torstai 20. elokuuta 2015

Lyhyt liikuntahistoria ja tavoitteeni valmennukseen

Liikunta on aina ollut osa elämääni. Taival on silti ollut melkoisen mäkinen. Välillä on kuljettu tiiviisti käsi kädessä mukavassa myötäisessä, välillä tarvottu hampaat irvessä ylämäkeä ja välillä otettu etäisyyttä ihan tarkoituksella.

Nuorempana olin mukana monessa. Yläasteikäisenä pelasin lentopalloa, biitsiä ja pesäpalloa. Hiihdin, juoksin maastossa ja vähän yleisurheilinkin. Lukiossa lentopallo joukkuekavereineen vei pisimmän korren, ja sitä pelasinkin aktiivisesti parin kympin kynnykselle asti, jolloin muutin opiskelemaan uuteen kaupunkiin. Tuli opiskelijaelämä ja opiskelijariennot, ja palloilu jäi.

Kuntosalitreeni ja jumpat alkoivat tuntua omilta, ja jossain vaiheessa treenasinkin salilla melko tehokkaasti. Olin ajatellut, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen ei muuta liikuntatottumuksiani, mutta jouduin syömään sanani ensimmäisten raskausviikkojen aikana. Sain nimittäin riesakseni sellaisen raskauspahoinvoinnin, että liikunnasta en pystynyt haaveilemaankaan. Lenkillä käyminen sai laatan lentämään kahta kauheammin, joten kaikki liikunta jäi oikeastaan koko raskausajaksi. Esikoisen syntymän jälkeenkään sillä rintamalla ei juuri ole kerrottavaa. Kahvakuulailin kerran viikossa ja välillä lätkin lentistä. Kävin lenkillä kerran kuukaudessa ja kuntosalilla samalla tahdilla. Liikunta maistui puulta, ja se jos mikä tuntui aika pahalta, olinhan aina liikkunut säännöllisesti. Sitten lähdin töihin ja opettelin vuoden perheen ja työn yhdistämistä - kunnes olin taas raskaana. Seuraavat yhdeksän kuukautta sujuivat samaa rataa esikoisen raskauden kanssa, ja niiden jälkeiset yhdeksän kuukautta kuljin zombina sinne tänne yrittäen selviytyä öisin huonosti nukkuvan vauvan ja erittäin virkeän kaksivuotiaan kanssa. Liikunta ei siis kuulunut arkeeni edelleenkään!


Mutta mitä tapahtuikaan viime keväänä? Puolisen vuotta sitten pienimmäinen neitimme päätti alkaa nukkua öisin (ainakin melkein joka yö) ja minä sain kipinän juoksuun. Ehkä pohjakuntoa oli vielä jonkin verran, olinhan välillä hiihdellyt ja hölkkäillytkin, sillä juoksu tuntui nopeasti aika hyvältä. En oikeastaan koskaan ollut juossut kovin pitkiä lenkkejä. Enemmänkin hiihtänyt ja hyppinyt pallon perässä. Sunnuntai-iltana kävin melko reipastahtiselta viidentoista kilometrin lenkillä, ja kylläpä taas pitkän lenkin jälkeen olo oli kuin uudesti syntynyt. Vaan en tätäkään lenkkiä olisi viitsinyt juosta ilman hyvää seuraa! Naapuruston lenkkikaverit ja opiskeluajoilta asti mukana taivaltaneet ystävät ovat olleet korvaamattomia tsemppareita, jos sohva on vetänyt puoleensa lenkkipolkuja enemmän.

Juoksuun liittyen minulla on yksi tavoitekin. Se on muutaman viikon päästä koittava puolimaraton. Vähän se hirvittää, mutta taidan olla niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat tavoitteen motivoituakseen tekemään jotakin pitkäjänteisesti. Kipinä säilyy, kun pystyy tekemään jotakin melko säännöllisesti ja huomaa kehittyvänsä. Juoksemisessa olen nyt päässyt tähän, ja olo on sen suhteen aika mukava.

