lauantai 11. heinäkuuta 2015

4-vuotissynttärit

Viime postauksen pohdintojen jälkeen lupasin palata vielä nelivuotiskemuihin tarkemmin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa meillä järjestettiin kaverisynttärit, joille kutsuttiin muitakin kuin perhetuttuja lapsineen. Juhlimassa toki oli edelleen heitäkin mutta myös naapuruston kavereita sekä hoitokavereita. Kaverisynttärien kutsuvieraslista on varmasti yleinen puheenaihe vanhempien keskuudesssa ja täytyy todeta, että kyllä se meillekin jo vähän päänvaivaa aiheutti. Pelkästään omalla tiellämme asuu paljon lapsiperheitä, ja naapuruston lapset viilettävät porukassa pihasta toiseen. Hoidossakin on monta suurinpiirtein samaa ikäluokkaa olevaa lasta, ja sitten on vielä niitä muuten elämässämme paljon mukana olevia lapsia. Monia synttäreitä en halunnut tänä vuonna järjestää, joten jotenkin oli rajattava, keitä synttäreille kutsutaan. Nelivuotiashan haluaisi kutsua kemuihin tietenkin ihan jokaisen leikkikaverin, mutta silloin juhlijoiden määrä paisuisi niin valtavaksi, että joukkoa ei ehkä olisi kovin helppoa pitää hallussa. 



Siispä synttäreille kutsuttiin vain ne, joiden kanssa eniten leikitään ja ollaan tekemisissä. Lapsivieraita oli lopulta kuusi, ja osalla oli mukanaan vanhemmat ja parilla pienemmät sisarukset.   Luulen, että nyt tällainen rajaus vielä toimii, mutta varmasti kouluikäisten synttäreillä pitää jo miettiä, tulisiko kutsua koko luokan kaikki tytöt tai pojat. Mitä mieltä te muuten olette? 

Menoa ja meininkiä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita saatiin kyllä aikaiseksi tälläkin porukalla. Juhlat aloitettiin pullonpyörityksellä, jossa pulloa pyörittämällä arvotaan, kenen lahja avataan milloinkin. Mielestäni tämä on mukava ohjelmanumero synttäreiden alkuun. Porukka saadaan näin hetkeksi yhteen ja jokaisen lahjaa voidaan hetki tutkia ja ihastella kaikessa rauhassa. Ennen juhlia muuten juttelimme päivänsankarin kanssa siitä, että jokaisen vieraan tuoma lahja on yhtä arvokas ja tärkeä. Ihania lahjoja synttärisankari saikin. Aika moni vieraista taisi tietää, että neiti on kova askartelemaan, sillä paketeista paljastui kivoja tehtäväkirjoja ja helmisettejä. 



Seuraavaksi herkuteltiin. Ensimmäiseksi nostin pöytään sydämenmuotoisiksi leikattuja pizzapaloja ja mansikka-vaahtokarkkivartaita sekä popcorneja ja suolatikkuja. Hetken päästä oli synttärikakun vuoro. Tällä kertaa lapset saivat koristella kakkunsa itse. Olin koonnut kääretorttuviipaleista suuren keon, josta jokainen lapsi sai oman palasensa koristeltavakseen. Kulhoissa oli erikseen kermavaahtoa, pieniä lippuja ja erilaisia karkkeja. Koristelu ja karkkien syönti taisi olla se suurin juttu. Koristusten syömisen jälkeen monellakaan ei tainnut olla enää tilaa itse kakulle. ;) Kakkukeosta kameralle ei tainnutkaan tallentua yhtään järkevää kuvaa, mutta ymmärsitte ehkä idean. Koristellahan voisi myös vaikkapa jätskiä tai kuppikakkuja! Vanhemmille olin lisäksi tehnyt mustikkaisen juustokakun, jonka päällä oli reilu satsi tuoreita marjoja ja suklaata. 

Kun lapset olivat herkutelleet mahansa pullolleen, oli vanhempien vuoro kahvitella. Tällä välin pikkuvieraat saivat leikkiä vapaasti yläkerrassa. Kun meno alkoi kuulostaa tarpeeksi villiltä, oli aarrejahdin vuoro. Olin piilottanut sisälle ja ulos yhteensä seitsemän kirjekuorta, joissa oli lastenohjelmiin ja satuhahmoihin liittyviä kysymyksiä. Jokaisen kirjekuoren piilopaikasta olin ottanut kännykkään vihjekuvan, jonka avulla lapset suunnistivat oikean kirjekuoren luokse. Kysymykseen oikein vastaamalla sai seuraavan kuvavihjeen. Viimeinen vihje johti hiekkalaatikolle, jonne olin piilottanut "aarrearkun" ja viimeisen kysymyksen, johon oikein vastaamalla aarrearkun sai aukaista. Jokainen juhlija sai aarrearkusta oman pikkupussukkansa, jossa oli muun muassa tarroja ja karkkikaulanauha. Kiljahduksista ja juoksuaskelten määrästä saattoi päätellä, että aarrejahti oli hauska ohjelma. :)

