Neuletakin pikapäivitys

Käsi ylös, kuka inhoaa sitä, että uusista vaatteista irtoaa nappi ensimmäisellä käyttökerralla. Minä! Tällä kertaa napin irtoaminen käynnisti kuitenkin positiivisen toiminnan. Kun isomman neidin harmaasta neuletakista irtosi nappi jo ennen ensimmäistäkään käyttökertaa, päätin vaihtaa kaikki napit. Tylsästä, harmaasta neuletakista (kamalaa, että ostan lapsellenikin sellaisia!) sukeutui paljon hauskempi värikkäiden nappien ansiosta. Kiitos nappi, että päätit irrota - tällaisista pikatuunauksista tykkään! :)

Tällaisiin tuunauksiin minulla on yleensä aina nappeja jemmassa. Tunnustaudun aikamoiseksi nappihamstraajaksi, sillä yleensä irrottelen kaikista kierrätykseen menevistä vaatteista napit, mikäli vaate on siinä kunnossa, ettei siitä kirpparilla voisi saada nappirahoja enempää.

Kuinkas te muut, tuleeko uusia vaatteita tuunailtua? 

Onnellinen nainen

Minä saan kukkia joka päivä! Esikoinen on selvästi ymmärtänyt, kuinka ihanaa äidistä on saada kukkia, sillä joka päivä, joskus jopa monta kertaa päivässä, sisälle kiikutetaan pieniä epämääräisiä kukkakimppuja. Nämä nurmikolla leviävät apilat tai pihan perällä kukkivat niittyleinikit pitää tietenkin laittaa aina pieneen maljakkoon ja niitä kuuluu kehua suurieleisesti. Näitä pieniä kukkamaljakoita meillä sitten on yhdellä jos toisellakin pöydänkulmalla. :)

Ja kyllä, muutaman kerran on keskusteltu myös siitä, mitä kukkia saa poimia ja mitä ei. Ollapa siinä sitten kovin vihainen, kun lapsi haluaa ilahduttaa äitiään yhdellä harvoista pihan kukkapenkeissä kukkivista kukista..

Viime aikoina meillä on oltu aika aamuvirkkuja. Pikkusiskon mielestä päivä on parasta aloittaa jo viiden ja kuuden välillä. Ensimmäisten päiväunien aika onkin sitten jo kahdeksalta. Tänä aamuna sain harvinaisen rauhallisen aamuhetken, kun pienempi oli jo päikkäreillä ja isompi vielä nukkui yöuniaan. Tällaisina aurinkoisina kesäaamuina aikaisin herääminen ei haittaa yhtään! :)

Blogiin on löytänyt tiensä taas monta uutta lukijaa, ja se jos mikä on kiva juttu! Tervetuloa seuraamaan Kotvasia!

Ja hei, käykäähän osallistumassa ARVONTAAN!

Pikkunorsu-arvonta

Viime postauksessa esittelin pari suloista Pikkunorsun lastenlaulujulistetta. Joko kävit kurkkaamassa, onko sinun suosikkilastenlaulusi löytänyt tiensä julisteeksi?

Kuten lupasin, blogissa käynnistyy nyt Pikkunorsu-arvonta. Yksi onnekas voittaa Pikkunorsun valikoimasta yhden vapaavalintaisen, A4-kokoisen lastenlaulujulisteen!

Kuva: www.pikkunorsu.fi

Säännöt:

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen 10.7. mennessä. Kerro kommentissasi, mikä Pikkunorsun julisteista on suosikkisi. Julistevalikoimaan voit tutustua Pikkunorsun nettisivuilla: www.pikkunorsu.fi.

Toisen arvan saat, jos olet blogini lukija tai kirjaudut sellaiseksi nyt.

Jos haluat varmistaa, että onnetar suosii juuri sinua, kolmannen arvan saat jakamalla arvontapostauksen Facebookissa.

Kerro kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana arvonnassa! Jos kommentoit anonyymina, liitä kommenttiisi vielä toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta onnettaren suosiessa saan sinuun yhteyden.

