maanantai 29. syyskuuta 2014

Telkkarihuoneprojekti etenee

Telkkarihuoneen sohva odottaa vielä päällistä, jonka olisi määrä saapua postiin ihan näinä päivinä. Myöskin matto ja valaisin ovat vielä hankintalistalla. Televisio pääsi kuitenkin jo paikalleen, kun seinään kiinnitettiin neljä Ikean Bestå-kaappia. 

Vaikka sohva onkin vielä alaston, vilteillä vuorattuna se on päässyt jo tositoimiin. Telkkarihuoneesta tuli kertaheitolla alakerran suosikkihuone. Siellä leikitään, katsotaan aamun ja illan Pikkukakkoset sekä nukutaan päiväunia. Hyvällä tuurilla me vanhemmatkin jaksamme joskus iltaisin katsoa jakson tai pari jotakin sarjaa. Ennen tämä huone oli lähes kokonaan ilman käyttöä, joten muutos on huomattava!

Seinät (yhtä tapettiseinää lukuun ottamatta) maalattiin täyshimmeällä maalilla, jotta seinään voisi heijastaa kuvan tykiltä. Koska suunnitelmat muuttuvat tiuhaan, ajatus tykistä on kuin onkin hautautumassa, sillä nyt kun telkkari ei ole olohuoneen keskipiste, annoin miehelle valtuutuksen tutkailla aiempaa reilusti suuremman television hankintaa. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä tykki-telkkarikeskustelu kääntyy, mutta tällaista kuvaa sohvalta käsin katselemme tällä hetkellä.  




Kuinkas teillä katsellaan telkkaria? Olohuoneessa vai jossain muualla? :)


perjantai 26. syyskuuta 2014

Suklaa-cashewpähkinäcookiet

Makean ja suolaisen liitto toimii aina. Tänään leivoimme isosiskon kanssa viikonlopun herkuksi suklaa-cashewpähkinäkeksejä. Ohje on alkujaan Kinuskikissan leivontakirjasta, mutta tällä kertaa muokkasimme sitä sen mukaan, mitä kaapissa oli. Tumma suklaa siis vaihtui maitosuklaaseen ja kookoshiutaleet suolattuihin cashewpähkinöihin. Tämä yhdistelmä toimi omaan makuuni jopa alkuperäistä paremmin. Tällä ohjeella teet täydellisiä pehmeitä cookieita, mikäli uskallat paistaa keksejä vain juuri ja juuri kypsäksi. Pidempäänkin paistettuna keksit ovat hyviä, mutta silloin niistä tulee aavistuksen kovempia. 

Tämä ohje on siinä mielessä kiva, että sitä voi muokata vaihtamalla suklaalaatuja tai käyttämällä alkuperäisen kookoksen tilalla erilaisia pähkinöitä tai mantelirouhetta. Myös valkosuklaa-tummasuklaaversiosta tulee tosi hyviä keksejä!


Suklaa-cashewpähkinäcookiet (pari pellillistä hyvänkokoisia keksejä)

250 g voita
5 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
200 g rouhittua maitosuklaata
1 dl rouhittuja cashewpähkinöitä

Sulata voi. Yhdistä keskenään jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Sekoita hieman jäähtyneeseen voisulaan sokerit. Lisää joukkoon munat vispilällä sekoittaen. Lisää jauhot, suklaarouhe ja pähkinät. Sekoita tasaiseksi. Nosta lusikalla suuren lihapullan kokoisia nokareita pellille (muista leviämisvara). Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia (tai vähemmänkin, jos keksit näyttävät jo kypsiltä). 


Jos lauantai on teillä leivontapäivä, niin kokeilkaahan ihmeessä tätä ohjetta! :)

torstai 25. syyskuuta 2014

Surrurr...

