Kotvasia vuodelta 2014

Joulu oli ja meni - ja mukavasti menikin! Sama rennon letkeä oleskelu on jatkunut vielä viikonlopun ylikin. Ajatukset ovat jo aika vahvasti tulevassa vuodessa ja sen mukanaan tuomissa uusissa kuvioissa. Silti innostuin tekemään vielä muutaman kollaasin vuoden 2014 touhuista. Kuvat kertokoon vuodesta sanoja enemmän!

Kiitos, että olet ollut mukana! <3

 Hyvää ja onnekasta vuotta 2015 teille ihan jokaiselle! 

Joulumekot ja joulutoivotukset!

Jouluun on enää kaksi yötä, joten tyttöjen joulumekkojen valmistuminen jäi (melkein) viime tippaan. Marimekon punaiseen Muija-kuosiin iskin silmäni jo hyvissä ajoin ennen joulua Kyyjärven Paletissa, josta kangasta pätkän ostinkin mukaani. Hajamielisenä kuitenkin jätin kankaan mummolaan, josta sain sen vasta muutama päivä sitten takaisin. 

Kaavana on Mekkotehtaan yksinkertainen Elina, jota kuitenkin kavensin melko reippaasti, koska mekoista tuntui tulevan todella väljän mallinen sellaisenaan. Pääntiet ja hihansuut kanttasin valkoisella kantilla ja isomman neidin mekon helmaan riitti vielä kaapin kätköistä löytynyt pitsinauha. Sen verran naftisti tuli ostettua kangasta, että isomman mekon takakappale on ommeltu kahdesta kappaleesta.

  

Mekoista tuli mielestäni kivan simppelit ja raikkaat yhdistettynä valkoiseen paitaan ja sukkiksiin. Näillä mekoilla siis tonttuillaan tämä joulu! :)

Blogissa on nyt joulun alla ollut tietoisesti vähän hiljaisempaa. Jouluvalmistelut on tehty, ja huomenna kuusi kannetaan tupaan. Muiden blogeista olen saanut lukea hirmuisesti ihania jouluvinkkejä ja nähdä kauniita tunnelmakuvia jouluisista puuhista ja sisustuksista. Omien jouluvalmistelujen jakaminen ei jotenkin ole tuntunut nyt kovin tärkeältä. Silti tosi tärkeältä on tuntunut  laittaa taas joulua omaan kotiin, tänä jouluna yhtä pientä tonttua suuremmalle ja rikkaammalle perheelle. 

Jos minusta ei kuulu enää ennen aattoa ja joulunpyhiä, toivotan teille kaikille ihanille lukijoille hyvää ja riemukasta joulua! :)

Raakasuklaan valmistusta

Tein eilen ensimmäistä kertaa elämässäni raakasuklaata. Asia oli ollut mielessä jo monta kertaa ennenkin, mutta nyt vasta sain ostettua raakasuklaan tekoon tarvittavat aineet. Kaupan hyllyjen ääressä minulle kävi kuitenkin hassusti. Vaikka olinkin lueskellut etukäeen, mitä tarvikkeita suklaan teossa tulisi olla, en silti jotenkin osannut kerätä niitä koriin.

Siispä hoidin ostokset helpoimman kautta ja ostin Leaderin valmiin paketin, joka sisältää kaikki raakasuklaan teossa tarvittavat ainesosat. Paketissa oli raakakaakaovoita, neitsytkookosöljyä, agavenektaria, mantelirouhetta, gojimarjoja sekä jauhepussi, joka sisälsi raakakaakaojauheen lisäksi muutamia muita jauheita, kuten lucumaa ja carobjauhetta. 

Maisteltuani valmista massaa tulin siihen tulokseen, että makeutta tarvitaan lisää. Siispä lisäsin vielä lorauksen hunajaa. Valmis raakasuklaa oli epäilyksistäni huolimatta yllättävän hyvää, mutta herätti kuitenkin kysymyksen, kuinka siitä voisi tehdä vieläkin parempaa. Seuraavalla kerralla aion ostaa tarvikkeet ihan erillisinä ja jättää valmispaketit kaupan hyllyyn.

