Kohta takana eka vuosi

Tänään on tuntunut ensimmäistä kertaa tänä keväänä siltä, että kesä on ihan oikeasti kohta ovella. Vajaan kuukauden päästä aloitamme koko perhe kesäloman, mies vähän lyhyemmän ja minä ja pikkuneiti pikkuisen pidemmän. Tosiasiassa minun lomani on opettajille tyypilliseen tapaan kesätyöttömyys. Pääasia on kuitenkin, että kesällä saa viettää aikaa kotona perheen kanssa ja syksyllä on taas töitä.

Ensimmäinen kotielon jälkeinen vuosi töissä ja hoidossa on siis kohta takana. Pikkuneiti oli vasta vähän yli vuoden vanha, kun aloitti viime elokuussa perhepäivähoidon. Vähän meitä vanhempia taisi jännittää, mutta hoidon aloitus sujui hyvin, kuten koko ensimmäinen hoitovuosi.

Suurin asia hyvin sujuneessa vuodessa on tainnut olla ihana, rauhallinen perhepäivähoitopaikka. Ei ole tarvinnut töissä kertaakaan jännittää, kuinka hoitopäivä sujuu. Se on aika iso asia myös oman työssäjaksamisen kannalta. Toisaalta hoidon aloituksessa hyvä puoli näin jälkikäteen ajateltuna taisi olla myös se, että vuodenikäinen ei juuri osaa kyseenalaistaa sitä, miksi hänet jätetään päiväksi hoitoon. Sopeutuminen oli siis aika helppoa.

Toki myöhemmin, varsinkin nyt kahden vuoden iän lähestyessä, on ollut niitä aamuja, jolloin pikkuista nukuttaisi kovasti, ja hoitoon lähtö kiukuttaa. Silloin vähän riipaisee sulkea hoitopaikan ovi ja kurvata autolla kohti työmaata. Iltapäivällä on yleensä tällaistenkin aamujen jälkeen työn takana saada lapsi jättämään leikit kesken ja lähtemään kotiin. Kotona sitten höpötetään koko ilta kaikesta, mitä hoitopäivän aikana on tapahtunut. On siis tosi ihana asia, että syksyllä sama hoitopaikka säilyy.

Usein olen myös aivan ihmeissäni siitä, mitä kaikkea tyttö on hoidossa oppinut. Jokaisen hoitopäivän jälkeen tuntuu, että sanavarasto on kasvanut useilla uusilla sanoilla. Yhtenä aamuna taas olin hädissäni siitä, että olin unohtanut tutin kotiin. Olin jo lähdössä hakemaan sitä, kun hoitaja totesi sen olevan turhaa - eihän neiti ole enää moneen kuukauteen tarvinnut tuttia hoidossa edes päiväunille mentäessä! Ja niin jäi tutti pian pois myös yöunilta. Kai sitä kotona tulee liikaa toistettua samoja kaavoja, joiden mukaan on toimittu jo pitkään. Joskus pieni poikkeama saattaa sysätä kehitystä huimasti eteenpäin! :)

En itse olisi oikeastaan edes jaksanut olla kotona yhtään kauempaa kuin nyt olin. Äitiysloma oli ihanaa aikaa, mutta mitä lähemmäksi neidin yksivuotissynttärit tulivat, sitä kovemmin aloin kaivata aikuista seuraa ja omaa työtäni. Töihinlähtö tuli siis tosi hyvään saumaan. Töissä on mukavaa, mutta silti päivän paras hetki on nykyään se, kun saan hakea pikkuisen hoidosta ja miehen samalla reissulla töistä. Illalla jaksan nauttia leikeistä ja olla läsnä.

Tänään vietämme kuumepäivän jälkeistä toipumispäivää kotona ja siksi neidin ollessa päiväunilla minulla oli aikaa pohdiskella tällaisia. Muutoin meno tuntuu välillä aika hektiseltä ja aikaa ajatusten kirjoittelulle, tai muutenkaan millekään ylimääräiselle, on vähän. Odotan jo tosi kovin kesää ja toivon, että silloin pääsisin taas käsiksi koskemattomiin kankaisiin, neulomattomiin lankoihin ja puutarhahommiin!

Mukavaa viikkoa kaikille ja uusille lukijoille lämmin tervetulotoivotus! :)