Toinen hyvinvointiviikko - haasteena välipalat

Toisella IWELLOjengin kokoontumisella puhuimme ravinnosta. Ruokavalio saa yleensä aikaan vilkasta keskustelua, sillä mediassa vouhkataan jatkuvasti jos jonkinnäköisestä superruokavaliosta. Välillä pinnalla on ollut rasvaton ruokavalio, kun taas välillä vähähiilarinen on ollut avain terveyteen. Nyt trendinä taitaa olla gluteeniton ruokavalio. Vähemmästäkin menee pää sekaisin, kun ei pysy perässä, mitä saa syödä ja mitä ei. Joillekin nämä erikoisruokavaliot saattavat toki tuoda helpotusta tiettyihin oireisiin, ja jotkut eivät ihan oikeasti siedä maitoa tai viljoja. Jotenkin helpottavalta kuitenkin tuntui, kun Iwellon Henna kertoi, että perusterveellinen lautasmallin mukainen ruokavalio on hyvä ja toimiva. Kyllähän minä sen tiesin, mutta joskus tässä tiedon tulvassa eksyy miettimään, pitäisikö itsekin kokeilla sitä tai tätä, vaikka periaatteessa olo omassa kropassa on ihan hyvä. Siispä on paikallaan, että joku sanoo sen ääneen. Kun kroppa toimii, kuten sen pitää, ei ole tarvetta tehdä radikaaleja muutoksia ruokavalioon. 

Saimme kuitenkin kotitehtäväksi miettiä yhden muutoksen, jonka tekisimme ruokavalioomme tällä viikolla. Minun ei tarvinnut tätä muutosta kauaa miettiä, sillä kompastuskiveni on selkeästi liian pitkä ateriaväli. En yleensä muista ottaa töihin välipaloja, joten ateriaväli saattaa kasvaa monen tunnin mittaiseksi. Jos syön lounaan töissä klo 11, on iltapäivällä kotiin tullessa kiljuva nälkä. Siispä syön yleensä vähän liian tuhdin iltaruuan, jonka jälkeen olo on koko illan vetämätön. Tämän viikon tavoitteena on siis opetella ottamaan töihin mukaan terveellisiä eväitä. Olenkin koettanut miettiä, mitä kaikkea töihin voisi helposti viedä mukanaan. Listalle kuuluvat ainakin hedelmät, pähkinät, rahka, avokadot, Real ja keitetyt kananmunat. Lisää välipalavaihtoehtoja pitäisi kuitenkin keksiä. Tulisiko sinulle jotakin mieleen? 

Viikonloppuna kotona on kiva tehdä vaihtelevia välipaloja. Erilaisia smoothieita ja rahkoja tuleekin tehtyä aika usein. Eilen tein pitkästä aikaa myös banaanilettuja, joissa on hyvä combo sekä hiilareita että proteiinia. Tähän välipalaan on myös ainekset kaapissa lähestulkoon aina. 

Muutama tunti tuhdin banaanilettuannoksen jälkeen energiaa riitti hyvin reippaaseen juoksulenkkiin. Olen joutunut miettimään melko paljon, mitä ja milloin ennen juoksulenkkiä kannattaa syödä, sillä vatsani ärtyy helposti, jos ennen lenkkiä on tullut syötyä vääränlaista evästä. Tuolloin lenkin jälkeen ylävatsa voi olla pitkäänkin tosi kipeä, jolloin juoksun jälkeinen hyvänolon fiilis jää taka-alalle. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut oppia, mikä lupaa toivottavasti hyvää parin viikon päästä koittavalle puolimaratonille! 

