Klara vappen!

Kivaa vappua kaikille! Simat on tehty, munkit paistettu ja ilmapallot puhallettu. Yhtään kuvaa en kuitenkaan ole ehtinyt latailla koneelle, joten saatte vain tämän säälittävän tabilla otetun räpsyn.  Blogi on muiden kiireiden takia ollut vähän hiljainen, mutta yritän aktivoitua taas piakkoin. Kaikkea ihanaa kevätjuttua olisi mielessä!

Nooan arkki

Joskus FB-kirppisten kyttäily kannattaa. Olin pitkään suunnitellut ostavani lastenhuoneen seinälle jonkun ison, värikkään julisteen, mutten osannut päättää, millaisen. Harjun paperissa oli niin monta vaihtoehtoa, että siellä käydessäni en osannut valita. 

Onneksi valinta tehtiin puolestani. Huomasin oman kaupunkimme FB-kirppiksellä myynnissä olleen OMMin Nooan arkki -julisteen. Sain sen kehyksineen ihan pilkkahinnalla. Kehysten kirkkaanpunainen ei kuitenkaan miellyttänyt silmää, joten maalasin kehyksen valkoisella. 

Taulun seinälle saaminen sitten hieman venyi. Julistehankinnasta on jo vuosi, ja vasta nyt sain sudittua kehyksen pintaan sen kaipaaman valkoisen maalin. Kuinka tällainen pikkuinen asia voi ottaa niin kauan aikaa? Niinpä, sitä sopii kysyä vain itseltään. Nyt taulu on kuitenkin seinässä ja sopii lastenhuoneeseen hyvin. Verhotankoon ripustin isosiskon 1-vuotissynttäreille tekemäni pallonauhan. Huone piristyi kummasti! 

Se olisi arki taas kotvasen. Kohta on kuitenkin vappu, ja simat pitäisi laittaa porisemaan piakkoin! :)

Pääsiäistä!

Täällä vietellään pääsiäistä rennoissa merkeissä kotona. Mitään suuria suunnitelmia pyhien varalle emme ole tehneet. Koti, perhe, kavereita, hyvää ruokaa, ulkoilua (ehkä vähän pihahommiakin). Siinäpä se, paljoa muuta ei tarvita hyvän pääsiäisen viettoon. Paitsi ehkä vielä läjä suklaamunia ja muita herkkuja. 

Oikein leppoista pääsiäistä sinullekin! 

Aurinkoista arkea!

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste, johon minäkin olen vastannut omalla profiilillani. Alkakakoon siis tämä blogipäivityksenikin yhdellä arkisella kuvalla. Näky on joka-aamuinen tuttu - unipupu ryppyisellä sohvalla ja dublo-leikit olohuoneessa. Mutta ah, mikä aurinko! Tuntuu aika etuoikeutetulta saada nauttia aurinkoisesta arkiaamusta kotona. Nämä hetket täytyy muistaa silloin, kun kotiarki tuntuu työläältä ja töihinpaluu ratkaisulta kaikkeen. 

Aurinkoista linjaa jatkaa myös äidiltäni tuliaiseksi saatu keltainen ruukkukukka. Se muistuttaa hieman ananasta, joten olisikohan nimi kenties koristeananas. Tietääkö joku? Tämä kasvi ei edusta alkuunkaan sitä herkkyyttä, jota nyt niin kovin suosituissa leinikeissä on, mutta onhan tämä aika vinkeän näköinen - ja väriltään kovin aurinkoinen! 

Ehkä jo tajusitte pointin, tänään oli eri hyvä päivä, toivottavasti teilläkin oli!

Virpomisvitsamietteitä

Milloin teillä virvotaan? Tulevana sunnuntaina vai vasta viikon päästä lauantaina? Itse olen kotoisin kunnasta, joka sijaitsee itäisten ja läntisten perinteiden välissä. Olin lapsena (ja olen edelleenkin) vähän hämilläni siitä, koska oikeasti pitäisi virpoa. Minä virvoin lapsena palmusunnuntaina, mutta ovellamme kävi virpojia  trulleja vielä lankalauantainakin.

Meidän lapsemme eivät taida vielä tänä pääsiäisenä virpoa, mutta olemme kyllä varustatuneet pääsiäisherkuin ovellamme käyviä virpojia varten. Mielelläni myös palkitsen pienet virpojat, mikäli heiltä vastineeksi saataviin virpomisvitsoihin on nähty edes vähän vaivaa. Itse väkersin lapsena jokaiseen vitsaan hienot silkkipaperikoristeet, ja vitsat hyväksytettiin äidillä. Ne oksat, joissa koristeita ei ollut tarpeeksi, joutuivat uuteen käsittelyyn. 

