Pitsiä, puuta ja meleerattua harmaata

On se kiva, että on inspiroivia ystäviä! Toissailtaisen kahvittelun tuloksena syntyi nimittäin uusi pipomalli, josta taisi tulla lempparini kertaheitolla. Pohjana on pehmeää talvitrikoota meleeratun harmaan värisenä. Koristeena taas on luonnonvalkoinen joustopitsi ja puunappi. Meleerattu harmaa ja pitsi ovat jotenkin eri maailmoista, mutta puunappi yhdistää kivasti rouhean harmaan ja herkän pitsin. Tästä lähtee pipo ystävälle. Mitäs mieltä te muut olette? Olisiko tällaiselle pipolle käyttäjiä? :)

Talvitrikoo on muuten kiva uusi tuttavuus. Sen toinen puoli on harjattu nukkaiseksi, mikä tekee trikoosta paksumpaa ja lämpimämpää. Tytöille tein rusettipipot mustasta talvitrikoosta, ja varsinkin isompi neiti on pärjänyt sillä hyvin pienillä pakkasillakin. Talvimallin rusettipipojakin saa siis kysellä, jos sellaiselle tarve on. :)

Tulevina viikkoina blogin puolella saattaa muuten olla aavistuksen hiljaisempaa. Vaihdamme nimittäin mieheni kanssa muutamaksi viikoksi rooleja. Minä lähden töihin ja mies jää kotiin lasten kanssa. Tämän lisäksi meneillään on vähän muutakin projektia, joten blogiaika voi olla kortilla. Tuleva näyttää! Voitte kuitenkin arvata, että olen aika innoissani lähdössä hetkeksi töihin. Pieni paussi kotiäidin arkeen tekee terää just nyt! :)

Tiukkoja rajauksia ja laajemman kuvakulman paljastuksia

Eilen ja tänään meitä on hellinyt vuodenaikaan nähden harvinainen valo! Myös talomme pimeimpään huoneeseen, tv-huoneeseen, tulvi aamutuimaan niin paljon valoa, että innostuin kuvaamaan. Kyllä, siellähän se on, uusi sohvamme, joka kotiutui meille aluksi ilman päällistä, sillä pitihän se nyt saada kotiin heti eikä vasta parin viikon päästä. Nyt sohvalla kuitenkin on jo kovassa käytössä hyväksi havaitut päällisetkin.

Huoneessa on turkoosihtava tapetti, joten sohvalle piti hankkia pari sävyyn sopivaa tyynynpäällistä. Tiedättekö, turkoosi ei ehkä ole tämän hetken trendikkäin väri, mutta minun voimavärini se on. En ehkä pidä niinkään kovasti kirkkaasta turkoosista, vaan tummemmasta ja petrooliin taittavasta sävystä. Jos minun siis pitää valita väri, se olisi turkoosi.

Turkoosin sävyjä on myös olohuoneessamme olevassa häälahjaksi saamassamme Piia Lehden Raidallista rakkautta -teoksesta. Teos on ehdottomasti yksi kotimme lempiesineistä, sillä on todellista tunnearvoa!

Parissa seuraavassa kuvassa selviää syy edellisten kuvien tiukkaan rajaukseen. Kun huusholli näyttää tältä, ei kodista juuri huvita näyttää laajempaa kuvaa. Lelujen virta jatkuu keskeytymättä aina yläkertaan saakka. Elämä on. Hauskaa viikonloppua! :)

 

Onnekas voittaja

Ella ja Ebba -lastenvaateverkkokaupan *lahjakorttiarvonta päättyi tänään klo 21. Arpoja jaettiin yhteensä 25 kappaletta. Suuri kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja Ellan ja Ebban valikoimaan tutustuneille!