Ravintoasioiden lisäksi ehdimme torstaina IWELLOjengin kanssa myös hieman treenaamaan. Teimme tehokkaan keskivartalon lihaksia vahvistavan core-treenin, ja täytyy todeta, että melko tehokkaalta vaikutti, sillä vatsalihakset ovat vieläkin kipeät. Googlettelemalla netistä löytyy monia erilaisia core-treenejä, joita on helppo tehdä myös kotona. Itsekin olen aktivoitunut hieman lihaskuntoharjoittelun kanssa, sillä muutamaan otteeseen olen tehnyt kotona tehokkaita kuntopiirejä. Aina aikaa liikunnalle ei tarvita hurjan paljon, jos tehot ovat kunnossa! Kotona tehokas treenaaminen vain vaatii lyhyen oman ajan ja kovan itsekurin. ;)

IWELLOjengin kuulumisia voit muuten seurata kaikkien kymmenen blogin lisäksi myös Instagramissa tägeillä #IWELLOjengi ja #hyvinvointi10. 

Leppoisaa viikonjatkoa - sitä yritän toivottaa myös itselleni, vaikka tiedän, että rästitöiden lista sen kun kasvaa ja tiedossa on jälleen kerran kiireinen viikko. Mentaaliharjoituksetkin ovat siis menossa. 

Vanha jalkalamppu

Kuun alkupuolella (KLIK) kirjoittelin ihanasta pyöreästä peilistä, joka osui silmiini lähikirppiksellä. Tuossa postauksessa mainitsin, että samalta kirppikseltä matkaan tarttui myös vanha messinginvärinen jalkalamppu. Kuvan lampusta taisin päivittää Instagramiin, mutta tänne blogiin saakka se ei vielä ole päätynyt. Tänään aamuauringossa sain napattua pari kuvaa lampusta. 

Kyseessä on oikeasti aika vanha valaisin, sillä jouduin ostamaan adapterin, sillä lampun alkuperäinen töpseli ei toimi nykyisissä pistorasioissa. Adapterin kanssa lamppu toimii kuitenkin loistavasti. Kuvussa on pieni kolhu, mutta se ei vie tämän yksilön charmia. 

Sen suurempia sisustusuutisia ei täältä suunnasta ole tarjota. Työrintamalla pitää kiirettä ja suurimman osan liikenevästä omasta ajastani koetan pyhittää liikunnalle. Tänään on vuorossa pitkähkö reipastahtinen testilenkki, jonka tarkoituksena olisi näyttää, millaista vauhtia parin viikon päästä koettavalla puolimaratonilla voi lähteä tavoittelemaan. Torstaina oli myös toinen IWELLO-jengin tapaaminen. Silloin kävimme läpi ruokavalioasioita ja teimme tehokkaan core-treenin. Näistä yritän kirjoitella lisää ihan piakkoin! :)

Mukavaa sunnuntaita!

10 NAISTA, 10 TAVOITETTA - IWELLOjengin ensimmäinen kohtaaminen

Eilinen ensimmäinen Iwello-jengin tapaaminen on ollut tänään vahvasti mielessä. Kun kymmenen naista oli esittäytynyt ja kertonut omat haasteensa ja tavoitteensa, valmentajamme Henna totesi, että paikalla on joukko melko tyypillisiä suomalaisia naisia. Toki jokaisella on omat henkilökohtaiset tavoitteensa ja jokainen ponnistaa omista lähtökohdistaan, mutta melko monen kertomuksissa vilahtelivat kiireinen arki, lapset ja työ, tavoitteiden kanssa painiskelu ja erinäiset suklaajemmat.

Tapaamisen tavoite ei ollut tehdä jokaiselle omaa tarkoin noudatettavaa treeniohjelmaa, vaan pikemminkin lähteä siitä ajatuksesta, että liikunnasta ja hyvinvoinnista tulisi osa arkea, jonka jokainen muokkaa itselleen sopivaksi.