Tällä papatuksella en nyt todellakaan tarkoita, että äidin pitää tehdä vitsat lapsille tai että vitsojen täytyy olla ennennäkemättömän hienoja. Jokainen pieni virpoja tehkööt vitsansa tai osallistukoot niiden tekoon ikätasonsa mukaan. Kovin hyvällä mielellä en sen sijaan jaa munia koululaisporukoille, joilta saan vastineeksi yhden surkean piiskan, jossa roikkuu pari hassua höyhentä. 

Meillä ei pääsiäisoksia ole vielä koristeltu, mutta lenkillä nappasimme mukaan tienposkesta muutaman pajunoksan, joihin ripustin roikkumaan kastejuhlien koristeeksi tehdyt pikkupompomit. Ne näyttävät oikeastaan aika hauskoilta, ja voikin olla, että teen tämän pääsiäisen oksiin vielä muutaman pompomin lisää. Näitä ei vielä vajaa kolmevuotias osaa tehdä, joten hän koristelkoon oksia vielä ihan perinteisin höyhenkoristein.

Kuvista muuten huomaa, että kastejuhlien kukkaset ovat jo lakastuneet eikä pääsisäisruohokaan vielä viherrä. En ole tainnut vielä kertaakaan saada kylvettyä pääsiäisruohoa ajoissa - haitanneeko tuo?

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Kastejuhlatunnelmia

Viime lauantaina vietimme pienen neidin kastejuhlaa. Päivän aikana en kovin paljoa itse ehtinyt kuvailla, joten juhlan kuvista suurin osa on ihan perinteisiä kuvia vieraista ja itse päivän päätähdestä, joten ne jääköön julkaisematta. Muutamia kakku- ja koristekuvia kameralta kuitenkin löytyi, ja niistä saa ehkä pientä vihiä juhlan tunnelmasta ja teemaväristä, joka, yllätysyllätys, oli vaaleanpunainen eri sävyissään. 

Tarjolla juhlassa oli sekä suolaista että makeaa. Anopin kanssa urakoimme karjalanpiirakoita (kun suvun toinen puoli on kotoisin Pohjois-Karjalasta, piirakat ovat olennainen osa juhlapöytää ja yleensä todellinen hitti varsinkin niiden vieraiden keskuudessa, joiden perinteisiin karjalanpiirakat eivät niin olennaisesti kuulu), oma äitini teki pari erilaista suolaista piirakkaa, ja juhlapäivän aamuna vielä teimme ison salaatin ja munavoita piirakoiden kanssa.

Minä keskityin itse enemmän makeisiin tarjottaviin. Kastekakuksi tein täytekakun, jonka pohjana oli Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja ja täytteenä valkosuklaa-vadelmatäyte. Lisäksi tein ihan omalla ohjeellani sitruuna-juustokakun, johon tuli muun muassa lemon curdia. Pieninä makeapaloina oli vielä NÄITÄ valkosuklaa-pistaasipähkinäkeksejä ja NÄITÄ ihania suklaakeksejä.

Koristeena oli tietysti kukkia, valkoisia ruusuja ja pinkkejä neilikoita. Lisäksi tein ensimmäistä kertaa itse pompomeja, joista tuli kyllä tosi kivoja ja näyttäviä koristeita. Ikeasta saa kivoja silkkipaperipakkauksia, joissa on valmiiksi toisiinsa sointuvia värejä ja kuoseja. Nämä koristeet taitavat päästä meillä myös vappukoristeiksi! :)

Päivän päätähti hoiti osansa hienosti ja juhlapäivä oli varsin onnistunut! Suuri kiitos vielä kaikille osallisille! :)

Taikapäivä!

Meillä luetaan paljon. Kirjoja kuluu niin isommissa kuin pienemmissäkin käsissä, ja minut lähemmin tuntevat tietävät, että kirjat kuuluvat aika oleellisesti ammattiinikin. Isomman neidin kanssa vietämme yleensä päivittäin pari lukuhetkeä, jolloin kirjoja luetaan yksi, kaksi tai enemmänkin. Iltasatukirjan jälkeen neiti saattaa vielä odotella nukumattia omassa sängyssään "lukien" kirjaa omalle unikaverilleen.

