Lukemisen uusi ulottuvuus

Olen tainnutkin joskus mainita, että lukeminen on meidän perheessämme aika pop. Kirjat ovat olleet minulle aina hurjan tärkeitä, ja aika ajoin olen saanut tartutettua lukuintoa myös mieheeni. Parasta kuitenkin on se, että myös perheemme pienet neidit tykkäävät lukemisesta kovasti.

Esikoisella oli jo vauva-aikanaan iso läjä kuvakirjoja, ja iltasatuja aloimme lukea hänelle säännöllisesti jo reippaasti alle yksivuotiaana. Aluksi tietysti luimme usein samoja kirjoja kymmeniä kertoja peräkkäin, sillä pikkuiset tahtovat jumiutua vahvasti tiettyihin tarinoihin ja hahmoihin. Niinpä muistan vieläkin miltei ulkoa "Heippa tutti!" -kirjan ja monet "Tilda"-kirjat.

Täytyy myöntää, että kuopuksen kanssa emme ole ehtineet ja jaksaneet pitää yllä yhtä vahvaa kirjapropagandaa kuin esikoisen vauva-aikana, mutta hyvin on tainnut kirjarakkaus periytyä hänellekin. Niin hanakasti hän änkeää kerta toisensa jälkeen syliin kirja kainalossaan.

Pikkuinen lukutoukka kainalossa onkin aika hyvä olla. Pelkkä lukeminen ei ole se juttu. Kaikki muukin siinä ympärillä on tärkeää. Yhteinen kainalohetki ja yhteiset muistot - kuvat, keskustelut ja kirjan tuoksu - palaavat mieleen varmasti vielä aikuisenakin. Ainakin toivon niin, sillä kyllä minäkin muistan lapsuuden lukuhetkistä paljon.

En tiedä, johtuuko se paljosta lukemisesta vai ylipäätään tietynlaisesta kehityksestä, mutta vanhempi tyttäremme alkoi puhua tosi varhain, ja nyt hänellä on ikäisekseen melkoisen laaja sanavarasto. Myös kaikenlaiset kielikiemurat jaksavat ihastuttaa ja naurattaa häntä suunnattomasti. Mikäpä on tästä äidistä ihanampaa kuin miettiä lapsen kanssa, miltä näyttää vatsalaukku, hevosenkenkä tai makkarasukat? Tyttö on jopa alkanut poimia hassuja kielikuvia toisten puheesta, radiosta ja telkkarista.

Kuten jo totesin, pienemmän neidin kanssa vielä tutustutaan lähinnä kuvakirjojen maailmaan, mutta isomman neidin kanssa olemme viime aikoina löytäneet ihan uuden lukemisen ulottuvuuden. Neiti nimittäin jaksaa kuunnella keskittyneesti jo pitkiäkin tarinoita, eikä kuviakaan aina enää tarvita. Siispä olemme lukeneet esimerkiksi Uppo-Nallea sekä Onnelia ja Annelia - samoja kirjoja, joita minulle lapsena luettiin! Nämä tarinat uppoavat hyvin neljävuotiaaseen, ja erityisesti hassun riimittelevän ja peipposia pelkäävän nallekarhun jutut ovat aika kovaa huutoa.

Onnelin ja Annelin luettuamme katsoimme myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Neljävuotiaasta oli myös selvästi hauskaa verrata omia kuvitelmiaan elokuvassa esitettävään miljööseen ja hahmoihin. Elokuvan jälkeen neiti odotuksen mukaisesti kysyi, koska hän voi muuttaa yksin asumaan. Mikäpä olisikaan asua Onnelin ja Annelin talon kaltaisessa suloisessa mökissä Ruusukujalla?

Ja mitäkö kaikella tällä halusin kertoa? Sitä vaan, että lukeminen <3

Mukavaa viikonloppua kaikille. Toivottavasti löydätte päivistänne edes pienen hetken lukemiselle - yksin tai yhdessä!