Ensimmäinen kotitehtävämme olikin suunnitella tulevalle viikolle kolme treeniä ja miettiä, mistä asiasta nykyisessä arjessa voisimme luopua kymmenen viikon ajaksi. Jos aikoo saavuttaa jotain uutta, on nimittäin yleensä luovuttava jostakin vanhasta. Vaikka olenkin yrittänyt liikkua vähintään kolmesti viikossa jollakin tavalla, ei treenien mahduttaminen arkeen ole aina kovin helppoa. Kun käy päivätöissä, lapsia näkee yleensä hereillä noin klo 16.30 - 20, ja tuon ajan pyhitänkin mielelläni perheelle. Siispä omat treenini sijoittuvat pääosin iltakahdeksan jälkeiseen aikaan ja viikonlopuille. Eilen meitä kuitenkin muistuteltiin siitä, että treenin ei tarvitse aina olla kuntosalilla, jumpassa tai lenkkipolulla huhkimista. Kotitreeniä voi tehdä vaikka hiekkalaatikon reunalla, jolloin treeniaika ei automaattisesti ole pois perheeltä! 

Mutta mistä tässä arjessani voisin luopua? Tuota kysymystä olen tänään miettinyt moneen otteeseen. Työt on ainakin tehtävä, ruuat laitettava ja pakolliset kotiaskareet hoidettava. Illalla rojahdan välillä sohvalle ukkokullan viereen. Silloin laitamme aivot narikkaan ja töllötämme sarjoja Netflixistä. Noista hetkistä en hevillä luovu, sillä niitäkin pitää olla. En myöskään ole kovin tarkka kodin siivouksen suhteen, joten siitäkin on hankalaa höllätä. Pieninä vapaahetkinä kuitenkin touhotan monenlaista ompelusta puutarhahommiin, joten ehkä vain vähennän ylimääräistä huseeraamista sillä saralla. Niin ja keväällä aloittamani opinnot on ehkä pakko panna jäihin vähintäänkin tämän projektin ajaksi. 

Eilen meidät siis pantiin ajatustyöhön, mutta fyysistäkään puolta ei unohdettu. Tapaamisen lopuksi nimittäin teimme kuntotestin, jonka tarkoituksena oli kartoittaa alkutilannetta. Kyykkyjä, vatsoja ja punnerruksia teimme kutakin puoli minuuttia ja niiden jälkeen vielä kipaisimme pienen juoksulenkin. Aivan rapakunnossa en tainnut olla, mutta parannettavaa etenkin lihaskunnossa on, ja siihenhän oma kymmenen viikon tavoitteenikin liittyy. 

Tässä projektissa on siis mukana minun lisäkseni kymmenen mahtavaa bloggaajaa, joista jokaisella on omat tavoitteensa. Ehkä sinäkin löydät tulevien viikkojen aikana näistä blogeista lisäbuustia omaan hyvinvointiisi!

10 BLOGGAAJAA, 10 TAVOITETTA: 

LAURA, Lillalove – tavoitteellistaa juoksuharrastusta ja päästä eroon sokeririippuvuudesta

MELINA, Minishow – saada muotoja kiinteytymällä ja nipistämällä senttejä, löytää aikaa liikunnalle arjessa

ESSI, Pieces of miracles – päästä jojoilusta eroon ja tehdä liikunnasta elämäntapa, kiinteytyä ja keventyä

TIIU, Lainahöyhenissä – lisätä tasapainoa ja liikkuvuutta, kehittää lihaskuntoa

HEIDI, Talo Luck – oppia stressinhallintaa ja löytää liikunnan ja hyvinvoinnin balanssi

TIIA, Little big things – liikkua kivuttomasti nivelrikkoisena, löytää liikunnanilo ja karistaa muutama kilo

ELINA, Mini – nostaa peruskuntoa ja pudottaa muutama kilo (Elina puuttuu kuvasta)

NIINA, Kuiskauksia – tehdä liikunnasta harrastus ilman stressiä ja suorittamista, saada parempi lihaskunto ja kiinteytyä

KERTTU, Modernisti kodikas – pudottaa muutama kilo, kiinteytyä ja nostaa peruskuntoa lenkkeilyn ja (koti)jumpan avulla

JA MINÄ: saada aikaa ja intoa lihaskunnon parantamiseen sekä järkeistää  ruokavaliota.

