Näytetään tekstit, joissa on tunniste lifestyle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lifestyle. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kesä

Heippahei, pitkästä aikaa! Postauksen otsikko on laajahko, onhan jo yli kolme kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tauko oli suunnittelematon, ja välillä mietin vakavasti, että lopetan kirjoittamisen kokonaan, sillä aikaa ei tahtonut keväällä töiden ohessa olla omasta mielestäni tarpeeksi tiheään postaustahtiin. Muutamaan otteeseen selailin kuitenkin blogiani, ja joka kerta tuli fiilis, etten millään raaskisi tätä touhua lopettaa. Kirjoittaminen ja kuvaaminen on kivaa ja blogiin on tallentunut päiväkirjamaisesti hurjan paljon hyviä hetkiä. Mihin minä niitä hetkiä sitten tallennan, jos en tänne?

Tietysti bloggaaminen on parhaillaan myös ihanan vuorovaikutteista, ja jos haluaisin kirjoittaa vain itselleni, kirjoittaisin suljettua blogia. Liekö siellä ruudun toisella puolella enää ketään lukemassa, mutta sen verran ikävä tätä blogimaailmaa ja kirjoittamista on ollut, että avasin koneen ja päätin kirjoitella jotakin. Tauon jälkeen kirjoittaminen on aina vähän takkuista ja ajatukset sumeita, mutta siihen vaivaan auttaa vain kirjoittaminen. En lupaa nytkään suuria, mutta pidän blogin vielä toistaiseksi avoimena ja kirjoittelen, kun siltä tuntuu. Katsotaan sitten taas syksymmällä, kuinka kävi.

Maanantaina alkaa arki, ja otan sen vastaan hyvillä mielin. Lapset lähtevät hoitoon ja vanhemmat töihin. Opeminä ostaa (tai ompelee) uuden kynäpussin ja avaa kalenterin. Päiviin tulee rutiini, lasten harrastukset alkavat ja omat liikunnat on helpompi sijoittaa aikataulutettuun arkeen.

Kesän 2016 fiiliksiä kokosin tähän loppuun muutaman kännykkäkuvan ja kuvakollaasin verran. Jotakin blogitauon pituudesta kertoo sekin, että kameran muistikortinlukija on hukassa. Siksi siis ei ole tarjolla kunnon kameralla otettuja kuvia. Niitä toki kesästä on, mutta kun piti katkaista tämä tauko just nyt. 

Näiden kesäkuvien myötä hyvää loppukesää sinne näyttöjen toiselle puolelle! :)




maanantai 4. huhtikuuta 2016

Taskutunika tytölle

Myös ompelukone on pyyhitty pölyistä, ja ompeluinnostus alkaa nostaa päätään. Isompi neiti on taas hujahtanut pituutta talven aikana, ja sen muuten huomaa selvästi, kun syksyllä ostetut legginsit ovatkin yhtäkkiä 3/4-lahkeiset. 

Ompelisin mieluusti kaikki lasten vaatteet itse, mutta moiseen ei tahdo olla aikaa. Jotakin aina välillä kuitenkin saan tehtyä, ja siitä esimerkkinä on tämä tunika, joka päällä muutaman kuukauden vajaa viisvee poseeraa alla olevissa kuvissa. Ei irronnut hymyä. Kaava on Ottobre-lehden numerosta 6/2014. Kuvissa se ei hyvin näy, mutta edessä on pienet taskut.

Muita ompeluksiani olen esitelyt esimerkiksi postauksissa Mistä on pienet tytöt tehty? ja Kesätunika  sekä Ruskamekko aikuiselle ja Siskoksesta siskoksille. Käyhän lukaisemassa, jos ompeluhommat kiinnostavat! 

Rusettipipojakin on kovasti kyselty taas, ja joku onkin ehkä saattanut ihmetellä, miksi kauppa on edelleen joulutauolla. Aika ei oikein tahtonut riittää tilausten ompelemiseen, eikä perhe-elämän ja töiden jälkeen talven pimeinä iltoina oikeastaan oikein ylimääräistä energiaakaan moiseen ollut. Nyt on pieni erä kuitenkin työn alla niin pitsipipoja kuin rusettipipojakin, ja myyntiin ne tulevat, kunhan valmistuvat. Toivottavasti pian, sillä pipokelit on just nyt! Täältä ja täältä voit käydä kurkkaamassa, millaisia pipoja viime keväänä ja syksynä ompelin. 

