keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syksyä sisälläkin

Syksyllä kaipaan sisustukseen tummempia sävyjä. Siispä sohvalle on kerääntynyt läjä tummia tyynynpäällisiä ja tummanharmaa viltti. Kesän terassilla oleillut vanha ikealainen peltipöytä siirtyi sohvan viereen kylmyyttä karkuun. Siihen on hyvä laskea vaikkapa kupponen kuumaa tai kuten näissä kuvissa, muutama syksyisestä kukkapenkistä taitettu oksa. En tiedä, mitä nämä kukat ovat nimeltään, mutta availevat tummanvioletteja kukkiaan vasta nyt ja kestävät maljakossakin kauan. Omassa pihassamme näitä ei (vielä) ole, mutta äidin kukkapenkissä ne rehottavat siihen malliin, että keväällä sieltä voisi pari alkua joutaa meillekin (vink, vink).

Olen huono päivittämään sisustusta vuodenaikojen mukaan. Lähinnä syksyisin ja keväisin vaihtuvat sohvatyynyjen päälliset. Kesäisin olen päätynyt ottamaan monet verhot kokonaan pois ikkunoista. Silloin haluan kaiken mahdollisen valon myös sisälle. Syksyllä taas vähitellen ripustelen verhoja takaisin ikkunoihin. Aika harvoin löydän itseni sisustusostoksilta muualta kuin kirpputorilta. Kun viime syksynä olin vailla tummia sohvatyynyjä, päädyin värjäämään vanhat valkoiset pesukoneessa harmaiksi. Tämä oli oikein onnistunut ratkaisu, eikä kaappiin päätynyt lojumaan vanhoja tyynynpäällisiä. 

Päivitetäänkö teillä sisustusta vuodenaikojen mukaan? 

 



maanantai 28. syyskuuta 2015

Ihan tavallista ruokaa

Meillä syödään ihan tavallista ruokaa. Aika usein pöydässä on makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta tai kanaa ja riisiä - niitä ruokia, joista lapset pitävät. Välillä jopa lämmitän purkkihernekeiton tai heitän kaupan pinaattiletut paistinpannulle. Viikonloppuisin saatamme joskus panostaa ruuanlaittoon vähän enemmän, mutta meillä ei varsinaisesti harrasteta ruuanlaittoa. Tunnustan, että en oikeastaan edes pidä juurikaan arkisesta kokkauksesta. Ennemminkin se on pakollinen paha.

Säännöllisistä ruoka-ajoista kuitenkin pidämme kiinni ja joka päivä istahdamme yhteisen aterian ääreen. Syömme aina samaa ruokaa koko perhe. En ole koskaan ollut minkään valtakunnan dieetillä. En ole myöskään koskaan kokeillut maidotonta, gluteenitonta, vähähiilarista tai sokeritonta ruokavaliota. Kuulostan ihan hirveän tylsältä tyypiltä, mitä tulee ruokaan ja ravitsemukseen.

IWELLOn hyvinvointiprojektin yhtenä tavoitteenani oli järkeistää ruokavaliotani. En oikein tiennyt edes, mitä sillä tarkoitin. Toissaviikolla tehtävänämme oli sitten kirjata muutaman päivän ajan Fatsecret-sovellukseen kaikki syömämme ruoka-aineet. En aluksi oikein tiennyt, mitä tästä olisin ajatellut, sillä en koskaan ollut laskenut kaloreita enkä sellaiseen kokenut tarvetta nytkään. Päätin kuitenkin tarttua tehtävään, jotta kerrankin havainnollistuisi kunnolla, mitä oikeasti päivän aikana syön. Kirjasin ylös jokaisen suupalan ja päivän päätteeksi hämmästelin syödyn ruuan määrää. Syön oikeasti päivässä melko paljon!

Kun yhteistapaamisessa sitten käsittelimme ruokapäiväkirjojamme tarkemmin, lopputulemana oli, että saan ihan oikeasti syödä aika paljon, jotta painoni pysyy näissä lukemissa, joissa se nyt on. Pääasiassa toki syön ihan tavallista ruokaa ja annoskoot ovat yleensä inhimillisiä. En vedä suklaata päivittäin levytolkulla, ja pizzapäivätkin ovat harvassa. Pieni herkku jokaiseen päivääni kuitenkin kuuluu, ja päätin, että siitä on ihan turhaa opetella pois, sillä se tuskin ruokavaliotani pilaa, jos kokonaisuus on muuten hyvä. Pari palaa tummaa suklaata kahvin kanssa lisää kuitenkin ihan varmasti mielenterveyttä!