Aarrejahti siis päättyi pihalle, jossa synttäreiden lopuksi vielä kulutettiin viimeisiä energioita trampalla hyppimällä. Päivänsankari tuntui olevan illalla onnellinen päivästään. Äitikin oli onnellinen mutta myös hieman väsynyt. Kaksi tuntia taitaa olla ehdoton maksimi lastenkemujen keston suhteen! Varsinkin näin pienillä jännitys aiheuttaa melkoisen energialatauksen, joka juhlissa saattaa purkautua ihanana hulinointina. Toki herkuilla ja sokerillakin saattaa olla oma vaikutuksensa. :) Tällaiset synttärit oli tänä vuonna. Vasta tammikuussa pääsen seuraavan kerran järjestämään synttäreitä. Silloin on vuorossa 2-vuotiskemut!

11 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen juustokakku ja kiva idea, että lapset saa itse koristella "oman kakkupalan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuoreet marjat ovat minusta kaikkein kauneimpia kakun koristeita. Lapset tykkäävätkin sitten niistä karkeista ;)

      Poista
  2. Kiitos hyvästä vinkistä, tuosta oman kakun koristelusta. Taidan ottaa sen käyttöön joillakin synttäreillä. Tarjoilut näyttää todella herkullisilta. :) Vierasjoukin rajaaminen on ihan hyvä juttu, voin omasta kokemuksesta sanoa. ;) 15 poikaa synttärifiiliksissä oli vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ymmärrän täysin, että 15 poikaa saattaa olla vähän liikaa! Ihan jo seitsemästä 3 - 5 -vuotiaasta lähti ääntä kiitettävästi! :)

      Poista
  3. Oletpa järjestänyt ihanat ja lasten näköiset juhlat. Ja täytyy sanoa että näyttää erittäin kauniilta ja maukkaalta tuo juustokakku!! Olisiko siihen mahdollista saada ohjetta? Mikäli on, s-postiossa on antaapaivanpaistaa@gmail.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taidan päivitellä tuon kakun ohjeen tänne blogiin ihan piakkoin! :)

      Poista
  4. Niin kauniit kesäsynttärit, että kuvat osuisi johonkin design/leivonta/lifestyle tms. lehteen! :)

    Synttäreistä...Meillä oli esikoisen täyttäessä 4 vuotta samoja pohdintoja, ja 5- vuotissynttäreiden aikaan valvoskelin jo monta viikkoa etukäteen tämän vieraslistaongelman takia. Syksyllä edessä 6v- kemut, voi apua...Pelkästään lähipiiristä tulee 12 lasta (+ heidän vanhemmat). Sitten on syksyllä eskarikaverit ja joitakin harrastuskavereita (kutsutaanko heidät yhdessä muiden lasten kanssa vai miten monessa erässä heidät nyt kutsutaan)? Näiden muiden kavereiden ukumäärää en osaa edes arvioida. Tällä hetkellä isomman neidin päiväkotiryhmässä on 21 lasta, nimeltä tunnistan ehkä 5 :D Eskariryhmän koosta ei ole tietoa. Kaiken tämän synttärivieraspohdinnan toki kruunaa se, että juhlien järjestäminen on suurinta epämukavuusaluettani vanhempana, ja että lähipiiri on täynnä lähes ammattimaisesti erilaisia leivonnaisia/ kattauksia taikovia superäitejä :D On myös varsin ärsyttävää, että mielettömän tarkasti yksityiskohtia myöten laadittu juhlatarjonta luonnehditaan "ihan helpoksi, lähes itsekseen valmistuneeksi jutuksi", vaikka kuka tahansa huomaa, että kokonaisuus on vaatinut järjettömästi suunnittelua ja huikean satsauksen valmistusvaiheessa.

    Vitsailtiin joskus, että meidän perheeseen ei sen takia tule kolmatta lasta, koska en selviäisi hengissä kolmannen lapsen ristiäisten (puhumattakaan kaikkien niiden syntymäpäivien) järjestämisestä...Elämä on toki sillä tavalla ollut armollinen, että nämä kaksi tähän mennessä meille siunaantunutta lasta ovat samassa kuussa syntyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttakoon meitä se, että välttämättä näitä kemuja ei tarvitse olla järjestämässä ihan täysi-ikäisyyteen saakka. Jotenkin ajattelisin, että kymppiveen jälkeen muksut alkaisivat viimeistään viettää synttäreitään vain ihan niiden parhaiden kavereiden kanssa. Tosin aikaa kymppiveeheen on vielä melko monta vuotta. APUA.

      Minä toisaalta tykkään kovasti juhlien järjestämisestä, mutta en kyllä kiellä, etteikö se olisi aikaa vievää ja väsyttävääkin. En kyllä jaksa itsekään ihan viimeisen päälle kaikkea miettiä. Esimerkiksi en tällä kertaa viitsinyt alkaa värkkäämään mitään suurellista kakkua hienoine koristeineen, sillä tiesin, että kakku ei kovin monelle lapselle edes maistu. Keksi-karkki-popparilinjallakin pääsee pitkälle. Jätskisynttäritkin voisi olla hyvä vaihtoehto. Eniten mietin ohjelmaa. Kuinka paljon sitä pitää olla ja voiko/pitääkö olla vapaata leikkiä? Nyt vielä yksi ohjelmanumero oli ihan tarpeeksi, mutta pitääkö myöhemmin keksiä enemmän..

