Itsetehty heijastin

Synkkää ja pimeää on, ja näkyä pitää. Siispä piti värkätä vähän heijastimia. Ennenkin olen tehnyt heijastimia itse, mutta muistin taas asian, kun näin Annikaisan blogissa ihanan itsetehdyn heijastimen. No ei näistä yhtä hienoja tullut, mutta näkyvätpähän ainakin tuolla pimeydessä ja ovat kivempia kuin OP:n mainosheijastimet. Ja tässähän on taas oiva lahjaidea, jos itse tahtoo tehdä jotakin pientä joululahjaksi vaikka ystävälle. "Itsetehty joululahja ystävälle" on nimittäin ollut viime aikoina aika suosittu hakusana, jolla blogiini on tultu vierailulle! 

Pipoarvonnan voittaja saattaa saada pakettiinsa myös tällaisen pienen hengenpelastajan - osallistukaahan arvontaan ja esittäkää pipotoive!  ;)

Pipoarvonta

Päätin jo aikaa sitten, että järjestän taas pienen blogiarvonnan lukijoideni iloksi, kun kävijälaskuri pyörähtää yli 30 000 vierailun. Viime aikoina teitä blogissani vierailleita onkin ollut niin hurjasti, että laskuri näyttää jo hyvän matkaa tuon määrän yli. On mukavaa ja palkitsevaa jakaa teille palasia elämästäni ja esitellä tekeleitäni, kun niin moni tuntuu olevan niistä kiinnostunut. Kiitos teille! :)

Siispä siihen lupaamaani arvontaan. Edellisen kerran arvoin pussukoita ja koska suosin itsetehtyjä lahjoja, jatkan edelleen itsetehtyjen arvontavoittojen linjalla. Tällä kertaa voittajalle on luvassa alla olevan kuvan mukainen pipo. Pipo on velouria ja aikuisten mallia. Jos tämä kuosi ei miellytä tai jos tarve olisi mieluummin vaikkapa lastenmalliselle pipolle, voit esittää toiveesi väristä ja mallista kommentissasi. Tällä  kertaa arvontaan voivat osallistua vain blogini lukijat ja lukijoiksi kirjautuvat. Kommentointiaikaa on kaksi viikkoa!

Ohjeet:

1. Jos et ole vielä lukija, kirjaudu lukijaksi ;)

2. Kommentoi tätä postausta 9.12.2012 klo 22 mennessä. Kerro kommentissasi, haluaisitko omaksesi kuvassa olevan pipon vaiko kenties jonkin muunsävyisen tai -kokoisen pipon. 

3. Odottele arvonnan loppumista, jotta kuulet, osuiko onni kohdallesi. 

Kuvia muista tekemistäni pipoista on nähtävillä muun muassa täällä ja täällä. 

Onnea arvontaan! :)

Mini-ontelokuteesta virkattu tyynynpäällinen

Taannoin virkkaamastani mustasta pikkumatosta yli jäänyt kude taipuikin lopulta tyynynpäälliseksi. Mini-ontelokude sopii mielestäni mainiosti juuri tyynynpäällisiin, sillä se on sopivan ohutta mutta kuitenkin sen varran paksua, että työ valmistuu kohtuullisen nopeasti. Tähän tyynynpäälliseen meni noin puoli kiloa Mini-kudetta ja kolme puunappia. Näitäkin voisi harkita tekevänsä vaikka joululahjoiksi. Ei tarvitse turhia ajatella, kun virkkailee vaan tavallisia pylväitä kerros kerrokselta! 

Synkkää on. Kuvia ottaessani kello kaksi iltapäivällä ei juuri päivänvaloa näkynyt..

Talvi tuli...

... jos ei pihalle, niin ainakin sisälle. Kun ei lunta näy ei kuulu, oli kaivettava lampaantalja ja "lumipallot" kätköistä tuomaan edes pikkuisen talvista tunnelmaa. 