Tällä kertaa kone arpoi voittajaksi numeron 23, joka kuuluu Facebookiin kommenttinsa jättäneelle Marie Somerolle. Onnea! Laittelehan minulle yhteystietosi, niin voin toimittaa ne eteenpäin ja saat lahjakortin itsellesi! :)

Alla on vielä yksi aiemminkin kuvissa vilahtanut suosikkini Ellan ja Ebban valikoimasta, ihana Geggamojan collegemekko. Tämä ei kuitenkaan kotiutunut meille, sillä pienin koko olisi meidän pienemmälle sopiva vasta keväällä ja silloin paksua collegemekkoa tuskin tulisi enää käytettyä. Pari muuta ihanuutta kuitenkin klikkailin ostoskoriin minäkin!

Mukavaa keskiviikkoiltaa! 

*Arvonta on toteutettu yhteistyössä Ellan ja Ebban kanssa.

Ei omppu kauaksi puusta putoa..

Kolmevuotiaamme on tosi kova askartelemaan. Vaikkei hän kovin pitkiä aikoja omissa leikeissään viihdykään, saattaa nyt kulua jo pitkäkin tovi erilaisten puuhakirjojen, saksihommien tai liimailujen parissa. Erityisesti helmien pujottelua tyttö on harrastanut viime aikoina paljon. 

Kun neiti keksi helmihommat pitkän tauon jälkeen, hän innostui hommasta niin, ettei millään malttanut lopettaa. Syntyi kerralla viisi rannekorua. Jollain kummalla höynäytyksellä sain hänet päiväunille, ja hädin tuskin silmänsä auki saatuaan hän tuumasi jatkavansa helmihommia taas. 

Torstaiaamuisin Pikkukakkosessa on askartelutuokio, jota neiti tänäkin aamuna katseli ja käski minutkin katsomaan. Siellä askarreltiin jääkarhun pesää. Ei ole vaikea arvata,  mitä meillä tehdään, kun neiti tulee kerhosta.

Kolmevuotiaan kärsivällisyys on aika huono, jos tiedossa on jotakin mukavaa. Kovin kauan ei malttaisi odottaa, vaan hommiin pitäisi päästä heti. Välillä tämä piirre ärsyttää aika kovasti, sillä jääkarhun pesän askartelu ei välttämättä ole prioriteettilistallani ensimmäisenä, kun palaamme kerhosta. 

Silti. Tunnistan tytössä aika paljon itseäni. Jos jotakin saa päähänsä, se pitää yleensä toteuttaa heti, ja jos jostakin innostuu, ei millään malttaisi lopettaa. Arvatkaas, mikä piirre minussa ärsyttää miestäni eniten? Niinpä. Juuri se sama piirre, jonka esiintymistä tyttäressäni aika usein voivottelen. :D

Vielä on muuten huomisiltaan asti aikaa osallistua Ellan ja Ebban lahjakorttiarvontaan! Klikkaahan itsesi arvontapostaukseen TÄSTÄ, ja hihkaise, mitä lahjakortilla hankkisit. Myös Facebookin puolella voi osallistua arvontaan. :)

Talveen varustautumista + ARVONTA

Aamulla herätessämme maa oli valkoinen, eikä lumi ole vieläkään kokonaan sulanut. Tänäkin vuonna siis saimme tänne Keski-Suomeen syyslomaviikolla lunta! Viime vuonna sitä tosin tuli niin paljon, että saimme pyöriteltyä ison lumiukon takapihalle. Ihan siihen ei tämänpäiväinen lumi riittänyt, mutta kyllä saivat naapuruston lapset revittyä iloa irti tästä vähäisestäkin. 

Oli siis oivallinen aamu testata Ellalta ja Ebbalta saamaamme *Småfolkin ompputoppista. Täksi talveksi halusin isommalle neidille toppatakin, joka sopii sekä ulkoleikkeihin että kaupunkiin. Småfolkin ompputakki onkin tarkoitukseen täydellinen, sillä se on sopivan siisti mutta samalla lämmin ja mukava myös lumileikkeihin. Takin kanssa olen hankkinut Lassien mustat henkselilliset toppahousut. Kengät hankittiin myös yhdet kengät, monta menoa -teemalla. Toki meillä on vielä rymytoppahaalari ja vanhat kunnon Kuomat tulevia räntä/kurakelejä varten, mutta myöhemmin talvella ompputakin olisi tarkoitus palvella monessa menossa. 

