Pipoja syksyyn!

Viikonloppuna päädyin taas kotipaikkakuntani kangaskauppaan, josta mukaani tarttui jälleen ihania kankaita. Liiemmin miettimättä, mihin kankaita tarvitsen, valitsin kangaskassiin ihanan syksyistä vihreä-oranssia velouria, pinkkiä velouria ja pinkkiä kirahvikangasta, josta jo aiemmin ompelin tämän mekon.

Pikkuisen piti sitten ommellakin. Mihinkään suuritöiseen en taaskaan viitsinyt alkaa, mutta muutamia uudenmallisia syyspipoja sentään tuli tehtyä. Todellisuudessa tämä ei kyllä ole mikään uusi keksintö, koska moni on tällaisia jo ommellut, mutta mulle malli on uusi ja kaavakin ihan "mittaa lapsen pää"-menetelmällä tehty. Tuli tällaisia korvat suojaavia neliöpipoja!

Yhdet pienet vauvan tumput ompelin myös. Tällaisia en ole tehnyt koskaan ennen ja siihen nähden onnistuivat ihan mukavasti. Näissäkin on vuori ja pitkä resori, jotta pysyvät pikkuisissa kätösissä.

Alla on vielä pari kuvaa pipoista. Näitä pitää ehkä tehdä lisää.. :)

Mukavaa viikkoa! 

Komeroa ja hyllykköä

Viimein vähän postausta uusista kalusteista. Yläkerran kammarit ovat siis olleet vuoden vailla komeroita, mutta eivätpä ole enää. Jo ennen koko rakennusprojekstin alkua meillä oli tarkalleen tiedossa, millaiset komerot huoneisiin tulee, mutta vasta nyt tuli tehtyä komerotilaus. Komerot ovat siis Ikean Pax-sarjaa. Molempiin huoneisiin tuli 150 cm leveä kolmiovinen komero. Molemmissa komeroissa kaksi ovea ovat tavallisia nelipeilisiä ja yksi ovi on nelipeilinen maitolasiovi. Myös vetimet ovat Ikean. 

Kasaamisurakan jälkeen täytyy kyllä antaa tunnustusta Ikealle, mikäli se nyt sellaista tarvitsee. Verrattuna erään toisen kalustetoimittajan kaappeihin, joita tuli muun muassa keittiöön ja kodinhoitohuoneisiin, oli näiden Ikean kaappien kasaaminen todella paljon helpompaa selkeiden ohjeiden ansiosta. Kaappien laatu tuntuisi myös olevan vähintäänkin yhtä hyvä kuin meidän talon muissa kaapeissa on..

Kokonaiskuvaa kaapeista oli hankalaa saada, mutta alla on pari kuvaa, joista näkee ainakin vähän tyyliä. Olen näihin kaappeihin kovasti tyytyväinen!

Kaappien ja sohvan lisäksi tilasimme vielä portaikon alle yhden hyllykön, joka sopii paikalleen kivasti. Nyt aula näyttää ihan tasapainoiselta. Vielä kun saisi jossain vaiheessa portaikon seinälle sitä jotakin, mikä siitä jo kauan on puuttunut. No nyt on suunnitelma senkin osalta kuitenkin jo olemassa..

Iiiiikeaterveisin Sanna :)

Suklaakakku kera mascarponevaahdon

Eilen vietimme mukavaa iltaa ystävien kanssa grillaillen ja saunoen. Jälkkäriksi kokeilin vähän uudentyyppistä mutakakkuversiota, jonka bongasin Cillan blogista. Kiitos Cilla, ohje oli todella kokeilemisen arvoinen! Kakun resepti on alkuaan Jyrki Sukulan käsialaa. Tämä kaakku oli kyllä todellista superherkkua. Tosin mitä muuta voi odottaa, jos pariin suklaalevyyn lisätään sokeria ja voita ja koko komeus tarjoillaan kermaisen mascarponevaahdon kanssa.. No näitä herkkuja ei syödä joka päivä.