ARVONTA FB:ssä

Heipsis! Tulinpas vain tännekin vinkkaamaan, että blogin Facebook-sivuilla on menossa arvonta, jossa voi voittaa itselleen Kotvasia-verkkokaupan valikoimasta vapaavalintaisen pipon.

Verkkokaupassa on myyty parin viime viikon aikana eioo:ta, ja meinasin jo lopettaa tältä keväältä pipotouhut kokonaan, mutta koska kysyntää on ollut edelleen tasaisesti, päätin pitää valikoimassa muutamat suosituimmat mallit näin "kesemmälläkin". Nyt siis verkkokauppaan on taas päivitetty pipojen saatavuudet. Voit siis joko tilata tai koettaa onneasi arvonnassa Facebookin puolella! ;)

Tällaisia täältä! Hyvää kirjan ja ruusun päivän iltaa! Kirjoista olisi kai tänään pitänyt blogata, mutta palaan asiaan myöhemmin. Onneksi sain sentään tänään töissä paasata aika paljon kaunokirjallisuudesta. ;)

Juhannusruusu-matto

Pääsiäisestä asti se on ollut työn alla. Juhannusruusu-matto nimittäin. Tekoprosessiin mahtui sotkeutuneiden kuteiden lisäksi yksi astianpesukoneen vieressä olevaan pikkuruiseen ja syvään koloseen työnnetty virkkuukoukku, jonka pois ottaminen vaati osittaisen keittiökalusteiden purkamisen ja sen tuloksena virhekoodia hälyttävän pesukoneen.

Valmista kuitenkin vihdoin tuli. Pitkästä aikaa sain sysäyksen tarttua kuteisiin ja koukkuun, kun ystäväni tilasi tyttärensä huoneeseen maton. Värinä on hauska vanha roosa tai ehkä jopa lohenväri, joka sopii varmasti pienen neidin valtakuntaan oikein hyvin. <3

 

Täällä viikko on alkanut töiden ja opintojen parissa ja samoilla linjoilla se myös jatkuu. Kohta kurvaan tytöt hoidosta, jotta ehdin viettämään heidän kanssaan pari tuntia, ennen kuin itse lähden iltatöiden pariin. Mitäpä teidän alkuviikkoonne on mahtunut? :)

Siskoksesta siskoksille

Tänään sain vihdoin viimeisteltyä tytöille tekeillä olleet ruskamekot. Kankaiden yönä tilasin Majapuulta ihanaa Siskokset-kangasta, jonka nimi jo puhutteli niin, että mekkosethan siitä oli siskoksille saatava. Ruskamekon kaava tuli testattua ja hyväksi havaittua, kun ompelin isommalle neidille koemekon pari viikkoa sitten. Koemekon sovituskuvineen voit käydä kurkkamassa klikkaamalla TÄSTÄ.

Vaikka vaatteistaan tarkka kohta neljävee neiti lopulta kelpuuttikin koemekkoon ruskamekon kaavan mukaisen korkean kauluksen, muokkasin tällä kertaa kaavaa niin, että pääntielle ompelin resorin. Myöskin helman huolittelin kuminauhakujan sijaan resorilla. Hihansuista neiti halusi ehdottomasti mustavalkeat, ja sellaisethan sitten oli tehtävä. 

Pienemmän neidin mekkoon tein korkean kauluksen, mutten ommellut siihen kuminauhakujaa, jolloin kaulus on kaksinkerroin käännettynä kivannäköinen. Ei mennyt muuten ihan putkeen tämän kauluksen ompelu, sillä valmista mekkoa ihaillessani huomasin pienen epäkohdan - siskokset roikkuivat kauluksessa päät alaspäin - ja ei kun purkamaan! Tämänkin mekon helmaan ompelin resorin.

Melkeinpä mekot vaatisivat vielä seurakseen raitalegginssit!

Sovituskuvia en tällä kertaa saanut lahjomallakaan. Isompi kieltäytyi kuvista, sillä haluaa kuulemma esiintyä vain sellaisissa kuvissa, joissa näyttää prinsessalta (joku bad hair -day vissiin..), ja pienempi oli otollisella kuvaushetkellä päiväunilla. Ehkäpä saan joskus otettua muutaman kuvan salaa leikin lomassa.