Nyt pidemmittä puheitta viime postauksessa lupaamaani arvontaan. Sain arvottavaksi 20 euron lahjakortin Ellan ja Ebban verkkokauppaan. Arvontaan voivat osallistua kaikki Kotvasien nykyiset tai uudet lukijat sekä blogin FB-sivujen tykkääjät. 

Siispä: Jos jo olet Kotvasien kirjautunut lukija tai FB-tykkäilijä, käy tutkailemassa Ellan ja Ebban valikoimaa ja kerro kommentissa (blogissa tai FB:ssä), mihin tuotteeseen käyttäisit lahjakortin. 

Jos et vielä ole blogin kirjautunut lukija tai FB-tykkääjä, liity lukijaksi klikkaamalla blogin sivubannerissa olevaa liity tähän sivustoon -linkkiä tai käy tykkäilemässä FB-sivuista. Sen jälkeen kurkkaa Ellan ja Ebban sivuille ja kerro kommentissa, mihin tuotteeseen käyttäisit lahjakortin. 

Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä, keskiviikkona 22.10.14 klo 21.00. 

Onnea arvontaan! :) 

*takki saatu Ellalta ja Ebbalta 

P.S. Eilen (klik) ihastelin muun muassa Geggamojan suloista collegemekkoa ja muita merkin simppeleitä vaatteita. Huomisesta sunnuntaihin 16.-19.10. Ellan ja Ebban verkkokaupassa on Geggamoja-viikonloppu, jolloin kyseisen merkin vaatteita on mukavassa alennuksessa! Kannattaa siis vierailla verkkokaupassa vaikka huomennakin! :) 

Hauskoja lastenvaatteita Ellalta ja Ebbalta + ALEKOODI!

Miltäpä kuulostavat violetit haaremihousut tai rusettitaskuinen pinkki collegemekko? Mielestäni hauskoilta ja ennen kaikkea mukavilta. Juuri sellaisia lastenvaatteita myy verkkokauppa Ella ja Ebba. Valikoimassa on Ellan ja Ebban omien tuotteiden lisäksi useita laadukkaita vaatemerkkejä, kuten tanskalaista Småfolkia ja Danefaeta sekä ruotsalaista Geggamojaa, joka olikin minulle aivan uusi lastenvaatetuttavuus. Geggamojan vaatteet ovat kivan simppeleitä trikoo- ja collegevaatteita, joita piristävät hauskat yksityiskohdat.

Saimme tyttöjen kanssa Ellalta ja Ebbalta sovitukseen muutamia settejä, joista tänään räpsimme sovituskuvia. Nyt taidan tietää, miksi en koskaan voisi kirjoittaa pelkkää lastenvaateblogia. Pienet mallit kun eivät millään meinanneet pysyä paikoillaan kuvissa. Isompaa pystyy sentään hieman lahjomaan, mutta pienemmästä on otettava kuvia leikin lomassa, mikä ei aina ole kovin helppoa, jos malli tuppaa olemaan jatkuvassa liikkeessä. Muutamia kelvollisia otoksia superihanista vaatteista sain kuitenkin otettua.

Collegetakki ja -housut Geggamoja, jääkarhupaita Småfolk

Geggamojalta lemppariksemme nousivat isomman tytön päällä oleva farkkukuosinen collegetakki, joka käy niin pojalle kuin tytöllekin, sekä pienemmän tytön päällä oleva supersuloinen collegemekko, jonka taskuja koristavat hauskat rusetit. Koko 86/92 on ehkä vielä aavistuksen iso, eikä oikein toimi konttaushommissa, mutta suloinen se on kuin mikä! 