Näistä naisista minä sain omaksi tukiryhmäkseni Tiiun ja Lauran, joiden kanssa jaamme osittain samat tavoitteet. Tämän ryhmän tarkoituksena on tsempata toisiamme saavuttamaan tavoitteemme. On hauskaa ja jännittävääkin tutustua uusiin ihmisiin, vaihtaa ajatuksia liikunnasta ja saada uusia näkökulmia omaan hyvinvointiinsa. Ja tiedättekö mitä? Jo nyt olen saanut mahtavia uusia kotijumppavinkkejä! 

Kuulumisiin! Hauskaa viikonloppua teille ihan jokaiselle! 

Lyhyt liikuntahistoria ja tavoitteeni valmennukseen

Liikunta on aina ollut osa elämääni. Taival on silti ollut melkoisen mäkinen. Välillä on kuljettu tiiviisti käsi kädessä mukavassa myötäisessä, välillä tarvottu hampaat irvessä ylämäkeä ja välillä otettu etäisyyttä ihan tarkoituksella.

Nuorempana olin mukana monessa. Yläasteikäisenä pelasin lentopalloa, biitsiä ja pesäpalloa. Hiihdin, juoksin maastossa ja vähän yleisurheilinkin. Lukiossa lentopallo joukkuekavereineen vei pisimmän korren, ja sitä pelasinkin aktiivisesti parin kympin kynnykselle asti, jolloin muutin opiskelemaan uuteen kaupunkiin. Tuli opiskelijaelämä ja opiskelijariennot, ja palloilu jäi.

Kuntosalitreeni ja jumpat alkoivat tuntua omilta, ja jossain vaiheessa treenasinkin salilla melko tehokkaasti. Olin ajatellut, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen ei muuta liikuntatottumuksiani, mutta jouduin syömään sanani ensimmäisten raskausviikkojen aikana. Sain nimittäin riesakseni sellaisen raskauspahoinvoinnin, että liikunnasta en pystynyt haaveilemaankaan. Lenkillä käyminen sai laatan lentämään kahta kauheammin, joten kaikki liikunta jäi oikeastaan koko raskausajaksi. Esikoisen syntymän jälkeenkään sillä rintamalla ei juuri ole kerrottavaa. Kahvakuulailin kerran viikossa ja välillä lätkin lentistä. Kävin lenkillä kerran kuukaudessa ja kuntosalilla samalla tahdilla. Liikunta maistui puulta, ja se jos mikä tuntui aika pahalta, olinhan aina liikkunut säännöllisesti. Sitten lähdin töihin ja opettelin vuoden perheen ja työn yhdistämistä - kunnes olin taas raskaana. Seuraavat yhdeksän kuukautta sujuivat samaa rataa esikoisen raskauden kanssa, ja niiden jälkeiset yhdeksän kuukautta kuljin zombina sinne tänne yrittäen selviytyä öisin huonosti nukkuvan vauvan ja erittäin virkeän kaksivuotiaan kanssa. Liikunta ei siis kuulunut arkeeni edelleenkään!

Mutta mitä tapahtuikaan viime keväänä? Puolisen vuotta sitten pienimmäinen neitimme päätti alkaa nukkua öisin (ainakin melkein joka yö) ja minä sain kipinän juoksuun. Ehkä pohjakuntoa oli vielä jonkin verran, olinhan välillä hiihdellyt ja hölkkäillytkin, sillä juoksu tuntui nopeasti aika hyvältä. En oikeastaan koskaan ollut juossut kovin pitkiä lenkkejä. Enemmänkin hiihtänyt ja hyppinyt pallon perässä. Sunnuntai-iltana kävin melko reipastahtiselta viidentoista kilometrin lenkillä, ja kylläpä taas pitkän lenkin jälkeen olo oli kuin uudesti syntynyt. Vaan en tätäkään lenkkiä olisi viitsinyt juosta ilman hyvää seuraa! Naapuruston lenkkikaverit ja opiskeluajoilta asti mukana taivaltaneet ystävät ovat olleet korvaamattomia tsemppareita, jos sohva on vetänyt puoleensa lenkkipolkuja enemmän.

