Piiskataimien istuttaminen

Eilinen oli melkoisen tehokas päivä. Istutimme 36 metriä pensasaitaa, ja istutustouhujen huilitauolla kävin heittämässä työkavereiden kanssa Likkojen lenkin. Molempia touhuja suosi sää - ihana, kesäinen päivä kerrassaan. 

Pensasaidan istutimme siis yhdessä naapureiden kanssa. Lajikkeeksi valikoitui naapurin ehdottama koristearonia. Tästä puskasta minulla ei ole juurikaan kokemusta, mutta sen tiedän, että ainakin syysväri on upea.

Aluksi tonttien rajalle jyrsittiin puutarhajyrsimellä noin 60 cm leveä ura, joka sitten täytettiin kukkuralleen uudella mullalla. Tämän jälkeen päälle levitettiin tumma suodatinkangas, johon 35 cm:n välein tehtiin ristikkäisviillot mattopuukolla. (Näin tiheä istustusväli on hyvä, jos aikoo tehdä aidasta leikattavan) Sitten viiltojen kohdalle kaivettiin kuopat, jotka kasteltiin hyvin. Tämän jälkeen piiskataimet iskettiin kuoppiin ja kuopista kaivettu multa tiivistettiin varovasti taimen ympärille. Hieman vielä ylimääräistäkin multaa laitettiin taimen ympärille, jotta istutuskohtaan ei jää kuoppaa, johon vesi jäisi seisomaan. Lopuksi koko komeus vielä peitettiin reilulla katekerroksella. Toivon, että suodatinkangas ja reilu katekerros estävät enimpien rikkaruohojen kasvun ainakin muutaman seuraavan vuoden ajan.

Piiskataimet näyttävät nyt vielä aika onnettomilta. Seuraavaksi ne pitäisi vielä leikata, jotta haaroittuminen alkaisi. Toinen puutarhuri käski leikata heti istutuksen jälkeen ja toinen oli taas sitä mieltä, että leikkaus kannattaa tehdä vasta vähän aikaa istutuksen jälkeen. Sitä en tiedä, mikä tämä  "vähän aikaa" mahtaa olla. Oliskos teissä lukijoissa asiaa tuntevia? ;)

Nähtäväksi jää, millainen aita tuosta kasvaa ja kuinka kauan se ylipäätään ottaa aikaa, että taimet kasvavat edes hieman pensasaitaa muistuttavaksi. Syksyllä tai viimeistään ensi syksynä olisi luvassa toiset 36 metriä..

Huomenna alkaisi loppurutistus töissä. Kivaa viikkoa teille kaikille! :)

Metsä täynnä tähtiä!

Ihana kevät. Talomme takana oleva pieni metsikkö on täynnä metsätähtiä. Muutaman kaunokaisen poimin pikkumaljakkoon - loput ihastuttakoon tontin takarajalla. Juuri muita kukkivia kasveja tällä tontilla ei vielä olekaan :)

Tuometkin tuoksuvat jo - ihan kohta on kevätjuhlan aika!

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Ruokatouhuja kaksivuotiaan kanssa

Emme ole koskaan tehneet lapsen kanssa ruokailusta suurta numeroa. Olemme pyrkineet siihen, että ruokailu on kiva hetki ja paikka tutustua uusiin makuihin. Jos ruoka ei joskus maistu, sitä ei ole pakko syödä. Ruokaa ei myöskään tuputeta. Pääasia on, että ruokailusta jäisi mahdollisimman vähän negatiivisia kokemuksia. Ruokailu onkin sujunut aina hyvin ja ruoka on maistunut. Ihan ensimmäisiä soseita maistellessa neiti sai tunnustella ruokaa omin käsin ja maistella sitä sormilla. Varsinaisen sormiruokailun aloitimme puolen vuoden tietämillä ja vuodenikäisestä lähtien neiti on käytännössä syönyt kaiken ruokansa itse.

Suuremmilta nirsoiluilta olemme välttyneet - lähestulkoon kaikki tarjottu on pienen tutustumisen jälkeen maistunut. Nyt kohta kaksivuotias neiti on kuitenkin päättänyt alkaa valikoida tarkasti, mitä suuhunsa pistää. Tämä taitaa liittyä vahvasti ikään ja oman tahdon muodostumiseen. Ennen niin hvyin maistuneet marjat, hedelmät ja vihannekset eivät enää kelpaakaan - varsinkaan, jos ne tarjotaan ruokapöydässä valmiiksi lautaselle asetettuna.