Collegemekko Geggamoja, tossut Starchild

Pipo ja housut Geggamoja, paita Småfolk

Småfolkin violetit collegehaaremit ovat myös hauskat. Isompaa mallia huvitti kovasti keikistellä peilin edessä kädet suurissa taskuissa. Mahtuisi kuulemma vaippakin hyvin, jos sellainen olisi! Keikistelyinnostus näkyy kuvista, sillä haaremihousuista ehdin ottaa selkeästi eniten kuvia. Tällaiset pöksyt ovat varmaan ihanat päällä. Olisipa aikuisillekin kokoja!

Paita ja haaremit Småfolk, tossut Starchild

Viimeisessä kuvassa oleva velourpaita on Danefaelta, joka on Ellan ja Ebban mallistossa tämän syksyn uutuusmerkki. Tanskalaisen lastenvaatemerkin poikien malleissa seikkailee viikinki Erik ja tyttöjen malleissa joutsen. Printtien aiheet kumpuavat siis kaukaa pohjoisten kansojen mytologiasta!

Paita Danefae

Nyt seuraa se kiva osuus! Ellan ja Ebban Heli lupasi lukijoilleni 20 %:n alennuksen normaalihintaisista vaatteista. Alennus on voimassa 30.11.14 asti ja sen saa koodilla kotvasia. Käyhän kurkkailemassa, mitä kaikkea kivaa Ellalta ja Ebbalta löytyy! Eikös nyt muuten voi jo joululahjojakin alkaa miettiä? :)

P.S. Pysy kuulolla, sillä pian aion pyöräyttää käyntiin myös arvonnan! 

* Postaus toteutettu yhteistyössä Ella ja Ebba -verkkokaupan kanssa

Pipopisnestä

Toukokuussa ompelin ensimmäisen rusettipipon perheemme pienimmälle. Inspiraatiota hain isosiskon ihanasta Papu-piposta. Ihan samanlaista en tietenkään halunnut ommella, ja lisäksi koin, että rusetin solmiminen on vähän hankalaa, varsinkin kun lapsi tahtoi jatkuvasti repiä sitä auki. Siispä syntyi hieman toisenlainen rusettipipo.

Myöhemmin olen kyllä nähnyt muitakin samalla mallilla ommeltuja rusettipipoja, joten idea ei ihan ainutkertainen ole, mutta oman mallini kuitenkin kehittelin ihan itse. Rusettipipoissa minulle erityisen tärkeää on sävyjen harmonia sekä hillityt kuosit. Halusin tehdä tyttömäisen pipon, jollaista voi pitää pikkuinen pirpana tai jo vähän varttuneempi leidi sekä kaikki siltä väliltä. Ehkä onnistuinkin, sillä olen ommellut pipoja lähes kaikenikäisille!

Elokuun blogikirppikselle tein koemielessä kasan rusettipipoja, ja niillä olikin aika kiva menekki. Sen jälkeen pipokyselyitä on tullut tasaiseen tahtiin. Pipoja on ommeltu naapureille, ystäville, sukulaisille ja tutun tutuille. Kun Vaajakoskelaisen lastenvaatekirppiksen ja secondhand-kaupan, yrittäjä Ilona tarjosi mahdollisuutta tehdä pipoja myyntiin myös Hippakauppaan, ajattelin tarttua tilaisuuteen. Aikani pohdin, onko työnjälkeni tarpeeksi laadukasta ja onko pipokauppa ylipäätään jo liian nähty juttu, mutta ihanien positiivisten kommenttien tukemana päätin, että yrittänyttä ei laiteta. Siispä Hippakaupasta saa nyt Kotvasia-pipoja! On perinteistä rusettipipoa sekä pitsipipoa, ja onpa myynnissä myös pojille sopiva rusettipipon korvike, nappipipo, jonka etu- ja takakappaleet ovat eriväriset. Myöskin talven varalle on takataskussa jo jotakin. :)

Saumurilla pipoja surauttelee nyt mukavasti, ja työnjälki alkaa olla omaan silmäänkin tarpeeksi laadukasta myytäväksi. Niin ja on pipoissa nyt myös ihan omat Kotvasia-lappusetkin.