Ruokapäiväkirjoistani ei siis paljastunut mitään radikaalia. Toki proteiinia suhteessa hiilareihin voisin saada ruokavaliostani vähän enemmän, ja tuohon proteiinin saantiin olenkin yrittänyt nyt panostaa vähän enemmän. Tarvittavan lisäproteiinin saa kuitenkin melko helposti lisäämällä aamu-, väli- tai iltapalaan vaikkapa rahkaa tai raejuustoa. Itselleen sopivan proteiinin määrän voi muuten helposti laskea kertomalla painonsa luvulla luvuilla 1,2 ja 1,8. Päivittäin saatavan proteiinin määrän tulisi siis sijoittua noiden kahden luvun välille. Esimerkiksi 60 kiloisen ihmisen tulisi saada proteiinia ruuasta päivittäin 72 - 108 g.

Ravintorintamalta ei siis juurikaan mitään uutta. Jatkan kutakuinkin samaan malliin. Syön vatsan täyteen tavallista arkista ruokaa ja palkitsen itseni sopivasti herkuilla, kun siltä tuntuu.

perjantai 25. syyskuuta 2015

IWELLOjengin lukijatreeni - ilmoittaudu mukaan nyt!


IWELLOjengin hyvinvointiprojektissa parasta on ollut yhdessä treenaaminen ja sen toteaminen, että hyvän treenin voi tehdä missä vain - kotipihassa, puistossa tai vaikka lähimetsässä. Nyt sinullakin on mahdollisuus kokeilla treeniä hauskassa seurassa street work out -tyyliin.

Toivotan nimittäin nyt juuri Sinut tervetulleeksi IWELLOjengin kaikille avoimeen ja ilmaiseen lukijatreeniin, jossa opit treenaamaan ilman kuntosalia oman kehosi painoa hyödyntäen. Älä epäröi, sillä harjoitus sopii kaikenkuntoisille. Treeniseuraksi saat kymmenen iloista bloggaajaa!

Aika: 8.10.2015 klo 18 - 19.30

Paikka: Jyväskylässä, Tuomiojärven rannalla oleva Street work out -alue (Jos paikka ei ole tuttu, tule klo 17.50 M-kotiväylän eteen osoitteeseen Tuomiojärventie 15.)

Pieni sade ei haittaa treenaamista, mutta myrskysäällä treeni perutaan.

20 ensimmäisenä ilmoittautunutta saa kotiinviemiseksi mukavan goodiebagin, joka sisältää monen hienon yhteistyökumppanin tuotteita!

Sitova ilmoittautuminen alkaa kaikissa IWELLOjengin blogeissa yhtä aikaa, joten nopeus on valttia! Ilmoittaudu mukaan lähettämällä s-postia osoitteeseen iwellojengi@gmail.com. Kirjoita viestiin nimesi, yhteystietosi ja tieto, minkä blogin kautta sait kutsun. Treeniin voit toki tulla ilmoittautumattakin!


Tule mukaan ja tuo kaverisikin!


Yhteistyössä mukana:




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ensimmäisen puolimaratonin jälkeiset fiilikset

Blogin painopiste on viime viikkoina tainnut olla liikunnassa. Koska blogissani kirjoittelen aiheista, jotka kulloinkin ovat minulle tärkeitä, liikunta saa näinä viikkoina ollakin enemmän esillä. Syksyn tavoitteena on ollut lisätä omaa hyvinvointiani, ja avain siihen on säännöllinen liikunta. Siihen käytetty aika on luonnollisesti pois jostakin, ja minulla se jokin taitaa nyt olla esimerkiksi kodin sisustus, joka ei juurikaan ole kokenut tänä syksynä muutoksia. Toivon, että te lukijat saatte kuitenkin jotakin irti myös tästä hyvinvointiprojektistani. Seuraavaksi luvassa onkin juoksuasiaa!

Vaikka olenkin hengeltäni joukkueurheilija ja kaverin kanssa treenaaminen on parasta, viime viikonloppuna juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Kuten aiemmin olen tainnut kirjoitellakin, olen harrastanut elämässäni monenlaisia liikuntamuotoja. Vaikka nuorempana jopa kilpailin kestävyyslajeissa, en koskaan oppinut pitämään juoksusta. Viime keväänä päätin oppia, ja koska tarvitsen aina tavoitteen tehdäkseni jotakin pitkäjänteisesti, päätin juosta tänä syksynä puolimaratonin. Ennen viime kevättä en varmasti koskaan ollut juossut yhtäjaksoisesti yli kymmentä kilometriä. Tuo puolimaratonin 21 kilometriä tuntui siis hurjan pitkältä matkalta. Juoksu alkoi kuitenkin melko pian sujua ja tavalliset 7 - 8 kilometrin lenkit eivät enää tuntuneet erityisen tuskaisilta. 