Olen rakastunut. Siihen viime postauksessa mainitsemaani saumuriin nimittäin <3. Parina iltana tällä viikolla olen ehtinyt harjoitella saumuriompelua, ja onhan se aika mukavaa verrattuna pelkkään ompelukoneella ompelemiseen. Eikä saumurilla surruuttelu nyt niin kauheasti vaadi opettelemista, jos langoituksen hanskaa. Sen kanssa jouduin hieman taistelemaan, kun lankojen vaihtaminen solmutekniikalla ei mennytkään ihan niin kuin piti. 

Jotakin sentään sain jo aikaiseksi! Eurokankaan kilolaarista löytyneestä raitatrikoosta ja palasta harmaata yksiväristä trikoota ompelin tunika-legginssisetin pikkusiskolle. Kaavat leikkelin vanhoista vaatteista. Amatööriompelija kun olen, innostuin nyt vasta ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaksoisneulaa pääntien, hihansuiden ja lahkeiden huolitteluun, ja se sujuikin ihan yllättävän hyvin, vaikka ihan täydellisen siistiä lopputulosta en aikaiseksi saanutkaan vielä. 

Pikkuista mallia ei tuntunut paljoa pääntien sauman mutkittelu haittaavan, mutta mallin perusolemusta hän ei oikein vielä tavoittanut. Oli nimittäin melkoisen hankalaa saada kunnollista kuvaa, jossa vaatteet pääsisivät hyvin esille. Liikkua pitää jatkuvasti ja joka paikkaan. Voin kertoa, että jos en rauhallisen esikoisen ollessa vauva aina ymmärtänyt, mikä tällaisessa vasta liikkumaan oppineessa ihmisenalussa on niin haastavaa, niin nyt on sekin tullut tutuksi. Enää ei ole tietoa rauhallisista ruuanlaittohetkistä, kun yhden jauhelihapaketin paistamisen aikana saan hypätä kymmenen kertaa hakemaan lasta ties mistä. Jos pikku tihulainen ei ole kissanruokakupilla, hän on varmasti kissan kimpussa, portaissa, eteisessä syömässä kenkiä tai vessassa tutustumassa vessaharjaan. On tullut tutuksi pistorasiat, tuhkaluukut, astianpesukoneet ja kaikki. Harkitsen vakavasti leikkikehää, jos meno jatkuu samana! :D 


Mukavaa viikonloppua! 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kuin lapsi karkkikaupassa

Tänään aikaisin aamusta maa oli valkoinen! "Kuka on laittanut lunta meidän katolle?" kysyi isosisko. Joku taitaa nyt koettaa kertaheitolla tehdä meille talven. Niin on kylmä. Voi, kuinka olisikin kivaa, jos talvi tulisi joskus ihan kunnolla niin, ettei ensin tarvitsisi tarpoa viikkokausia loskassa ja rännässä.

Älä Talvi kuitenkaan tule ihan vielä. Pitäisi ennättää tehdä vielä muutama pihahomma. Onneksi kukkasipulien istutus ei ole se urakoista suurin, kun tänä syksynä kerrankin sain aikaiseksi sellaisia ostaa. Kyllä oli olo kuin lapsena karkkikaupassa, kun puutarhamyymälässä myytiin kukkasipuleita kappaleittain: "Kolme noita, pari noita toisia ja sitten vielä yksi tuollainen iso..."


En tietenkään muistanut kirjoittaa ylös, mitä lajikkeita ostin, mutta ainakin ensi keväänä kukkapenkistä pitäisi nousta hennon vaaleanpunaisia, kerrottuja sekä vähän suurempia valkoisia ja pinkkejä tulppaaneita. Lisäksi yhteen penkkiin ostin valkoisia krookuksia. Toiveena olisi saada joskus pihaan kukoistava liljapenkki, joten ostin myös muutaman liljanmukulan.

