Muistamiset hoitotädeille ja hyviä fiiliksiä

Tällä viikolla monessa koulussa ja hoitopaikassa vietetään kevätjuhlaa. Eilen kevätjuhla oli myös meidän pikkuneitiemme ihanassa ryhmiksessä. Juhla oli rento ja eteni täysin lasten ehdoilla. Lapset olivat suunnitelleet itse esityksiä breakdancesta Joulupukki-lauluun (!) ja keppihevoskirmailuihin. Ihan kaikkea suunniteltua ei uskallettu esittää, mutta siitä ei tehty numeroa.

Ensimmäinen kevät hoidossa on takana, ja jälleen voi todeta, että hoidon aloitus oli helpompaa kuin uskoinkaan. Toki oman osansa on tehnyt se, että tämän kevään epäsäännöllisten työaikojeni ansiosta lasten on tarvinnut olla hoidossa ainoastaan kymmenen päivää kuukaudessa. Noin puolet kuukauden arkipäivistä on siis edelleen ollut ihan tavallista kotiarkea. Suurin tekijä hyvässä päivähoitokeväässä on kuitenkin ollut ihanalla hoitopaikalla ja sitäkin ihanammilla hoitajilla. Ryhmis on sopiva sekoitus perhepäivähoitoa ja päiväkotielämää. Lapsia on sen verran, että kaikilla on omanikäisiään leikkikavereita, mutta meno ei kuitenkaan ylly ihan mahdottomaksi, sillä joukossa on sekä pieniä että isoja. Hoitajilla on varmasti kädet täynnä töitä tällaisenkin lapsikatraan kanssa, mutta silti tuntuu, että heillä on aikaa myös yksilölliseen hoivaan, kun sitä tarvitaan. Syksyllä neidit aloittavat kokonaisen hoitoviikon, ja on tosi mukavaa, että hoitopaikka säilyy tuttuna ja turvallisena.

Vaikka kesäkuussa hoito vielä jatkuukin, on kevätjuhlassa kiva muistaa hoitotätejä jotenkin ja kiittää siitä työstä, jota he lapsiemme kanssa päivittäin tekevät. Itsekin opettajana olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein, eikä isoja lahjoja tarvitse hankkia. Ihan itse tehdenkin saa aikaiseksi monenlaista pientä kivaa. Meidän hoitotädeillemme lähti tänä keväänä purkit ruusu-laventelijalkakylpysuolaa. Kuivatin ruusun terälehtiä ja laventelin oksia ja murustelin ne karkean merisuolan joukkoon. Sitten laitoin suolan pilttipurkkeihin, joiden kannet maalasin valkoisiksi. Naruun purkin ympärille askartelin pienen tagin, jossa kerrotaan, mitä purkki sisältää ja miten sisältöä käytetään. Isompi neiti askarteli vielä omat korttinsa jokaiselle hoitajalle.

Pikkuisen suolaa jäi omaankin testiin, joten täytyy kai itsekin tämän viikon rutistuksen jälkeen upottaa varpaat ruusun ja laventelin tuoksuiseen veteen. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta viime aikoina olen taas saanut huomata, että elämä kantaa ja sinnikäs työ palkitaan. Hyvänä apuna ovat myös kaverit Sattuma ja Onni.

Viime keväänä pohdiskelin sitä, että jos jokin ovi takana sulkeutuu, täytyy edessä olla muuta hyvää. Se on nyt nimittäin käynyt toteen. Viimeisen puolen vuoden aikana työrintamalla on ollut monenmoista säätöä ja välillä hermojakin rassaavaa elämän aikatauluttamista, mutta ilman tätä ensi syksyn työkuviot eivät näyttäisi lainkaan näin mielenkiintoisilta!

Ihanaa kevätjuhlaviikkoa teille kaikille! <3

Tyllihame solmimalla

Tänään kipaisimme pikaisesti isomman neidin kanssa kaupungissa hakemassa muutaman metrin tylliä. Kotona sitten saksimme ja solmimme ihan urakalla. Tästä touhusta lopputulemana oli pari muhkeaa tyllihametta. Hame numero yksi, jota varten tylliä ihan oikeasti lähdimme hakemaan, oli minulle. Lopusta tyllistä solmimme vielä yhden pikkuneitien leikkeihin.

En usko, että tästä hamosesta tuli tämän kesän pidetyin hameeni, mutta yhteen hauskaan parin viikon päästä olevaan tapahtumaan se on oikein oivallinen. Jos siis näette tuolloin Jyväskylässä joukon vaaleanpunaisiin tyllihameisiin sonnustautuneita naisia, saatan olla osa tuota näkyä!

Ideaa tähän solmimalla toteutettuun hameeseen en todellakaan saanut minä. Naapuri vinkkasi, että hyvä ohje siihen on Meidän pieni ryyni -blogissa, ja sieltä minäkin mallia katselin. Hametta varten siis suikaloin yhteensä noin 2,5 metriä tylliä (kahta eri väriä) kymmenen sentin levyisiksi ja noin metrin mittaisiksi kaitaleiksi. Leveän vyötärökuminauhan ompelin ompelukoneella rinkulaksi, johon sitten tyllisuikaleet solmittiin vieriviereen. Lopuksi vielä vähän leikkelin helmaa sopivanmittaiseksi. Syntyi hame helposti ja lähes ilman ompelukonetta. Ihan kokonaan ilmankin olisi selvinnyt, sillä käsinkin tuon kuminauhan voi rinkulaksi ommella. Mitä enemmän tyllisuikaleita hameeseen solmii, sitä muhkeampi hameesta tulee. Aika näyttäviä hamosia tällä tekniikkalla siis saa tehtyä. Itse käytin pehmeää tylliä, mutta kovemmasta tyllistä saa varmasti vielä helpommin todella muhkean hameen. Minun versiostani tuli nyt tällainen.