Onnea arvontaan! :)

Suloisia lastenlaulujulisteita

"Aa, aa Allin lasta, Allin pää on taikinasta"... Ai eikö se mennytkään niin? No ei mennyt, vaan ihan toisin. Tämä oli kuitenkin pitkään ainoa versio, jonka tuosta kauniista lastenlaulusta muistin. Asiaan tuli muutos, kun netistä kivoja julisteita etsiskellessäni bongasin ihanan Pikkunorsun.

Pikkunorsu myy suloisia lastenlaulujulisteita ja -kortteja. Valikoimassa on Elefanttimarssia, Ihahaata, Nokipoikaa, Hämä-hämähäkkiä ja paljon muita tuttuakin tutumpia lastenlauluja. Pikkunorsun tarina lähti liikkeelle "Tuiki, tuiki tähtönen" -julisteesta, jonka musiikkia aktiivisesti koko elämänsä ajan harrastanut Outi teki pojalleen. Pian julisteisiin tiensä löysi moni muukin tuttu rallatus - Pikkunorsu oli syntynyt!

Ja voi kuinka hauskoja julisteet ovatkaan! Laulut ovat tuttuja, eikä niiden sanoja yleensä tarvitse muistella (kyllä, minäkin muistan lähes kaikki tuota Allin lasta lukuunottamatta), mutta tutun lastenlaulun näkeminen julisteessa saa hyvälle mielelle. Ehkäpä näin lapsen kanssa tulee myös useammin rallateltua niitä samoja lauluja, joita itsellekin on lapsena laulettu, ja näin perinne siirtyy eteenpäin! Jos julisteet ovat hauskoja, ovat ne myös tyylikkäitä. Valkoiselle pohjalle painetuttujen mustien laulunsanojen typografia on tarkoin mietitty. Pikkunorsun julisteet sopivat hyvin niin lastenhuoneisiin kuin kodin muihinkin tiloihin.

Sain valita Pikkunorsun valikoimasta kaksi A4-julistetta ja voin kertoa, että valinnanvaikeushan siinä iski. Päätin kuitenkin valita "Aa, aa Allin lasta" -julisteen, sillä laulun OIKEA VERSIO on mielestäni kaunis. Tämä juliste päätyi lastenhuoneen seinälle. Toiseksi julisteeksi valitsin "Elefanttimarssin". Tämä juliste saanee paikkansa työhuoneen seinältä, sillä tässä tutussa elefanttilaulussa on mielestäni sanomaa aikuisillekin. Hauska on vielä hauskempaa kaverin kanssa! Ei kai hupaisaa matkaa kannata taivaltaa ihan yksin?

Pikkunorsu myy myös personoitavia tuotteita. Miltäpä kuulostaisi  vaikka "Pikku-Veetin auto"-juliste tai vauvan syntymäpäivällä ja nimellä varustettu kastekortti? Siinäpä pari kivaa lahjaideaa! :)

Jos et ole vielä tutustunut Pikkunorsuun, käyhän kurkkaamassa PIKKUNORSUN NETTISIVUILLE! Alekoodilla "KOTVASIA" saat nyt 10 % alennuksen kaikista Pikkunorsun tuotteista. Alennus on voimassa viikon.

Jos hankit Pikkunorsun tuotteita tai sinulla jo on sellaisia, kannattaa niistä napsaista kuva ja lisätä se Instagramiin tagilla #Pikkunorsu. Instagramiin Pikkunorsu-kuvan julkaisseiden kesken arvotaan nimittäin kerran kuussa juliste. Pikkunorsu löytyy myös FACEBOOKISTA!

Piakkoin myös blogissa käynnistyy mukava Pikkunorsu-arvonta - pysyhän kuulolla!

*postaus toteutettu yhteistyössä Pikkunorsun kanssa.

Herkkulinen ja helppo mansikkarahkakakku

Tänä juhannuksena tuli tehtyä parikin kertaa ihanan helppoa ja herkullista mansikkarahkakakkua. Ohje tähän kesäherkkuun on vilahdellut yhdessä jos toisessakin aikakauslehdessä, mutta jos et ole sitä vielä bongannut, löydät sen Valion nettisivuilta. Tästä kakusta tuli yksi tämän kesän suosikeista! 

