Kirjahyllyinspiraatiota

Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Lukeminen on rakas harrastukseni, mutta se myös kuuluu olennaisesti työhöni. Kirjat ovat mielestäni myös kauniita. Siispä niitä ei tarvitse peitellä sisustuksellisten ratkaisujen takia. 

Entisessä kodissamme kirjoja säilytettiin lasiovisissa kirjakaapeissa. Kun muutimme tähän kotiin, eivät kaapit oikein tahtoneet löytää paikaansa, ja päädyin myymään ne pari vuotta sitten. Siitä lähtien kirjoja on säilytetty surullisesti päällekkäin liian pienessä hyllyssä makuuhuoneessamme.

Oikeastaan vasta nyt sain inspraation alkaa tutkailemaan uutta säilytysratkaisua. Yläkerran aulassamme olisi täydellinen paikka kirjahyllylle ja lukunurkkaukselle. Avohyllyt ovat alkaneet miellyttää silmää kovasti. Alle kokosin muutaman inspiraatiokuvan. Niistä huokuu jonkilainen boheemius, josta pidän. En tiedä, olisivatko avohyllyt lopulta kovin fiksu valinta, ne kun tuppaavat keräämään pölyä ja alkavat herkästi näyttämään siivottomilta. Silti. 

Miten teillä säilytetään kirjoja? Avohyllyssä vai ovien takana? Piilossa vai kunniapaikalla? 

kuva TÄÄLTÄ

kuva TÄÄLTÄ

kuva TÄÄLTÄ

Pinterest-seinälleni olen koonnut lisää kirjahyllykuvia. Käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa! 

Syksyä sisälläkin

Syksyllä kaipaan sisustukseen tummempia sävyjä. Siispä sohvalle on kerääntynyt läjä tummia tyynynpäällisiä ja tummanharmaa viltti. Kesän terassilla oleillut vanha ikealainen peltipöytä siirtyi sohvan viereen kylmyyttä karkuun. Siihen on hyvä laskea vaikkapa kupponen kuumaa tai kuten näissä kuvissa, muutama syksyisestä kukkapenkistä taitettu oksa. En tiedä, mitä nämä kukat ovat nimeltään, mutta availevat tummanvioletteja kukkiaan vasta nyt ja kestävät maljakossakin kauan. Omassa pihassamme näitä ei (vielä) ole, mutta äidin kukkapenkissä ne rehottavat siihen malliin, että keväällä sieltä voisi pari alkua joutaa meillekin (vink, vink).

Olen huono päivittämään sisustusta vuodenaikojen mukaan. Lähinnä syksyisin ja keväisin vaihtuvat sohvatyynyjen päälliset. Kesäisin olen päätynyt ottamaan monet verhot kokonaan pois ikkunoista. Silloin haluan kaiken mahdollisen valon myös sisälle. Syksyllä taas vähitellen ripustelen verhoja takaisin ikkunoihin. Aika harvoin löydän itseni sisustusostoksilta muualta kuin kirpputorilta. Kun viime syksynä olin vailla tummia sohvatyynyjä, päädyin värjäämään vanhat valkoiset pesukoneessa harmaiksi. Tämä oli oikein onnistunut ratkaisu, eikä kaappiin päätynyt lojumaan vanhoja tyynynpäällisiä. 

Päivitetäänkö teillä sisustusta vuodenaikojen mukaan? 

 

Vanha jalkalamppu

Kuun alkupuolella (KLIK) kirjoittelin ihanasta pyöreästä peilistä, joka osui silmiini lähikirppiksellä. Tuossa postauksessa mainitsin, että samalta kirppikseltä matkaan tarttui myös vanha messinginvärinen jalkalamppu. Kuvan lampusta taisin päivittää Instagramiin, mutta tänne blogiin saakka se ei vielä ole päätynyt. Tänään aamuauringossa sain napattua pari kuvaa lampusta. 

Kyseessä on oikeasti aika vanha valaisin, sillä jouduin ostamaan adapterin, sillä lampun alkuperäinen töpseli ei toimi nykyisissä pistorasioissa. Adapterin kanssa lamppu toimii kuitenkin loistavasti. Kuvussa on pieni kolhu, mutta se ei vie tämän yksilön charmia. 