Uusille lukijoille näiden sunnuntaitunnelmien myötä lämmin tervetulotoivotus Kotvasteni pariin! Ihanaa, että teitä uusiakin lukijoita eksyy tänne aina välillä :)

Marianne-muffinsseja ja sämpylöitä

Kiireettöminä kotiviikonloppuina ehtii vähän leivoskella. Tämän viikonlopun saldona Marianne-muffinssit ja sämpylät. 

Muffinssit tein tällä Valion reseptillä. Taikinaan lisäsin puolikkaan pussillisen Marianne crush -rouhetta ja päälle tein kuorrutteen vispikermasta, tuorejuustosta, tomusokerista ja lopusta Marianne-rouheesta. 

Sämpylät puolestaan tein perinteiseen tapaani ilman sen kummempia ohjeita. Sämpylätaikinaa muuntelen aina sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa taikinassa on reilusti luomuruishiutaleita ja sämpylöiden päällä erilaisia siemeniä.

Niin se vaan on taas sunnuntai ja uusi viikko kohta edessä! Mukavaa sunnuntai-iltaa siis kaikille ja tsemppiä tulevaan viikkoon :)

Uudempaa ja vanhempaa designia

Armas siippani sai ennakkosynttärilahjaksi puisen kärrynpyörän. Kovin vanhaa tuotantoa se ei ole, mutta vanhalla mallilla kuitenkin tehty. Siitä olisi tarkoitus tehdä valaisin portaikon seinälle, mutta koska  siinä projektissa saattaa vielä kestää tovi, kärrynpyörä oleilee nyt portaikon alla Block-valaisimen kaverina. Blockin saimme aikoinaan kihlajaislahjaksi. Omalla tavallaan se myös muistuttelee kotopuolesta, onhan se kotikylän pojan suunnittelema! Vielä en ole kuitenkaan löytänyt valaisimelle aivan arvoistansa paikkaa, joten se onkin seilannut kotonamme siellä sun täällä.

Kärrynpyörä ja Block-valaisin -yhdistelmä kuvaa myös hyvin sisustusmakuani. Pidän kovasti kaikesta vanhasta, romuromantiikastakin, mutta toisaalta tietyt modernimmatkin jutut viehättävät. Vielä kun osaisi yhdistellä uutta ja vanhaa oikein. Toisinaan huteja sattuu, mutta haittaakos se? :)

Itse tehty joululahja pukinkonttiin?

Suuri missioni tehdä kaikki joululahjat itse on kovaa vauhtia kariutumassa ajan puutteen vuoksi. Joitain joululahjoja aion kuitenkin edelleen tehdä itse ja tänään teinkin yhden proton lahjasta, jonka tekeminen ei vie kovin paljoa aikaa. Vanhoista kankaista, vanulevystä, puuhelmistä, ohuesta rautalangasta ja paksusta ruostuneesta rautalangasta syntyi sydänketju. Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista, joten kauppaankaan ei tarvinnut vaivautua. Aika kiva mielestäni! Tämä jää meille - katsotaan saanko tehtyä lisää samanlaisia käärittäväksi lahjapaperiin.. ;)

Valoa, valoa...

En yleensä ole ollut järin innostunut kovin aikaisesta jouluhössötyksestä, mutta nyt piti minunkin jo ihan pikkuisen kaivella joulua esille. Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun ulkona on pimeää niin töihin mennessä kuin sieltä tullessakin, joten ylimääräiset valonlähteet kotona eivät ole ollenkaan pahitteeksi. Kirkasvalolamppujen ystävä en ole alkuunkaan, mutta tunnelmallisia valoja on kiva ripustella sinne sun tänne.

Yläkerran vanhaan ikkunanpokaan siis ripustin uudet, metalliset valopallot, joista heijastuu seinään kaunis kuvio. Edelleen pimeää portaikkoa valaisemaan pääsi puolestaan vanha lyhty, jonka sisällä ovat niin ikään vanhat valot.

