Ruskamekko

Vaikka kevät onkin tulossa, niin ruskamekko-kaava oli minunkin saatava, kun niin monta kyseisellä kaavalla tehtyä mekkoa olen nähnyt. Kaava putkahti postilaatikkoon viime viikolla, ja kun eilen löysin kirppikseltä tosi kivan trikoon, piti oitis tehdä koeversio. Se oikea kangas on ollut tilattuna jo hetken, ja siitä aion tehdä mekot molemmille tytöille. Tämän koeversion tein kuitenkin vain koossa 110/116, ja hyvä siitä tuli. Juuri niin ihana kuin ruskamekon ajattelinkin olevan. Kaava oli hyvä ja ohje selkeä, joten mikäpäs siinä ommellessa. Oikeanpaksuista kuminauhaa kaulukseen ja helmaan ei tähän hättän ollut, joten molemmissa on nyt aika kapea kuminauha. Menettelee se näinkin, mutta vähän paksummilla tulisi kyllä parempi.

Aluksi neiti vierasti korkeata kaulusta, mutta tuntui tottuvan siihen aika nopeasti, sillä kuvia ottaessamme meininki oli jo aika villi. Voi kuitenkin olla, että siitä oikeasta kankaasta teen mekon, johon tätä kaulusta ei tule, jotta mekko ei vain jää käyttämättä. Näissä tavanomaisista perustunikoista poikkeavissa yksilöissä on aina sellainen vaara..

Niin ja onpahan minulla nyt myös kaava aikuisen ruskamekkoonkin, joten kohta taitaa olla koko perheen naisilla ruskamekot! Onkohan miesten ruskamekkokaavaa?? :D

Iloista lauantaita!

Ruokaleikkejä ja arvonnan voittaja

Sanotaan, että ruualla ei saisi leikkiä, mutta ei kai ruokatouhujen niin kauhean vakaviakaan tarvitse olla. Leikki vieköön! -kirjan innoittamana meillä on viime päivinä tehty ahkerasti ruokataidetta. Pienempi neiti syö lähes mitä eteen annetaan, mutta isommalla on viime aikoina ollut havaittavissa pientä nirsoilua kasvisten ja hedelmien suhteen. Siispä oli otettava kaikki keinot käyttöön, jotta neiti neljävee pääsisi jälleen niiden makuun. Kummasti siinä kaikenlaista eksyy suuhun, kun saa syödä päärynähirviön korvia tai silmiä. Välillä ujutan sekaan myös vähän oudompia aineksia totuttaakseni lapsia uusiin makuihin. Isompi on aina ollut todella ennakkoluuloton maistelija, mutta tätä nykyä aika moni ruoka haisee pahalle tai näyttää ällöttävälle. Varmaankin tämä on jokin ikäkausijuttu?

Sittenpä siihen arvontaan, joka ihan juuri loppui. Onnetar nimeltään Random.org arpoi voittajaksi kommentin numero 15, joten lapsimessuille pääsee Emma Lahtiluoma. Laitteletko pikaisesti minulle sähköpostilla yhteystietosi, jotta liput voidaan postittaa sinulle! Hauskaa messuvierailua myös sinulle ja kaikille, jotka messuille pääsette! :)

Arvonta!

Hiphei kaikki! Nyt on hyvä aika hankkia täydennystä lastenvaatekaappeihin kevättä ja kesää varten. Ellan ja Ebban verkkokaupassa on Danefae-viikonloppu, jolloin kaikki kyseisen merkin vaatteet ovat 20 %:n alessa. Kurkkaapa kauppaan ja poimi suosikkisi! :)

Sitten vielä siihen toiseen mukavaa juttuun. Sain Ellalta ja Ebbalta pari lippua lapsimessuille, jotka järjestetään Helsingissä 10.-12.4. Olisi kauhean kiva lähteä itse messuilemaan, sillä lapsimessuilla en ole koskaan käynyt. Samalle viikonlopulle oli kuitenkin jo sovittu muuta, joten panen liput (2 kpl) kiertoon. Hihkaise kommenttikenttään hep, jos haluat itsellesi kaksi lippua lapsimessuille. Arvontaan voi osallistua tämän viikon perjantaihin 27.3. klo 21 asti. 