Juhannusreissulta palaamme kotiin vasta tänään. Luvassa olisi pikaista pyykkäystä ja uudelleenpakkausta. Tällä viikolla suuntaamme vielä kohti rannikkoa. 

LOMA <3 

Lasia ja rouheaa savea

Parin viimeisen kirpparireissun ostosten loppusumma ei päätä huimaa. Rouhea, turkoosiksi maalattu savilautanen ja sinisävyinen lasipullo maksoivat yhteensä euron. Pihlajan oksan kanssa niistä syntyi kiva asetelma ruokapöydän päätyyn. Rouhea savi ja herkkä lasi muodostavat mielenkiintoisen yhdistelmän, vai mitä sanotte? Pihlajan oksa korvaa leikkokukat, joita mielellään pitäisin maljakossa ruokailutilaa elävöittämässä vaikka aina. 

Näin juhannuksen kynnyksellä lasipullossa voisi kai myös olla koivunoksa. Pihlaja ajakoon nyt kuitenkin sen asemaa. Meillä farkut vaihtuvat huomenna verkkareihin, kun Pohjois-Karjala kutsuu! Hauskaa keskikesän juhlaa kaikille! :)

Kivikon kauneus ja mahtava oivallus!

Loivasti viettävällä tontillamme on kivipengerrys, ja pikkuhiljaa olen istutellut kivien koloihin erilaisia kivikkokasveja. Nyt kun osa kasveista on alkanut levitä kolosissaan, huomaan, kuinka ihania kivikkokasvit ovatkaan! Kevät kevään jälkeen ne tuntuvat nostavan päätään yhä uljaammin vaatimattomasta maaperästä huolimatta - ja kuinka kauniilta esimerkiksi hopeahärkki näyttääkään kiveä vasten!

Kivikko toimii nyt hienona aasinsiltana asiaan, jonka olen tänään oivaltanut ja jonka haluan jakaa kanssanne. Olen ihminen, joka on tehnyt elämässään aina melko turvallisia ja helppoja valintoja, etenkin opintojen ja töiden suhteen, mutta varmasti monessa muussakin asiassa. Varmuus, jatkuvuus ja tuttuus on mennyt monta kertaa ohi sen, mitä sydän on sanonut. On niin helppoa palata totuttuun. Aika usein olen karistanut mielestäni kaihoisat ajatukset siitä, olisiko minua varten jotain muutakin, sillä nythän täytyy olla hyvä näin. 

Viime viikkoina työrintamalla on ollut hieman kivikkoista. Kun varmuus tulevasta viedään, epävarmuus vie liiaksi tilaa.  Monta yötä meni asian kanssa pyöriskellessä, kunnes tänään sain asialle päätöksen. Olen tyytyväinen, että päätös tehtiin puolestani, sillä itse en olisi sitä osannut tehdä. Kun nyt niin kovin pidän tutusta ja turvallisesta. Nyt kuitenkin tuntui, kuin olisin nähnyt kivikon kauneuden ihan uusin silmin! Nyt minulla on mahdollisuus johonkin uuteen, kun tuttuun ja turvalliseen ei tarvitse palata.

Olo on helpottunut ja innostunutkin. Päivällä lasten kanssa nurmikolla loikoillessa, isomman kanssa jäätelöä nautiskellessa elin todeksi sen, että paras hetki on NYT. Tulevassa ei kannata elää, huominen huolehtikoon itsestään! Nyt minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa kotona pidempään, jos siltä tuntuu. Voin etsiä uusia haasteita, jos siltä tuntuu. Mahdollista on myös hakeutua myöhemminkin tuttuun ja turvalliseen. Jos siltä sitten joskus tuntuu.