Mukavaa viikkoa!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Heräämisiä

Maaliskuu on maalaillut mieleen arkoja kuvia keväästä, ja toivottavasti huhtikuu herättelee lopullisesti horroksesta. Alkuvuosi on mennyt arkisten askareiden äärellä. Sängystä ylös, lapset hoitoon, vanhemmat töihin, iltapäivällä töistä ja hoidosta kotiin, sitten vähän kotiaskareita, kenties lenkki, jonka jälkeen on valmis painamaan päänsä tyynyyn. Arki on hyvää, mutta tunnustettakoon, ettei siinä niitä tähtihetkiä ihan valtavasti ole ollut. Työssäni tämä alkuvuosi on usein juuri sitä kaikkein kiireisintä aikaa, jolloin välillä on pakko nipistää päivään lisätunteja yöunista tai omista harrastuksista, kuten esimerkiksi tästä blogista, joka on muuten ollut minulle tärkeä harrastus jo neljän vuoden ajan! 

Pääsiäispyhien jälkeen otan huhtikuun avosylin vastaan ja alan pitää lasten kanssa keväänmerkkipäiväkirjaa. Herneenversot kurkottelevat jo rohkeasti kohti aurinkoa ja niin muuten aion tehdä minäkin! Tavoitteena olisi herätellä henkiin myös tämä alkuvuoden uinunut blogini!  

Hyvää pääsiäistä kamut! :)




sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Harmaata arkea ja valon pilkahduksia

Aika pitkän blogitauon jälkeen juuri nyt tuli sellainen olo, että haluan istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan. Edellisessä postauksessa toivottelin jouluiloa. Kyllä meillä jouluiloa oli, mutta oli myös paljon sairastelua. Pienimmälle haettiin antibiootit aaton aattona, ja jouluaattona minun kurkkuani alkoi karhentaa. Joululoma oli pitkä, mutta loppiaisen jälkeen töihin ja hoitoon palattuamme koko sakki oli vielä toipilas. 

Siispä pari ensimmäistä arkiviikkoa lomien ja sairasteluiden jälkeen on vielä ollut melkoista matalalentoa. Itse olen ollut töissä köhäisenä, ja töiden jälkeen kotona lahkeessa on roikkunut varsinainen takiainen, joka ei tahtoisi päästää äitiä suosiolla edes vessaan. Kaksivuotias on osoittanut kaksivuotiaan merkkejä kiukkuamalla lähes kaikesta, emmekä me isot ole ihan täysin tajunneet, että osa tuosta kiukusta on ollut varmasti aikaisista hoitoaamuista ja sitkeästä flunssasta johtuvaa väsymystä. Oma flunssani ei ole juuri antanut myöden liikunnalle, josta tavallisesti saan arkeen tarvittavan virran ja pidemmän pinnan pikkuisten kiukkujen kuuntelemiseen. Lisäksi pakkanen on saanut isomman neidin hyppimään seinille, kun ulkona ei tarkene olla varttia kauempaa. Joskus vain on niitä viikkoa, jolloin tuntuu, että sitä kuuluisaa arjen iloa ei saa revittyä sitten mistään. Silloin on vain yritettävä rämpiä kohti valoa.

Tänä viikonloppuna sitä valoa on onneksi ollut! Perjantaina neiti neljävee sai sukset eikä olisi malttanut lopettaa pihassa hiihtelyä, vaikka pakkanen pisteli sormissa ja varpaissa. Myös minä osoitin paukkupakkasesta huolimatta kiitettävää sinnikkyyttä lähtemällä kaupungille syömään ja parantamaan maailmaa parin ystävän kanssa, ja se jos mikä kannatti! Lauantaina totesimme, että neiti kaksivee taitaa olla terve, sillä ärsytyskynnys tuntui olevan huomattavan paljon edellisiä viikkoja matalammalla. Tänään kävimme koko porukalla uimahallissa, jossa kerta kerralta alkaa mennä mukavammin. 

Jos emme viime viikkoina ole harjoitelleet ahkerasti luistelua tai muita ulkoilma-aktiviteetteja, niin lukemista olemme harjoitelleet sitäkin enemmän. Tuloksetkin ovat jo nähtävillä, sillä esikoinen oppi lukemaan ja kirjoittamaan. 


Tänään sain kolmekymmenvuotisen elämäni parhaan kirjeen, jossa luki näin: Rakastan sinua miljona tuhta ketaa. Sinä olet ihna. Isi ja äiti olete ihnija.



Hyvä viikonloppu. Näitä lisää, kiitos! <3

tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluiloa!

Kuten olette ehkä huomanneet, Kotvasissa on ollut hiljaista. Elämä on silti ollut täyttä. On tehty töitä, lenkkeilty, ommeltu, leikitty ja leivottu. Jouluvalmisteluitakin on tehty. Kirjoiteltu kortteja, paketoitu paketteja ja pikkuhiljaa koristeltu kotia jouluisaksi. Piparkakkutalokin odottaa tuhoojiaan. On vietetty pikkujouluja niin lasten kuin aikuistenkin kesken, ja tänään illalla lauletaan lasten kauneimmat joululaulut. Vielä monta touhukasta päivää ennen aattoa on luvassa. 