Suuren ahaa-elämyksen koin tehdessämme jokin aika sitten pizzaa. Innokas apukokki tahtoi maistella kaikkea mahdollista. Siinä pizzanteon lomassa nassuun upposi kymmenkunta kirsikkatomaattia, oliiveita, Aura-juustoa ja kaikkea mahdollista, mitä vain sai "maistaa". Ja äitihän antoi maistaa.

Nyt neiti on ruuanlaittopuuhissa mukana jo aika usein. Tänäänkin uunijuureksia tehdessämme bataatti ja porkkanat maistuivat tosi hyvin. Niitä ei viime aikoina lautaselta ole mennyt mahan puolelle nimeksikään. Siinähän sitten maistelee. Kunhan jollakin konstilla syö. Sitäpaitsi taannoin itsetehty pizza ja tämänpäiväiset kasvikset kyllä lopulta maistuivat ihan lautaselta ruokapöydän ääressäkin :)

Joskus ihan vähän (oikeasti ihan vähän) tulee mietittyä, miten tällaisen kohta kaksivuotiaan kanssa tulisi toimia. Kovin paljoa en kuitenkaan yleensä ajatukselle uhraa, sillä useinmiten hyvä tapa toimia löytyy ihan itsestään. Ja se meille hyvä tapa ei välttämättä ole sellainen jollekulle toiselle :)

Mitä itse ajattelet lasten ruokailusta? Miten ruokailu teillä sujuu?

Koristebataattia kesäkukkaistutuksiin

Eilen istutin ensimmäiset kesäkukat. Tällä kertaa kahteen mustaan ruukkuun valikoitui perinteisen pelargonian lisäksi hopeaputousta ja uutena tuttavuutena koristebataattia, jonka näyttävä tummanvioletti lehdistö kasvaa hieman lamoavasti. 

Alkujaan ajattelin yhdistää pelargonian kanssa jotakin korkeaa heinää, mutta heinät tuntuivat vielä olevan aika mitäänsanomattomia. Niitä täytyykin varmaan katsella uudemman kerran myöhemmin kesällä. 

Viimepäivät on saatu nauttia ihanista, kesäisistä päivistä. Toivottavasti nämä jatkuvat vielä ainakin viikonlopun yli - mieluusti pidempäänkin! :)

Mukavaa viikonloppua!

Mummulta perittyä

Tulipa kaiveltua helatorstaina kotopuolessa käydessäni mummun vanhoja astiavarastoja ja sieltähän ne löytyivät - uudet jälkkärikulhot ja niihin sopiva tarjoilukulho. Pitkään on jo ollut tarkoitus hankkia uudet kulhot vanhojen, vaaleansinisten iittaloiden tilalle, ja koska nämä näyttivät mielestäni kauniilta ja majailivat käyttämättöminä pahvilaatikoissa, saivat ne uuden kodin meiltä. Eivät nämä taida olla mitään tunnettua merkkiä tai sarjaa, mutta kauniita ovat. Ja koska näillä on ihan oma tarinansa, syjäyttävät nämä oitis vanhat Iittalat. Näin on. 

Mitäs sanotte taustalla olevasta kankaasta - aika herkulliset värit, vai mitä? :)

Porkkanaisia kuppikakkuja

Koska leipominen on meidän perheessä ehdottomasti minun juttuni ja pidän siitä, leivoin itse omat äitienpäiväherkkuni. Tällä kertaa en tehnyt kakkua, sillä syöjiä on niin vähän, että puolet kakusta menee aina hukkaan. Kuppikakut korvaavat ison täytekakun hyvin ja tällä kertaa tein ihania porkkanakuppikakkuja. Ohje on tosi helppo ja leivoksista tuli ihanan meheviä. Ohje on mukailtu Dr. Oetkerin Ihanimmat Cupcake reseptit -vihkosesta. 

Porkkanaiset kuppikakut 12 kpl

Taikina

2-3 porkkanaa 

100 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

1/2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl kanelia

Kuorrutus

1 dl kuohukermaa 

200 g Philadelphia-tuorejuustoa

2 dl tomusokeria

muffini- tai cupcake-vuokia sekä koristeita. 

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata voi, lisää sokeri ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat ja sekoita voimakkaasti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää porkkanaraaste. Lisää lopuksi maito ja kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. 

Vatkaa kerma ja lisää siihen tuorejuusto ja tomusokeri. Pursota kuohkeaksi vatkattu kuorrute jäähtyneiden leivosten päälle. Koristele vaikka strösseleillä.