Myös tänään alkavaan Iwello oy:n hyvinvointivalmennukseen minulla on tavoite. Se ei liity juoksuun, vaan lihaskuntoon ja ruokavalioon. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä olen käynyt kuntosalilla viimeksi kaksi vuotta sitten. Lihaskuntoharjoittelu ylipäänsä on ollut todella vähäistä ja huomaan sen jo ryhdissäni. Myöskään ruokavalioni ei taida olla kovin järkevä, sillä syön vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Kevään iltatyörytmi ei juuri auttanut asiaa. Saatoin syödä lounaan aamupäivällä ja seuraavan kerran mätin illalla jääkaapista kaiken, mitä satuin löytämään.

Siispä tavoitteenani tulevalle hyvinvointivalmennukselle olisi saada uusi kipinä lihaskuntoharjoitteluun ja oppia syömään järkevästi ja liikuntaa tukevia ruokia.

Tässä oli teille lyhyt liikuntahistoriani ja tulevat tavoitteeni. Olisi kiva kuulla myös teidän lukijoiden liikuntatarinoita ja tavoitteita!

2 kommenttia:

  1. Tämä yksi oli siellä sun kanssa riennoissa! ;) Mikä se yksikin ProKlubi- tai vastaava olikaan? Mullahan kulki penikkatauti riesana jo Jyväskylän vuosina, ja kertaalleen kävin ortopedillä leikkausarviossakin. Tohtori kysyi, että mikä se on naisen laji (ja mun ainut laji taisi olla pöydillä tanssiminen yökerhoissa)...

    Nyt "aikuisena" olen yrittänyt juoksemista, mutta ei se vaan lähde. Kymppi on pisin, ja sen jälkeen on sitten akillesjänteet tulessa, penikat pinkeenä ja lantio kierossa. Kiropraktikko sanoi, ettei taida juoksu olla tämän töppöjalan laji.

    Poikkeuksena lähes kaikkiin tuntemiini naisiin olen voinut molempien raskauksien aikana käydä jumpassa ja molemmilla kerroilla olen siellä käynyt loppuun asti (esikoisen kohdalla 40+5 ja kuopuksen 40+6). Ei tokikaan mitään pomppimista, mutta sellaista perusliikuntaa ja lihasten aktivointia. MUTTA muksujen saavuttua maailmaan on kunto romahtanut totaalisesti ja imetyksen aikana keho on rasvoittunut semmoiseksi selluliittikasaksi, ettei järkee! Paino siis aina pudonnut nopsaa, mutta jäljelle on jäänyt rasvainen ja ponneton ruumis.

    Nyt elämäntilanne on se, että töiden ja perhe- elämän yhdistämisen vuoksi liikuntaa on vain 3 kertaa viikossa, ja liikkuminen tapahtuu klo 6-7 aamulla. Vuoden olen tätä opetellut, ei tuota enää mitään tuskaa. Kehitystä ei varsinaisesti tapahdu millään selkeällä mittarilla, mutta kehon ääriviivat on ihan siedettävät ja vireystila pysyy varsin hyvänä.

    Kivaa lukea tästä sun liikunta& hyvinvointi- projektista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ProKlubillehan oli mentävä joka keskiviikko!! Olihan meillä hauskaa siellä aika monta kertaa! :)

      Kiva, että joku tykkää näistä liikuntahöpinöistä. Pitkästä aikaa olen itekin innoissani. Monta vuotta meni mulla tosiaan ihan harakoille noiden muksujen kanssa. Jotenkin en vain saanut itsestäni irti. Mullakin nyt on melkein se kolme liikuntakertaa viikossa maksimi. Ei pysty perheen ja työn kanssa enempään. Muutoin ei oltais ikinä koko perhe yhtä aikaa kotona. En kuitenkaan kykene lähtemään kuudelta aamulla liikkumaan, kuten sinä teet. HUH!

      Juoksu ei varmaankaan vain ole kaikkien laji, ja sehän on tosi hyvä huomata, mikä itselle sopii ja mikä ei. Mulle juoksu on tällä hetkellä paras laji siksikin, että kotoa on niin helppo lähteä vain lenkille. Ei tarvii ensin vääntäytyä johonkin, että pääsee liikkumaan. Mutta se lihaskunto... Ryhtilihakset ja yläkroppakin kaipais välillä treeniä. Alan muistuttaa kohta s-kirjainta. :D

      Poista

Kiva kun jätät kommentin! :)