Suklaakakku kera mascarponevaahdon

8:lle

Kakkupohja kannattaa leipoa ajoissa valmiiksi ja täyttää vasta täysin jäähtyneenä. 

Suklaakakkupohja

250 g tummaa suklaata

250 g voita

2 dl sokeria

4 kananmunaa

4 rkl vehnäjauhoja 

2 rkl kaakaojauhetta

1,5 tl leivinjauhetta 

voita ja vehnäjauhoja kakkuvuoan valmisteluun

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. 

Leikkaa voi pienemmiksi kuutioksi ja paloittele suklaa pieneksi paloiksi. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 

Sekoita kuiva-aineet keskenään. Sekoita suklaa-voiseos kananmuna-sokerivaahtoon varovaisesti käännellen. Siivilöi kuiva-aineet joukkoon ja sekoita varovasti joukkoon. Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja laita uuniin kypsymään noin 50 minuutiksi. Kakku saa jäädä keskeltä vähän kosteaksi. Älä siis paista liikaa!

Mascarponevaahto

400 g mascarponejuustoa (kaksi purkillista)

noin 1dl tomusokeria 

1 tl kuohukermaa

1 appelsiinin raastettu kuori

Vaahdota kerma ja tomusokeri, lisää mascarpojuuston joukkoon. Lisää appelsiinin kuoriraaste ja sekoita ainekset sekaisin. 

Levitä mascarponevaahto kakun päälle. Koristele marjoilla ja hedelmillä! 

Namskis!

Uusi sohva ja kivihommia

Töissä on mukavaa. Varsinkin, kun vielä tällä hetkellä perjantaisin pystyy ottamaan pienen varaslähdön viikonloppuun niin, että ehtii käydä kaupassa ja siivota kodin ennen lapsen hakemista hoidosta. Ei sitten tarvitse enää perjantai-iltaa käyttää kodin puunaukseen, vaan voi ottaa ihan rentoutumisen kannalta.

Siis voi, jos ei ole muuta puuhaa. Eilen meille nimittäin saapui aikasta iso lasti tavaraa Ikeasta ja kokoamista siis piisaa. Yläkertaan olis tulossa komeroita ja portaikon alle hyllykköä. Sohva ja rahi sentään kasattiin eilen jo ihan tuoreeltaan.

Meidän sohvanetsimisprojekti on kestänyt kohta vuoden, koska olohuoneemme on sohvan suhteen vähän ongelmallinen. Jostain syystä olimme jumiutuneet ajatukseen kulmasohvasta, mutta koska sopivankokoista, -hintaista ja -näköistä kulmasohvaa ei löytynyt, päätimme jättää sohvan hankkimisen tuonnemmaksi. Kunnes. Eräänä päivänä pyörittelin olohuoneemme järjestystä ja totesin, että kulmasohva-ajatus haudataan tykkänään ja vanhan kahden istuttavan sohvan tilalle hankitaan yksi kolmen istuttava sohva. Ja näin tehtiin. Siispä hankimme Ikean Ektorpin. Tämä sohva miellytti silmää ja rahapussia ja plussanan on irrotettavat ja pestävät päälliset, jotka valkoisessa sohvassa ovatkin ihan ehdottomat. Odotan mielenkiinnolla, kuinka sohva kestää käytössä. Sen verran edullinen oli, että ei niin harmita, jos tämä osoittautuukin virheostokseksi. Vielä ainakin tykkään kovasti! :)

Viikonlopun hommat eivät sitten rajoitukaan pelkkään kalusteiden kasaamiseen. Eilen saimme pihaamme myös aikamoiset läjät hiekkaa ja kiviä, jotka olis roudattava talon ympärille..

Pientä puuhaa on siis viikonlopuksi, mutta onneksi on taas kesä! <3

Trikookude vs. ontelokude

Tänään sain valmiiksi jälleen yhden virkatun juhannusruusu-maton. Tällä kertaa tein maton trikookuteesta, vaikka olenkin aiemmin vannonut ontelokuteen nimeen.