Äitienpäivä taitaa jatkua meillä leppoisan ulkoilun ja hyvän ruuan merkeissä. Voi olla, että pieniä pihahommiakin tehdään, sillä sää on mitä ihanin! 

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

Kohta takana eka vuosi

Tänään on tuntunut ensimmäistä kertaa tänä keväänä siltä, että kesä on ihan oikeasti kohta ovella. Vajaan kuukauden päästä aloitamme koko perhe kesäloman, mies vähän lyhyemmän ja minä ja pikkuneiti pikkuisen pidemmän. Tosiasiassa minun lomani on opettajille tyypilliseen tapaan kesätyöttömyys. Pääasia on kuitenkin, että kesällä saa viettää aikaa kotona perheen kanssa ja syksyllä on taas töitä.

Ensimmäinen kotielon jälkeinen vuosi töissä ja hoidossa on siis kohta takana. Pikkuneiti oli vasta vähän yli vuoden vanha, kun aloitti viime elokuussa perhepäivähoidon. Vähän meitä vanhempia taisi jännittää, mutta hoidon aloitus sujui hyvin, kuten koko ensimmäinen hoitovuosi.

Suurin asia hyvin sujuneessa vuodessa on tainnut olla ihana, rauhallinen perhepäivähoitopaikka. Ei ole tarvinnut töissä kertaakaan jännittää, kuinka hoitopäivä sujuu. Se on aika iso asia myös oman työssäjaksamisen kannalta. Toisaalta hoidon aloituksessa hyvä puoli näin jälkikäteen ajateltuna taisi olla myös se, että vuodenikäinen ei juuri osaa kyseenalaistaa sitä, miksi hänet jätetään päiväksi hoitoon. Sopeutuminen oli siis aika helppoa.

Toki myöhemmin, varsinkin nyt kahden vuoden iän lähestyessä, on ollut niitä aamuja, jolloin pikkuista nukuttaisi kovasti, ja hoitoon lähtö kiukuttaa. Silloin vähän riipaisee sulkea hoitopaikan ovi ja kurvata autolla kohti työmaata. Iltapäivällä on yleensä tällaistenkin aamujen jälkeen työn takana saada lapsi jättämään leikit kesken ja lähtemään kotiin. Kotona sitten höpötetään koko ilta kaikesta, mitä hoitopäivän aikana on tapahtunut. On siis tosi ihana asia, että syksyllä sama hoitopaikka säilyy.

Usein olen myös aivan ihmeissäni siitä, mitä kaikkea tyttö on hoidossa oppinut. Jokaisen hoitopäivän jälkeen tuntuu, että sanavarasto on kasvanut useilla uusilla sanoilla. Yhtenä aamuna taas olin hädissäni siitä, että olin unohtanut tutin kotiin. Olin jo lähdössä hakemaan sitä, kun hoitaja totesi sen olevan turhaa - eihän neiti ole enää moneen kuukauteen tarvinnut tuttia hoidossa edes päiväunille mentäessä! Ja niin jäi tutti pian pois myös yöunilta. Kai sitä kotona tulee liikaa toistettua samoja kaavoja, joiden mukaan on toimittu jo pitkään. Joskus pieni poikkeama saattaa sysätä kehitystä huimasti eteenpäin! :)

En itse olisi oikeastaan edes jaksanut olla kotona yhtään kauempaa kuin nyt olin. Äitiysloma oli ihanaa aikaa, mutta mitä lähemmäksi neidin yksivuotissynttärit tulivat, sitä kovemmin aloin kaivata aikuista seuraa ja omaa työtäni. Töihinlähtö tuli siis tosi hyvään saumaan. Töissä on mukavaa, mutta silti päivän paras hetki on nykyään se, kun saan hakea pikkuisen hoidosta ja miehen samalla reissulla töistä. Illalla jaksan nauttia leikeistä ja olla läsnä.

Tänään vietämme kuumepäivän jälkeistä toipumispäivää kotona ja siksi neidin ollessa päiväunilla minulla oli aikaa pohdiskella tällaisia. Muutoin meno tuntuu välillä aika hektiseltä ja aikaa ajatusten kirjoittelulle, tai muutenkaan millekään ylimääräiselle, on vähän. Odotan jo tosi kovin kesää ja toivon, että silloin pääsisin taas käsiksi koskemattomiin kankaisiin, neulomattomiin lankoihin ja puutarhahommiin!

Mukavaa viikkoa kaikille ja uusille lukijoille lämmin tervetulotoivotus! :)