Jouluna aion kyllä syödä muutakin suklaata kuin raakaversiota, mutta sen verran kiinnostukseni heräsi, että tahtoisin tietää raakasuklaan valmistuksesta lisää. Onko teillä lukijoilla kokemusta asiasta ja olisiko teillä jaettavaksi hyväksi havaitsemianne raakasuklaareseptejä? :)

Helpot jouluherkut - viipalepikkuleivät

Joululeivonnaisten suhteen ajattelin päästä tänä(kin) jouluna melko helpolla. Yksi piparisatsi on paistettu ja melkein jo syötykin. Niiden lisäksi leivoin tänään aamulla kinkku-juustosarvia ja lohikierteitä sekä maailman helpoimpia ja todella maistuvia viipalepikkuleipiä. Koska moni varmasti kaipaa juuri joulun alla tällaisia helppoja mutta herkullisia reseptejä, kirjaan ohjeen myös tänne blogiin.

Viipalepikkuleivät

200 g voita

2 1/2 dl sokeria sokeria 
1 keltuainen 
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa 

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuainen ja siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon. Leivo taikinasta kolme uunipellin pidemmän sivun mittaista pötköä ja paista niitä 200 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes ovat kauniin ruskeita. Huomaa, että pötköjen tulee levitä, joten jätä leviämisvara! Leikkaa pötköt heti paistamisen jälkeen vinoiksi viipaleiksi. 

Aaton jälkkärikahville teen varmasti vielä jonkinlaisen kakun. Yksi hyvä vaihtoehto on viimekin jouluna tekemäni jouluinen juustokakku. Ohje tähän herkulliseen kakkuun löytyy TÄSTÄ POSTAUKSESTA, joka taitaakin olla kuluvan viikon luetuin postaus. Jouluherkut taitavat siis olla aika monen lukijankin mielessä! 

Mukavaa sunnuntaita, alkavaa viikkoa ja stressitöntä joulun odotusta! :)

Pienten kätösten tekemiä pieniä joululahjoja

Kun kerran muutkin, niin kyllä minäkin! Olen nähnyt monia tosi kivoja Fimo-massoista tehtyjä koruja ja joulukoristeita, joten nappasin kauppareissulla kokeiluun yhden paketin.

Sen suurempaa ideaa ei ollut, ja kun pikkutonttu kolmevee näki massan kaulittuna, hän oli heti puuhassa mukana. Piparimuoteilla kuuluu tällaisesta massasta painella kuvioita - tietysti! Niinpä annoin pikkutontun painella haluamansa kuviot. Massasta muovautui heppoja kokonainen lauma. Pillillä teimme niihin reiät, joihin paistamisen jälkeen pujotimme narut ja muutaman helmen. Kolmevuotiaalta onnistui kaikki muu paitsi solmut. Niitä pitää vielä harjoitella. Koruista tuli mielestäni aika hauskoja. Näillä saa pikkutonttu lahjoa niitä, joille pienen joulumuistamisen tahtoo antaa. :)

Instagramia seurailleet tietävätkin, mitä olen iltaisin puhaillut - ommellut pipoja nimittäin! Hauskaa, että niin moni on löytänyt verkkokauppaamme, vaikka markkinointi on ollut kovin vähäistä. Jos sinä haluat tilata vielä pipon pukinkonttiin, tee tilaus 13.12. mennessä. Näin ehtii paketti vielä jouluksi perille! :)

Niin, minut siis löytää nykyään myös Instagramista nimierkillä @kotvasia_sanna. Olen tuon Instan kanssa vähän jälkiherännäinen, mutta pikkuhiljaa opettelen sitäkin käyttämään!

Sieltä, missä aita on matalin..

Olen koko kuluneen viikon seurannut, kuinka hienoja blogijoulukalentereita moni bloggaaja on omaan blogiinsa tehnyt ja kuinka inspiroivia ideoita tulvillaan blogit tähän aikaan vuodesta ovatkaan! Kyllä meilläkin kaikenlaisia pieniä joulupuuhia on tehty, mutten ole ehtinyt päivitellä niitä tänne vielä ollenkaan.

Jouluvalmisteluissa taidetaan tänäkin vuonna mennä aika pienellä panostuksella ja rennolla otteella, sillä työ ja pienet kotitontut vievät virran aika tehokkasti. Voi kun minullakin olisi sellainen laturi, joka meidän isommalla tontulla omien sanojensa mukaan on. Virtaa kuulemma riittää, kun on yön latauksessa. Voi toki olla, että minun laturini on jotenkin rikki..