Lähdin treenaamaan juoksua aika noviisina. En osallistunut mihinkään juoksukouluun enkä treenannut minkään valmiiksi suunnitellun ohjelman mukaan. Myöskään sykemittaria minulla ei ollut. Kehittelin oman juoksuohjelmani seuraten lähinnä omaa fiilistäni. Toki paljon liikkuneena tunnen itseni ja suorituskykyni aika hyvin. Kesän tavoitteena oli juosta kolmesti viikossa. Yksi lenkeistä oli pidempi lenkki (10 - 15 km), yksi oli joko vauhdikas lyhyempi lenkki, intervalli tai mäkitreeni, jonka tarkoituksena oli nostaa sykkeet maksimiin ja ottaa jaloista irti kaikki mahdollinen. Kolmas lenkki oli yleensä matalasykkeinen palauttelulenkki. Ihan tähän tahtiin en kyllä totta puhuakseni joka viikko kyennyt, ja välillä juoksin viikossa vain yhden tai kaksi lenkkiä. 

Viimeisen pidemmän lenkin tein viikko ennen puolimaratonia, ja viimeisellä viikolla ainoastaan huolsin kehoa rullaillen ja venytellen. En erityisemmin tankannut ennen puolikasta, mutta koetin syödä kuitenkin mahdollisimman hyvin edeltävällä viikolla. Juoksu oli iltapäivällä, joten aamulla söin tukevan hiilihydraattipitoisen aamiaisen ja puolilta päivin kevyen lounaan. Aamulla tankkasin myös vettä ja ennen suoritusta puolisen litraa urheilujuomaa. 

Lähdön aikaan mittari näytti noin +20, ja viimeiset tavoitetahtiset lenkit olin tehnyt reippaasti viileämmässä säässä. Täytyy sanoa, että helle oli tehdä tepposet, sillä vauhti ei pysynyt ihan tavoitellussa ja toisen kierroksen (kaksi 10,5 km:n kierrosta) alkupuolella molemmat pohkeeni alkoivat kramppailla. Toisella kierroksella en siis pystynyt tekemään ihan täysipainoista suoritusta, mutta pääsin kuin pääsinkin maaliin, vaikka matkalla olin monta kertaa miettinyt koko touhun järkeä. 

Julkilausuttu tavoitteeni oli alittaa kaksi tuntia ja siihen kykenin. Maaliviivan alitin kokonaiset kaksi minuuttia alle tavoiteajan. Mielessäni olin elätellyt toiveita paremmasta ajasta, sillä optimitilanteessa tiesin pystyväni pitämään nopeampaa kilometrivauhtia. Tästä huolimatta fiilis oli maaliintulon jälkeen aika loistava. Minä pystyin ja jaksoin!

Pari tuntia meni endorfiinihöyryissä, mutta kotiin päästyäni olo oli aika hurja. Muutama tunti meni kuin olisin ollut pahemman luokan vatsataudissa. Tämä lienee nestehukkaa? Silloin taas mietin, mikä saa ihmisen liikkumaan suorituskykynsä äärirajalla, jos se aiheuttaa niin kamalan olon. Saatuani viimein kroppaan vähän energiaa ja nesteitä elämä alkoi taas voittaa. Seuraavana päivänä olo oli jo aika hyvä ja nyt, viikko juoksun jälkeen, mielessä kaihertaa ajatus sitä, että ehkä vähän lisää treenaamalla aika voisi olla vielä parempi. Nähtäväksi jää, saako puolimaratonurani jatkoa. Ainakin olen saanut uuden liikuntaharrastuksen, joka ei katso aikaa tai paikkaa, ja se jos mikä on hienoa! Ihan mahtavaa on myös se, että harvoin lenkille tarvitsee lähteä yksin. Aika monta juoksukärpäsen puraisemaa on nimittäin ystävissä, naapureissa ja työkavereissakin! :)

Onko sinulla kokemusta puolimaratonin tai maratonin juoksemisesta? Kuulostaako valmistautumiseni mitenkään järkevältä? 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Yhdessä treenaaminen on kivempaa kuin yksinäinen puurtaminen

Jälleen on aika liikuntapäivityksen, sillä viime viikolla oli IWELLOjengimme neljäs tapaaminen. Tällä kertaa treenin veti meille Sanna, jonka tehtävänä oli muistutella meitä siitä, että treenaamisen tulee olla hauskaa. Koska yhdessä treenaaminen on yksinäistä puurtamista hauskempaa, toteutimme kuntopiirin pareittain. Kyllä siinä väkisinkin suupielet nousivat kohti korvia, kun Lutakon rantapuistossa pareittain kisailimme, kumpi vetää kovempaa, teimme lähes mahdottomilta tuntuvia parikyykkyjä tai hyppelimme lankuttavan parin jalkojen lomitse.




