Taikapäivä!

Meillä luetaan paljon. Kirjoja kuluu niin isommissa kuin pienemmissäkin käsissä, ja minut lähemmin tuntevat tietävät, että kirjat kuuluvat aika oleellisesti ammattiinikin. Isomman neidin kanssa vietämme yleensä päivittäin pari lukuhetkeä, jolloin kirjoja luetaan yksi, kaksi tai enemmänkin. Iltasatukirjan jälkeen neiti saattaa vielä odotella nukumattia omassa sängyssään "lukien" kirjaa omalle unikaverilleen.

Kirjastoreissujakin teemme lähes viikoittain. Perinteiset Koiramäet, Veera-kirjat ja muut löytyvät kirjastosta mutkitta, mutta joskus on kuitenkin kiva tutustua uusiin lastekirjoihin ja tuoreisiin kirjailijoihin. Tällä viikolla vietettävän lukuviikon kunniaksi vinkkaankin teille nyt yhdestä kivasta Tammen lastenkirjauutuudesta, johon saimme tutustua ensimmäisten joukossa.

Kaisa Järnefeltin kirjoittamassa ja Riikka Jäntin kuvittamassa Taikapäivä-kirjassa lukija pääsee Maaria-tytön ja hänen Raparperi-hevosensa mukana taianomaisiin tapahtumiin, jotka lähtevät liikkeelle mummolasta käen kukkuessa kahdeksan kertaa ja huipentuvat eläinten öiseen hääjuhlaan. Maarian seikkailu on kuin (ja ehkä onkin..) lapsen mielikuvitusleikkiä, ja siksi tarina varmasti upposikin erityisen hyvin meidän pian kolmevuotiaaseemme, jonka mielikuvitus laukkaa leikiessä mitä ihmeellisimpiin sfääreihin.

Taikapäivä-kirja on kaksitasoinen. Tarinan lisäksi kirjassa on hauskoja runoja, jotka liittyvät tarinaan, mutta joita voi lukea myös sellaisenaan. Vaikka Maarian seikkailua onkin kiva seurata, omasta mielestäni kirjan parasta antia ovat juuri hauskat lorut, joista Laiskiainen on yksi suosikkini.

Laiskiainen

Kohta juu,
kohta,      juu,
kohta ajatus valmistuu.

Kyllä juu,
aivan,        juu.
Tässä hetkisen vielä, kun rentoutuu.

Laiskiainen kohti maata vajuu.

Loruja olisin lukenut mielelläni enemmänkin! Lorut tuntuivat miellyttävän myös perheemme pienempää lukijaa, sillä kaikenlainen riimittely on juuri nyt hänen mielestään tosi hauska juttu (kun päivässä kuulee tarpeeksi usein "riimipiimi, kissapissa, pissitissi", voi miettiä, onko riimittely aikuisen mielestä aina niin kivaa..).

Kirjan värikäs kuvitus on myös onnistunut ja se tavoittaa tarinan taianomaisuuden hienosti. Kirja on kirjoitettu yli kolmevuotiaille, mutta värikkäiden kuvien ja kivojen lorujen ansiosta se sopii varmasti luettavaksi vähän pienemmillekin. Kokonaisuudessaan kirja on lastenkirjaksi melko pitkä, joten ihan pienimpien kanssa sitä kannattaa lukea vaikka parissa osassa. Me luimme Taikapäivän iltasaduksi kertaheitolla - jännittävää tarinaa ei vain voi jättää kesken!

Joskus lastenkirjoja lukiessani tuntuu, että lapsilukijaa välillä aliarvioidaan. Hienoihin kansiin on naamioitu huono tarina, jota ei ole mietitty kovin pitkälle. Sellaista tunnetta ei Taikapäivää lukiessa tullut. Tarina, lorut ja kuvat ovat viimeiseen asti mietittyjä, joten uskallan suositella kirjaa myös teille blogini lukijoille! :)

Mitä teillä luetaan lasten kanssa? Mitkä kirjat ovat olleet suurimpia hittejä?