Onneksi on kaikennäköisiä helpotuksia keksitty ihmisen elämään. Eilen nimittäin väsäsimme piparkakkutalon, ja taisipa tulla hienoin tekemäni piparkakkutalo naismuistiin - kiitos sinikeltaisen huonekalujätin! Talo nimittäin koottiin viime jouluna pikkujoululahjaksi saamastani paketista, jossa on valmiit piparkakkutalon osat. Kyllä oli kuulkaa helppoa, kun ei tarvinnut taistella vänkyröiden seinien kanssa. Koristeet vain pintaan ja talo kasaan! Paketti oli siis peräisin Ikeasta, mutta vastaavia olen nähnyt kyllä monissa marketeissakin.

Alusta asti itsetehdyn piparitalon tuomalle tuoksulle ei kyllä ikealainen vedä vertoja, mutta korjasimme tämän menetyksen leipomalla eilen muutaman pellillisen myös ihan oikeita pipareita. Iso ihmetyksen aihe talo kaikesta huolimatta oli pikkutontuille, jotka eivät millään meinaa pystyä pitämään näpejään erossa taloa koristavista karkeista ja sokerikuorrutteesta! Kuinkakohan paljon talosta on jäljellä jouluna? :)

Viime joulu taisi mennä ison mahan kanssa vielä vähän laiskemmissa merkeissä, kun talo jäi silloin kasaamatta. Onneksi päiväystä oli vielä jäljellä!

Meillä on ollut mukavan rento itsenäisyyspäiväviikonloppu - toivottavasti sellainen on ollut sinullakin! :)

Mistä löysin täydelliset työkengät?

Töihinpaluu aiheutti taas kenkäongelman. Tykkään käyttää töissä kenkiä, joissa on pieni korko, mutta kovinkaan monissa korkkareissa en jaksa kävellä koko päivää. Työssäni nimittäin kävelen ja seison aika paljon, joten jalat ja selkä ovat toisinaan koetuksella.

Kun sain mahdollisuuden testata Crocsin työkenkiä, tartuin täkyyn ilomielin. Ensimmäinen ajatus Crocseista työkenkinä taitaa aika monella olla ne perinteiset reikäsandaalit, joita saa jokaisessa sateenkaaren värissä. Vaikka sateenkaari onkin ehdottomasti päivän väri, yllätyin aika positiivisesti, kun huomasin, että Crocsilla on myös tosi kivoja korkkareita ja saappaita siistimpiinkin menoihin.

Minä iskin silmäni näihin nahkaisiin korkokenkiin, joissa on kaunis kiilakorko. Yhden päivän niillä töissä käveltyäni voin kyllä todeta, että kovin olivat mukavat jalassa. Kengät ovat kevyet, ja nahka tuntuu mukautuvan kivasti oman jalan malliin. Tylsästi valitsin mustat, ne kun sopivat niin monen asun kanssa.

Sen verran jäi kutkuttelemaan myös nämä kiilakorkosaappaat, jotka ovat ilmeisesti lestiltään hyvin samanlaiset kuin valitsemani työkengät, että saatan joutua illalla kurkkaamaan Crocsin nettikauppaan. Koodilla BLACKFRIDAY verkkokaupasta saa nimittäin tänään illalla klo 18 - 24 kaikki tuotteet -30 %:n alennuksella! Eikös uudet nahkasaappaat olisi aika hyvä joululahja ihanalle itselleen? :)

Hyvistä kenkätarjouksista pysyt kärryllä seurailemalla Crocsia  Facebookissa tai  Instagramissa !

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! 