Sen suurempia sisustusuutisia ei täältä suunnasta ole tarjota. Työrintamalla pitää kiirettä ja suurimman osan liikenevästä omasta ajastani koetan pyhittää liikunnalle. Tänään on vuorossa pitkähkö reipastahtinen testilenkki, jonka tarkoituksena olisi näyttää, millaista vauhtia parin viikon päästä koettavalla puolimaratonilla voi lähteä tavoittelemaan. Torstaina oli myös toinen IWELLO-jengin tapaaminen. Silloin kävimme läpi ruokavalioasioita ja teimme tehokkaan core-treenin. Näistä yritän kirjoitella lisää ihan piakkoin! :)

Mukavaa sunnuntaita!

Kuulumisia ja kirppislöytöjä!

Kylläpä taas päivät ovat kiiruhtaneet ja minä niiden mukana. Tyttöjen ensimmäinen hoitoviikko loman jälkeen meni mukavasti, ja minä orientoiduin työntekoon kotona tulevan lukuvuoden suunnitelmia tehden. Huomenna sitten pääsen jo tositoimiin ja arki alkaa ihan oikeasti. Siitä onkin jo hetki, kun meillä molemmat vanhemmat kävivät päivätöissä ja lapset joka arkipäivä hoidossa. Niin ja tarkalleen ottaen tällaista arkea kahden lapsen kanssahan meillä ei ole koskaan vielä eletty! Eilen leikin tehokasta emäntää ja kokkasin useamman päivän ruoat kerralla, että on sapuskaa pöydässä, kun neljä nälkäistä kurvaa iltapäivisin töistä ja hoidosta kotiin. Siinä vaiheessa ruokaa on parasta olla saatavilla nopeasti! :)

Pienemmällä on meneillään jonkin sortin eroahdistusvaihe, sillä hoitoon mennessä hän ripustautuu kaulaan, vaikka aiemmin on ollut kovin reipas hoitolainen. Oikeastaan tällainenkin vaihe oli ihan tervetullut, sillä tämä termiitti on mennyt päätä pahkaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt näkyvissä on siis pientä ajatustoimintaa sen suhteen, että joskus voi vähän miettiä ennen kuin menee. Äidin syli on kuitenkin hyvä vaihtaa turvallisen ja tutun hoitajan syliin, joten ihan hyvillä mielin voi lapset jättää hoitoon, vaikka erotessa vähän itkettäisikin. Jotakin luottamuksesta ja tuttuudesta kertoo muuten varmasti myös se, että hoidossakin osataan näyttää tunteita ja saada ihan kunnon kirkukohtauksia. Niistä ei nyt kuitenkaan sen enempää, sillä ohimenevä vaihe on tämä orastava uulla alkavakin.

Viime viikolla ehdin käväistä nopeasti lähikirppiksellä ja tein muutaman tosi kivan löydön. Pyöreitä peilejä olen katsellut jo pidempään, mutta ihan juuri sopivaa ei ole tullut vastaan. Siispä olikin hauskaa, että kirppisreissulla vastaan tuli vanha valkoinen kampauspöydän peili! En tiedä, kehittelisinkö tuohon jonkinlaisen ripustuköyden tai vyön, joita esimerkiksi Annon pyöreissä peileissä on, vai antaisinko tämän olla tällaisena pöytämallina. Ehkä peilin voisi kiinnittää seinään myös jotenkin näkymättömästi.. Mitäpä tuumaatte?

Riihimäen purkki on saman kierroksen saalis. Lisäksi löysin messinkisen jalkalampun, josta en vielä tähän hätään saanut kuvaa. Sillä olisi tarvetta niin monessa huoneessa, että lopullinen sijoituspaikka on vielä auki. Instagramissa lampusta taisin kuitenkin yhden kuvan vilauttaa, joten siellä voit käydä kurkkaamassa, millainen yksilö on kyseessä!

Mukavaa uutta viikkoa! 

DIY-terassikalusteet

Eräs ikuisuuskysymys ratkesi tänä kesänä, kun sain synttärilahjaksi pitkään ajatuksen alla olleet terassikalusteet. Talomme katettu terassi on pitkulainen ja melko kapea, joten useimmat myynnissä olevat kalusteryhmät ovat liian leveitä mahtuakseen terassillemme järkevästi. Halusin kuitenkin pöydän, jonka ympärille mahdumme koko perhe ruokailemaan tai kahvittelemaan.

