4-vuotissynttärit

Viime postauksen pohdintojen jälkeen lupasin palata vielä nelivuotiskemuihin tarkemmin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa meillä järjestettiin kaverisynttärit, joille kutsuttiin muitakin kuin perhetuttuja lapsineen. Juhlimassa toki oli edelleen heitäkin mutta myös naapuruston kavereita sekä hoitokavereita. Kaverisynttärien kutsuvieraslista on varmasti yleinen puheenaihe vanhempien keskuudesssa ja täytyy todeta, että kyllä se meillekin jo vähän päänvaivaa aiheutti. Pelkästään omalla tiellämme asuu paljon lapsiperheitä, ja naapuruston lapset viilettävät porukassa pihasta toiseen. Hoidossakin on monta suurinpiirtein samaa ikäluokkaa olevaa lasta, ja sitten on vielä niitä muuten elämässämme paljon mukana olevia lapsia. Monia synttäreitä en halunnut tänä vuonna järjestää, joten jotenkin oli rajattava, keitä synttäreille kutsutaan. Nelivuotiashan haluaisi kutsua kemuihin tietenkin ihan jokaisen leikkikaverin, mutta silloin juhlijoiden määrä paisuisi niin valtavaksi, että joukkoa ei ehkä olisi kovin helppoa pitää hallussa. 

Siispä synttäreille kutsuttiin vain ne, joiden kanssa eniten leikitään ja ollaan tekemisissä. Lapsivieraita oli lopulta kuusi, ja osalla oli mukanaan vanhemmat ja parilla pienemmät sisarukset.   Luulen, että nyt tällainen rajaus vielä toimii, mutta varmasti kouluikäisten synttäreillä pitää jo miettiä, tulisiko kutsua koko luokan kaikki tytöt tai pojat. Mitä mieltä te muuten olette? 

Menoa ja meininkiä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita saatiin kyllä aikaiseksi tälläkin porukalla. Juhlat aloitettiin pullonpyörityksellä, jossa pulloa pyörittämällä arvotaan, kenen lahja avataan milloinkin. Mielestäni tämä on mukava ohjelmanumero synttäreiden alkuun. Porukka saadaan näin hetkeksi yhteen ja jokaisen lahjaa voidaan hetki tutkia ja ihastella kaikessa rauhassa. Ennen juhlia muuten juttelimme päivänsankarin kanssa siitä, että jokaisen vieraan tuoma lahja on yhtä arvokas ja tärkeä. Ihania lahjoja synttärisankari saikin. Aika moni vieraista taisi tietää, että neiti on kova askartelemaan, sillä paketeista paljastui kivoja tehtäväkirjoja ja helmisettejä. 

Seuraavaksi herkuteltiin. Ensimmäiseksi nostin pöytään sydämenmuotoisiksi leikattuja pizzapaloja ja mansikka-vaahtokarkkivartaita sekä popcorneja ja suolatikkuja. Hetken päästä oli synttärikakun vuoro. Tällä kertaa lapset saivat koristella kakkunsa itse. Olin koonnut kääretorttuviipaleista suuren keon, josta jokainen lapsi sai oman palasensa koristeltavakseen. Kulhoissa oli erikseen kermavaahtoa, pieniä lippuja ja erilaisia karkkeja. Koristelu ja karkkien syönti taisi olla se suurin juttu. Koristusten syömisen jälkeen monellakaan ei tainnut olla enää tilaa itse kakulle. ;) Kakkukeosta kameralle ei tainnutkaan tallentua yhtään järkevää kuvaa, mutta ymmärsitte ehkä idean. Koristellahan voisi myös vaikkapa jätskiä tai kuppikakkuja! Vanhemmille olin lisäksi tehnyt mustikkaisen juustokakun, jonka päällä oli reilu satsi tuoreita marjoja ja suklaata. 

Kun lapset olivat herkutelleet mahansa pullolleen, oli vanhempien vuoro kahvitella. Tällä välin pikkuvieraat saivat leikkiä vapaasti yläkerrassa. Kun meno alkoi kuulostaa tarpeeksi villiltä, oli aarrejahdin vuoro. Olin piilottanut sisälle ja ulos yhteensä seitsemän kirjekuorta, joissa oli lastenohjelmiin ja satuhahmoihin liittyviä kysymyksiä. Jokaisen kirjekuoren piilopaikasta olin ottanut kännykkään vihjekuvan, jonka avulla lapset suunnistivat oikean kirjekuoren luokse. Kysymykseen oikein vastaamalla sai seuraavan kuvavihjeen. Viimeinen vihje johti hiekkalaatikolle, jonne olin piilottanut "aarrearkun" ja viimeisen kysymyksen, johon oikein vastaamalla aarrearkun sai aukaista. Jokainen juhlija sai aarrearkusta oman pikkupussukkansa, jossa oli muun muassa tarroja ja karkkikaulanauha. Kiljahduksista ja juoksuaskelten määrästä saattoi päätellä, että aarrejahti oli hauska ohjelma. :)

Aarrejahti siis päättyi pihalle, jossa synttäreiden lopuksi vielä kulutettiin viimeisiä energioita trampalla hyppimällä. Päivänsankari tuntui olevan illalla onnellinen päivästään. Äitikin oli onnellinen mutta myös hieman väsynyt. Kaksi tuntia taitaa olla ehdoton maksimi lastenkemujen keston suhteen! Varsinkin näin pienillä jännitys aiheuttaa melkoisen energialatauksen, joka juhlissa saattaa purkautua ihanana hulinointina. Toki herkuilla ja sokerillakin saattaa olla oma vaikutuksensa. :) Tällaiset synttärit oli tänä vuonna. Vasta tammikuussa pääsen seuraavan kerran järjestämään synttäreitä. Silloin on vuorossa 2-vuotiskemut!