* Postaus toteutettu yhteistyössä Crocsin kanssa

Joulukalenterihommia

Nyt on taas talo täynnä touhua, kun sain miehen ja pikkuneidit tänään kotiin. Parin päivän hiljaiselon jälkeen juoksu, touhu ja kaikkinainen metelöinti tuntuu taas aika kivalta! :) 

Ensimmäisen vapaailtani käytin, kuinkas muutenkaan, joulukalentereiden askarteluun. Lapsille tein paperipussukkakalenterin, josta saattaa vilahtaa myöhemmin kuvia, kunhan saan sen ripustettua paikoilleni. Sen lisäksi innostuin askartelemaan kalenterin myös vähän aikuisempaan makuun, kun huomasin, että netissähän on vaikka mitä tulostettavia kalentereita. Omaan kalenteriini numerot tulostin TÄÄLTÄ. Kalenterin numerot on kai tarkoitettu koottavaksi pieniksi laatikoiksi, mutta minä leikkelin numeroita vähän pienemmiksi ja liimailin ne valkoisille pahvilapuille. Lappusten taakse tulostelin kaikenlaisia höpsöjä (joo ei ehkä ihan niin aikuismaisiakaan) juttuja, jouluisia puuhia, runoja, biisejä ja muuta kivaa. Tämän kalenterin saajaa en kuitenkaan vielä paljasta! 

Onko siellä muita joulukalenterihommiin hurahtaneita? 

Vaikka mainostinkin viettäneeni pari hiljaista iltaa, niin pakko on todeta, että eilen niitä hiljaisia tunteja ei ollut kovin montaa. Vietimme nimittäin hauskaa iltaa 13 bloggaajan kanssa Modernisti Kodikas -blogin Kertun luona, ja kyllä siinä taisi äänenvoimakkuus yltää aika korkeisiin lukemiin. Oli tosi hauskaa tavata taas joukko keskisuomalaisia bloggajia ja tutustua myös oululaiseen kaimaani, Luumutar-blogia kirjoittavaan Sannaan! Saatan palata kuvien kera eiliseen iltaan ja Kertun kauniiseen kotiin, kunhan saan kameraa purettua. :)

Pipoarvonnan voittaja!

Pipoarvonta päättyi tänään klo 21.00 ja kahden vapaavalintaisen pipon voittaja on syt selvillä. Blogin ja FB:n puolella jaettiin yhteensä 80 arpalipuketta, joista Random.org arpoi voittajaksi numeron 13. Voittajakommentin jätti nimimerkki Cherrycloud. Onneksi olkoon! Tarkkailehan sähköpostiasi, sinne tipahtaa pian kiva viesti! :)

Cherrycloud18. marraskuuta 2014 22.00

Suosikkejani ovat rusettipipot :)

cherrycloud@luukku.com

Suuri kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ihanista kommenteista!

DIY-adventtikynttelikkö

Joku minut paremmin tunteva saattaa muistaa, että työskentelin opiskeluaikoinani erään maustefirman konsulenttina. Vielä vuosia työn lopettamisen jälkeenkin kaappimme olivat täynnä mitä erilaisempia mausteita. Osa mausteista oli pakattuna kivoihin lasipulloihin, joista muutamia olin jemmannut siltä varalta, että innostuisin tekemään niistä jotakin. 

Viikonloppuna toteutin monta joulua mielessä olleen adventtikynttelikön, jota varten tyhjensin viimeisetkin konsulentin urani rippeet, sillä jemmassa oli vain kolme tyhjää purkkia. Onneksi maustelaatikossa oli vielä yksi purkki, jonka sisältö oli jotakin niin erikoista, että hennoin tyhjentää sen adventtikynttelikköä varten.  

Mausteiden sijasta täytin siis purkit suolalla ja kieputin pari kierrosta ohutta mustaa narua ympärille. Vessapaperirullan hylsyistä leikkasin vielä palaset, joihin leimasin numerot, ja kiinnitin lappuset naruihin. Sitten vain upotin kynttilät tukevasti suolaan. Ensi sunnuntaina saakin sytyttää jo ensimmäisen kynttilän! Kovin jouluinen kynttelikkö ei ole, mutta toisaalta en halunnutkaan siihen mitään ylimääräistä. Kynttilän valo tuo jo tarpeeksi tunnelmaa, ja yksinkertainen sopii yksinkertaiselle ihmiselle. ;)

Tänään tulin töistä hiljaiseen kotiin. Muu perhe lähti nimittäin tänään parin yön mittaiselle mummolareissulle. Tuntuu aika omituiselta olla yksin kotona! Pitkän yksinäisen illan olenkin kuluttanut erinäisten joulukalentereiden väsäilyyn. Saatoin vähän innostua, kun aloin tehdä lasten kalenterin lisäksi myös aikuisempaan makuun sopivaa. Olisi ehkä järkevää mennä nukkumaan, kun kerrankin saa nukkua ihan rauhassa, mutta en tiedä maltanko..