Omien ompeluksieni myynti on vielä pientä, joten toiminimeä tai sen kummempaa yritystoimintaa en vielä tosiaankaan ole aloittelemassa. Koen kuitenkin tärkeäksi tuoda esille sen, että kaikista myymistäni tuotteista menee ilmoitus verottajalle. Käsitöiden verotuksesta voit lukea lisää esimerkiksi TÄÄLTÄ.

Jos siis kaapissa on pipon tai parin mentävä kolonen, suuntaa Hippakauppaan hiplaamaan pipoja ihan livenä tai ota yhteyttä minuun joko s-postin (kotvasiablog@gmail.com) kautta tai hihkaise blogin Facebook-sivuilla, niin suunnitellaan sinulle oma söpispipo! :)

Ompelu ja kaikenlainen väkerrys on minun elämäni suola tässä elämäntilanteessa ja on ihanaa, jos joku muukin saa tekeleistäni hyvää mieltä!

Tavallisesti tällä viikolla aloittelen syyslomaa, mutta tänä syksynä tulevakin viikko jatkuu samanmoisena lasten kanssa touhuiluna, kuten moni aiempikin viikko. Hyvää lomaa kuitenkin kaikille teille, joilla tänään alkaa syysloma, ja kaikille muille mukavaa viikonvaihdetta! :)

Välipalavinkki!

Kuten olen todennut täälläkin usein, olen melkoinen sokerihiiri. Päästäkseni irti sokerikoukusta olen yrittänyt kehittää välipaloja, jotka lievittäisivät tarvetta napsia jääkaapista suklaata tai kaivella pakastimen pohjalta pullapusseja. Myöskin kaupasta ostettujen vauvan soseiden ja makeutettujen jukurttien sisältämät sokerimäärät hirvittävät siinä määrin, että lasten on ihan hyvä syödä välillä vähän vähemmän lisättyä sokeria sisältäviä välipaloja. 

Yksi suosikeistani toimii niin vasta kiinteän ruuan syömiseen totuttelevalle vauvalle kuin kaikille muillekin perheenjäsenille. Vauvan annoksesta jätetään vain pois maitotuotteet. Makeutta tähän herkkuun tuo banaani, jonka kypsyysaste vaikuttaa makeuteen. 

Banaani-marjasmoothie (annos vauvalle sekä parille isommalle)

Soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä yksi hyvin kypsynyt banaani ja noin pari desiä jäisiä mustikoita, mansikoita tai vadelmia. Ota tässä vaiheessa annoksesta sopiva määrä vauvalle. 

Lisää loppuun soseeseen puoli purkkia rahkaa ja pari desiä maustamatonta jukurttia. Surauttele vielä koko loppusatsi tasaiseksi ja kuohkeaksi. Jos oikein haluaa herkutella, voi jukurtin sijaan sekaan vaahdottaa vaikka desin vaniljakastiketta tai vispikermaa. Vaniljakastikkeella toki välipalasta tulee vähän makeampi ja kermalla taas huomattavasti raskaampi.

En todellakaan aio alkaa fanaattiseksi sokerinvälttelijäksi, sillä siinäkin asiassa mielestäni kohtuus on tärkein. En ole ikinä pystynyt syömään kerralla pussillista karkkia tai levyllistä suklaata, mutta tällä hetkellä sokerihammasta kolottaa kovasti päivittäin. Siispä koetan pehmein keinoin muuttaa koko perheen ruokavaliota vähän vähemmän sokeria sisältäväksi. 

Olisiko teillä lukijoilla hyviä, terveellisiä välipalavinkkejä? 

Aikuisten makkari (tai sitten ei)..

Hahhah ja vielä yhden kerran hah. Selailin muutamia harvoja luonnoksissa olleita postauksia ja tämän yhden kohdalla alkoi vähän naurattaa. Tässä kohtaa on parempi nauraa, vaikka itkeäkin kai voisi.  