Blogista tämä elämä ei ole tämän joulun alla välittynyt, ja valinta oli oikeastaan tietoinen. Joskus vähemmän on enemmän. Kun jostain touhusta luopuu, ehtii enemmän jotain muuta. Siispä tämä postaus on vuoden 2015 viimeinen. 

Ihanaa, rentouttavaa ja riemukasta joulua kaikille teille ja mahtavaa tulevaa vuotta!

Kuva: Kari Eskelinen



maanantai 2. marraskuuta 2015

Helppo neulehuivi lapselle

Nyt se on taas alkanut - jokasyksyinen tarve neuloa. Tällä kertaa ensimmäisenä puikoille pääsi isosikon kaulahuivi, sillä neidin vaatekaapissa selkeästi oli sellaisen mentävä aukko. Tapani mukaan etsin mahdollisimman helpon ohjeen, sellaisen, jota osaa neuloa aivot narikassakin. TÄSTÄ ohjeesta lähdin siis soveltamaan lapsen kaulaan sopivaa mallia. 

Aluksi luodaan 15 silmukkaa puikoille numero 7. Sen jälkeen  neulotaan 2 oikein, 1 oikein kiertäen ja 1 nurin. Tätä jatketaan, kunnes jäljellä on 2 silmukkaa, jotka neulotaan oikein. Sama toistetaan myös nurjalla. Kerroksia jatketaan kerä loppuun, jonka jälkeen huivi päätellään. Jos haluaa tehdä pidemmän tai tuubimallisen huivin, voi toki neuloa pidempäänkin. Yhdestä kerästä tuli tällä ohjeella kertaalleen solmittava huivi neljävuotiaalle. Pidempi huivi toki kiepsahtaisi kaulan ympäri useammin.

Lankana käytin Novitan Hile-lankaa, joka on mukavan paksua ja pehmeää. Hile tuo huiviin aavistuksen juhlavuutta. Tämä sopi meille hyvin, sillä huivi on tarkoitettu nimenomaan niihin vähän parempiin menoihin. 

Seuraavaksi samasta langasta pitäisi tehdä myssy. Olisiko jollakulla vinkata helppoa myssyohjetta? 




sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Neulehuivi puolessa tunnissa

Käsityörintamalla on viime aikoina ollut hiljaista. Pieni innostus kuitenkin taas näin syksyn edetessä nostaa päätään, joten jotakin oli päästävä tekemään. Marketista tarttui matkaan Novitan Pehmoa, jonka vyötteessä oli vinkki käsin, siis ilman puikkoja, neulottavasta huivista.

Novitan Yotube-kanavalla on hyvä video käsivarsineulontaan. Sen avulla itse neuloin tämän huvin alle puolessa tunnissa. Tällä tekniikalla voisi syntyä myös vaikkapa torkkupeitto!






Pohkeet ovat kuulkaas aika kipeinä. Eilen selvitin kuin selvitinkin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Tavoitteenani oli saada alle kahden tunnin aika ja tuo tavoite täyttyi. Vähän jäi kuitenkin hampaankoloon, joten jatkoa saattaa seurata. Tuosta puolikkaasta ja siihen valmistautumisesta saatan postailla teille tuonnempana lisää. Lisäksi IWELLOjengin kuulumisiakin on luvassa! 

Hyvää tulevaa viikkoa! 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kauraiset marjamuffinssit täynnä syksyn makuja

Tämä viikonloppu on ollut hyvä. On sellainen olo, että tulevaan viikkoon on nyt hyvä lähteä. Ennalta suunniteltua ohjelmaa on ollut vähän. On selätetty pyykkivuoria, imuroitu pölypalleroita ja laitettu ruokaa. On pidetty koko perheen leffailta, tavattu pitkästä aikaa ystäviä, puistoiltu ja urheiltu. Tänään aamulla kävimme myös tyttöjen kanssa ihan pienellä metsäretkellä tutkimassa käsillä olevaa syksyä, ja sieltä noukimme tuomisiksi pienen kipollisen mustikoita ja puolukoita. Niistä leivoimme välipalaksi muffinsseja - ei överimakeita tällä kertaa, vaan juuri sopivia välipalalla tarjottaviksi! 