      Poista
  5. Noista ohjelmanumeroista...Yksi selkeä yhteinen tehtävä/ leikki/ toiminto lienee ihan tarpeeksi aina sinne peruskoulun alaluokille asti. Siinä kohtihan ne tenavat alkaa pyytää jotain rahaa leffaan tai skeittihalliin tai keilaukseen tai johonkin. Tai näin toivon käyvän aikanaan! :D

    Ja siis täsmennän, MULLA EI ole niitä yksityiskohtaisia juhlia kattauksineen, mutta kyläpaikoissa olen noteerannut tällaisen ammattimaisen toiminnan! :D Jos kehun oikein isosti jotain superhienoa merenneito/merirosvo/HelloKitty/Spiderman- teeman mukaista spektaakkelia, niin niitä kehuja ja kiitoksia ei voida reilusti ottaa vastaan. Miksei voi vaan olla rehellinen? "Kiitos vaan, oli muuten ihan tajuton urakka, askartelin noita viirejä ja plaseerauskortteja monta viikkoa iltaisin, ja meinasin saada slaagin, kun oikea kakkukuva ei ehtinytkään nettikaupasta kotiin ajoissa!" Lapsille syntyy ihan epärealistinen kuva siitä, mikä on normaali määrä satsausta synttäreihin, kun vuosi vuodelta taso nousee vaan korkeammalle. Tämä nyt on tämmöistä keskinkertaisen äidin märinää! :D Omassa lapsuudessa riitti se mansikkakakku (välissä muussattua banaania ja kermaa), Mehukatista tehty mehu kannussa ja popparit tai juustonaksut kulhossa. Varmaan jossain kipossa oli vähän nameja ja koko setti oli jonkun vahakangasliinan päällä (huom! ei erillisiä liinoja lasten synttäreille, servetitkin kaapin perältä, värillä ei väliä). Aikuiset EI todellakaan kehitelleet mitään viihdykettä. Se riitti, että ne piti hengissä kaikki muksut, jotka juhliin saapui. Mitään erillisiä kutsuja vastauspyyntöineen ei todellakaan lähetelty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Turhahan sitä on vähätellä, jos on oikeasti nähnyt vaivaa ja hienot synttärit järjestänyt. Se vain taitaa olla tämä suomalainen tapa, että kehuja ei oikein osata ottaa vastaan. Mä oon miettinyt ihan samaa, että mihinköhän tämä synttärivouhotus menee, kun jatkuvasti järjestetään toinen toistaan hienompia juhlia. Lapsi todennäköisesti on tosi onnellinen siitä kakusta ja poppareista sekä kavereista, joiden kanssa saa leikkiä. Toisaalta taas on vanhempia, jotka oikeasti haluavat kokeilla kaikkea uutta ja mieluusti järkkäilevät ohjelmaa ja koristuksia. Ymmärrän täysin tämänkin, sillä osittain kuulun näihin väkertelijöihin minäkin. Silti joku raja minusta on oltava siinä, kuinka paljon rahaa ja energiaa lastenjuhliin kuluttaa. Hienoja muistoja saa varmasti annettua vähemmälläkin panostuksella. Teemajuhlien järjestämiseen nimittäin saa myös rahaa aika paljon kulumaan! Mä kuitenkin ajattelen, että synttärit ovat ennen kaikkea lapsen oma juhla, jonka järjestämiseen lapsi saa itse vaikuttaa sopivassa määrin. Lapsi esimerkiksi halusi synttäreille pizzaa, joten sellaista tehtiin. Kaupassa hän näki setin paperilautasia, -mukeja ja seviettejä, ja koska niiden yksisarviskuvat viehättivät, niin sellaiset ostettiin, vaikka minun mielestäni paljon trendikkäämpiäkin olisi ollut tarjolla. Eivätkä nuop yksisarviset edes osuneet mihinkään teemaan. Lapsi tuli niistä onnelliseksi, eivätkä muuten halpakaupassa edes maltaita maksaneet ;)

      Minusta on kiva, että näistä synttäreistä ja muista herää keskustelua! Kiitos kommenteista siis! :)

      Poista
  6. En tokikaan halua kritisoida heitä, joilla aikaa, rahaa ja innostusta riittää. Meidän heikommin suoriutuvien pitää vaan yrittää räpistellä joukossa! :D

    Itse koen työelämän vaatimukset yhdistettynä lapsiperhearkeen sen verran mittavina, että suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen toimintaan liittyvä kapasiteetti on kyllä täysin käytössä ilman mitään mittavia tapahtumia vapaa- ajalle. Tämäkin on tietysti priorisointikysymys, joillakin ne paukut vaan riittää niin moneen, toisille riittää keskinkertainen! :D

    VastaaPoista

Kiva kun jätät kommentin! :)