Tällaista kuntopiiriä voisi hyvin tehdä vaikkapa puolison tai kaverin kanssa. Tai ehkäpä äidit voisivat vetäistä puistoon lähtiessään jumppavermeet päällensä ja kuntoilla pikkuisten leikkiessä kiltisti hiekkalaatikolla..? Entä yhdistetyt lasten leikkitreffit ja aikuisten treenitreffit jonkun pihassa? Mitäpä luulette kamut, olisiko tällainen ajatus ihan tuhoon tuomittu? Ainakin minä teen kuntopiiriä huomattavasti tehokkaammin ja paremmalla motivaatiolla, kun mukana on vähintään yksi treenikaveri! :)

Okei, ehkä treenin päälle voisi nauttia kupin kahvia ja pienen palauttavan herkun - tai sitten ihanan, raikkaan smoothien, kuten me teimme yhteistreeniemme päätteeksi. Shake´n go tarjosi meille nimittäin herkulliset smoothiet palauttelujuomiksi. Shake´n go sijaitsee Jyväskylän keskustassa, Jyväskeskuksen aulassa, ja sieltä on helppo napata mukaan terveellinen välipala! Näiden smoothieiden innoittamana minäkin olen surautellut viime päivinä smoothieita useampaan otteeseen. Tällä hetkellä suosikkimaku on banaanin ja puolukan yhdistelmä, sillä puolukka on nyt ihan parhaimmillaan. 


IWELLOn hyvinvointivalmennuksen tiimoilta meillä on muuten suunnitteilla myös lukijatreeni. Olisitko sinä kiinnostunut yhteisestä treenistä kanssamme IWELLOn valmentajan johdolla?

Vaikka olenkin hengeltäni joukkueurheilija, aion kirjoitella teille seuraavaksi yksilösuorituksesta, josta viikonloppuna sain aika huikeat fiilikset - kuulumisiin!


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Neulehuivi puolessa tunnissa

Käsityörintamalla on viime aikoina ollut hiljaista. Pieni innostus kuitenkin taas näin syksyn edetessä nostaa päätään, joten jotakin oli päästävä tekemään. Marketista tarttui matkaan Novitan Pehmoa, jonka vyötteessä oli vinkki käsin, siis ilman puikkoja, neulottavasta huivista.

Novitan Yotube-kanavalla on hyvä video käsivarsineulontaan. Sen avulla itse neuloin tämän huvin alle puolessa tunnissa. Tällä tekniikalla voisi syntyä myös vaikkapa torkkupeitto!






Pohkeet ovat kuulkaas aika kipeinä. Eilen selvitin kuin selvitinkin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Tavoitteenani oli saada alle kahden tunnin aika ja tuo tavoite täyttyi. Vähän jäi kuitenkin hampaankoloon, joten jatkoa saattaa seurata. Tuosta puolikkaasta ja siihen valmistautumisesta saatan postailla teille tuonnempana lisää. Lisäksi IWELLOjengin kuulumisiakin on luvassa! 

Hyvää tulevaa viikkoa! 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kauraiset marjamuffinssit täynnä syksyn makuja

Tämä viikonloppu on ollut hyvä. On sellainen olo, että tulevaan viikkoon on nyt hyvä lähteä. Ennalta suunniteltua ohjelmaa on ollut vähän. On selätetty pyykkivuoria, imuroitu pölypalleroita ja laitettu ruokaa. On pidetty koko perheen leffailta, tavattu pitkästä aikaa ystäviä, puistoiltu ja urheiltu. Tänään aamulla kävimme myös tyttöjen kanssa ihan pienellä metsäretkellä tutkimassa käsillä olevaa syksyä, ja sieltä noukimme tuomisiksi pienen kipollisen mustikoita ja puolukoita. Niistä leivoimme välipalaksi muffinsseja - ei överimakeita tällä kertaa, vaan juuri sopivia välipalalla tarjottaviksi! 