Trikookudematosta tuli ihan hyvä, mutta mielestäni ontelokuteesta tehty matto on huomattavasti laadukkaamman oloinen. Trikookude ei ole tasapaksuista, vaan kuteen paksuus vaihtelee. Tämä aiheuttaa sen, että myös virkkausjälki on epätasaista. Lisäksi trikookude ei ole yhtenäistä, vaan siinä on melko paljon solmuja, mikä taas aiheuttaa sen, että pääteltäviä kuteenpäitä on paljon. Minun käsialallani matosta tuli myös halkaisijaltaan muutaman sentin ontelokuteesta tehtyä mattoa pienempi. Molempien mattojen väri on luonnonvalkoinen, mutta trikookude on väriltään jonkin verran keltaisempi..

Tosiasiassa trikookuteestakin virkattu matto on tosi kiva, ja jos tahtoo päästä halvemmalla, kannattaa matto tehdä siitä, sillä ontelokude on huomattavasti kalliimpaa. Monet sisustusliikkeissäkin myynnissä olevat, kalliit ja täsmälleen tällaiset matot on tehty juuri tästä halvemmasta kuteesta. Tietenkin, jotta katetta syntyy enemmän!

Myös koreja olen virkannut molemmista kuteista ja niissäkin ontelokude on mielestäni parempaa, sillä siitä ainakin minä sain aikaiseksi huomattavasti tasaisemmat korit. Kumpaa kudetta te muut mattoja virkkailleet olette käyttäneet ja mitä mieltä olette asiasta?


Muutamia kuvia kuteiden eroista on alla. Vasemmanpuoleinen matto on siis virkattu trikookuteesta ja oikeanpuoleinen Lilli-ontelokuteesta. Ero ei ole suuri, mutta ero kuitenkin. Kuvat eivät tuo esille koko totuutta, sillä varsinkin värisävyt näissä iltavalaistuksessa otetuissa kuvissa eivät täsmää. Ehkäpä ne kertovat kuitenkin jotain teille, jotka vielä pähkäilette kuteiden valintaa. :)

Tämän maton oli alkujaan tarkoitus mennä pienen neidin huoneeseen vaaleanpunaisen maton kaveriksi, mutta voi olla, että tämä meneekin lahjaksi ja neiti saa huoneeseensa vaaleanpunaisen rinnalle turkoosin tai vihreän, jahka oieanväristä kudetta löytyy. Tai sitten tämä jää meidän Taavin matoksi - niin hanakasti katti tuntui heti maton omivan. 

Mukavaista uutta viikkoa teille kaikille!

Sanna

Kesäkurpitsa-tomaattipasta

Eka viikko töitä ja hoitoa on takana, ja täytyy myöntää, että kaikki on mennyt ainakin näin alkuun ihan hurjan hyvin. Neiti on ollut hoidossa tosi reipas, eikä illallakaan ole erityisemmin kiukutellut. Ekana päivänä tirautimme molemmat pari kyyneltä, mutta kertaakaan en ole työpäivän aikana joutunut miettimään, kuinka pikkuinen pärjäilee. Erityisen ihanaa on, että meidän neiti on ollut tämän ekan viikon hoitajan ainoa hoitolapsi, joten molemmat ovat saaneet tutustua toisiinsa ihan kaikessa rauhassa. Päivän touhut ja uudet asiat kuitenkin väsyttävät sen verran, että illalla neiti on jo seitsemän jälkeen ihan valmis yöunille..

Väsynyt on tosin tämä mammakin. Töissä on ollut mukavaa, työkaverit ovat hassunhauskoja ja ensimmäiset opiskelijatkin vaikuttivat ihan tolkuilta tyypeiltä, mutta kyllä silti tuli viikonloppu jo tarpeeseen. Kaikki uusi vie niin kovin energiaa.