Mitäpä tykkäätte?

Kesätunika

Kankaiden yönä tilasin Majapuulta muutamia kankaita ja paketin mukana tuli kiva kaupanpäällinen - yllätyspala pinkkiä päärynätrikoota. Sitä oli juuri sopivasti yhteen 110-senttiseen kesätunikaan. Kaava on sovellettu Ruskamekon kaavasta. Lyhensin ja kavensin helmaa ja hihoja. Helmaan ompelin leveän mustavalkoisen resorin ja pääntielle tein valkoisen resorikanttauksen. Semmoinen siitä nyt tuli. Kelpasi ainakin sovitukseen. En vielä saanut selville, onko tämä sellainen "söpö" vaate, jollaisen tyylitaiturimme tätä nykyä haluaisi joka aamu päällensä. Enää ei tarvitse olla mekko, kunhan vaate on söpö. Esimerkiksi eilen aamuna kaapissa ei meinannut olla yhtään tarpeeksi söpöä vaatetta, kun olisi pitänyt kiiruhtaa hoitoon. Sellaista se välillä on.

Hauskoja helatorstaivapaita, jos sellaisia saat viettää! 

Kiva kierrätysvinkki wc-paperirullan hylsyille

Äitienpäivänä pyörittelin mielessä monia ihania äitiyteen liittyviä runoja. Olin aikeissa kirjoitella blogiinkin ajatuksia äitiydestä, mutta sitten totesin, että haluan viettää päivän pelkästään lasten ja perheen kanssa touhuillessa. Olikin ihana päivä. Varsinkin aamulla omassa pihassa hiekkalaatikon reunalla auringonpaisteessa istuessa ja hiekkakakkuja tehdessä totesin, että äitienpäivään ei paljon muuta tarvita. Sain herkkuaamiaisen, hyvää ruokaa, lasten tekemät lahjat ja kukkia. Mummoja muistimme Skype-puheluilla ja vierailuilla käymme sitten myöhemmin.

Lasten hoidossa tekemiin lahjoihin haluan kuitenkin vielä palata, sillä niin ihanasti oli taas muistettu tuleva äitienpäivä. Itse lahjatkin olivat ihanat, mutta kaikista viehättynein taisin olla kivasta ideasta kierrättää wc-paperirullan hylsyt. Kuinka kauniit lahjapaketit niistä olikaan tehty! Kortissakin oli kivasti kierrätyshenkeä, sillä siihen oli käytetty tapettia ja ruskeaa pahvia.

Ja mitä niistä paketeista kuoriutui? Kaksi suloista sydänmagneettia! Pienempi ei ollut ihan omin kätösin omaansa askarrellut, mutta isompi oli kuulemma häntä tässä hommassa auttanut.

Kun vein maanantaina lapsia hoitoon, hoitaja kysyi varovasti, mitä olin pitänyt isomman neidin kortissa olleesta tekstistä, johon hoitaja oli kirjoittanut lapsen omia ajatuksia äidistä. "Äiti on kiukkuinen. Äiti on iloinen." Niin luki kortissani. Hoitaja totesi ajatelleensa, että minulle kai uskaltaa sellaiset ajatukset kirjoittaa. Kyllä uskaltaa. Kerroin hoitajalle, että kyllä meillä tänä keväänä, tässä kiireessä ja monen ainesosan keitoksessa, on varmasti kiukuteltu, mutta on muuten myös sovittu, naurettu ja hulluteltu. Sitähän se elämä on. Joskus kiukuttaa kaikki ja joskus taas pieninkin asia panee hymyilyttämään. Kotona on lupa näyttää monenlaisia tunteita - niin aikuisilla kuin lapsillakin!

Ruskamekko aikuiselle

Tänä viikonloppuna ompelin oman ruskamekkoni. Tämän aikuisten version kaavakaan ei pettänyt, sillä mekko oli helppo ommella ja malli on todella hyvä. Kangasta minulla oli sen verran naftisti, että helmaa lyhensin 10 cm, mutta omaan makuuni tämä lyhyempi taitaa olla parempi. Kaulukseen en ommellut kuminauhaa, jotta sitä on helpompi käyttää kaksinkerroin käännettynä. 

Mekosta on alla pari sovituskuvaa, mutta tämän nuhanenän naama oli kyllä pakko rajata kuvista pois. uskomattoman sitkeä flunssa on nimittäin vaivannut jo pari viikkoa. :/ Hus, pois flunssa nyt. Haluan lenkille!

Tytöille ompelin Ruskamekon lastenkaavalla omat mekkoset muutama viikko sitten. Jos et ole vielä nähnyt niitä, voit kurkata ne klikkaamalla TÄSTÄ. Tätä ennen ompelemani koemekon näet puolestaan klikkaamalla TÄSTÄ. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti saadaan jo keväistä lämpöä! :)