Seuraavaksi kokeilussa olisi sitten se aikuisten ruskamekon kaava.

Tänään on ollut ihana keväinen päivä, ja olemmekin ulkoilleet ihan urakalla. Ulkoilujen välissä kävimme Mukavuusalueella maistelemassa ihan mahtavaa suolaista kinuskikastiketta jätskin kera - vai olikohan se jätskiä kinuskikastikkeen kera? Kurkkaapa Riikan blogista ohje!

Helppo lounasruoka: tomaatti-basilika-valkosipulipasta

Tätä nykyä teen muutaman päivän viikossa töitä kotona tyttöjen ollessa hoidossa. Noina päivinä lounaaksi tulee usein syötyä sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan. Harvoin jaksan ja ehdin keskellä päivää kokkailla kunnolla. Koska kuitenkin olen päättänyt, että alan huolehtia entistä paremmin myös omasta ruokailustani, yritän aina välillä syödä lounaallakin jotain muuta kuin voileipiä.

Aika usein meillä on jääkaapissa kirsikkatomaatteja, parmesaania ja jotakin yrttiä. Näistä saakin tehtyä pastan, valkosipulin ja oliiviöljyn kanssa jo ihan maittavan lounaan. Tänään heitin pannulle oliiviölylorauksen sekaan pari siivutettua valkosipulin kynttä, puolikkaan rasiallisen kirsikkatomatteja, kourallisen cashewpähkinöitä ja eiliseltä jääneen siivutetun kanfileen. Paahdoin aineksia hetkisen ja silppusin joukkoon vielä basilikaa. Sitten heitin koko komeuden keitetyn pastan joukkoon ja rouhin päälle aimo annoksen parmesaania.

Jo oli lounasaika näin kotosallakin ihan oikea katkos työhön. Tämä ruoka kyllä maistuu lapsillekin, joten voisi kai tällä herkutella niinäkin päivinä, kun lapset ovat kotona. Toisaalta, ehkä tämän voisi pitää myös äidin omana lounasherkkuna.. ;)

Itsetehdyt myslipatukat

Viime aikoina olen minäkin monen muun tavoin hurahtanut juoksuun. Olen aina liikkunut paljon ja nuoruusvuosina harrastanut aktiivisestikin kestävyyslajeja. Pitkään kuitenkin tuntui, että juoksulenkkeily ei ole minulle kaikista mieluisin tapa liikkua. Sitten saavutin nämä ihanat, paljon puhutut ruuhkavuodet. Tällä hetkellä helpointa on harrastaa liikuntaa niin, että heti kotiovesta ulos päästyään on mestoilla. Lisäksi mulla on monta ihanaa lenkkikaveria ja naapuruston naisten keskiviikkokerho, joten yksin ei aina tarvitse tarpoa. <3

Välillä pitkän lenkin jälkeen tuntuu, että energiaa on saatava nopeasti, mutta silti ei oikein tee mieli syödä mitään. Usein mielellään nappaisinkin heti kärkeen jonkinlaisen patukan, josta energian saa helpossa muodossa. Kun Sport-lehdessä huomasin ohjeen itsetehtyihin palauttelupatukoihin, joita kehuttiin koostumukseltaan juuri passeleiksi pitkän lenkin jälkeen nautittavaksi, päätin testata.

Näistä rapeista palauttelupatukoista tulikin aika hyviä. Kehuivatpa niitä myös muut perheenjäsenet. Ainoastaan taateleita piti ostaa erikseen, sillä olin jo aikaa sitten hankkinut ihanaa luomuruokosokeria ja kookosöljyä Hippakaupasta, jossa todellakin on pieni valikoima erilaisia lähinnä luontaistuotekaupoissa myynnissä olevia tuotteita!