Jos puutarhamyymälässä oli olo kuin lapsella karkkikaupassa, niin kyllä eräs toinenkin juttu sai aikaiseksi jonkinlaisen karkinsyöntiin verrattavan olotilan. Sain eilen lainaksi saumurin naapurilta (kiitosta vaan!) ja koko illan harjoittelin sen käyttöä. Millään en malttanut lopettaa, ja nyt on hartiat jumissa. Sen siitä saa. Koukkuun kuitenkin jäin, ja saumurikuume vaan nousee. Onko siellä saumurin omistajia tai sellaisesta haaveilevia? 



tiistai 16. syyskuuta 2014

Vielä jaksaa kukkia

Aamulla vietyäni isosiskon kerhoon ja laitettuani pikkusiskon päivän ensimmäisille unille jäin hetkeksi nauttimaan ihanan kirpsakasta ja aurinkoisesta syysaamusta. Samalla räpsin muutamia kuvia kukista, jotka vielä viimeisten joukossa kukkivat lähes täydessä loistossaan. En tiedä, pitäisikö neilikan, kurjenpolvien tai pikkusydänten vielä kukkia, mutta niin ne ainakin meidän pihassamme tekevät. 

Yksi tämän kesän suosikeistani on herkän vaaleanpunainen, kerrottu unikko.  Äitini kylvi sen siemenistä, ja niiden idettyä minä siirsin pienen mättään myös omaan pihaani kivimuurin viereen. Tästä siirrosta johtuen kukat varmaankin jäivät vähän hennommiksi, kuin tavallisesti. Tänä syksynä aion ehdottomasti kerätä siemenkodat talteen ja kylvää ensi keväänä unikkoja vähän enemmänkin.

Tietääkö joku muuten tämän unikon lajikkeen? Minulla ei ole siitä nimittäin hajuakaan..







Aurinkoista päivää teille kaikille! 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Roikkavalaisin portaikon seinällä

No nyt on portaikon seinälläkin valaisin! Eikä muuten mikä tahansa valaisin olekaan, vaan ihka oikea raksavalaisin. Tämä versio on Granitin, jossa muuten viikonlopun Helsingin matkalla kävin ensimmäistä kertaa. 

Emme halunneet portaikkoon kiinteää valaisinta, mutta sopivan ei-kiinteän seinävalaisimen löytämisessä kesti tovi, joten oikeastaan jätin koko asian hautumaan. Kun roikka sitten pisti Granitissa silmääni, päätin napata sen mukaan, vaikken varsinaista paikkaa sille vielä tiennytkään. Kukapa muu kuin armas mieheni ehdotti, että ripustetaan valaisin portaikkoon. Ehdotus oli hyvä, sillä mielestäni se sopii valokuvaseinän kanssa kivasti yhteen. Portaikon alla on pistorasia, joka on kytketty katkaisijaan, joten valon saa nyt kätevästi päälle katkaisijasta.

On muuten tosi kätevä tuollainen raksavalaisin, sillä se sopii moneen paikkaan. Työpöydälle pöytävalaisimeksi, muutaman rykelmänä kattovalaisimeksi tai seinävalaisimeksi, kuten meillä! Kätevää! Meillä tällainen vaan ei koskaan toiminut sen alkuperäisessä tarkoituksessaan työmaavalaisimena.

Vähän harmittaa, kun valaisin roikkuu nyt tuossa seinällä, sillä se olisi tosiaan sopinut moneen muuhunkin paikkaan kotonamme. Kovin montaa tällaista ei kuitenkaan viitsi hankkia, sillä taitaisi sisustus silloin vähän toistaa itseään. Voi siis olla, että täydellisen seinävalaisimen osuessa kohdalle, roikka muuttaa johonkin muualle. Nyt se on kuitenkin hyvä juuri tuossa paikallaan portaikkoa valaisemassa.


Se olisi maanantai taas, mutta mikä maanantaisää meitä hemmotteleekaan! Nautitaan! :)




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ruokailutilan uusi ilme

Ostaessani pari kuukautta sitten vanhan puutuolin pohdiskelin, pitäisikö ruokapöydän ympärille kerätä enemmänkin erilaisia tuoleja. Mukavuus voitti kuitenkin tällä erää. Istuttuani muutaman vuoden pehmustetuilla tuoleilla tuntui koviin puutuoleihin vaihtaminen kauhealta kankkujen kiusaamiselta. Siispä päätin tuunata hieman vanhoja hupputuoleja. 

