voivottelen. :D
Vielä on muuten huomisiltaan asti aikaa osallistua Ellan ja Ebban lahjakorttiarvontaan! Klikkaahan itsesi arvontapostaukseen TÄSTÄ, ja hihkaise, mitä lahjakortilla hankkisit. Myös Facebookin puolella voi osallistua arvontaan. :)
Voi ihanaa, sulle on kasvamassa kanssatuunailija :)
VastaaPoistaKärsivällisyyskin kasvaa pikkuhiljaa ♥