Aikani sopivia kalusteita etsittyäni keksin, että terassiryhmä on tehtävä itse, jos valmiina ei löydy sopivaan hintaan oikeanlaisia kalusteita. Lapsiperhearjessa kun ylimääräistä aikaa ei tuppaa riittämään ihan jokaiselle projektille, päätin ulkoistaa homman äitini näppärälle miehelle. Ajatuksena oli, että terassikalusteet tehtäisiin jämäpuusta, jota talostamme on jäänyt. Itse nikkarin ajatus oli kuitenkin toinen, ja hyvä niin. Aika pian meille nimittäin kannettiin jämäkkä haapapuusta tehty pöytä ja kaksi penkkiä - tismalleen sellaiset, jotka olin epämääräiselle kirjekuoren palaselle piirtänyt! Pöytä on leveydeltään 70 cm ja penkit 30 cm. Molemmat ovat 180 cm pitkiä. Pöydän ympärille mahtuu tarvittaessa syömään tai kahvittelemaan jopa kahdeksan henkeä. Tällöin tosin erillinen tarjoilupöytä täytyy olla lisänä, sillä kapealle pöydälle ei kovin montaa tarjoilulautasta taida mahtua. Käsittelin vielä pöydän ulkokalusteille tarkoitetulla valkoiseksi sävytetyllä öljyllä, joka jätti puunsyyt kivasti esille. Tykkään lopputuloksesta kovasti!

Kesä on ollut tähän asti terassikelien suhteen vähän onneton, mutta elättelen vielä toiveita lämpimästä elokuusta!

Portaikon valokuvaseinä

Isojen seinäpintojen sisustaminen on usein kinkkistä. Tällainen hankala tapaus meidän kodissamme on ollut portaikon vieressä oleva korkea seinä. Ensimmäisen talven seinä ammotti tyhjyyttään, jonka jälkeen päätimme alkaa kokoamaan portaikkoon valokuvaseinää. Ensin saimme seinälle kolme suurta valokuvaa, jonka jälkeen niiden ympärille aloimme koota hieman pienempiä kuvia. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että kollaasi on valmis. Mitään kovin pikkuruisia kuvia seinällä ei ole, sillä pienimmätkin kuvat ova A4:n kokoisia. Kaikissa kehyksissä on lisäksi paspartuurit. Meillä valokuvataan ahkerasti, joten kuvat ovat reissukuvia tai kuvia lapsistamme. Niitä on kiva katsella, kun kipuaa portaita. Näyttelyä täytynee välillä hieman vaihdella, sillä esille kelpaavia kuvia olisi varmasti hurjan paljon enemmänkin. Kovin montaa uutta kehystä ei kuitenkaan seinälle enää taida mahtua. 

Tällä hetkellä portaikon alla majaa pitävät siskon kalusteet, jotka ihan pian siirtyvät uuteen kotiin. Tilalle pitäisi varmaankin keksiä jotakin, sillä juuri tässä on hyvä paikka jonkinlaiselle säilytysratkaisulle.

Huhhei, se olisi toiseksi viimeisen lomaviikon loppu ihan käsillä. Tämä viikko on oikeastaan koko porukkamme viimeinen yhteinen lomaviikko, sillä mies aloittaa työt ensi viikolla. Meillä tytöillä olisi vielä viikko aikaa, ennen kuin arki polkaistaan todenteolla käyntiin. Mummolareissu on ainakin vielä suunnitteilla! :)

Juhlien jälkeen

Ehdinpä julkaista kesäkuun puolella vielä toisen postauksen! En tiedä, mistä blogihiljaisuus on johtunut. Blogi on ollut mielessä, mutta silti on ollut hyvä olla kirjoittamatta. Ehkäpä pieni luova tauko tässäkin harrastuksessa tekee joskus hyvää.