Mustikka-kauramuffinssit n. 12 kpl

2 munaa
2 dl  ruokosokeria
150 g sulatettua voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta maitorahkaa
3-4 dl mustikoita (ja puolukoita)


tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi puuhaarukalla. Jaa muffinivuokiin ja paista 200 asteessa 15–20 minuuttia. Siivilöi jäähtyneiden muffinien pinnalle tomusokeria.



perjantai 4. syyskuuta 2015

Epäonnistumisia ruokarintamalla ja hyvää oloa kehonhuollosta

Säännölliseen ateriarytmiin ja terveellisiin välipaloihin panostamiseni ei ole onnistunut vielä erityisen hyvin. Ensimmäisinä päivinä muistin välipalat, mutta sitten jääkaapista ei taas tuntunutkaan löytyvän mitään töihin evääksi otettavaa. Moni omaan hyvinvointiinsa liittyvä seikka on helpompi sanoa kuin oikeasti toteuttaa. Yleensä muutos ei tapahdukaan hetkessä, joten turha kai tässä on vielä hanskoja naulaan heittää. 

Alkuviikko oli jälleen kovin kiireinen, ja melkein jo päätin olla lähtemättä torstai-illan IWELLO-treeneihin. Olin vienyt lapset hoitoon vasta kymmeneksi, sillä viime aikoina hoitopäivät ovat venyneet mielestäni hieman turhan pitkiksi. Varastin siis aamusta kaksi tuntia omaa työaikaani. Toisin sanoen priorisoin. Aamu oli hyvä, mutta vietyäni lapset hoitoon tavallista myöhemmin aloin kuroa rästitöiden listaa pienemmäksi vasta, kun aamupäivä oli jo pitkällä. Selätin tekstikasoja poikkeuksellisesti kotona, jossa aika kului vähän turhankin vilkkaasti. Tajusin ihan kohta, että oli lähdettävä kiiruusti opettamaan. Siinä ulkovaatteita päälle kiskoessani panin merkille, että olin syönyt viimeksi aamupalan, ja kiskaisin jääkaapista mukaan pari karjalanpiirakkaa, jotka söin matkalla töihin. Töistä tullessani oli kamala nälkä ja heikko olo. Onneksi edelliseltä päivältä oli jäänyt pastaa. Lämmitin sitä nopeasti koko perheelle, hotkaisin oman annokseni ja aloin touhuta lähtöä treeneihin. Onneksi lähdin, vaikka kiireessä, nälässä ja huonossa olossa olin jo melkein päättänyt jäädä sohvan nurkkaan. 

Tällä kertaa vuorossa oli joogaa, kehonhuoltoa ja venyttelyä. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni foam rolleria, rullaa, jolla lihaksia kirjaimellisesti rullaillaan rennommiksi. Rullailtuamme hetken tiettyä lihasryhmää teimme samalle lihakselle venytyksen. Kehoa tulee huollettua ihan liian harvoin ja huomasinkin, että viime aikojen juoksut ovat saaneet jalkojen lihakset melko kireiksi. Erityisen hyvää teki reiden sivuosan lihasten rullailu, sillä noita lihaksia on hankala venyttää muutoin. Luulen, että tuollainen rulla on hankittava kotiinkin. Ehkä sillä tulisi huollettua lihaksia iltaisin vaikkapa telkkarin ääressä!



Treenin jälkeen olo oli levollinen. Kiireisen päivän jälkeen rauhallinen kehonhuolto saattaa olla joskus hampaat irvessä -treeniä parempi vaihtoehto! Lenkillä ajatukset lentävät helposti suuntaan jos toiseenkin. Toki joskus on hyvä puida asioita lenkkeillessä, ja silloin saattaa saada myös mahtavia ideoita, mutta toisinaan olisi hyvä saada aivot narikkaan. Eilisen kehonhuollon aikana en oikeastaan ajatellut muuta kuin sitä, miten hyvältä (ja ihan vähän pahaltakin välillä) venytys ja rullaus lihaksessa tuntui. Ihana IWELLON Henna sai minutkin taas muistamaan, kuinka tärkeää kevytkin treeni välillä on!

Mutta se ruoka. Eilisen huono evästys päivällä kostautui illalla, kun nälkä ei tuntunut loppuvan, vaikka kuinka söi. Näin käy minulle vähän turhankin usein. Päivällä en ehdi tai muista syödä tarpeeksi, ja illan juoksen sohvan ja jääkaapin väliä. Onko siellä muita kohtalotovereita? :)

Alimmasta kuvasta muuten kuuluu kiitos Kertulle. Treenasimme IWELLO oy:n IWELLOkeskus Vitapoliksen tiloissa Kinkomaalla. Muistakaahan seurailla myös muiden IWELLOjengiläisten hyvinvointimatkaa. Tästä postauksesta voit käydä lukemassa, keitä muita projektissa on mukana!

Hyvää, rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)