torstai 12. huhtikuuta 2012

Kotiäidin tuskailua ja fiilistelyä...

Ensi maanantaina koittaa viimeinen vanhempainvapaapäiväni ja siirryn hetkeksi viettämään työttömän elämää. Suurta muutosta ei siis päiviimme ole vielä tiedossa. Kuitenkin lähestyvä vanhempainvapaan viimeinen päivä pistää miettimään. Olisinko valmis jättämään nyt yhdeksän kuukauden ikäisen tyttäremme hoitoon? Toisinaan on päiviä, että voisin itse lähteä töihin ihan samantien. Olisi päivisin vähän enemmän "omaa aikaa", ainakin lounastauolla saisin syödä ihan rauhassa. Voisi  jutella muustakin kuin lapsista ja voisin taas palautella mieleeni asioita, joita tuli aika pitkään opiskeltua. Voisi sitä ja voisi tätä..

Toisaalta näkemättä jäisi aika monta iloista hymyä ja kuulematta monta kikatusta. Aika ainutlaatuistahan tämä on - miksei tästä voi vaan nauttia? Toisinaan nautinkin ja paljon. Niin paljon, että väistämätön töihinpaluu alkaakin jo tavallaan ahdistaa. Miksi ihmisen mielen pitää olla näin ailahtelevainen? Tosiasia kuitenkin on, että nyt on haettava töitä ihan todenteolla ja voi olla, että syksyllä palaan työelämään. Onnellista on kuitenkin se, että koulut loppuvat pian ja alkavat uudestaan vasta elokuussa, joten minulla on vielä ainakin kolme kuukautta aikaa olla kotona ihanan touhukkaan tyttäreni kanssa ja viettää tätä ainutlaatuista aikaa. Päätän nauttia siitä ja jättää hetkeksi kaiken jossittelun! 

Aamulla jo oikeastaan vähän nautiskelin. Tein pikasiivouksen, kävin naapurin kanssa vaunulenkillä ja puuhastelin ihanien keväisten kukkasten kanssa. Sitten join kahvit ja fiilistelin siistiä kotia. Milloin muulloin voi arkena tehdä tällaista? 

Alla on pari kuvaa keväisestä kukkakimpustani. Keltaiset neilikat ovat säilyneet hyvänä jo pitkästi toista viikkoa. Ruusut sain pari päivää sitten tuliaisina vierailta. Kaunis kimppu viikonlopuksi syntyikin yhdistämällä ruusut ja neilikat. Kimpun "kaulusksen" olen säästänyt jostain aiemmin saamastani kukkakimpusta ja se sopi nyt hyvin väreihin. Maljakon ympärille kieputin pari kierrosta pitsinauhaa. Niin, nyt se rairuohokin jo vihertää. Ei ihan ajoissa, mutta vihertää.. :)




7 kommenttia:

  1. Mulla loppuu toukokuun alussa äitiysloma, ja palaan elokuussa takaisin opiskeluiden pariin.
    Välillä tosiaan harmittelen sitä, miten paljon jää näkemättä ja kokematta..
    Mutta toisaalta taas kaipaan muiden, aikuisten ihmisten seuraa.

    Kirjoituksesi kuullostaa muutenkin niin tutulta. Minuakin välillä kouluun menoo ahdistaa todella paljon, välillä vähemmän.

    Ehkä tästä vielä selvitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ehkä tästä vielä selvitään. Pitää lohduttautua ajatuksella, että ehkä lapsen kanssa jaksaa sitten olla aktiivisemmin, kun päivisin on itellä vähän muutakin tekemistä :)

      Poista
  2. Itse olen ollut nyt 7 vuotta kotiäitinä ja vaikka ehdin olla puolivuotta ekan ja kakkosen välissä töissä niin kaipasin kotio! Mulla on nyt alkanut tuntua, että jotain voisi tehdä omaakin juttua ja osaksi siksipä aloitin Zelected by Houzen jälleenmyyjänäkin. Vaikka se kiinnostaisi minua varmasti muutoinkin. Nyt saan vaihtelua arkeen tuon työn myötä, mutta ajallisesti se ei minua hirveästi sido. Mutta ymmärrän tuskailunne. Olen ollut päiväkodissa töissä alta kolevuotiaiden ryhmässä ja pienimmät olivat 9 kk ikäisiä niin ovathan he pieniä vielä, mutta hyvässä hoidossa lapset kyllä varmasti ovat myös perhepäivähoitajalla tai päiväkodissakin! Kaikilla ei kuitenkaan tämmöinen kotiäitiys ole mahdollista, joten ymmärrän senkin puolen. Työelämä on edessä itselläkin jokupäivä vielä! Tsemppiä ja hyvin ne asiat menevät sitten kun sen aika on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet tosiaan viihtynyt pitkään kotona ja arvostan todella sitä! Itsestäni tuntuu nyt siltä, että kaipaisin kovasti töihin, mutta katsotaan, miltä tuntuu sitten kun töitä on taas jonkin aikaa paiskittu. Tiedän, että tästä kotiäiti vs. uraäiti - asiasta kiistellään jatkuvasti eri foorumeilla, mutta minusta tässä ei ole mitään kiistelemisen aihetta. Toiset tykkää tehdä toisin ja toiset toisin ja kaikilla ei todellakaan ole edes mahdollista olla pitkään kotona. Jotkut kotiäidin saavat kommenteillaan minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että kaipaan töihin ja jotkut uraäidit ovat sitä mieltä, että kotiäidit joutais töihin kotoa lorvimasta. Lopultahan tässä on kyse vain toisten valintojen arvostamisesta.. ei hyvän äitiyden mittarista.

      Mutta kiva, että löysit itsellesi mukavaa puuhaa kotiäitiytesi oheen! :)

      Poista
  3. Mä löysin sulle työpaikan, mutta löysit sen varmaan itsekin. ;)
    Mä olen muuten nyt nauttinut kotona olosta - varsinkin kun tylsää ei ehdi kahden lapsen kanssa tulla. Tänään ihmettelen, mikä unitauti poikiin on iskenyt, kun A meinasi nukahtaa ruokapöytään ja pienempi vetelee vaunuissa sikeitä jo kolmatta tuntia. Noh, en pistä pahakseni tätä netti- ja kahvihetkeä itseni parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että muistat mua Riksu. Mä löysin itselleni jo kaksikin työpaikkaa ja päätin saada ne - molemmat! :D Huomenna nähdään!

      Poista
  4. Löysin tänne vasta ihan sattumalta, ihana blogi <3 Täällä siis ehdottomastin sulle uusi lukija! Onpa sulla täällä kaikkea kaunista... Pakko jäädä selailemaan pitemmäksikin aikaa.

    Mukavaa viikonloppua,

    terkuin Kookos

    VastaaPoista

Kiva kun jätät kommentin! :)