Juoksuun liittyen minulla on yksi tavoitekin. Se on muutaman viikon päästä koittava puolimaraton. Vähän se hirvittää, mutta taidan olla niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat tavoitteen motivoituakseen tekemään jotakin pitkäjänteisesti. Kipinä säilyy, kun pystyy tekemään jotakin melko säännöllisesti ja huomaa kehittyvänsä. Juoksemisessa olen nyt päässyt tähän, ja olo on sen suhteen aika mukava.

Myös tänään alkavaan Iwello oy:n hyvinvointivalmennukseen minulla on tavoite. Se ei liity juoksuun, vaan lihaskuntoon ja ruokavalioon. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä olen käynyt kuntosalilla viimeksi kaksi vuotta sitten. Lihaskuntoharjoittelu ylipäänsä on ollut todella vähäistä ja huomaan sen jo ryhdissäni. Myöskään ruokavalioni ei taida olla kovin järkevä, sillä syön vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Kevään iltatyörytmi ei juuri auttanut asiaa. Saatoin syödä lounaan aamupäivällä ja seuraavan kerran mätin illalla jääkaapista kaiken, mitä satuin löytämään.

Siispä tavoitteenani tulevalle hyvinvointivalmennukselle olisi saada uusi kipinä lihaskuntoharjoitteluun ja oppia syömään järkevästi ja liikuntaa tukevia ruokia.

Tässä oli teille lyhyt liikuntahistoriani ja tulevat tavoitteeni. Olisi kiva kuulla myös teidän lukijoiden liikuntatarinoita ja tavoitteita!

Uuden äärellä - valmiina valmennukseen!

Ensimmäisen täyden työviikon jälkeen olo on aika kaikkensa antanut vielä lauantainakin. Aivot raksuttavat uusia nimiä ja asioita vielä nukkumaan mennessäkin, sillä työpäivät eivät ole päättyneet siihen, kun astun työpaikan ovesta pihalle. Ensimmäinen viikko näytti, että syksy tuo mukanaan monenlaisia haasteita. Hoitopäivien jälkeen lapset ovat kaivanneet kovasti syliä, joten omia työasioita olen selvitellyt iltaisin sen jälkeen, kun lapset ovat unten mailla. En silti valita, sillä tätä arkea kaipasin kovasti. Kroppa huutaa kuitenkin pitkää juoksulenkkiä tai muuta liikuntaa, josta tällä viikolla olen ehtinyt vain haaveilla. Syöminenkin on tainnut olla vähän sitä sun tätä. Pientä treeniä työn, perheen ja oman hyvinvoinnin yhdistäminen taitaa siis vielä tarvita!

Tätä treeniä onkin ihan pian luvassa. Pari viikkoa sitten livautin, että olen päässyt mukaan erääseen huippuporukkaan. Tämä porukka on kymmenen keskisuomalaisen bloggaajan tiimi, Iwello-jengi, joka treenaa yhdessä ja erikseen kymmenen viikon ajan IWELLO oy:n ammattilaisten ohjauksessa. Jokaisella naisella on omat tavoitteensa. Joku haluaa esimerkiksi pudottaa muutaman kilon, toinen parantaa yleiskuntoaan ja päästä irti sokerikoukusta, kolmas oppia yhdistämään työn, perhe-elämän ja treenin. Luvassa on siis monta tarinaa hyvinvoinnista ja liikunnasta, kun bloggaajat jakavat treenikokemuksiaan blogeissaan ja muissa some-kanavissaan. Pysy siis kuulolla - ehkä sinäkin saatat saada kipinän!

Ensi viikolla on ensimmäinen yhteinen treeni, ja sen jälkeen paljastuu, keitä mahtavia naisia projektissa onkaan mukana. Tämän projektin myötä pääsenkin kirjoittelemaan blogissani myös uudesta teemasta, liikunnasta ja hyvinvoinnista. Ennen ensimmäistä treeniä yritän valottaa ainakin siitä, millaisin tavoittein minä lähden kymmenen viikon valmennukseen.