Ihana aurinkopäivä taas! Aamun olen juossut tukka putkella paikasta toiseen. Nyt pieni hengähdys (opiskelutauko) kotona, jonka jälkeen haen lapset hoidosta ja suuntaan itse vielä illalla pariksi tunniksi töihin. Täyttä elämää siis elellään! :)

Kevättä kohti!

Huhhui, mikä viima ja vihmonta täällä Keski-Suomessa on tänään ollut. Ei ole tehnyt mieli nenäänsä ulkona näyttää. Ihan vielä ei siis ole shortsikeli, mutta on mukavaa, kun voi jo vähän fiilistellä kevättä ja kesää! :) 

Alkaa olla nimittäin taas aika haalia lasten vaatekaappeihin kevään ja kesän vaatteita. Isompi neiti kasvaa sellaista vauhtia, että suurin osa viime kesän vaatteista on auttamattomasti pieniä. Pienempi neiti saa, kuinka ollakaan, täydennystä kaappiin isosiskon vanhoista vaatteista. Vielä siskon vanhat kelpaavat ja ovat käyttökelpoisia, mutta kuinkakohan on muutaman vuoden päästä. Pikkusisko tosin kuroo myös kokoeroa kiinni sellaisella tahdilla, että välttämättä ei mene kauaa siihen, kun neideille voi ostaa lähes samankokoisia vaatteita! 

Kuin tilauksesta saimme maahantuojalta testiin muutamia mukavia kevään ja kesän vaatteita parilta vaatemerkiltä, jotka olivat minulle melkolailla uusia tuttavuuksia. Selkeiksi suosikeiksi nousivat ruotsalaisen Ebben vaatteet, jotka ovat mielestäni ihanan raikkaita perusvaatteita raitoineen ja murrettuine sävyineen. Ebben nimi tulee sanoista Extra Beautiful Basic Equipment. Ruotsissa Ebbe on saanut myös viime vuonna vuoden lastenvaatebrändi -tunnustuksen. 

Kuten minäkin, myös mallina toiminut isosisko pitää mekoista ja tunikoista yli kaiken. Vaatteen on kuitenkin oltava ehdottoman mukava päällä, muuten se saa jäädä vaatekaapin nurkkaan ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Siispä keltavalkoinen raitatunika käännettävine sinivalkoisine hihansuineen oli meille aika nappi valinta. Tässä vaatteessa minua viehättää myös erityisesti se, että materiaali on 100 % puuvillaa! Ebben vaatteita ovat myös murretun vaaleanpunaiset puuvillashortisit ja turkoosi T-paita.

Ebben jälleenmyyjiä Suomessa ovat esimerkiksi helsinkiläiset Punavuoren peikko, Pieni ihminen ja Little Copenhagen, tamperelainen Kuopus, salolainen Bobo, raumalainen Busstop ja kuopiolainen Niilo ilo. Myös esimerkiksi Pikkuotuksen, Lilla-Annan ja Oih.fi:n verkkokaupoissa on Ebben tuotteita myynnissä. 

Testivaatteita saimme myös Zippyltä, joka on maailman kymmenenneksi suurin lastenvaatteiden- ja tarvikkeiden konseptimerkki. Aikamoisen suuri merkki on siis kyseessä, mutta minulle se silti oli täysin uusi tuttavuus. Tämä ei oikeastaan ole ihme, sillä Suomessa Zippyn jälleenmyyntiverkostoa vasta luodaan. Hintavien laatumerkkien joukkoon Zippy on varmaankin monelle ihan tervetullut uutuus, sillä sitä markkinoidaan brändinä, jonka tuotteissa sekä hinta että laatu ovat kohdallaan. On pakko tunnustaa, että tätä merkkiä kohtaan minulla oli omat epäilykseni, mutta meille tullut farkkulegginsien, puuvillatunikan ja sinisen neuleen setti oli aika kiva. Myös lapsi tuntui pitävän niistä, sillä kaikki vaatteet ovat päässeet jo päivittäiseen käyttöön, mikä on suoranainen ihme, kun kyseessä on neiti, joka todella tietää, mitä haluaa pukea päälleen ja mitä ei.