Viikonloppuna juhlimme pienimuotoisesti ihan pian koettavaa syntymäpäivääni. Juhlista en ottanut yhtään kuvaa, sillä emännöidessä ei oikein ehdi tarttua kameraan ja toisaalta haluan keskittyä ihan rauhassa tunnelmaan ilman linssin läpi katsomista ja kuvakulmien miettimistä. Juhlien jälkeen oli kuitenkin otettava kamera käteen. Rakastan juhlien jälkeistä tunnelmaa. Toisaalta ilmassa on tietynlaista haikeutta, toisaalta taas äärimmäistä onnellisuutta siitä, että tärkeät ihmiset ovat kokoontuneet yhteiseen ilonpitoon. Oman ihanuutensa tuovat juhlia varten ostetut ja vieraiden tuomat kukat sekä koristeet, jotka saavat muistuttaa hauskoista hetkistä vielä pitkään juhlien jälkeen. 

Viikonlopun juhlien koristukset saavatkin olla esillä seuraaviin juhliin saakka, sillä viikon päästä vietämme isosiskon 4-vuotissynttäreitä! Päätin, että samat pöytäliinat ja koristeet kelpaavat ihan hyvin sekä aikuisten että lasten pirskeisiin. Idea värikkäisiin pompomeihin ja pöytäliinaan (joka ei muuten näy kuvissa, sillä joutui jo pesukoneeseen) tuli kohta neljäveeltä itseltään. Hän nimittäin kertoi haluavansa kesäsynttärit ja auringon kattoon! Kukiksi valitsin ehdottomasti pioneita, sillä kesäkuun lopussa syntyneenä ne ovat sesongin kukkia ja niihin liittyy paljon muistoja. Tällä kertaa kylmän kesäkuun takia en saanut kuitenkaan näitä kaunistuksia lapsuudenkotini pihasta. Kaupan kukkalaarien ääreen oli siis käännyttävä, mutta sain kun sainkin pioneita juhliini. 

Kun nyt mittariin tulee ihan pyöreitä, esitin miehelleni vienon pyynnön saada muistoksi taidetta. Muutama viikko sitten kävimmekin inspiraationhakuretkellä Kirsi Neuvosen pajagalleriassa, jossa oitis ihastuin teokseen nimeltä Pölkkyhevonen. Oikeastaan mitään muuta en osannutkaan enää katsella sillä silmällä. Kas vain - tämä taulun sain lahjaksi ja olen siitä kovin onnellinen! Taiteessa minua kiehtovat tarinat. Toisten kodeissa ihastelen yksinkertaisia ja abstrakteja töitä, mutta ne taulut, joita omassa kodissani jaksan katsella vuodesta toiseen, kertovat minulle tarinaa. Tässä teoksessa olevan tytön hiuspehkon taakse piiloutuu sellaista salaperäisyyttä, että hänen tarinansa jokainen katsoja voi muotoilla itse. Lisäksi teoksessa on leikkimielisyyttä, jonka toivoisin muistavani myös kiireisessä arjessa. Rakkautta ensisilmäyksellä! <3 

Rakkautta oli muuten myös pajagalleriassa vieraileminen. Olen itsekin tehnyt jonkin verran grafiikkaa ja oli todella hauskaa, että taiteilija oli itse kertomassa töistään ja niiden syntyyn liittyvistä tarinoista. Pääsimmepä myös kurkistamaan painosaliin juuri oikealla hetkellä, kun eräästä teoksesta tehtiin vedoksia. On tosi jännittävää nähdä, kun laatta papereineen tulee prässistä ja näkee, millainen lopullisesta vedoksesta tulee! 

Ensimmäisenä koko perheen yhteisenä kesälomapäivänä aurinko on hellinyt. Pikkuneitien kanssa istutimme pihaamme päärynäpuun, jonka myös sain lahjaksi ystävältä. Puun kasvua on hauska muistella, kun sen istuttaminen liittyy vahvasti tiettyyn hetkeen. Asummekohan tässä talossa vaikka vielä kahdenkymmenen vuoden päästä ja miltä puu silloin näyttää? :) 

Kynsilakalla marmoroidut pääsiäismunat

Olettekos kokeilleet kynsilakalla marmorointia? Olen nähnyt sekä tällä tavoin marmoroituja kananmunia että vähän suurempiakin esineitä. Me päätimme esikoisen kanssa aloittaa näistä munista, kun nyt kerran pääsiäinen on ihan käsillä. Kuvissa siis nuo pinkin eri sävyissä kylpevät munat on kynsilakalla marmoroituja ja nuo pari muuta on maalattu perinteisesti vesiväreillä. 