Mustikka-kauramuffinssit n. 12 kpl

2 munaa
2 dl  ruokosokeria
150 g sulatettua voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta maitorahkaa
3-4 dl mustikoita (ja puolukoita)


tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi puuhaarukalla. Jaa muffinivuokiin ja paista 200 asteessa 15–20 minuuttia. Siivilöi jäähtyneiden muffinien pinnalle tomusokeria.



torstai 20. elokuuta 2015

Lyhyt liikuntahistoria ja tavoitteeni valmennukseen

Liikunta on aina ollut osa elämääni. Taival on silti ollut melkoisen mäkinen. Välillä on kuljettu tiiviisti käsi kädessä mukavassa myötäisessä, välillä tarvottu hampaat irvessä ylämäkeä ja välillä otettu etäisyyttä ihan tarkoituksella.

Nuorempana olin mukana monessa. Yläasteikäisenä pelasin lentopalloa, biitsiä ja pesäpalloa. Hiihdin, juoksin maastossa ja vähän yleisurheilinkin. Lukiossa lentopallo joukkuekavereineen vei pisimmän korren, ja sitä pelasinkin aktiivisesti parin kympin kynnykselle asti, jolloin muutin opiskelemaan uuteen kaupunkiin. Tuli opiskelijaelämä ja opiskelijariennot, ja palloilu jäi.

Kuntosalitreeni ja jumpat alkoivat tuntua omilta, ja jossain vaiheessa treenasinkin salilla melko tehokkaasti. Olin ajatellut, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen ei muuta liikuntatottumuksiani, mutta jouduin syömään sanani ensimmäisten raskausviikkojen aikana. Sain nimittäin riesakseni sellaisen raskauspahoinvoinnin, että liikunnasta en pystynyt haaveilemaankaan. Lenkillä käyminen sai laatan lentämään kahta kauheammin, joten kaikki liikunta jäi oikeastaan koko raskausajaksi. Esikoisen syntymän jälkeenkään sillä rintamalla ei juuri ole kerrottavaa. Kahvakuulailin kerran viikossa ja välillä lätkin lentistä. Kävin lenkillä kerran kuukaudessa ja kuntosalilla samalla tahdilla. Liikunta maistui puulta, ja se jos mikä tuntui aika pahalta, olinhan aina liikkunut säännöllisesti. Sitten lähdin töihin ja opettelin vuoden perheen ja työn yhdistämistä - kunnes olin taas raskaana. Seuraavat yhdeksän kuukautta sujuivat samaa rataa esikoisen raskauden kanssa, ja niiden jälkeiset yhdeksän kuukautta kuljin zombina sinne tänne yrittäen selviytyä öisin huonosti nukkuvan vauvan ja erittäin virkeän kaksivuotiaan kanssa. Liikunta ei siis kuulunut arkeeni edelleenkään!


Mutta mitä tapahtuikaan viime keväänä? Puolisen vuotta sitten pienimmäinen neitimme päätti alkaa nukkua öisin (ainakin melkein joka yö) ja minä sain kipinän juoksuun. Ehkä pohjakuntoa oli vielä jonkin verran, olinhan välillä hiihdellyt ja hölkkäillytkin, sillä juoksu tuntui nopeasti aika hyvältä. En oikeastaan koskaan ollut juossut kovin pitkiä lenkkejä. Enemmänkin hiihtänyt ja hyppinyt pallon perässä. Sunnuntai-iltana kävin melko reipastahtiselta viidentoista kilometrin lenkillä, ja kylläpä taas pitkän lenkin jälkeen olo oli kuin uudesti syntynyt. Vaan en tätäkään lenkkiä olisi viitsinyt juosta ilman hyvää seuraa! Naapuruston lenkkikaverit ja opiskeluajoilta asti mukana taivaltaneet ystävät ovat olleet korvaamattomia tsemppareita, jos sohva on vetänyt puoleensa lenkkipolkuja enemmän.

Juoksuun liittyen minulla on yksi tavoitekin. Se on muutaman viikon päästä koittava puolimaraton. Vähän se hirvittää, mutta taidan olla niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat tavoitteen motivoituakseen tekemään jotakin pitkäjänteisesti. Kipinä säilyy, kun pystyy tekemään jotakin melko säännöllisesti ja huomaa kehittyvänsä. Juoksemisessa olen nyt päässyt tähän, ja olo on sen suhteen aika mukava.

Myös tänään alkavaan Iwello oy:n hyvinvointivalmennukseen minulla on tavoite. Se ei liity juoksuun, vaan lihaskuntoon ja ruokavalioon. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä olen käynyt kuntosalilla viimeksi kaksi vuotta sitten. Lihaskuntoharjoittelu ylipäänsä on ollut todella vähäistä ja huomaan sen jo ryhdissäni. Myöskään ruokavalioni ei taida olla kovin järkevä, sillä syön vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Kevään iltatyörytmi ei juuri auttanut asiaa. Saatoin syödä lounaan aamupäivällä ja seuraavan kerran mätin illalla jääkaapista kaiken, mitä satuin löytämään.