Perjantai-illan ruuaksi en siis jaksanut ajatellakaan tekeväni mitään kovin suuritöistä. Koska kauden ihana herkku on kesäkurpitsa ja koska meillä tykätään pastasta, pyöräytin nopean kesäkurpitsa-tomaattipastan. Sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa kuullotin ensin kattilassa oliiviöljyssä. Sitten lisäsin kattilaan purkillisen kuorittuja tomaatteja ja vähän vettä. Kiehutin kastiketta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin kermaa, suolaa, pippuria ja paljon tuoretta basilikaa. Lopuksi sekoitin kastikkeen keitetyn pastan joukkoon ja päälle laitoin vielä reilusti parmesaania. Ihan kelpo eväs tuli! :)

Kivaa viikonloppua teille! :)

Huomenna se alkaa!

Vuosi sitten en ollut vielä osannut oikein sisäistää, että saisin olla kokonaisen vuoden kotona. Vuosi sitten arki uuden, pienen ihmisen kanssa ei vielä ollut oikein löytänyt uomiaan, koska kaikki oli vielä kovin uutta. Vuosi sitten en oikeastaan edes tiennyt, mitä vuoden päästä tulisi tapahtumaan. Tuleva häivähti välillä mielessä, mutta yritin silti elää hetkessä. 

Nyt on vuosi sitten kulunut ja näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu, kuin viime elokuun alku olisi ollut eilen. Vaikka välillä päivät ovat tuntuneet loputtoman pitkiltä ja kaipuu työelämään on ollut kova, vuosi on kulunut hurjan nopeasti. Hoito- ja työlaukut odottavat eteisessä huomista. Vähän jännittääkin. 

Viimeisen viikon ajan olen prosessoinut mielessäni tätä uuden arjen aloitusta ja täytyy myöntää, että olen todella helpottunut, että huomenna se alkaa. Ei tarvitse enää miettiä ja pohdiskella, vaan voimme todeta ihan käytännössä, kuinka asiat töissä, hoidossa ja kotona menevät. Mielessä on pyörinyt kysymyksiä ihan pienistä käytännön jutuista vähän isompiinkin asioihin. Mitä sinne hoitoon pitää ottaa mukaan? Pitääkö sinne viedä omat vaunut? Saakohan neiti syödä itse, kun niin kovasti tahtoo harjoitella? Kuinka päiväunet sujuvat? Miten minä pärjään töissä niitten vähän isompien lasten kanssa? Osaankohan minä vielä? Onkohan pääni ihan liikaa pehmentynyt vuoden aikana? Niin ja onkohan tuo pikkuneiti jo kypsä lähtemään hoitoon? Hoitokypsä? Mitä se tarkoittaa? En minä tiedä..

Kaikki käytännön jutut hoitoon liittyen ovat selvinneet kyllä ihan kysymällä hoitajalta, joka vaikuttaa hyvin tervepäiseltä ihmiseltä, joten uskon, että hän kyllä osaa hoitaa lastani hyvin ja tietää, mitä tekee. Mutta mitä hoitokypsyyteen tulee, siihen en ainakaan minä osaa vastata. Neiti on aika reipas, mutta toki välillä ujostelee vieraiden ihmisten kanssa. Toisaalta taas neiti on usein kaikkein tyytyväisimmillään silloin, kun ympärillä on paljon ihmisiä ja uutta tekemistä. Kotona saatetaan ränkättää, jos seurana on pitkään ollut pelkkä äiti tai isi. Hoidossakin neiti on toisinaan ollut ja hyvin on mennyt. Näiden seikkojen valossa uskoisin meidän pikkuisen olevan ihan kypsä menemään hoitoon. Ja mistä sen kypsyyden tosiaan huomaa? Olisiko kyse enemmänkin siitä, onko äiti kypsä viemään lastaan hoitoon? Ehkäpä.. Minä ainakin olen ihan kypsä viemään lapseni hoitoon, vaikka haikeltahan se tuntuu, koska hoidon aloitus on hyvin konkreettinen merkki kasvusta ja ajan kulumisesta. Uskon, että neiti oppii hoidossa paljon uusia taitoja, saa huomattavasti enemmän virikkeitä kuin kotona, oppii sosiaalisia taitoja ja saa uusia kavereita. Ja minä saan syödä lounaani ilman lahkeessa roikkuvaa pirpanaa, istahtaa kenties rauhassa myös kahvitauolle, jutella aikuisten ihmisten (muidenkin kuin mieheni) kanssa joka päivä (joo, ehkä vähän tapella teinienkin kanssa). Ja jaksan sitten kotona illalla olla läsnä tyttärelleni. Ja miehelleni. 