Kirjastoreissujakin teemme lähes viikoittain. Perinteiset Koiramäet, Veera-kirjat ja muut löytyvät kirjastosta mutkitta, mutta joskus on kuitenkin kiva tutustua uusiin lastekirjoihin ja tuoreisiin kirjailijoihin. Tällä viikolla vietettävän lukuviikon kunniaksi vinkkaankin teille nyt yhdestä kivasta Tammen lastenkirjauutuudesta, johon saimme tutustua ensimmäisten joukossa.

Kaisa Järnefeltin kirjoittamassa ja Riikka Jäntin kuvittamassa Taikapäivä-kirjassa lukija pääsee Maaria-tytön ja hänen Raparperi-hevosensa mukana taianomaisiin tapahtumiin, jotka lähtevät liikkeelle mummolasta käen kukkuessa kahdeksan kertaa ja huipentuvat eläinten öiseen hääjuhlaan. Maarian seikkailu on kuin (ja ehkä onkin..) lapsen mielikuvitusleikkiä, ja siksi tarina varmasti upposikin erityisen hyvin meidän pian kolmevuotiaaseemme, jonka mielikuvitus laukkaa leikiessä mitä ihmeellisimpiin sfääreihin.

Taikapäivä-kirja on kaksitasoinen. Tarinan lisäksi kirjassa on hauskoja runoja, jotka liittyvät tarinaan, mutta joita voi lukea myös sellaisenaan. Vaikka Maarian seikkailua onkin kiva seurata, omasta mielestäni kirjan parasta antia ovat juuri hauskat lorut, joista Laiskiainen on yksi suosikkini.

Laiskiainen

Kohta juu,
kohta,      juu,
kohta ajatus valmistuu.

Kyllä juu,
aivan,        juu.
Tässä hetkisen vielä, kun rentoutuu.

Laiskiainen kohti maata vajuu.

Loruja olisin lukenut mielelläni enemmänkin! Lorut tuntuivat miellyttävän myös perheemme pienempää lukijaa, sillä kaikenlainen riimittely on juuri nyt hänen mielestään tosi hauska juttu (kun päivässä kuulee tarpeeksi usein "riimipiimi, kissapissa, pissitissi", voi miettiä, onko riimittely aikuisen mielestä aina niin kivaa..).

Kirjan värikäs kuvitus on myös onnistunut ja se tavoittaa tarinan taianomaisuuden hienosti. Kirja on kirjoitettu yli kolmevuotiaille, mutta värikkäiden kuvien ja kivojen lorujen ansiosta se sopii varmasti luettavaksi vähän pienemmillekin. Kokonaisuudessaan kirja on lastenkirjaksi melko pitkä, joten ihan pienimpien kanssa sitä kannattaa lukea vaikka parissa osassa. Me luimme Taikapäivän iltasaduksi kertaheitolla - jännittävää tarinaa ei vain voi jättää kesken!

Joskus lastenkirjoja lukiessani tuntuu, että lapsilukijaa välillä aliarvioidaan. Hienoihin kansiin on naamioitu huono tarina, jota ei ole mietitty kovin pitkälle. Sellaista tunnetta ei Taikapäivää lukiessa tullut. Tarina, lorut ja kuvat ovat viimeiseen asti mietittyjä, joten uskallan suositella kirjaa myös teille blogini lukijoille! :)

Mitä teillä luetaan lasten kanssa? Mitkä kirjat ovat olleet suurimpia hittejä?

Mummolassa on aikaa..

Palasimme eilen pieneltä mummolareissulta. Kun pikkusisko nukkui päiväuniaan ja mummo viihdytti isosiskoa, minulla oli aikaa tutkailla luontoa kameran linssin läpi hieman uusista kuvakulmista. 

Postauksen otsikko on Kaisa Järnefeltin (2014) runosta Mummolassa on aikaa. Runo puolestaan liittyy erääseen ihanaan kevään uutuuskirjaan, josta kirjoittelen teille piakkoin! 

Mummolassa on aikaa

Mummolassa on aikaa. 

Aikaa,

aikaa,

aikaa.

Aikaa vieterikellossa,

käkikellossa,

pullakellossa.

Lehmänkellossa, tuulikellossa,

on aikaa, aikaa, aikaa.

Haluatko kuulla salaisuuden?

Se on mummolan taikaa!

Niinpä. Mummolassa on aikaa - minulla omaa aikaa, lapsilla jakamatonta aikaa isovanhempien kanssa!