Vaikka olenkin ollut perhepedin suuri kannattaja, noin kuukausi sitten siirsimme sekä isosiskon sängyn että pikkusiskon pinniksen pois makkaristamme siinä toivossa, että molemmat alkaisivat nukkua yönsä samassa huoneessa ja saisimme vähitellen jonkinlaisen nukkumisrauhan taloon. Kovin paljoa en olekaan täällä blogissa valottanut öidemme sujumista, mutta kerrottakoon nyt sen verran, että huonosti on nukuttu viimeiset kymmenen kuukautta. Perheemme pienempi neiti on ollut kovin eri maata nukkumisasioissa kuin isosiskonsa, joka nukkui perhepedissä erittäin hyvin koko vauva-aikansa. 

Innosta piukeana tietenkin räpsin heti pari kuvaa makkarista, kun vihdoin siellä oli vain parisänky eikä kolmea erikokoista sänkyä vierekkäin. Kun aloin kirjoittaa, en jostain syystä saanutkaan sanoja aikaiseksi. Oli tarkoitus kirjoitella makkarin sisustussuunnitelmista, mutta jokin siinä tökki. Postaus jäi luonnoksiin erittäin vajaana.

Se mikä tökki, taisi olla tietoisuus epäonnistuneesta nukkumisjärjestelyn uudistuksesta. Ensimmäisen yön isosisko nukkui hyvin omassa huoneessaan, mutta pikkusiskon takia ravasimme yöllä huoneesta toiseen vähintäänkin kymmenen kertaa. Seuraavana yönä päätin, että minä nukun patjalla lastenhuoneessa ja isosisko nukkuu väliaikaisesti isän kanssa meidän makkarissamme. Ajattelin, että täytyy ensin totuttaa pikkuinen uuteen järjestelyyn. 

Pikkuneiti ei tottunut nukkumiseen uudessa huoneessa yössä eikä kahdessa, eikä vielä viikossakaan. Jaoimme mieheni kanssa yöt. Alkuviikon minä nukun patjalla lastenhuoneessa ja loppuviikon siellä nukkui isi. Koetettiin unikouluttaa tuloksetta. Tosiasiassa tulos oli se, että kaikki olivat väsyneitä. Päätimme siirtää pinniksen takaisin makuuhuoneeseemme. Saadaanpa edes nukkua kunnon sängyssä. 

Tällä välin esikoinen oli tottunut hyvään saatuaan nukkua aikuisten sängyssä. Ei suostunut enää neiti omaan huoneeseen, vaikka ensimmäisen yön siellä nukkuikin ihan innoissaan. Ei oikeastaan olisi suostunut enää edes omaan sänkyynsä. Siispä siirsimme patjan lattialle aikuisten sängyn viereen. Siinä neiti suostui nukkumaan ensimmäisen yön. 

Nyt patjalla sängyn vieressä nukkuu isi. Oih ja voih näitä nukkumisjärjestelyitä! Täytyy kuitenkin todeta, että nyt samassa huoneessa olemme kuitenkin nukkuneet taas kaikki ainakin kohtuullisesti. Ei ehkä vielä ollut aika. Ehkä näillä nukkumisjärjestelyillä on turha vaivata päätään kovin paljoa. Kunhan kaikki nukkuvat edes jotenkin.

Unikoulua ja yösyötöstä vieroittamista täytyy varmaan kokeilla uusin voimin taas hetken päästä. Meidän pienimmäisemme kohdalla olen vain aika skeptinen unikoulun suhteen, sillä neiti on kaikin tavoin niin eri maata kuin siskonsa, joka tässä vaiheessa oli nukkunut jo hyvän tovin täysiä öitä, ja yösyötöistä vierottaminen hoitui muutamassa yössä muutaman kevyen itkukohtauksen saattelemana. Niin ovat erilaisia. 

Makkarin sisustusrintamalla ei siis ole juuri esiteltävää.  ;) 

Onko siellä lukijoissa kohtalotovereita? 

Lauantaina leivotaan!