Siispä tavoitteenani tulevalle hyvinvointivalmennukselle olisi saada uusi kipinä lihaskuntoharjoitteluun ja oppia syömään järkevästi ja liikuntaa tukevia ruokia.

Tässä oli teille lyhyt liikuntahistoriani ja tulevat tavoitteeni. Olisi kiva kuulla myös teidän lukijoiden liikuntatarinoita ja tavoitteita!

lauantai 15. elokuuta 2015

Uuden äärellä - valmiina valmennukseen!

Ensimmäisen täyden työviikon jälkeen olo on aika kaikkensa antanut vielä lauantainakin. Aivot raksuttavat uusia nimiä ja asioita vielä nukkumaan mennessäkin, sillä työpäivät eivät ole päättyneet siihen, kun astun työpaikan ovesta pihalle. Ensimmäinen viikko näytti, että syksy tuo mukanaan monenlaisia haasteita. Hoitopäivien jälkeen lapset ovat kaivanneet kovasti syliä, joten omia työasioita olen selvitellyt iltaisin sen jälkeen, kun lapset ovat unten mailla. En silti valita, sillä tätä arkea kaipasin kovasti. Kroppa huutaa kuitenkin pitkää juoksulenkkiä tai muuta liikuntaa, josta tällä viikolla olen ehtinyt vain haaveilla. Syöminenkin on tainnut olla vähän sitä sun tätä. Pientä treeniä työn, perheen ja oman hyvinvoinnin yhdistäminen taitaa siis vielä tarvita!


Tätä treeniä onkin ihan pian luvassa. Pari viikkoa sitten livautin, että olen päässyt mukaan erääseen huippuporukkaan. Tämä porukka on kymmenen keskisuomalaisen bloggaajan tiimi, Iwello-jengi, joka treenaa yhdessä ja erikseen kymmenen viikon ajan IWELLO oy:n ammattilaisten ohjauksessa. Jokaisella naisella on omat tavoitteensa. Joku haluaa esimerkiksi pudottaa muutaman kilon, toinen parantaa yleiskuntoaan ja päästä irti sokerikoukusta, kolmas oppia yhdistämään työn, perhe-elämän ja treenin. Luvassa on siis monta tarinaa hyvinvoinnista ja liikunnasta, kun bloggaajat jakavat treenikokemuksiaan blogeissaan ja muissa some-kanavissaan. Pysy siis kuulolla - ehkä sinäkin saatat saada kipinän!



Ensi viikolla on ensimmäinen yhteinen treeni, ja sen jälkeen paljastuu, keitä mahtavia naisia projektissa onkaan mukana. Tämän projektin myötä pääsenkin kirjoittelemaan blogissani myös uudesta teemasta, liikunnasta ja hyvinvoinnista. Ennen ensimmäistä treeniä yritän valottaa ainakin siitä, millaisin tavoittein minä lähden kymmenen viikon valmennukseen.



Postauksen kuvat on otettu kännykkäkameralla. Siksi ovat kooltaan tavallista pienempiä ja laadultaankin kenties vähän heikompia. Lenkillä tulee harvoin kuljettua järkkäri kaulassa, mutta joskus kännykällä on pakko pari kuvaa räpsäistä. ;) Tämän viikon pitkä juoksulenkki koittaa huomenna. Nämä kuvat ovat iltapäivän kevyeltä rataslenkiltä, jonka tarkoituksena oli saada perheen pienimmäinen päiväunille. Yritykseksi jäi, mutta saimmepa ainakin nauttia kauniista loppukesän päivästä. 

Mukavaa elokuista lauantai-iltaa! Aurinko paistaa ja lämpöä riittää! 



maanantai 10. elokuuta 2015

Kuulumisia ja kirppislöytöjä!

Kylläpä taas päivät ovat kiiruhtaneet ja minä niiden mukana. Tyttöjen ensimmäinen hoitoviikko loman jälkeen meni mukavasti, ja minä orientoiduin työntekoon kotona tulevan lukuvuoden suunnitelmia tehden. Huomenna sitten pääsen jo tositoimiin ja arki alkaa ihan oikeasti. Siitä onkin jo hetki, kun meillä molemmat vanhemmat kävivät päivätöissä ja lapset joka arkipäivä hoidossa. Niin ja tarkalleen ottaen tällaista arkea kahden lapsen kanssahan meillä ei ole koskaan vielä eletty! Eilen leikin tehokasta emäntää ja kokkasin useamman päivän ruoat kerralla, että on sapuskaa pöydässä, kun neljä nälkäistä kurvaa iltapäivisin töistä ja hoidosta kotiin. Siinä vaiheessa ruokaa on parasta olla saatavilla nopeasti! :)

