Heippahei, pitkästä aikaa! Postauksen otsikko on laajahko, onhan jo yli kolme kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tauko oli suunnittelematon, ja välillä mietin vakavasti, että lopetan kirjoittamisen kokonaan, sillä aikaa ei tahtonut keväällä töiden ohessa olla omasta mielestäni tarpeeksi tiheään postaustahtiin. Muutamaan otteeseen selailin kuitenkin blogiani, ja joka kerta tuli fiilis, etten millään raaskisi tätä touhua lopettaa. Kirjoittaminen ja kuvaaminen on kivaa ja blogiin on tallentunut päiväkirjamaisesti hurjan paljon hyviä hetkiä. Mihin minä niitä hetkiä sitten tallennan, jos en tänne?
Tietysti bloggaaminen on parhaillaan myös ihanan vuorovaikutteista, ja jos haluaisin kirjoittaa vain itselleni, kirjoittaisin suljettua blogia. Liekö siellä ruudun toisella puolella enää ketään lukemassa, mutta sen verran ikävä tätä blogimaailmaa ja kirjoittamista on ollut, että avasin koneen ja päätin kirjoitella jotakin. Tauon jälkeen kirjoittaminen on aina vähän takkuista ja ajatukset sumeita, mutta siihen vaivaan auttaa vain kirjoittaminen. En lupaa nytkään suuria, mutta pidän blogin vielä toistaiseksi avoimena ja kirjoittelen, kun siltä tuntuu. Katsotaan sitten taas syksymmällä, kuinka kävi.
Maanantaina alkaa arki, ja otan sen vastaan hyvillä mielin. Lapset lähtevät hoitoon ja vanhemmat töihin. Opeminä ostaa (tai ompelee) uuden kynäpussin ja avaa kalenterin. Päiviin tulee rutiini, lasten harrastukset alkavat ja omat liikunnat on helpompi sijoittaa aikataulutettuun arkeen.
Kesän 2016 fiiliksiä kokosin tähän loppuun muutaman kännykkäkuvan ja kuvakollaasin verran. Jotakin blogitauon pituudesta kertoo sekin, että kameran muistikortinlukija on hukassa. Siksi siis ei ole tarjolla kunnon kameralla otettuja kuvia. Niitä toki kesästä on, mutta kun piti katkaista tämä tauko just nyt.
Näiden kesäkuvien myötä hyvää loppukesää sinne näyttöjen toiselle puolelle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät kommentin! :)