Postauksen kuvat on otettu kännykkäkameralla. Siksi ovat kooltaan tavallista pienempiä ja laadultaankin kenties vähän heikompia. Lenkillä tulee harvoin kuljettua järkkäri kaulassa, mutta joskus kännykällä on pakko pari kuvaa räpsäistä. ;) Tämän viikon pitkä juoksulenkki koittaa huomenna. Nämä kuvat ovat iltapäivän kevyeltä rataslenkiltä, jonka tarkoituksena oli saada perheen pienimmäinen päiväunille. Yritykseksi jäi, mutta saimmepa ainakin nauttia kauniista loppukesän päivästä. 

Mukavaa elokuista lauantai-iltaa! Aurinko paistaa ja lämpöä riittää! 

Kuulumisia ja kirppislöytöjä!

Kylläpä taas päivät ovat kiiruhtaneet ja minä niiden mukana. Tyttöjen ensimmäinen hoitoviikko loman jälkeen meni mukavasti, ja minä orientoiduin työntekoon kotona tulevan lukuvuoden suunnitelmia tehden. Huomenna sitten pääsen jo tositoimiin ja arki alkaa ihan oikeasti. Siitä onkin jo hetki, kun meillä molemmat vanhemmat kävivät päivätöissä ja lapset joka arkipäivä hoidossa. Niin ja tarkalleen ottaen tällaista arkea kahden lapsen kanssahan meillä ei ole koskaan vielä eletty! Eilen leikin tehokasta emäntää ja kokkasin useamman päivän ruoat kerralla, että on sapuskaa pöydässä, kun neljä nälkäistä kurvaa iltapäivisin töistä ja hoidosta kotiin. Siinä vaiheessa ruokaa on parasta olla saatavilla nopeasti! :)

Pienemmällä on meneillään jonkin sortin eroahdistusvaihe, sillä hoitoon mennessä hän ripustautuu kaulaan, vaikka aiemmin on ollut kovin reipas hoitolainen. Oikeastaan tällainenkin vaihe oli ihan tervetullut, sillä tämä termiitti on mennyt päätä pahkaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt näkyvissä on siis pientä ajatustoimintaa sen suhteen, että joskus voi vähän miettiä ennen kuin menee. Äidin syli on kuitenkin hyvä vaihtaa turvallisen ja tutun hoitajan syliin, joten ihan hyvillä mielin voi lapset jättää hoitoon, vaikka erotessa vähän itkettäisikin. Jotakin luottamuksesta ja tuttuudesta kertoo muuten varmasti myös se, että hoidossakin osataan näyttää tunteita ja saada ihan kunnon kirkukohtauksia. Niistä ei nyt kuitenkaan sen enempää, sillä ohimenevä vaihe on tämä orastava uulla alkavakin.

Viime viikolla ehdin käväistä nopeasti lähikirppiksellä ja tein muutaman tosi kivan löydön. Pyöreitä peilejä olen katsellut jo pidempään, mutta ihan juuri sopivaa ei ole tullut vastaan. Siispä olikin hauskaa, että kirppisreissulla vastaan tuli vanha valkoinen kampauspöydän peili! En tiedä, kehittelisinkö tuohon jonkinlaisen ripustuköyden tai vyön, joita esimerkiksi Annon pyöreissä peileissä on, vai antaisinko tämän olla tällaisena pöytämallina. Ehkä peilin voisi kiinnittää seinään myös jotenkin näkymättömästi.. Mitäpä tuumaatte?

Riihimäen purkki on saman kierroksen saalis. Lisäksi löysin messinkisen jalkalampun, josta en vielä tähän hätään saanut kuvaa. Sillä olisi tarvetta niin monessa huoneessa, että lopullinen sijoituspaikka on vielä auki. Instagramissa lampusta taisin kuitenkin yhden kuvan vilauttaa, joten siellä voit käydä kurkkaamassa, millainen yksilö on kyseessä!

Mukavaa uutta viikkoa!