Juhlien jälkeen

Ehdinpä julkaista kesäkuun puolella vielä toisen postauksen! En tiedä, mistä blogihiljaisuus on johtunut. Blogi on ollut mielessä, mutta silti on ollut hyvä olla kirjoittamatta. Ehkäpä pieni luova tauko tässäkin harrastuksessa tekee joskus hyvää.

Viikonloppuna juhlimme pienimuotoisesti ihan pian koettavaa syntymäpäivääni. Juhlista en ottanut yhtään kuvaa, sillä emännöidessä ei oikein ehdi tarttua kameraan ja toisaalta haluan keskittyä ihan rauhassa tunnelmaan ilman linssin läpi katsomista ja kuvakulmien miettimistä. Juhlien jälkeen oli kuitenkin otettava kamera käteen. Rakastan juhlien jälkeistä tunnelmaa. Toisaalta ilmassa on tietynlaista haikeutta, toisaalta taas äärimmäistä onnellisuutta siitä, että tärkeät ihmiset ovat kokoontuneet yhteiseen ilonpitoon. Oman ihanuutensa tuovat juhlia varten ostetut ja vieraiden tuomat kukat sekä koristeet, jotka saavat muistuttaa hauskoista hetkistä vielä pitkään juhlien jälkeen. 

Viikonlopun juhlien koristukset saavatkin olla esillä seuraaviin juhliin saakka, sillä viikon päästä vietämme isosiskon 4-vuotissynttäreitä! Päätin, että samat pöytäliinat ja koristeet kelpaavat ihan hyvin sekä aikuisten että lasten pirskeisiin. Idea värikkäisiin pompomeihin ja pöytäliinaan (joka ei muuten näy kuvissa, sillä joutui jo pesukoneeseen) tuli kohta neljäveeltä itseltään. Hän nimittäin kertoi haluavansa kesäsynttärit ja auringon kattoon! Kukiksi valitsin ehdottomasti pioneita, sillä kesäkuun lopussa syntyneenä ne ovat sesongin kukkia ja niihin liittyy paljon muistoja. Tällä kertaa kylmän kesäkuun takia en saanut kuitenkaan näitä kaunistuksia lapsuudenkotini pihasta. Kaupan kukkalaarien ääreen oli siis käännyttävä, mutta sain kun sainkin pioneita juhliini. 

Kun nyt mittariin tulee ihan pyöreitä, esitin miehelleni vienon pyynnön saada muistoksi taidetta. Muutama viikko sitten kävimmekin inspiraationhakuretkellä Kirsi Neuvosen pajagalleriassa, jossa oitis ihastuin teokseen nimeltä Pölkkyhevonen. Oikeastaan mitään muuta en osannutkaan enää katsella sillä silmällä. Kas vain - tämä taulun sain lahjaksi ja olen siitä kovin onnellinen! Taiteessa minua kiehtovat tarinat. Toisten kodeissa ihastelen yksinkertaisia ja abstrakteja töitä, mutta ne taulut, joita omassa kodissani jaksan katsella vuodesta toiseen, kertovat minulle tarinaa. Tässä teoksessa olevan tytön hiuspehkon taakse piiloutuu sellaista salaperäisyyttä, että hänen tarinansa jokainen katsoja voi muotoilla itse. Lisäksi teoksessa on leikkimielisyyttä, jonka toivoisin muistavani myös kiireisessä arjessa. Rakkautta ensisilmäyksellä! <3 

Rakkautta oli muuten myös pajagalleriassa vieraileminen. Olen itsekin tehnyt jonkin verran grafiikkaa ja oli todella hauskaa, että taiteilija oli itse kertomassa töistään ja niiden syntyyn liittyvistä tarinoista. Pääsimmepä myös kurkistamaan painosaliin juuri oikealla hetkellä, kun eräästä teoksesta tehtiin vedoksia. On tosi jännittävää nähdä, kun laatta papereineen tulee prässistä ja näkee, millainen lopullisesta vedoksesta tulee! 

Ensimmäisenä koko perheen yhteisenä kesälomapäivänä aurinko on hellinyt. Pikkuneitien kanssa istutimme pihaamme päärynäpuun, jonka myös sain lahjaksi ystävältä. Puun kasvua on hauska muistella, kun sen istuttaminen liittyy vahvasti tiettyyn hetkeen. Asummekohan tässä talossa vaikka vielä kahdenkymmenen vuoden päästä ja miltä puu silloin näyttää? :)