Meillä tosin leivottiin jo torstaina, mutta koska heräsimme taas (kuten aina) pikkusiskon kanssa ennen kukonlaulua, näpyttelen teille heti näin aamutuimaan hyvän muffinssireseptin. Ehkä joku teistä innostuukin leivontapuuhiin lauantaina. :)

Ohje on mukaelma viimeisimmästä Valion Kotiruokaa-lehtisestä. Nämä muffinssit ovat itsessäänkin hyviä, mutta kyllä kuorrute kruunaa kokonaisuuden. Aika harvoin muuten tulee tehtyä enää muffinsseja ilman minkäänlaista kuorrutetta. Kuppikakkuja siis taitavat olla ennemminkin. Jos käytän tavallisia paperisia muffinssivuokia, kuten nuo kuvissa näkyvät ovat, käytän yleensä niiden lisäksi aina silikonista muffinssipeltiä, jonka kolosiin laitan ensin paperivuoat ja sitten taikinan. Näin muffinssit eivät levähdä, kuten useimmiten ohuita paperivuokia käytettäessä tapahtuu. 

Mustikkamuffinssit 12 kpl

2 munaa

1 1/2 dl sokeria

75 g voita

1/2 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl pakastemustikoita

1 tl perunajauhoja

Kuorrutus

1 rkl mustikoita

1 rasia (200 g) maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

1 dl vispikermaa

Pinnalle mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi ja lisää voihin maito. Yhdstä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen maito-voiseos sekä jauhot. Sekoita pakastemustikoiden joukkoon perunajauhot ja lisää ne viimeisenä taikinaan kevyesti nostellen, etei taikina värjäänny pahasti. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa 10 - 15 minuuttia. Älä taaskaan paista liikaa, etteivät mene kuiviksi! Tee seuraavaksi kuorrute. Sulata mustikat ja purista niistä mehu. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja mustikkamehu kulhossa. Lisää lopuksi kerma ja vatkaa kuorrute kuohkeaksi. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristele mustikoilla. 

Pursotukseen käytin muuten  Minigrip-pussia, sillä INHOAN perinteisen pursotuspussin pesua. Kivan rento pursotus tulee näinkin! :)

Hyvää lauantaita! 

Kun jotakin saa päähänsä..

Viikon testailin lainasaumuria ja tulin siihen tulokseen, että ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkia oma. Niin helppoa ja nopeata saumurilla on ommella varsinkin trikoita. Toki olin pohtinut saumurin hankintaa jo aikaisemminkin paljon, mutta kyllä lainakone oli viimeinen sysäys oman koneen hankinnalle. Olin tutkaillut eri vaihtoehtoja netistä ja harkinnut jopa Virosta tilaamista, mutta lopulta päädyin kannattamaan paikallista kivijalkakauppaa, perinteikästä H. Keinosen ompelukoneliikettä, joka pystyi tarjoamaan saumurin kilpailukykyiseen hintaan. Plussana on tietysti se, että ongelmatilanteissa on helppo kääntyä kauppiaan puoleen ja huollot hoituvat näppärästi.

Kone on edullinen peruskone,  Elna 664 merkiltään ja malliltaan. Pikaisen testailun ja kertaalleen langoittamisen jälkeen voin todeta olevani ostokseeni tyytyväinen. Uskon, että tämä kone ajaa asiansa vallan mainiosti!

Ihan ensimmäisenä hurauttelin testimielessä trikootilkuista vaatteita Baby bornille. Illan tunteina oli pakko myös kokeilla tehdä tunika isommalle neidille. Kaavan leikkelin vanhasta Marimekon tunikasta. Valmis tekele näytti ihana hienolta vielä henkarissa, mutta aamulla neidin sovittaessa vaatetta totesin, että ihan eivät hihat istu niin kuin niiden kuuluisi. Siispä leikkasin hihat irti. Koska en ollut oikein tyytyväinen hihattomaankaan versioon, leikkasin koko tekeleen pipoksi. Niin tyypillistä minulle! Totesin, että ehkä vielä on parasta käyttää valmiita kaavoja. :D

Eiku harjoittelemaan siis!