Surrurr...

Olen rakastunut. Siihen viime postauksessa mainitsemaani saumuriin nimittäin <3. Parina iltana tällä viikolla olen ehtinyt harjoitella saumuriompelua, ja onhan se aika mukavaa verrattuna pelkkään ompelukoneella ompelemiseen. Eikä saumurilla surruuttelu nyt niin kauheasti vaadi opettelemista, jos langoituksen hanskaa. Sen kanssa jouduin hieman taistelemaan, kun lankojen vaihtaminen solmutekniikalla ei mennytkään ihan niin kuin piti. 

Jotakin sentään sain jo aikaiseksi! Eurokankaan kilolaarista löytyneestä raitatrikoosta ja palasta harmaata yksiväristä trikoota ompelin tunika-legginssisetin pikkusiskolle. Kaavat leikkelin vanhoista vaatteista. Amatööriompelija kun olen, innostuin nyt vasta ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaksoisneulaa pääntien, hihansuiden ja lahkeiden huolitteluun, ja se sujuikin ihan yllättävän hyvin, vaikka ihan täydellisen siistiä lopputulosta en aikaiseksi saanutkaan vielä. 

Pikkuista mallia ei tuntunut paljoa pääntien sauman mutkittelu haittaavan, mutta mallin perusolemusta hän ei oikein vielä tavoittanut. Oli nimittäin melkoisen hankalaa saada kunnollista kuvaa, jossa vaatteet pääsisivät hyvin esille. Liikkua pitää jatkuvasti ja joka paikkaan. Voin kertoa, että jos en rauhallisen esikoisen ollessa vauva aina ymmärtänyt, mikä tällaisessa vasta liikkumaan oppineessa ihmisenalussa on niin haastavaa, niin nyt on sekin tullut tutuksi. Enää ei ole tietoa rauhallisista ruuanlaittohetkistä, kun yhden jauhelihapaketin paistamisen aikana saan hypätä kymmenen kertaa hakemaan lasta ties mistä. Jos pikku tihulainen ei ole kissanruokakupilla, hän on varmasti kissan kimpussa, portaissa, eteisessä syömässä kenkiä tai vessassa tutustumassa vessaharjaan. On tullut tutuksi pistorasiat, tuhkaluukut, astianpesukoneet ja kaikki. Harkitsen vakavasti leikkikehää, jos meno jatkuu samana! :D 

Mukavaa viikonloppua!