En löytänyt valmiina sopivansävyisiä ja sopuhintaisia tuolinhuppuja, joten päädyin ostamaan Jyskistä luonnonvalkoiset huput, jotka pyöräytin muutaman kerran pesukoneessa värijauheen kanssa. Väri oli Dylonin antique grey, josta tulikin hauskan elävä sävy, sillä väri ei tartu tekokuituihin, joita osa huppukankaasta on. 


Mielestäni tämä pienen budjetin muutos on varsin onnistunut. Vanha puutuoli sopii hyvin kokonaisuuteen, sillä se on täysin samansävyinen kuin hupputuolien jalat. Hupputuoleja on tällä hetkellä pöydän ympärillä neljä, joten ehkä vielä joku puinen tuoli sopisi kokonaisuuteen. Ehkä musta tai valkoinen sellainen?

Alla on vielä kuva vanhoista tuolinhupuista sekä yhdestä uudesta hupusta ennen värikäsittelyä. Mitäs tykkäätte?

Ihanan lämmin syyssää hellii meitä taas. Siispä on vielä tehtävä pikku ulkoilu isosiskon kanssa. Illalla on vielä luvassa lenkki naapuruston täykkäreiden kanssa. ;)

Kivoja syyspäiviä teille! 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Piäpussi ja sen kaveri

Enpä ommellutkaan Annon vahakankaista suurta ruukunsuojusta, kuten edellisessä postauksessa (klik) suunnittelin. Oli nimittäin tarve vähän toisenlaisille pussukoille, ja kankaista riittikin ihan sopivasti suureen piäpussiin (suom. toilettilaukkuun) ja sen kaveriin, pieneen meikkipussukkaan. Nyt mahtuu kaikki tarpeelliset (ja tarpeettomatkin) purnukat matkalle mukaan! 

Vuoren tein raidallisesta ja päällisen vinoneliökankaasta. Pinkki vetskari piristää isompaa pussukkaa. Pienempään löysin kaapista vain valkoisen. Joku turkoosi olisi ollut aika kiva myös. 



Ylimmän kuvan taustalla näkyy hämärästi uusin tuunaukseni, joka on vielä pikkuisen kesken. Paljastettakoon, että ruokapöydän tuoleihin se kuitenkin liittyy. Siitä lisää tuonnempana, kunhan pesukone on ensin pyörinyt muutaman kerran. ;)

Isosisko on kerhossa ja pienempi nukkuu. Ihmeellisen rauhallinen hetki! 

perjantai 5. syyskuuta 2014

DIY-vahakangaspussukat

Eilen Kodin ykkösellä piipahtaessani huomasin, että Annolta on kaiken muun hyvän lisäksi tullut ihania uusia kankaita! En voinut vain kävellä vahakankaiden ohitse, vaikken yhtään tiennyt, mihin niitä käyttäisin. Pienet palat mukanani siis kävelin kaupasta ulos ja kotimatkalla keksin, että ompelisin kankaista käännettäviä pussukoita. Nämä ensimmäiset versiot ompelin eilen iltamyöhällä, ja saumat ovatkin sen näköiset. Idean näistä saa kuitenkin selville. Nyt kun ekat versiot on tehty, ajattelin tehdä ainakin yhden isomman, sellaisen, jonka sisään mahtuu vaikkapa iso ruukku. Näihin päätyi ompelulankoja. 