Hauskaa viikkoa kaikille!

P. S.  Huomenna arvotaan pipojen voittaja! 

Kirotuista palikoista DIY-pannunalunen

Kävimmepä muutaman viikon takaisella naisten humputtelureissulla pyörähtämässä ohimennen myös Ikeassa. Ostin sieltä lapsille tuliaisiksi paketin, joka sisälsi sata kappaletta puisia rakennuspalikoita. Ajattelin, että neidit innostuisivat rakentelemaan tällaisista luovuutta ruokkivista palikoista yhtä jos toista. Kun isosisko sai paketin, hän kysyi, missä ne lupaamani tuliaiset ovat. 

Tämän jälkeen näistä halvatun palikoista on tullut vain riitaa. Isosisko haluaa järjestää ne nätisti laatikkoon, jonka jälkeen pikkusisko käy kaatamassa palikat laatikosta lattialle. Arvata saattaa, mikä huuto siitä syntyy. Muutaman viikon ajan palikat, joita on siis sata kappaletta (100 kpl!), lojuivat telkkarihuoneen lattialla, jonka jälkeen mies totesi, että ne voisi vaikka polttaa takassa. 

Eipä kuitenkaan poltettu, sillä minä innostuin järjestelemään niitä kivasti riveihin ja tajusin, että palikathan ovat mitä parhainta materiaalia DIY-pannunalusiin! Askartelujemmassa oli huopaa, jonka päälle levitin kunnon kerroksen Erikeepperiä. Sitten vain asettelin palikat paikoilleen ja annoin kuivua. Tuli aika kivat ja toimivat aluset padoille ja kattiloille. 

Palikoita on vielä jäljellä 68 ja sinikeltaisesta saa toki lisää! Siispä pohdin, pitäisikö näistä askarrella jotain muutakin? Olisiko sinulla kuningasideoita? 

Tiistai-iltaan asti on muuten aikaa osallistua arvontaan (KLIK) !

Mitä sinä voisit tehdä?

Leikistä olen kirjoittanut pari kertaa aiemminkin ja tänään lapsen oikeuksien päivänä aihe on taas ajankohtainen, sillä tänä vuonna päivän teemana on lapsen oikeus leikkiin.

Lapsen oikeuksien päivänä on lupa nostaa lippu salkoon. En kuitenkaan pitäisi päivää varsinaisena juhlapäivänä. Ennemminkin näen sen muistutuksena meille aikuisille. YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1991, mutta kyllä meillä Suomessakin, lukuisista muista maista puhumattakaan, on edelleen tekemistä muistaa nämä kaikkein pienimpienkin oikeudet ja ennen kaikkea toteuttaa niitä. Muistuteltavaa olisi kosolti esimerkiksi kunnille, jotka jatkuvasti supistavat lapsille ja perheille tärkeistä palveluista, kuten kouluista, lähikirjastoista, neuvoloista ja leikkipuistoista. Voimme kuitenkin tehdä jotakin myös oman perheemme tasolla.

Kun lastensuojelun keskusliitto haastoi kaikki aikuiset mukaan edistämään lapsen oikeuksien sopimusta ja lasten oikeutta leikkiin miettimällä, mitä itse voisi tehdä asian eteen, päätin minäkin tarttua haasteeseen.

Mitä minä voisin tehdä sen eteen, että lapsilla olisi oikeus leikkiä ja viettää vapaa-aikaa?

Pohtiessani vastausta kysymykseen tunsin kyllä pienen piston sydämessäni. Taidan kuluttaa vähän liikaa aikaa miettimällä, millainen kaaos kotona on, kun lelujen virta kattaa koko alakerran ja sama jatkuu joskus portaita pitkin yläkertaan. Itsekseni puhisten keräilen leluja ja marmatan olohuoneen majaleikeistä.

Olen opetellut olemaan itselleni armollisempi ja antanut luvan siirtää pyykkäämistä, tiskaamista ja siivoamista seuraavaan päivään, jos tässä hetkessä on muutakin mukavampaa puuhaa. Silti vähän liian usein edelleenkin huomaan kolistelevani keittiössä otsa rypyssä. Ehkä vika on tässä ajassa. Pitäisi olla niin tehokas. Lapset eivät kuitenkaan kaipaa tehokasta äitiä tai kiiltävää kotia. He kaipaavat läsnäoloa ja leikkiä.