Ensin syvähköön kuppiin (sellaiseen, joka joutaa homman jälkeen roskiin) laitetaan kylmää vettä niin paljon, että marmoroitavan esineen voi upottaa kokonaan veteen. Sen jälkeen kynsilakkapulloista tipautellaan vedenpintaan lakkaa niin, että pinta suurinpiirtein täyttyy väristä. Sitten värejä voi varovasti sekoitella hammastikulla. Tämän jälkeen marmoroitava esine upotetaan veteen ja nostetaan pois. Lakan pitäisi nyt olla tarttunut esineen pintaan. Sitten esineet laitetaan kuivumaan paperin päälle. Netissä on varmaankin videoita, joissa marmorointi on kuvattu vaihe vaiheelta, jos tässä selostuksessa jäi jotakin epäselvää. :) 

Homma oli aika sotkuista, sillä upotin munat käsin veteen. Ehkä jotkut muovihanskat olivat olleet ihan kätevät, niin ei olisi tarvinnut pestä käsiä kynsilakanpoistoaineella... Jännittävää oli nostaa muna vedestä ja nähdä, millaisia kuvioita lakka oli pintaan taiteillut. Mielestäni munista tuli aika hauskoja, vaikkakin tekniikka varmasti vaatisi vielä hieman hiomista, sillä aivan kauttaaltaan lakka ei munan pintaan tarttunut.

Kovin paljoa muita pääsiäisvalmisteluita emme olekaan tehneet, sillä illlalla pakkaamme porukan autoon ja suuntaamme kohti Pohjois-Karjalaa. Tyttöjen hoidossa istuttamat pääsiäisruohotkin saavat lähteä reissuun, sillä pienet vihreät alut vasta nostelevat päitään. Ehkäpä pyhien aikaan ne innostuvat vielä vihertämään kunnolla. Kotona istuttamamme rairuohot puolestaan alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneitä. Onnistuin kuitenkin kerrankin kasvattamaan pääsiäisruohon niin, että ehdimme siitä nauttia ainakin jotakuinkin pääsiäisen aikoihin!

Nyt pakkauspuuhiin! Mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

Parina viime päivänä olen ihmetellyt, kuinka paljon turhaa tavaraa kaappeihin voi kertyä. Kevät saa aina minussa aikaan siivouspuuskan ja niinpä päätin nytkin varata kirpparipaikan. Tällä kertaa lastenvaatteet eivät edes ole suurin erä, sillä niiden lisäksi kirppikselle tiensä löysi iso kasa omia vaatteitani ja jos jonkinlaista kippoa,  kuppia ja tyynynpäällistä. Ei taida yksi kirppisviikko riittää siihen, että saan koluttua jokaisesta kaapista myyntiin joutavat tavarat.

Ostan hyvin vähän tavaroita vain siksi, että jotakin olisi kiva saada tai että jotakin saa edullisesti. Jos hankin jotain, hankin tarpeeseen. Tavaralla tulee olla sellainen, että sillä on meillä oikeasti käyttöä. Toki poikkeuksiakin on, ja joskus jotakin ihanaa on vain saatava. Silti pyrin aina punnitsemaan kaksi kertaa, tarvitsenko jotakin OIKEASTI. Aina näin ei ole ollut ja siksi kaapeissa kaikenlaista ylimääräistä taitaakin olla.

Vanhalle puutuolille meillä on kuitenkin aina paikka. Kesällä ostamani puutuoli on ollut kovassa käytössä isomman neidin vaihdettua syöttötuolinsa siihen. Kun siis näin kierrätyskeskuksessa jälleen yksinäisen, vähän reppanan näköisen tuolivanhuksen, en voinut millään olla antamatta sille paikkaa meiltä. Hinta ei ollut kova, mutta koska hintalapussa luki "päällys vaihdettu" ja jo ensisilmäyksellä saatoin todeta, että päällystä EI todellakaan ollut vaihdettu, tinkasin hinnan vielä puoleen alkuperäisestä.