Pienemmällä on meneillään jonkin sortin eroahdistusvaihe, sillä hoitoon mennessä hän ripustautuu kaulaan, vaikka aiemmin on ollut kovin reipas hoitolainen. Oikeastaan tällainenkin vaihe oli ihan tervetullut, sillä tämä termiitti on mennyt päätä pahkaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt näkyvissä on siis pientä ajatustoimintaa sen suhteen, että joskus voi vähän miettiä ennen kuin menee. Äidin syli on kuitenkin hyvä vaihtaa turvallisen ja tutun hoitajan syliin, joten ihan hyvillä mielin voi lapset jättää hoitoon, vaikka erotessa vähän itkettäisikin. Jotakin luottamuksesta ja tuttuudesta kertoo muuten varmasti myös se, että hoidossakin osataan näyttää tunteita ja saada ihan kunnon kirkukohtauksia. Niistä ei nyt kuitenkaan sen enempää, sillä ohimenevä vaihe on tämä orastava uulla alkavakin.

Viime viikolla ehdin käväistä nopeasti lähikirppiksellä ja tein muutaman tosi kivan löydön. Pyöreitä peilejä olen katsellut jo pidempään, mutta ihan juuri sopivaa ei ole tullut vastaan. Siispä olikin hauskaa, että kirppisreissulla vastaan tuli vanha valkoinen kampauspöydän peili! En tiedä, kehittelisinkö tuohon jonkinlaisen ripustuköyden tai vyön, joita esimerkiksi Annon pyöreissä peileissä on, vai antaisinko tämän olla tällaisena pöytämallina. Ehkä peilin voisi kiinnittää seinään myös jotenkin näkymättömästi.. Mitäpä tuumaatte?





Riihimäen purkki on saman kierroksen saalis. Lisäksi löysin messinkisen jalkalampun, josta en vielä tähän hätään saanut kuvaa. Sillä olisi tarvetta niin monessa huoneessa, että lopullinen sijoituspaikka on vielä auki. Instagramissa lampusta taisin kuitenkin yhden kuvan vilauttaa, joten siellä voit käydä kurkkaamassa, millainen yksilö on kyseessä!



Mukavaa uutta viikkoa! 

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kesä on kypsä pomittavaksi

Loppukesään liittyy paljon ihanaa. Vaikka mielessä on tietty haikeus kesän kääntymisestä syksyyn, elokuu on silti jotenkin kiehtova. Puutarhat ovat vehreitä, kun kasvit ovat saaneet kasvaa koko pitkän kesän. Metsä kutsuu poimimaan antimiaan, keittiössä tuoksuu hillo ja pakastimeen säilötään vitamiinit talven varalle. Syksyyn liittyy myös vahvasti uuden alku ja tulevat haasteet. Syksyllä alkaa moni uusi harrastus tai vanha jatkuu tauon jälkeen. Myös työssäni koen syksyllä vahvasti uuden alun. Uusi lukuvuosikalenteri täyttyy pikkuhiljaa merkinnöistä ja pääkopalla on jälleen virtaa ideoida uutta. Kesän muistot ovat silti vielä vahvasti mielessä, sillä tavallaanhan kesä on vielä ihan käsillä. Lämpimiä päiviä on vielä lupa odottaa, mutta pimenevät illat siirtävät silti ajatukset väistämättä syksyyn.

  

Kovin moni loppukesän muistoista liittyy omaan lapsuudenkotiini ja kotikylän maisemiin. Mustikkaretket, mustaherukkamehun tuoksu keittiössä, pienet porkkanat suoraan kasvimaalta, värikkäät kukkapenkit, äidin syntymäpäivä heinäkuun lopussa, syksyn ensimmäiset koulupäivät ja  "suora", jota pitkin ajettiin polkupyörillä kouluun ja joka silloin tuntui tuskaisen pitkältä. 

Varsinkin, kun kesä on säidensä puolesta ollut kovin vaihteleva ja perinteisiä kesäaktiviteetteja rantapäivineen ei ole ollut kovin paljoa mahdollista harrastaa, en jotenkin ole saanut kiinni tästä loppukesän ihanuudesta. On vain tuntunut vähän tyhjältä. Tässäkö se nyt oli?

Siispä olen tosi onnellinen, että lähdimme tyttöjen kanssa viettämään vielä viimeisiä kesälomapäiviä lapsuudenkotini maisemiin. Kyllä, loppukesän fiilis löytyi täältä. Olen kierrellyt puutarhassa kukkakimppuja solmien ja miettien, mitä kasveja siirrän omaan pihaani. Olen ihmetellyt ja maistellut lasten kanssa äidin kasvimaan antimia ja siivonnut äidin meille noukkimia mustikoita. Olen syönyt mansikkakakkua ja mustikkarahkaa. Olen käynyt pitkästä aikaa lakkasuolla ja tullut sieltä minun mittapuuni mukaan mukavan saaliin kanssa takaisin.