Vastaan siis lapsen oikeuksien päivän haasteeseen lupaamalla jatkossa löysätä otetta vielä vähän lisää ja istua alas leikin vietäväksi, kun leikin aika on. Viis siitä, vaikka pyykkivuori odottaisi pyykkääjäänsä. Kai seuraavalle päivälle aina jotain päällepantavaa löytyy..

Lupaan myös sietää paremmin sitä kaaosta, joka lapsen näkökulmasta ei ole kaaos lainkaan. Liika lelujen kerääminen kuulemma syö leikiltä luovuutta.

Lapsen oikeuteen viettää vapaa aikaa liittyy myös melko vahvasti se, että viime aikoina olemme tietoisesti rauhoittaneet iltoja kotiin perheen kanssa vietettävksi. Ainakin vielä tässä vaiheessa tuntuu tärkeältä, että viikossa on iltoja, jolloin voimme kaikki olla kotona. Montaa harrastusiltaa viikkoon en siis kaipaa. Erityisen tärkeää tämä on mielestäni silloin, kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset päivisin hoidossa.

Mitä sinä voisit tehdä, että lapsilla olisi mahdollisuus leikkiä ja viettää vapaa-aikaa?

Lapsen oikeuksien viikon haasteen FB-sivuihin voit muuten tutustua TÄÄLLÄ.

P.S. Kuvituskuviksi löysin pari ihanan kesäistä, leikintäyteistä otosta viime heinäkuulta, jolloin keijuleikit olivat kovin pinnalla. :)

Pannaanpa arpoen pari pipoa!

Viime viikolla kerroin, että avasimme pienimuotoisen pipoverkkokaupan. Kiitos kaikille tykkäilijöille, kommentoijille ja verkkokaupassa vierailleille! Sen suuremmin tätä verkkokauppaa ei ole vielä markkinoitu, mutta jokainen tykkäys, jako tai kommentti lämmittää kovasti mieltä <3

Taisinpa myös luvata, että pian panen pystyyn pipoarvonnan, joten lunastankin lupaukseni nyt. Kurkkaahan osoitteeseen www.kotvasia.fi ja hihkaise pipovalikoimasta oma suosikkisi kommentilla joko tähän postaukseen tai Kotvasien FB-sivuille. Jakamalla postauksen Facebookissa tienaat lisäarvan! Kerro kommentissasi, monellako arvalla olet mukana. 

Arvonnan voittaja saa valita pipon itselleen ja jollekin läheiselleen. Pakettiin laitetaan siis kerralla kaksi pipoa! Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä, tiistaina 25.11. klo 21.00.

Onnea arvontaan! :)

Syksyn ensimmäinen neule

Tavallisesti minuun iskee syksyisin jonkinasteinen neuloosi. Viime syksynä urakoin esimerkiksi huopalapasia. Tänä syksynä kutimet ja koukut ovat jostain syystä pysyneet visusti kaapissa näihin päiviin asti. Tällä viikolla kaivoin kuitenkin puikot naftaliinista, sillä isompi neiti tarvitsi neulepipon. Pari iltaa meni, kun sellainen valmistui. Ohje on superhelppo Novitan tupsupipo-ohje (KLIK) ja lankana harmaa Isoveli. Tupsun tein vaaleanpunaisesta jämälangasta. 

Se olisi taas maanantai huomenna. Takana on kiva viikonloppu, jonka jälkeen on hyvä suunnata töihin. Ainoastaan pitkällinen flunssa kiusaa vielä, mutta toivotaan, että tuleva viikko olisi sen puolesta jo parempi kuin edellinen.

Mukavaa tulevaa viikkoa! :)

Kompromissikakku ja rusinasämpylät

Kohta on ensimmäinen viikko töitä takana, ja voi kuulkaa, että onkin pitkästä aikaa taas ollut mukavaa olla töissä. Lapsilla on alkanut arki hyvin isin kanssa, ja minä olen saanut olla töissä ilman huolta siitä, kuinka siellä hoidossa nyt sujuu. Näillä näkymin olen töissä vain jouluun saakka ja sitten jatkan vielä hetken kotona, mutta mikäli kuvioihin tulisi jokin äkkikäänne, veisin kyllä lapset ihan hyvillä mielin jo vuodenvaihteessa hoitoon. 