Uusi viikko, uusi arki uudet kujeet. Tervetuloa! :)

Mukavaa viikkoa myös teille kaikille, niin kotiäideille lomailijoille ja työmuurahaisillekin! 

Hirrveen ihania löytöjä

Tämän viikonlopun päätin pyhittää melkein kokonaan kotona fiilistelylle. Pitihän sitä kuitenkin vähän kirppiksellä aamulla pyörähtää ja kannattava reissu oli taas. Löysin ihanan, kauniin peltilautasen ja lasimaljan ihan pilkkahintaan. Aluksi en edes osannut ajatella näitä yhdessä, mutta ihan sattumalta laitoin lasimaljan lautasen päälle ja siihen se sopi niin kuin olisi siinä aina ollut. Sitten vain kynttilä maljaan ja vähän kiviä ja simpukoita rekvisiitaksi! Oikeastaan on ihan kivaa, että syksy taas tulee..

Nordalin valaisin

Minä himoitsen tätä ihanaa Nordalin industrial-henkistä harjatusta teräksestä valmistettua lamppua. Ruokailuryhmämme suorastaan huutaa tätä kaverikseen. Nyt kun kerron tämän täällä kaikille, minun on ostettava lamppu jossain vaiheessa, ja koska menen ihan kohta töihin ja tienaan siis rahaa, aion pistää tämän lampun piakkoin tilaukseen.

Ei mulla muuta. Hauskaa viikonloppua! :)

Väri-iloittelua?

Taas tuli todistettua, etten ole mikään väreillä leikittelijä. Valkoinen, musta ja maanläheiset värit vetävät minua puoleensa huomattavasti enemmän kuin räiskyvät retrovärit. Niin sisustuksessa kuin vaatetuksessakin tähän tylsähköön värijoukkioon toisinaan kelpuutan sinisen sävyjä tai vaaleanpunaista. Jouluna sisustuksessa voi pilkahtaa punainen, mutta vatteissa silloinkin vain tonttulakin muodossa. 

Kävin nimittäin tänään hankkimassa itselleni hieman työvaatteita ja tyttärelle hoitovaatteita. Oma väri-iloitteluni näyttää tältä:

Jotta en olisi niin kurja äiti, neidin karderoopiin sisällytin ihan pikkuisen vaaleanpunaista:

Todellisuudessa pikkuneidillä on paljon värikkäitä vaatteita ja vaaleanpunainen taitaa jopa olla vaatekaapin perusväri. Ehkä juuri tästä syystä tuli hankittua tällä kertaa jotain vähän vähemmän värikästä ja vaaleanpunaista... 

Pienen blogitauon aikana käväisimme pienellä kotimaankierroksella. Tuli nähtyä muiden muassa Lappeenranta, Loviisa ja Porvoo, jotka ovat ihania kesäkaupunkeja kaikki. Matkaan mahtui ihania ystäviä, pari hassun hauskaa kahvilaa omalaatuisine kahvilanpitäjineen, meren tuoksua kartanomiljöössä ja liian ihania sisustusputiikkeja vanhassa Porvoossa.. Kohta on hyvä lähteä töihin!