Ajellessamme mummolaan nelivuotiaamme kysyi minulta: "Äiti, rauhoitutko sinä, kun pääset mummolaan ja mustikoita poimimaan?" En tiedä, mistä kysymys kumpusi, mutta kyllä siinä jokin perä taisi olla, vaikka niitä mustikoita en itse poiminutkaan. Mustikka- ja lakkaämpäreiden, puutarhaan istutettavien kasvien sekä äidin kasvimaan antimien kanssa on aika mukavaa lähteä takaisin kaupunkiin, jossa arki alkaa ihan justiinsa. 

Syksy tuo mukanaan uusia tuulia myös blogiin, sillä pääsin mukaan minulle todella mieleiseen juttuun huipun porukan kanssa. Luvassa on siis vähän muutakin kuin perusarkea tai ainakin kaivattua piristystä arkiseen aherrukseen. Siitä kirjoittelen kuitenkin lisää myöhemmin! :)


P.S. Tällä reissulla järkkäri ei ollut mukana, joten postauksen kuvat ovat kännykkäkamera laatua.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Keijunkukkia

Pikkutytöstä asti olen rakastanut kuljeskella kesäisin pihamaalla poimimassa erilaisia kukkakimppuja. Äitini ei tainnut olla turhan tarkka, mitä kukkia saa poimia ja mitä ei. Tätä mentaliteettia tahtoisin itsekin jatkaa, mutta pikkuisen olen silti joutunut rajoittelemaan pienten kukkaistyttöjen touhuja. Kovin paljon kun niitä kukkivia kasveja ei vielä pihassamme kasva. Onneksi luonnonkukkia riittää tonttimme laidassa, ja siellä ne saavatkin minun puolestani rehottaa vapaasti. Pitäähän lapsilla olla kukkia poimittavaksi ja seppeleisiin sidottavaksi.

Silloin tällöin tohdin jo taittaa kukkapenkeistäkin jokusen oksan maljakkoon. Esimerkiksi kukkivien pensaiden oksista ja erivärisistä lehdistäkin saa hauskoja asetelmia. Tällä kertaa poimin pieneen kimppuun purppurakeijunkukkaa ja jaloangervoa. Mitäs sanotte yhdistelmästä? Keijunkukassa lehdet ovat varsinaista kukkaa näyttävämmät, mutta oikeastaan kukkakin on kaikessa herkkyydessään aika kaunis.





Lopuksi olisi vielä yksi pyyntö. Ehkä olette huomanneetkin, että blogin aloitussivulle tullessanne näyttöön pompsahtaa ilmoitus Indiedaysin lukijatutkimuksesta. Olisi kiva saada palautetta teiltä lukijoilta, joten käykäähän vastaamassa kyselyyn, jos aikaa suinkin liikenee muutama minuutti. Vastanneiden kesken arvotaan lahjakortteja ja tuotepaketteja. :)

maanantai 27. heinäkuuta 2015

DIY-terassikalusteet

Eräs ikuisuuskysymys ratkesi tänä kesänä, kun sain synttärilahjaksi pitkään ajatuksen alla olleet terassikalusteet. Talomme katettu terassi on pitkulainen ja melko kapea, joten useimmat myynnissä olevat kalusteryhmät ovat liian leveitä mahtuakseen terassillemme järkevästi. Halusin kuitenkin pöydän, jonka ympärille mahdumme koko perhe ruokailemaan tai kahvittelemaan.

Aikani sopivia kalusteita etsittyäni keksin, että terassiryhmä on tehtävä itse, jos valmiina ei löydy sopivaan hintaan oikeanlaisia kalusteita. Lapsiperhearjessa kun ylimääräistä aikaa ei tuppaa riittämään ihan jokaiselle projektille, päätin ulkoistaa homman äitini näppärälle miehelle. Ajatuksena oli, että terassikalusteet tehtäisiin jämäpuusta, jota talostamme on jäänyt. Itse nikkarin ajatus oli kuitenkin toinen, ja hyvä niin. Aika pian meille nimittäin kannettiin jämäkkä haapapuusta tehty pöytä ja kaksi penkkiä - tismalleen sellaiset, jotka olin epämääräiselle kirjekuoren palaselle piirtänyt! Pöytä on leveydeltään 70 cm ja penkit 30 cm. Molemmat ovat 180 cm pitkiä. Pöydän ympärille mahtuu tarvittaessa syömään tai kahvittelemaan jopa kahdeksan henkeä. Tällöin tosin erillinen tarjoilupöytä täytyy olla lisänä, sillä kapealle pöydälle ei kovin montaa tarjoilulautasta taida mahtua. Käsittelin vielä pöydän ulkokalusteille tarkoitetulla valkoiseksi sävytetyllä öljyllä, joka jätti puunsyyt kivasti esille. Tykkään lopputuloksesta kovasti!