Esikoisen lähtiessä vuoden vanhana hoitoon pohdiskelin aika paljon enemmän sitä, onko lapsi kypsä hoitoon. Silloin jännitin kovasti, kuinka kaikki sujuu. Nyt olen aika varma siitä, että hoidossakin kaikki sujuisi vallan mainiosti. Edellisiä hoitoonlähtöpohdintojani voitte lukea esimerkiksi TÄÄLTÄ.

Tämän tuoreimmankin äitiysloman jälkeen voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että minusta ei olisi kovin pitkään olemaan kotona lasten kanssa. Jo tämän viikon aikana olen huomannut, kuinka paljon paremmin jaksan olla läsnä illalla, kun päivän on saanut puuhastella vähän erilaisia asioita (no joo, kasvatusta liittyy kyllä työhönikin, mutta kasvatettavat ovat vähän isompia, eivätkä omia). 

Viime viikolla viimeisen vanhempainvapaapäivän aamuna kysyin isosiskolta, mitä hän haluaisi tehdä. Arvatkaapa, mikä oli toive? "No jos me voitais vaikka leikkiä." Toiveena oli siis tehdä ihan tavallisia asioita, ja sellaisia me teimmekin. Leikimme legoilla, luimme ja ulkoilimme. Taisimme syödä hernekeittoa. 

Viimeisen päivän kunniaksi päätimme kuitenkin leipoa porkkanakakkua. Itsestäänselvyytenä pidin, että porkkanakakun päälle laitetaan mantelirouhetta, joka mielestäni ehdottomasti kuuluu tähän herkkuun. Isosisko oli kuitenkin toista mieltä, sillä kakkuhan kuuluu koristella tösseleillä (=strösseleillä). Tösseleitä ei ollut, mutta löytyi sydänkoristeita. Niinpä päätimme tehdä kompromissikakun. Toisen puolen koristeli äiti, toisen tytär. Tulipahan hieno kakku!

Kompromissikakun lisäksi tein sämpylätaikinan, josta isompi neiti sai taiteilla ihan omannäköisensä sämpylät. Syntyi ties mitä kiekuroita ja matosia, jotka piti koristella rusinoilla. Ajattelin, että näitä tekeleitä ei muuten kukaan syö. Kuinkas kävikään, parempiin suihin katosivat. Pikkusiskolle maistuivat erityisen hyvin. :)

 

Vähään aikaan viimeisenä yhteisenä kotipäivänä vietimme siis ihan tavallista arkea. Tytöt jatkavat tuota arkea kotona nyt isin kanssa. Jonkinlaiseksi kompromissikakuksi kai tätä järjestelyäkin voi kutsua, kun osa lastenhoitokakusta jaetaan vanhempien kesken. Työni luonne on sellainen, että toisinaan päivät voivat olla melko lyhyitäkin, mutta silti huomaan jo nyt, kuinka vähän iltaisin ehtii viettää aikaa lasten kanssa. On siis tosi hienoa, että myös isä, joka tekee tavallista kahdeksasta neljään -työaikaa, saa mahdollisuuden viettää muutaman viikon ajan arkea lasten kanssa! 

Kivaa loppuviikkoa teille kaikille! :)

Kotvasia-verkkokauppa

Tiedättekös mitä? Nyt Kotvasia-pipoja saa ihan omasta Kotvasia-verkkokaupasta! Kun isäntä harrastelee tietokonejuttuja ja emäntä ompelee, voiko siitä muuta syntyä? Ja kun niitä pipotilauksiakin on tullut ihan mukavaan tahtiin, päätimme panna pystyyn ihan oman verkkokaupan. Eilen illalla se avattiin ja tänään saimme ensimmäisen tilauksen verkkokaupan kautta! Aika kivaa!

Toiminta on vielä pientä ja verkkokauppaakin vielä viilaillaan, mutta päätimme kuitenkin avata sen jo kaikkien nähtäville, sillä verkkokaupan perus toiminnallisuudet ovat kunnossa. Tällä hetkellä mennään pipoilla, mutta uusiakin juttuja on suunnitteilla. Käykeehän kurkkaamassa ja hihkaiskaa, miltä näyttää. Otamme mieluusti vastaan palautetta ja tuotetoivomuksia!

