Keijunkukkia

Pikkutytöstä asti olen rakastanut kuljeskella kesäisin pihamaalla poimimassa erilaisia kukkakimppuja. Äitini ei tainnut olla turhan tarkka, mitä kukkia saa poimia ja mitä ei. Tätä mentaliteettia tahtoisin itsekin jatkaa, mutta pikkuisen olen silti joutunut rajoittelemaan pienten kukkaistyttöjen touhuja. Kovin paljon kun niitä kukkivia kasveja ei vielä pihassamme kasva. Onneksi luonnonkukkia riittää tonttimme laidassa, ja siellä ne saavatkin minun puolestani rehottaa vapaasti. Pitäähän lapsilla olla kukkia poimittavaksi ja seppeleisiin sidottavaksi.

Silloin tällöin tohdin jo taittaa kukkapenkeistäkin jokusen oksan maljakkoon. Esimerkiksi kukkivien pensaiden oksista ja erivärisistä lehdistäkin saa hauskoja asetelmia. Tällä kertaa poimin pieneen kimppuun purppurakeijunkukkaa ja jaloangervoa. Mitäs sanotte yhdistelmästä? Keijunkukassa lehdet ovat varsinaista kukkaa näyttävämmät, mutta oikeastaan kukkakin on kaikessa herkkyydessään aika kaunis.

Lopuksi olisi vielä yksi pyyntö. Ehkä olette huomanneetkin, että blogin aloitussivulle tullessanne näyttöön pompsahtaa ilmoitus Indiedaysin lukijatutkimuksesta. Olisi kiva saada palautetta teiltä lukijoilta, joten käykäähän vastaamassa kyselyyn, jos aikaa suinkin liikenee muutama minuutti. Vastanneiden kesken arvotaan lahjakortteja ja tuotepaketteja. :)