Kesä on ollut tähän asti terassikelien suhteen vähän onneton, mutta elättelen vielä toiveita lämpimästä elokuusta!




torstai 23. heinäkuuta 2015

Portaikon valokuvaseinä

Isojen seinäpintojen sisustaminen on usein kinkkistä. Tällainen hankala tapaus meidän kodissamme on ollut portaikon vieressä oleva korkea seinä. Ensimmäisen talven seinä ammotti tyhjyyttään, jonka jälkeen päätimme alkaa kokoamaan portaikkoon valokuvaseinää. Ensin saimme seinälle kolme suurta valokuvaa, jonka jälkeen niiden ympärille aloimme koota hieman pienempiä kuvia. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että kollaasi on valmis. Mitään kovin pikkuruisia kuvia seinällä ei ole, sillä pienimmätkin kuvat ova A4:n kokoisia. Kaikissa kehyksissä on lisäksi paspartuurit. Meillä valokuvataan ahkerasti, joten kuvat ovat reissukuvia tai kuvia lapsistamme. Niitä on kiva katsella, kun kipuaa portaita. Näyttelyä täytynee välillä hieman vaihdella, sillä esille kelpaavia kuvia olisi varmasti hurjan paljon enemmänkin. Kovin montaa uutta kehystä ei kuitenkaan seinälle enää taida mahtua. 



Tällä hetkellä portaikon alla majaa pitävät siskon kalusteet, jotka ihan pian siirtyvät uuteen kotiin. Tilalle pitäisi varmaankin keksiä jotakin, sillä juuri tässä on hyvä paikka jonkinlaiselle säilytysratkaisulle.

Huhhei, se olisi toiseksi viimeisen lomaviikon loppu ihan käsillä. Tämä viikko on oikeastaan koko porukkamme viimeinen yhteinen lomaviikko, sillä mies aloittaa työt ensi viikolla. Meillä tytöillä olisi vielä viikko aikaa, ennen kuin arki polkaistaan todenteolla käyntiin. Mummolareissu on ainakin vielä suunnitteilla! :)

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Marjainen juustokakku - helppo kesäherkku!

Taannoisessa synttäripostauksessa vilahti kuva neljävuotissynttäreillä tarjolla olleesta juustokakusta, ja kun ohjetta kyseltiin, ajattelin päivittää sen tänne blogiinkin. Kesällä tykkään helpoista herkuista. Uuni ei ole tänäkään kesänä monesti lämmennyt, vaikka yksi kesäloman tavoitteistani olikin leipoa pullaa. Kesäisten herkkujen pääroolissa saavat kuitenkin olla tuoreet marjat. Tämäkin marjainen juustokakku koristellaan kunnon marjakeolla.

Maustetut rahkat ovat mielestäni käteviä. Niillä saa juustokakkumassan makua helposti muunneltua. Tähän kakkuun käytin mustikka-vaniljarahkaa. Viime kesänä postailin ainakin tästä mansikkarahkakakusta, johon myös käytin maustettua rahkaa. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä, kannattaako näitä valmiiksi maustettuja valmisteita käyttää, sillä voihan marjasoseen toki itsekin tehdä. Välillä on lupa kuitenkin oikoa. Eritoten kesällä! :)



Marjainen juustokakku

200 g digestive-keksejä
75 g voita sulatettuna

1 prk maustamatonta tuorejuustoa
1 prk maustettua rahkaa (mustikka-vanilja)
2 dl vispikermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
tilkka sitruunamehua

mansikoita
pensasmustikoita
suklaata 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Hienonna keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi ja painele irtopohjavuoan (halkaisija n. 20 cm) pohjalle. Sekoita rahka ja tuorejuusto sähkövatkaimella keskenään. Lisää joukkoon sokerit. Kuumenna kattilassa tilkka sitruunamehua. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liota ne kuumaan sitruunanmehuun. Valuta liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-rahkaseokseen samalla sähkövatkaimella vatkaten. Vaahdota tämän jälkeen vispikerma ja kääntele se varovasti tuorejuusto-rahkaseokseen. Kaada massa pohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa yön yli tai vähintään 4 - 5 tuntia. Koristele reippaalla marja-annoksella ja sulatetulla suklaalla. Itse käytin pensasmustikoita, sillä ne säilyvät kauniina tavallisia mustikoita pidempään. Suklaana oli sekä valkosuklaata että maitosuklaata. 



Tällaista tällä kertaa. Ehkä vielä pääsen siihen pullapostaukseenkin. ;)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...