Uuden verkkokaupan kunniaksi on lähiaikoina luvassa arvontaakin. Blogia ja Facebookia seuraamalla pysytte mukana uusista kuvioista.

Verkkokauppaan pääsee tutustumaan klikkaamalla TÄSTÄ tai blogin sivubannerista. 

Koska huomenna on isänpäivä, täytyy vähän antaa tunnustusta meidän perheen iskälle, joka värkkäsi verkkokaupan ja jäi eilen jouluun asti kestävälle isyysvapaalle hoitaakseen lapsia minun ollessa töissä! 

Tänään kippistellään kuohuvaa monelle asialle: iseille, uudelle verkkokaupalle ja pyöreitä täyttävälle ystävälle! 

Iso muisku kaikille iseille! <3

Pitsiä, puuta ja meleerattua harmaata

On se kiva, että on inspiroivia ystäviä! Toissailtaisen kahvittelun tuloksena syntyi nimittäin uusi pipomalli, josta taisi tulla lempparini kertaheitolla. Pohjana on pehmeää talvitrikoota meleeratun harmaan värisenä. Koristeena taas on luonnonvalkoinen joustopitsi ja puunappi. Meleerattu harmaa ja pitsi ovat jotenkin eri maailmoista, mutta puunappi yhdistää kivasti rouhean harmaan ja herkän pitsin. Tästä lähtee pipo ystävälle. Mitäs mieltä te muut olette? Olisiko tällaiselle pipolle käyttäjiä? :)

Talvitrikoo on muuten kiva uusi tuttavuus. Sen toinen puoli on harjattu nukkaiseksi, mikä tekee trikoosta paksumpaa ja lämpimämpää. Tytöille tein rusettipipot mustasta talvitrikoosta, ja varsinkin isompi neiti on pärjänyt sillä hyvin pienillä pakkasillakin. Talvimallin rusettipipojakin saa siis kysellä, jos sellaiselle tarve on. :)

Tulevina viikkoina blogin puolella saattaa muuten olla aavistuksen hiljaisempaa. Vaihdamme nimittäin mieheni kanssa muutamaksi viikoksi rooleja. Minä lähden töihin ja mies jää kotiin lasten kanssa. Tämän lisäksi meneillään on vähän muutakin projektia, joten blogiaika voi olla kortilla. Tuleva näyttää! Voitte kuitenkin arvata, että olen aika innoissani lähdössä hetkeksi töihin. Pieni paussi kotiäidin arkeen tekee terää just nyt! :)

Tiukkoja rajauksia ja laajemman kuvakulman paljastuksia

Eilen ja tänään meitä on hellinyt vuodenaikaan nähden harvinainen valo! Myös talomme pimeimpään huoneeseen, tv-huoneeseen, tulvi aamutuimaan niin paljon valoa, että innostuin kuvaamaan. Kyllä, siellähän se on, uusi sohvamme, joka kotiutui meille aluksi ilman päällistä, sillä pitihän se nyt saada kotiin heti eikä vasta parin viikon päästä. Nyt sohvalla kuitenkin on jo kovassa käytössä hyväksi havaitut päällisetkin.

Huoneessa on turkoosihtava tapetti, joten sohvalle piti hankkia pari sävyyn sopivaa tyynynpäällistä. Tiedättekö, turkoosi ei ehkä ole tämän hetken trendikkäin väri, mutta minun voimavärini se on. En ehkä pidä niinkään kovasti kirkkaasta turkoosista, vaan tummemmasta ja petrooliin taittavasta sävystä. Jos minun siis pitää valita väri, se olisi turkoosi.

Turkoosin sävyjä on myös olohuoneessamme olevassa häälahjaksi saamassamme Piia Lehden Raidallista rakkautta -teoksesta. Teos on ehdottomasti yksi kotimme lempiesineistä, sillä on todellista tunnearvoa!

Parissa seuraavassa kuvassa selviää syy edellisten kuvien tiukkaan rajaukseen. Kun huusholli näyttää tältä, ei kodista juuri huvita näyttää laajempaa kuvaa. Lelujen virta jatkuu keskeytymättä aina yläkertaan saakka. Elämä on. Hauskaa viikonloppua! :)