Ihan tavallista ruokaa

Meillä syödään ihan tavallista ruokaa. Aika usein pöydässä on makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta tai kanaa ja riisiä - niitä ruokia, joista lapset pitävät. Välillä jopa lämmitän purkkihernekeiton tai heitän kaupan pinaattiletut paistinpannulle. Viikonloppuisin saatamme joskus panostaa ruuanlaittoon vähän enemmän, mutta meillä ei varsinaisesti harrasteta ruuanlaittoa. Tunnustan, että en oikeastaan edes pidä juurikaan arkisesta kokkauksesta. Ennemminkin se on pakollinen paha.

Säännöllisistä ruoka-ajoista kuitenkin pidämme kiinni ja joka päivä istahdamme yhteisen aterian ääreen. Syömme aina samaa ruokaa koko perhe. En ole koskaan ollut minkään valtakunnan dieetillä. En ole myöskään koskaan kokeillut maidotonta, gluteenitonta, vähähiilarista tai sokeritonta ruokavaliota. Kuulostan ihan hirveän tylsältä tyypiltä, mitä tulee ruokaan ja ravitsemukseen.

IWELLOn hyvinvointiprojektin yhtenä tavoitteenani oli järkeistää ruokavaliotani. En oikein tiennyt edes, mitä sillä tarkoitin. Toissaviikolla tehtävänämme oli sitten kirjata muutaman päivän ajan Fatsecret-sovellukseen kaikki syömämme ruoka-aineet. En aluksi oikein tiennyt, mitä tästä olisin ajatellut, sillä en koskaan ollut laskenut kaloreita enkä sellaiseen kokenut tarvetta nytkään. Päätin kuitenkin tarttua tehtävään, jotta kerrankin havainnollistuisi kunnolla, mitä oikeasti päivän aikana syön. Kirjasin ylös jokaisen suupalan ja päivän päätteeksi hämmästelin syödyn ruuan määrää. Syön oikeasti päivässä melko paljon!

Kun yhteistapaamisessa sitten käsittelimme ruokapäiväkirjojamme tarkemmin, lopputulemana oli, että saan ihan oikeasti syödä aika paljon, jotta painoni pysyy näissä lukemissa, joissa se nyt on. Pääasiassa toki syön ihan tavallista ruokaa ja annoskoot ovat yleensä inhimillisiä. En vedä suklaata päivittäin levytolkulla, ja pizzapäivätkin ovat harvassa. Pieni herkku jokaiseen päivääni kuitenkin kuuluu, ja päätin, että siitä on ihan turhaa opetella pois, sillä se tuskin ruokavaliotani pilaa, jos kokonaisuus on muuten hyvä. Pari palaa tummaa suklaata kahvin kanssa lisää kuitenkin ihan varmasti mielenterveyttä!

Ruokapäiväkirjoistani ei siis paljastunut mitään radikaalia. Toki proteiinia suhteessa hiilareihin voisin saada ruokavaliostani vähän enemmän, ja tuohon proteiinin saantiin olenkin yrittänyt nyt panostaa vähän enemmän. Tarvittavan lisäproteiinin saa kuitenkin melko helposti lisäämällä aamu-, väli- tai iltapalaan vaikkapa rahkaa tai raejuustoa. Itselleen sopivan proteiinin määrän voi muuten helposti laskea kertomalla painonsa luvulla luvuilla 1,2 ja 1,8. Päivittäin saatavan proteiinin määrän tulisi siis sijoittua noiden kahden luvun välille. Esimerkiksi 60 kiloisen ihmisen tulisi saada proteiinia ruuasta päivittäin 72 - 108 g.

Ravintorintamalta ei siis juurikaan mitään uutta. Jatkan kutakuinkin samaan malliin. Syön vatsan täyteen tavallista arkista ruokaa ja palkitsen itseni sopivasti herkuilla, kun siltä tuntuu.