Patukoiden valmistus on helppoa, sillä uuniakaan ei tarvita - raakapatukoita kun ovat. Ensin kookosöljy sulatetaan kattilassa. Seuraavaksi tehosekoittimeen mitataan taatelit, sulatettu kookosöljy sekä maapaähkinävoi. Nämä soseutetaan tahnaksi. Sitten kuivalle paistinpannulle mitataan rouhitut mantelit, ruokosokeri ja kaurahiutaleet. Seosta paahdetaan käännellen niin kauan, että kaurahiutaleet saavat hieman väriä. Älä kuitenkaan polta! Kaurahiutaleseos ja taatelitahna yhidtetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi, joka pannaan pakastimeen noin vartiksi. Tämän jälkeen massasta muotoillaan patukoita, jotka koristellaan sulatetulla suklaalla. Minä sain massasta tehtyä 12 patukkaa. Ohjeen mukaan patukat pysyvät parhaiten rapeina jääkaapissa. Alkumaisteluiden jälkeen meillä on kaapissa vielä muutama, joten täytyy vielä testailla tulevina päivinä, säilyykö koostumus. Vaihteluahan näihin saa mukavasti, jos massan sekaan heittää vaikka kuivattuja karpaloita tai hedelmiä.

Näillä eväillä tulevaan viikkoon! Pääsiäinen oli mukava ja rento. Siispä hyvää alkavaa arkea kaikille! :)

Kynsilakalla marmoroidut pääsiäismunat

Olettekos kokeilleet kynsilakalla marmorointia? Olen nähnyt sekä tällä tavoin marmoroituja kananmunia että vähän suurempiakin esineitä. Me päätimme esikoisen kanssa aloittaa näistä munista, kun nyt kerran pääsiäinen on ihan käsillä. Kuvissa siis nuo pinkin eri sävyissä kylpevät munat on kynsilakalla marmoroituja ja nuo pari muuta on maalattu perinteisesti vesiväreillä. 

Ensin syvähköön kuppiin (sellaiseen, joka joutaa homman jälkeen roskiin) laitetaan kylmää vettä niin paljon, että marmoroitavan esineen voi upottaa kokonaan veteen. Sen jälkeen kynsilakkapulloista tipautellaan vedenpintaan lakkaa niin, että pinta suurinpiirtein täyttyy väristä. Sitten värejä voi varovasti sekoitella hammastikulla. Tämän jälkeen marmoroitava esine upotetaan veteen ja nostetaan pois. Lakan pitäisi nyt olla tarttunut esineen pintaan. Sitten esineet laitetaan kuivumaan paperin päälle. Netissä on varmaankin videoita, joissa marmorointi on kuvattu vaihe vaiheelta, jos tässä selostuksessa jäi jotakin epäselvää. :) 

Homma oli aika sotkuista, sillä upotin munat käsin veteen. Ehkä jotkut muovihanskat olivat olleet ihan kätevät, niin ei olisi tarvinnut pestä käsiä kynsilakanpoistoaineella... Jännittävää oli nostaa muna vedestä ja nähdä, millaisia kuvioita lakka oli pintaan taiteillut. Mielestäni munista tuli aika hauskoja, vaikkakin tekniikka varmasti vaatisi vielä hieman hiomista, sillä aivan kauttaaltaan lakka ei munan pintaan tarttunut.

Kovin paljoa muita pääsiäisvalmisteluita emme olekaan tehneet, sillä illlalla pakkaamme porukan autoon ja suuntaamme kohti Pohjois-Karjalaa. Tyttöjen hoidossa istuttamat pääsiäisruohotkin saavat lähteä reissuun, sillä pienet vihreät alut vasta nostelevat päitään. Ehkäpä pyhien aikaan ne innostuvat vielä vihertämään kunnolla. Kotona istuttamamme rairuohot puolestaan alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneitä. Onnistuin kuitenkin kerrankin kasvattamaan pääsiäisruohon niin, että ehdimme siitä nauttia ainakin jotakuinkin pääsiäisen aikoihin!

Nyt pakkauspuuhiin! Mukavaa pääsiäistä kaikille! :)