Se, että joskus hyppää tuntemattomaan, astuu ovesta, josta ei koskaan ennen ole kulkenut, tekee asiat tunteen johdattamana ja sietää epävarmuutta, saattaa johdattaa johonkin hienoon ja jännittävään. Tai ihan yhtä tavalliseen ja kohta myös tuttuun. Vanhaankin on lupa palata, vaikka välillä katsoisi, mitä elämällä on tarjota. 

Epävarmuuden sieto ja hetkessä eläminen. Siinä on pari asiaa, jotka aion yrittää pitää mielessäni tulevaisuudessa. En sano, että teen niin tai olen kovin hyvä siinä, mutta yritän. Yritä sinäkin!

Tuijapenkki talon varjopuolella

Talomme sisääntulon viereen tein pari vuotta sitten pihamme ensimmäisen istutusalueen. Etupihamme on varjossa iltapäivään asti, joten penkkiin valikoitui kasveja, jotka viihtyvät varjoisassa tai puolivarjoisassa paikassa. Penkissä on kolme timanttituijaa, erilaisia kuunliljoja, kanadanruohokannukkaa ja hopeatäpläpeipiä. 

Kovin rehevä kasvusto ei vielä ole, sillä ostin kaikki taimet pieninä puutarhamyymälästä, mutta muutaman kiven kanssa ja katteella viimeisteltynä penkki näyttää tällaisenakin mielestäni kivalta. Hopeatäpläpeipin istutin vasta viime keväänä ja se on osittautunut todella nopeasti leviäväksi maanpeittäjäksi. Myös kanadanruohokannukka on levinnyt melko mukavasti.

Hopeatäpläpeippi

Kanadanruohokannukka

Alimman kuvan oikeassa reunassa olevassa katteella päällystetyssä pötkössä erittäin tarkkasilmäinen voi erottaa viikonloppuna istutettujen norjanangervojen taimet. Niissä ei ole vielä lainkaan lehtiä ja siksi ne näyttävät melkoisilta risuilta tällä hetkellä. Peukut pystyyn, että aidanne lähtee hyvin kasvuun!

Kivaa maanantaita! 

Pihasta puutarhaksi -projekti etenee

En aivan vielä voi todeta, että taloamme ympäröisi ihana, vehreä puutarha. Pihamme on tällä hetkellä lähinnä yksi iso nurmialue, josta nurkka kerrallaan yritämme muokata viihtyisää pihaa. Pihasuunnitelma on ollut lähinnä mielessäni ja parin viimeisen vuoden aikana muokkautunut monta kertaa. Vielä viimeistelyä vaille oleva autokatos on myös aiheuttanut sen, että pihaa kokonaisuudessaan ei ole edes vielä voinut tehdä ihan valmiiksi. 

Viime päivinä pihassa on kuitenkin huhkittu yhdellä jos toisellakin nurkalla, ja ilokseni voin todeta, että taas näyttää paremmalta kuin vuosi sitten, jolloin kirjoittelin esimerkiksi koristearonia-aidasta, jonka istutimme toisen rajanaapurin kanssa tonttiemme rajalle. Postauksen piiskataimien istuttamisesta voit lukea TÄSTÄ. 

Täysin haaroittumattomista, surkeannäköisistä tikuista on kasvanut hienosti haaroittunut pikkuaita. Noh, näkösuojaksihan tuosta ei vielä ole, mutta jos kasvuvauhti pysyy samana, muutaman vuoden päästä tilanne näyttää varmaankin jo aika hyvältä! Ensimmäisestä kuvasta näkyy ero vuodentakaiseen tilanteeseen. Aika hyvä, vai mitä?

Pihamme muutkin raja-aidat on saatu istutettua tänä keväänä. Eturajalle istutimme tänä viikonloppuna norjanangervoa ja toiselle naapurirajalle unkarinsyreeniä. Lisäksi pihassa on tällä hetkellä pari omenapuuta, kirsikkapuu, pari mustaherukkaa, karviainen ja kivikkokasveja. Etupihan varjoisalla puolella on tuijapenkki ja takapihalle on valmistumassa aurinkoa vaativa perennapenkki. Niin ja pari kasvulaatikkoakin on. Nyt kun luettelin kaikki, huomaan, että ei pihamme taida sittenkään ihan pelkkää nurmea olla. Monta puutarhaunelmaa on kuitenkin vielä toteuttamatta, joten tehtävää tälle ja tulevillekin kesille on.