Zippyn vaatteita voit tässä vaiheessa käydä tutkailemassa vaikkapa brändin omilla nettisivuilla. Kuinka monella teistä lukijoista muuten on kokemuksia näistä Zippyn tuotteista?

* Vaatteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan. 

Hyvää tulevaa viikkoa teille ihan jokaiselle! Tulevalla viikolla meillä alkaakin taas työntäyteinen arki. Heitänpä siis vielä hetkeksi aivot narikkaan, otan teekupin kouraan ja köllähdän sohvanmutkaan. Heippa! :)

Vanhan trikoopaidan uusi elämä

Tiedättekö tunteen, kun kaapissa viruu jokin vaate, jota ei millään hennoisi heittää pois, vaikka sitä ei olisi pukenut päällensä ikuisuuksiin? Usein tällaiset vaatteet lähtevät minun kaapistani melko nopeasti kiertoon, mutta joskus jokin vaatteessa viehättää niin paljon, että sille on pakko keksiä uutta käyttöä.

Tällainen vaate oli vanha t-paitani, jonka kaulus oli lörpsähtänyt ja saumat kieroutuneet. Muutenkin koko paita oli kummallisesti kutistunut.. (!) Valkosininen kukkakuosi sen sijaan puhutteli. Eipä tuosta paidasta mitään suurta olisi saanut loihdittua, mutta ihanan keväisen pipon siitä kuitenkin vielä sain tehtyä. Pipo on yksinkertainen lörppäpipo. Alareunassa käytin hyväkseni paidan alakäännettä.

Ihan ei vielä tällaisella pipolla ulkona tarkene, mutta keväämmällä on hyvä olla myös tällaisia hieman ohuempiakin pipoja. Isompi neiti tykästyi pipoon kovasti, mutta en ole varma, kenen käyttöön pipo päätyy, sillä sama koko mahtuu minullekin.. ;)

Suolaista vai makeaa?

Meillä tehdään pannaria aika usein. Se on mielestäni kelpo välipala marjojen kanssa, mutta toisaalta tosi herkku höystettynä vaikka jätskillä tai kermavaahdolla. Viikonlopun aamupalanakin pannari toimii ihan loistavasti.

Pannarin teen joka kerta fiiliksen mukaan. Mitään tarkkaa ohjetta en siis yleensä käytä. Useimmiten teen suolaista pannaria, johon tulee melko vähän rasvaa. Pohjanmaalla tällaista vähän lituskaisempaa ja jopa aavistuksen sitkeääkin pannukakkua kai kutsutaan ropsuksi, jos en ihan väärässä ole. Omalla kotiseudullanikin sitä nimitystä käytettiin jonkin verran. Ropsua syön uein myös juuston kanssa!

Toisinaan taas saatan laittaa taikinaan vähän sokeria, vaniljasokeria ja hieman enemmän rasvaa. Tällöin pannarista tulee vähän mehevämpää. Näin tein myöskin eilen, kun isosiskon kanssa päätimme tehdä välipalaksi pannaria. Paras kokeilu oli kuitenkin paistaa pannari silikonisissa minimuffinssivuoissa! Taikina kohosi niissä mukavasti, ja paiston jälkeen vuoista irtosi helposti ihania pieniä muffinssipannareita.

Pakasteessa on meillä vielä reippaasti mansikoita, joista olin aamulla keittänyt mansikkahilloa, joten nautimme pannarit vastakeitetyn mansikkahillon kanssa. Kyllä muuten maistui koko sakin naisille ihan pienimmästä isoimpaan! :)

Millaista sinun lempipannarisi on? Suolaista vai sokerista? Rasvaista vai vähän kevyempää? Ohjeella vai ilman?

Ai niin, Jyväskylään on avattu Pannukakkutalo, jossa en ole vielä käynytkään. Onko siitä hyviä kokemuksia? Ainakin konsepti kuulostaa mainiolta!

Askartelukerho kokoontuu

Askartelutarvikelaatikon paikka on meillä nykyään melkein pysyvästi keittiön pöydällä. Aina välillä vien sen omalle paikalleen kaappiin, mutta ei aikaakaan, kun isompi neiti keksii tarvitsevansa paperia, kyniä ja saksia johonkin. Parhaita askarteluja ovat sellaiset, jotka lähtevät lapsen omasta inspiraatiosta. Jos minä suunnittelen jonkin askarteluhomman, se ei yleensä kiinnosta viittä minuuttia kauempaa. Kun neiti saa taas itse ideoida puuhansa, syntyy vaikka mitä. 