Kotona mallailin istuinosan päälle Marimekon mustavalkoista tilkkua, joka jäikin paikoilleen toistaiseksi. Vielä en kuitenkaan nitonut kangasta tuoliin kiinni, sillä se pysyy mainiosti ilman niittejäkin paikoillaan. Jos kyllästyminen siis iskee, kankaan voi helposti vaihtaa toiseen! :)

Omalla blogirintamallani on ollut nyt alkuvuodesta hieman alavireistä, mutta kevään lähestyessä innostus alkaa jälleen nostaa päätään! Kiva, että hiljaiselosta huolimatta uusiakin lukijoita on blogiini ilmaantunut - tervetuloa! :)

Tänään onkin ihana keväinen aurinkopäivä! Moni homma odottaisi tekijäänsä, mutta luistaisinkohan niistä ja lähtisin aurinkoon?

Kalklitir Winter primo - kalkkimaalia olohuoneessa!

Hellurei! Nyt on kuulkaa sitten niin kiirettä pitänyt, etten ole ehtinyt kurkkaamaankaan tänne blogiini, saatika kenenkään muunkaan blogiin, viimeisten viikkojen aikana. Vuodenvaihteen jälkeen olin vähän niin kuin tyhjän päällä ja mietiskelin, mitä tuleva tuo tullessaan. Tein muutaman siirron, ja nyt on taas kädet niin täynnä töitä monella saralla, etten tiedä, mihin aina ensimmäisenä repeäisin. On hassua, kuinka usein asiat päällekkäistyvät! Toisaalta ihminen on todella tehokas, kun on koko ajan pieni kiire päällä. En siis valita. Ikään kuin vain selitän, miksi blogi on ollut hiljainen. :)

Tänään meillä on viettetty pienimmän emännän ensimmäisiä synttärijuhlia ja huomenna juhlinta jatkuu! Kuvia näistä partyista ei ole luvassa vielä, mutta kaivelin esiin pitkään arkistossa olleet kuvat syksyllä kalkkimaalilla maalatusta olohuoneen seinästämme.

Maalasimme siis olohuoneesta kaksi seinää Kalklitirin Winter Primo -sävyllä. Sävy osui ihan nappiin. Se on juuri sopivasti lämpimään taittava harmaa. Maalin ostin Helsingistä, sisutusliike Nougatista, ja siellä samalla sävyllä oli maalattu myös seinä, joten näin maalin luonnossa samalla kun hain omani.

Kalkkimaali oli levitysvaiheessa todellakin kuin kuravettä, joten maalaaminen oli hieman erilaista kuin tavallisen maalin sutiminen seinään. Toisaalta kalkkimaalia on helppo levittää pensselillä sinne tänne, mutta ympäristön suojaamisessa kannattaa olla tarkkana. Takan rapatun hormin vieressä maalaaminen oli nimittäin aika jännittävää, sillä rapattu pinta imaisee maalin itseensä aika tehokkaasti..

Pohjamaalina oli ihan tavallinen puolihimmeä sisämaali, joka oli sävyltään vaalea. Yhdestä pussillisesta kalkkimaalia (jauhe sekoitetaan siis veteen) riitti noin kymmenen neliön alalle kaksi kerrosta, joiden jälkeen seinäpinnat olivat mielestäni sopivan eläväpintaiset. Ihan vähän maalia taisi jäädä vielä ylikin, joten jonkin ihan pienen pinnan sillä saisi vielä käsiteltyä.

Suuremmasta kalkkimaaliseinästä näette nyt vain pienen osan, sillä seinustan sisustaminen on edelleen aika kesken. Syksyllä siitä lähti kaappi ja tv-taso, ja tilalla on nyt vain pari eriparista tuolia. Sisustaminen ei jostain syystä nyt ole prioriteettilistan kärjessä, vaikka se kuinka mukavaa onkin. Niinpä. Mies käski priorisoimaan. Hän taitaa olla oikeassa. ;)

Hauskaa viikonloppua kaikille ja kivoja talvipäiviä!

Kotvasia vuodelta 2014

Joulu oli ja meni - ja mukavasti menikin! Sama rennon letkeä oleskelu on jatkunut vielä viikonlopun ylikin. Ajatukset ovat jo aika vahvasti tulevassa vuodessa ja sen mukanaan tuomissa uusissa kuvioissa. Silti innostuin tekemään vielä muutaman kollaasin vuoden 2014 touhuista. Kuvat kertokoon vuodesta sanoja enemmän!

Kiitos, että olet ollut mukana! <3

 Hyvää ja onnekasta vuotta 2015 teille ihan jokaiselle!