Seuraavissa postauksissa pysytään puutarhataajuudella, sisällä ei nimittäin juuri tapahdu! :)

Parhaat mokkapalat

Taisinpa luvata tässä rahkapiirakkapostauksessa, että palaan maailman parhaaseen mokkapalojen ohjeeseen myöhemmin. Lupaamani siis pitäköön. 

Reseptivihkossani, sellaisessa käsinkirjoitetussa, on ainakin viisi erilaista mokkapalojen reseptiä. Pitkään metsästinkin sitä täydellistä, sellaista, jossa pohjasta tulee sopivan paksu ja sopivan tumma sekä kuorrutteesta riittävä koko pellilliseen ja sopivasti kahvinen. Jossain vaiheessa sen oikean kuitenkin löysin, ja tämän reseptin kohdalla lukee "hyvä" ja "tee aina tällä ohjeella". Seuraavalla ohjeella siis saat tehtyä pellillisen ihan perinteisiä, ihanan retrohenkisiä kasarileivonnaisia, jotka ovat takuuvarmasti lasten suosikkeja! 

Mokkapalat

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
200 g voisulaa
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:

500 g tomusokeria
50 g voisulaa
5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

koristeeksi nonparelleja

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen maidon kanssa muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi voisula ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina pellille ja paista noin 15 minuuttia 200 asteessa. Tee paiston aikana kuorrutus. Sekoita kaikki kuorrutteen aineet keskenään ja vatkaa tasaiseksi sähkövatkaimella. Levitä kuorrute hieman jäähtyneen pohjan päälle ripeästi, sillä kuorrute jähmettyy nopeasti. Ripottele päälle nonparellit (tee myös tämä ripeästi, sillä muuten nonparellit eivät tartu kuorrutteeseen). Leikkaa jäähtynyt piirakka paloiksi kuumaan veteen kastellulla veitsellä, jotta leikkausjäljestä tulee siisti. Nauti. 

Kivaa lauantaita!

Maailmanpylväs ja vanhan harmoonitehtaan tunnelmia

Talo Luckin  ja Deko 159 -talon lisäksi pääsimme asuntomessuvierailullamme kurkistamaan YIT:n rakennuttaman Maailmanpylvään kahteen esittelyasuntoon. Nämä asunnot eivät siis ole varsinaisia asuntomessukohteita, mutta antoivat kyllä esimakua siitä, millaisia Maailmanpylvään viisi messuasuntoa tulevat olemaan. Asunnoissa oli kaunis sisustus, mutta ehdottomasti mahtavin elementti asunnoissa oli Jyväsjärvelle avautuva maisema, ja jo sen takia kannattaa messuvierailulla käydä katsastamassa Maailmanpylvään kohteet. Kohteista kolme on Milla Alftanin suunnittelemia, joten mielenkiintoisia sisustusratkaisujakin on varmasti luvassa. 

Juuri kun pääsin ylistämästä Maailmanpylväästä avautuvia maisemia, joudun toteamaan, että tämän amatöörivalokuvaajan otokset eivät juuri tee oikeutta asunnoista avautuville hulppeille järvinäkymille, joten yhtään maisemakuvaa ei tässä postauksessa näy. Maisemia kannattaa siis käydä ihailemassa ihan livenä! Seuraavasta kuvassa sen sijaan saa vihiä siitä, miltä näyttää, kun parikymmentä sisustusbloggaajaa on liikenteessä. Naisia kameran kanssa siellä sun täällä - hauskaa!

Messukierroksen jälkeen pääsimme vielä tutustumaan Jyväskylän keskustaan vastikään avattuun Ravintola Harmooniin. Ravintola sijaitsee vuonna 1910 rakennetussa vanhassa Halosen harmoonitehtaassa. Viime vuosina talossa on toiminut muun muassa grafiikkakeskus, jossa itsekin olen käynyt muutamia grafiikan kursseja. 