Varsinainen ideanikkari meillä asustaakin. Tyhjiä maitopurkkeja ei nykyään saa heittää roskiin tai takkaan, sillä ne ovat mitä mainiointa materiaalia esimerkiksi pienten pupusten sänkyyn, rakettiin, autoon ja vaikka mihin muuhun. Totesipa neiti tässä yksi päivä tulleensa ihan hulluksi noista maitopurkeista. Olenkohan minä kenties joskus tullut hulluksi jostain käsityöjutusta?? :D

Aika moni idea on peräisin myös tiistai- ja torstaiaamujen Pikkukakkosista. Silloin askartelutäti toteuttaa lasten ideoimia askarteluja. Näitä klippejä sitten meillä katsotaan myöhemmin netistä ja koetetaan etsiä kaapeista tarvittavia materiaaleja. Onneksi noihin askarteluihin ei yleensä tarvita kovin kummoisia juttuja. 

Pikkukakkosesta taisi tulla idea myös sorminukkeihin. Neidin itse paperille piirtämistä hahmoista tuli minusta ihan hurjan söpöt sorminuket. Ehkä ideaa voisi kehitellä piirtämällä hahmot pahville ja värittämällä ne, mutta näistä koeversioistakin tuli kivoja! 

Parina viime päivänä olen ihmetellyt, kuinka paljon turhaa tavaraa kaappeihin voi kertyä. Kevät saa aina minussa aikaan siivouspuuskan ja niinpä päätin nytkin varata kirpparipaikan. Tällä kertaa lastenvaatteet eivät edes ole suurin erä, sillä niiden lisäksi kirppikselle tiensä löysi iso kasa omia vaatteitani ja jos jonkinlaista kippoa,  kuppia ja tyynynpäällistä. Ei taida yksi kirppisviikko riittää siihen, että saan koluttua jokaisesta kaapista myyntiin joutavat tavarat.

Ostan hyvin vähän tavaroita vain siksi, että jotakin olisi kiva saada tai että jotakin saa edullisesti. Jos hankin jotain, hankin tarpeeseen. Tavaralla tulee olla sellainen, että sillä on meillä oikeasti käyttöä. Toki poikkeuksiakin on, ja joskus jotakin ihanaa on vain saatava. Silti pyrin aina punnitsemaan kaksi kertaa, tarvitsenko jotakin OIKEASTI. Aina näin ei ole ollut ja siksi kaapeissa kaikenlaista ylimääräistä taitaakin olla.

Vanhalle puutuolille meillä on kuitenkin aina paikka. Kesällä ostamani puutuoli on ollut kovassa käytössä isomman neidin vaihdettua syöttötuolinsa siihen. Kun siis näin kierrätyskeskuksessa jälleen yksinäisen, vähän reppanan näköisen tuolivanhuksen, en voinut millään olla antamatta sille paikkaa meiltä. Hinta ei ollut kova, mutta koska hintalapussa luki "päällys vaihdettu" ja jo ensisilmäyksellä saatoin todeta, että päällystä EI todellakaan ollut vaihdettu, tinkasin hinnan vielä puoleen alkuperäisestä.

Kotona mallailin istuinosan päälle Marimekon mustavalkoista tilkkua, joka jäikin paikoilleen toistaiseksi. Vielä en kuitenkaan nitonut kangasta tuoliin kiinni, sillä se pysyy mainiosti ilman niittejäkin paikoillaan. Jos kyllästyminen siis iskee, kankaan voi helposti vaihtaa toiseen! :)

Omalla blogirintamallani on ollut nyt alkuvuodesta hieman alavireistä, mutta kevään lähestyessä innostus alkaa jälleen nostaa päätään! Kiva, että hiljaiselosta huolimatta uusiakin lukijoita on blogiini ilmaantunut - tervetuloa! :)

Tänään onkin ihana keväinen aurinkopäivä! Moni homma odottaisi tekijäänsä, mutta luistaisinkohan niistä ja lähtisin aurinkoon?