Syksyn sävyjä mustavalkoisen rinnalle tuovat lähimetsän mustikanvarvut, jotka jo hehkuvat kauniin punaisina. Rakeisten kuvien myötä toivotan hyvää viikonloppua teille kaikille! :)


tiistai 2. syyskuuta 2014

Reipastumista, irtautumista ja ryhmäpainetta

Eilen ja tänään olen havahtunut siihen, kuinka reipas neiti 3-vuotiaastamme on kesän aikana kasvanut. Vielä keväällä monia asia ujostutti kovasti ja uusissa tilanteissa pysyttiin tiukasti kiinni äidin tai isin kyljessä. 

Niinpä minulla oli omat olettamukseni, kun eilen vein neitiä ensimmäistä kertaa satujumppaan, harrastukseen, jonne jäädään ihan ilman vanhempia. Arvelin, että vajaa parikymmentä 3-vuotiasta ja pari uutta ohjaajaa on liikaa, joten jäin päivystämään pukuhuoneeseen. Turhaan. Sinne jäi tyttö reippaasti muiden lasten kanssa. En millään malttanut olla välillä kurkistamatta ovesta jumppasaliin ja teinkin sen vain havaitakseni, että tyttö kirmaa salissa leveääkin leveämpi hymy kasvoilla! 


Tänään aamulla vuorossa oli kerhoonlähtö. Minä taisin jälleen olla se, jota enemmän jännitti. Lähtiessä lapsen jännitystä lieventääkseni höpisin kaikenlaista ja pohdin ääneen, kuinka me pikkusiskon kanssa pärjäämme kotona muutaman tunnin kaksistaan. Kerholaisella oli tähän selvä vastaus: "Minähän sanoin eilen, että leikitte Taavin kanssa. Ja ihan varovasti sitten." Niinpä, mitä sitä tyhmiä kyselemään. Kerhossa tyttö vei repun reippaasti naulaan ja paineli hiekkikselle. "Hei hei, äiti!" kuului kohta. Totesin, että on kai aika poistua paikalta.


Joskus tarvitaan tällaisia konkreettisia kokemuksia, että tajuaa päästää liekaa vähän löysemmälle. Vanhempana tulee helposti ylläpidettyä ajatusta siitä, että oma lapsi on ujo ja arka, jos hän on jossain kehitysvaiheessa sellainen ollut. Meidän pikkuinen otti kesän aikana ison harppauksen rohkeudessa ja tuntuu nyt tarvitsevan hieman enemmän itsenäistä touhua ilman äidin tai isän valvovaa katsetta. Muutama tunti kerhossa taitaa kuitenkin vielä tehdä tehtävänsä, ja saan tänään sylitellä ja halitella. 3-vuotias saa todella olla vielä pikkuisen pikkuinen. 


Satujumpan alku pani minut pohtimaan myös lapsen pukeutumista. Mielestäni satujumppa on jumppa, johon pukeudutaan, kuten jumppaan pukeudutaan. Tiesin, että suurimmalla osalla tytöistä on balleriinamekko päällä, mutta silläkin uhalla hankimme neidille ihan oikeat jumppavaatteet, mukavaa materiaalia olevat housut ja paidan sekä tossut, joilla on hyvä kirmata jumppasalissa. Jumppaan saapuessamme totesin olettamukseni oikeaksi: 80 % tytöistä oli pukeutunut vaaleanpunaiseen balleriinamekkoon. Meidän jumppalaisemme oli onnellinen omista uusista jumppavaatteistaan ja esitteli niitä ohjaajille, mutta kyllä ääneen totesi, että toisilla on erilaisia vaatteita. Nyt äitinä mietin, pitääkö meidänkin ottaa seuraavalle kerralle matkaan hörhelöhame, jollaisia kyllä kaapista löytyy, mutta niitä käytetään lähinnä keijuleikeissä. Tästäkö jo alkaa lasten paineet pukeutua samalla tavalla? Ja ovatko ne oikeasti lasten paineita vai luommeko ja ylläpidämmekö me aikuiset niitä? Mitä mieltä sinä olet asiasta? 


Kuinkas teidän muiden syyskuu on lähtenyt käyntiin? Ovatko harrastukset jo alkaneet? 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...