Näillä valoilla mennäänkin varmasti joulukuun puolelle - sitten annan itselleni luvan laittaa joulua esille vähän enemmän! Hauskaa viikkoa teille kaikille! :)

Vauvojen palmikkosäärystimet

Neulontaharjoitukset ovat jatkuneet. Tällä erää olen harjoitellut palmikkoneuloksen tekemistä ja ilokseni voin todeta sen olevan helpompaa kuin kuvittelin. Harjoitusten tuloksena syntyivät tällaiset pienet säärystimet, jotka ovat juuri nyt sopivat meidän neidille (1 v 4 kk). 

Nämä säärystimet ovat siis jälleen aivan omalla ohjeella tehdyt ja ehkä vähän sen näköisetkin. Lankana käytin näissä Novitan luonnonvalkoista Nallea. Yritän kirjoittaa alle jonkinlaista ohjetta, jos joku muukin haluaa opetella tällaisen helpon pikkupalmikon tekemistä. En todella ole mikään neuleohjeiden kirjoittelija, mutta yritänpä kuitenkin. Ainakin saan sitten palautettua itselleni muistiin, mitä on tullut tehtyä.

Vauvojen palmikkosäärystimet

Luo 40 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle. Neulo suljettuna neuleena 2 o 2 n noin 4 cm. Aloita nyt palmikkoneulos. Neulo puikon alussa 2 o  1 n. Nosta kaksi silmukkaa ylimääräiselle puikolle neulomatta, neulo kaksi seuraavaa oikein. Neulo seuraavaksi ylimääräiselle puikolle nostamasi kaksi silmukkaa oikein. Neulo puikon loput silmukat eli 1 n 2 o. Jatka kierroksen muut puikot samalla tavalla. Neulo neljä seuraavaa kierrosta 2 o 1 n 4 o 1 n 2 o. Tee seuraavalla kierroksella jälleen palmikon käännös eli  * neulo puikon alussa 2 o  1 n. Nosta kaksi silmukkaa ylimääräiselle puikolle neulomatta, neulo kaksi seuraavaa oikein. Neulo seuraavaksi ylimääräiselle puikolle nostamasi kaksi silmukkaa oikein. Neulo puikon loput silmukat eli 1 n 2 o *.  Näin jokaisen puikon keskelle syntyy pieni palmikko, joka kääntyy neljän kierroksen välein. Viimeisen palmikkokierroksen jälkeen neuloin vielä sileää neulosta muutamia kerroksia, jotta säärystimen alaosasta tulee hieman leveämpi ja se mahtuu esimerkiksi kengänvarren päälle. 

Palmikkoneulos (ainakin tällainen yksinkertainen) oli ihan mukavaa neuloa, mutta jos aion joskus neuloa jotakin vastaavaa isommassa koossa, valitsen ehdottomasti jonkun aikatavalla paksumman langan. Näihin pieniin meni nimittäin vähän liikaa aikaa, kun puhutaan minun kärsivällisyydestäni..  ;)

Mudcake

Eilen tein pitkästä aikaa mutakakkua ja siitä tuli täydellisen ihanan suklaista ja keskeltä valuvaista - kermavaahdon kera aika maittava pyhäinpäivän jälkkäri! Ohje on alkujaan peräisin kai Valion sivuilta. Tähän kakkuun lisäsin taikinaan vielä hieman valkosuklaata, joka antoikin aika kivan säväyksen kakulle. Voita, sokeria ja suklaata - voiko tässä yhdistelmässä mikään mennä vikaan? ;)

Mutakakku 8 - 10 annosta

150 g voita

1 1/2 dl sokeria

3 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

150 g tummaa suklaata

Vaahdota ensimmäiseksi voi ja sokeri. Vatkaa sitten joukkoon munat yksitellen. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sulata suklaa pienellä teholla mikrossa tai vesihauteessa ja lisää taikinaan. Kaada taikina korppujauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista kakkua 200 asteessa noin 20 min. Huom! Älä paista kakkua liikaa - kakku saa olla uunista otettaessa keskeltä vielä reilusti "taikinainen". Tarjoa hieman jäähtynyt kakku kermavaahdon kera.