Talon jugend-tyyli näkyy ravintolan huolella suunnitellussa ja toteutetussa sisustuksessa. Ravintola Harmooni koostuu  Á la carte -ravintolasta, pienistä yksityistilaisuuksiin soveltuvista kabineteista sekä talon kellarikerrokseen valmistuvasta juhlatilasta, jossa mahtuu juhlimaan suuremmallakin väellä. Lisäksi Harmoonin pihassa on ainutlaatuisen vehreä puutarhaterassi. 

Ravintola Harmoonin menu koostuu kausittain vaihtuvista, lähituottajien raaka-aineista, ja siksi tarjolla olevat ruokalajit vaihtelevat vuodenaikojen ja tarjonnan mukaan.

Harmooni vaikuttaa erittäin positiiviselta lisältä Jyväskylän ravintolamaailmaan, ja luulenkin, että seuraavan vapaaillan koittaessa suuntaamme fiilistelemään tämän tunteella kunnostetun ja sisustetun vanhan rakennuksen tunnelmaa ja maistelemaan lähituottajien raaka-aineista loihdittuja annoksia.

Suuntaa sinäkin Harmooniin - vaikka jo tänä viikonloppuna! :)

Jyväskylän asuntomessut 2014: Deko 159

Asuntomessuvierailumme toinen pientalokohde oli Deko 159 -talo, jota meille esitteli itse talon rakennuttaja, Koti Daaliatielle -blogia kirjoittava Henna. 

Deko 159 -talo on kaunis, lapsiperheen tarpeisiin avaimet käteen -periaatteella rakennettu talo. Pohjaratkaisu on käytännöllinen ja pintamateriaalit lapsiperhearkeen sopivia. Päävärinä pintamateriaaleissa ja kalusteissa on valkoinen, mikä sekin talon emännän mukaan on harkittu juttu. Valkoiset pinnat on helppo pitää puhtaana! Pelkkää valkoista sisustus ei silti ole. Olohuoneen ja keittiön suuri yhteinen seinä on tapetoitu juuri oikeanvärisellä turkoosilla tapetilla ja myös makuuhuoneissa on tehosteseiniä. Deko 159 -talon pastellisesta messusisustuksesta vastaa sisustussuunnittelija Ilona Koponen. Karkkivärit ovatkin aika herkullisia valkoista taustaa vasten!

Lapset näkyvät talon sisustuksessa voimakkaasti, sillä kolme talon makuuhuoneista on sisustettu suloisiksi lastenhuoneiksi ja pihalla terassin yhteydessä komeilee joka tytön unelmaleikkimökki. Ihania yksityiskohtia riittää, joten tästä kohteesta ideoita saavat eritoten lastenhuoneiden sisustuksesta kiinnostuneet - ja leikkimökkiä suunnittelevat! :)

Messualueella kierrellessä hauskaa on talojen suuri kirjo ja monimuotoisuus. Vieretysten on niin arkkitehtien suunnittelemia hulppeita kivitaloja kuin ihan tavallisten perheiden järkeviä omakotitaloja. Jokainen talo on varmasti asukkaansa näköinen ja sellaisenaan juuri hyvä. Keskustelua ja arvostelua messutalot varmasti herättävät, kuten pitääkin, mutta suurin osa taloista on rakennettu ja sisustettu tulevan asukkaan tarpeiden ja mieltymysten mukaan, mikä onkin syytä pitää mielessä messuilla kierrellessään!

Kiitos Henna, että saimme tutustua taloosi jo ennakkoon ja tsemppiä loppurutistukseen! "Maallikon" silmissä messualueella onkin luvassa aikamoinen loppurutistus, sillä alue vaikuttaa vielä kovin keskeneräiseltä. Pihatyöt taitavat kuitenkin hoitua aika joutuisasti, joten emmeköhän pääse heinäkuussa nauttimaan valmiista ja viihtyisästä messualueesta.

Vielä yhdestä messukierroksen kohteesta sekä ravintola Harmoonista juttua on luvassa vielä myöhemmin! :)