Lämmintä pikkuiselle

Eilen ompelin pienelle kummipojalleni syksyiset tumput ja hatun! Juu, vuori on pinkki, mutta en usko, että pikkuista poikaa haittaa tyttöjenvärinen vuorikangas. Sitäpaitsi pinkki on ihan pop pojillakin ;) 

Vuorena sekä hatussa että tumpuissa on lämmin velour ja päälliskankaana trikoo. Tumppujen resori on pitkä, jotta pysyvät hyvin kädessä. Toivottavasti nämä ovat sopivat, aika summassa nimittäin arvioin koon. Pieni omistaja saa tulla hakemaan! ;)

Todellisille herkkusuille!

Jo aikaa sitten jemmasin kaappiin kondensoitua maitoa, kun sitä kerrankin löytyi ihan lähikaupasta. Tarkoituksenani oli käyttää se tällä kertaa johonkin muuhun herkkuun kuin banoffeehen - en vain ihan heti keksinyt, mitä siitä tekisin. Kanelia ja kardemummaa -blogista bongasin kuitenkin eilen ihanan omenapiiraan reseptin, jota piti kokeilla heti. Resepti oli helppo ja piiraasta tuli niiiiin hyvää, vaikkakin tosi makeaa. Tämä piiras on siis vain todellisille herkkusuille! Kuvat piiraasta otin vasta tänään, joten kuvaa kokonaisesta herkusta en enää saanut.. 

MAUKAS OMENAPIIRAKKA

POHJA

100 g voita / margariinia

1 dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

2 1/2 dl vehnäjauhoja

TÄYTE

3-4 hapokasta omenaa ohuiksi viipaloituina

kanelia

1 prk kondensoitua maitoa

1 prk (150g) creme fraichea

1 muna

1 tl vaniljasokeria

PINNALLE

mantelilastuja tai mantelirouhetta

1. Vaahdota  voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja leivinjauhe-jauheseos. Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. 

2. Lado kuoritut ja ohueksi viipaloidut omenat taikinapohjan päälle. Ripottele omenoiden päälle kanelia. 

3. Sekoita loput täyteainekset keskenään ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja tai mantelirouhetta.

4. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna viilentyä ennen tarjoilua.

Maistuu! :)

Virkattu matto Mini-ontelokuteesta

Viime viikonloppuna iski mahdoton virkkausvimma ja kudetta oli saatava äkkiä. Niinpä läksin Toivolan vanhalle pihalle kudetta hakemaan. Titityy lankakaupassa ei kuitenkaan täällä erää ollut mustaa Lilli-ontelokudetta, jota olisin halunnut, joten päädyin ostamaan Mini-ontelokudetta. 

Mini-kuteestakin matto syntyi, mutta tietysti paljon pienempi kuin Lillistä virkattu matto. Maton virkkasin jälleen Juhannusruusu-maton ohjeella, mutta jätin muutaman kierroksen pylväsryhmiä virkkaamatta ja reunuksesta tein yksinkertaisemman. Tällä tavalla Mini-kuteesta virkattuna matosta tuli halkaisijaltaan noin 60 cm. Tämä matto taitaa saada paikkansa pian valmistuvan yläkerran WC:n lattialta. Tarkoituksenani olisi virkata vielä toinen samanmoinen, sillä vessaan sopisi hyvin juuri kaksi tämänkokoista mattoa. Mini-kudetta ostin muuten kilon ja puolikas siitä meni yhteen mattoon. Kilosta siis saa tehtyä kaksi tällaista pientä mattoa. Menekki on siis aika pieni..

Yläpuolella olevat kuvat, kuten suurin osa muistakin blogini kuvista, ovat todellisen työn tulos. Tavallisesti kuvauksen kohde alkaa kiinnostaa myös Taavi-kattia, ja kun jokin alkaa kiinnostaa kissaa, se alkaa kiinnostaa myös pientä neitiä. Kuvaa siinä sitten.

Mini-kude voisi muuten sopia mattoja paremmin vaikkapa tablettien tai tyynynpäällisten virkkaamiseen. Mitä te muut olette virkanneet tästä Mini-kuteesta?

Tunnelmointia

Perjantai-ilta, lapsi nukkumassa, lelut siivottu, kynttilät sytytetty ja mies rilluttelemassa - omaa aikaa! Tästä nautin! Ainakin siihen asti, kun yläkerrasta kuuluu riipaiseva itku ja on mentävä pikkuisen viereen nukkumaan... 

Päivitysteni sisältö on viime aikoina ollut aika mitätöntä - työt ja iltaisin kotiaskareet pitävät kiireisinä ja taas olen huomannut, että töihinpaluu on vienyt kaiken inspiraation käsitöihin ja muihin värkkäilyihin.. Uskon, että joulun lähestyessä saan edes osan entisestä inspiksestäni takaisin!

 Mukavaa viikonloppua! :)

Sunnuntaipäivän herkkuja

Tänään käväisin ystäväni kanssa pikaisesti syysmarkkinoilla. Siellä maistoin maailman parasta pestoa ja artisokka-valkosipulitahnaa. Molemmat ovat italialaista tuotantoa tietenkin, joten tämä ei nyt ole ihan lähiruokaa, mutta aika herkkua kuitenkin! 

Samaisilta markkinoilta kuskasin kotiin myös vähän lähempänä kasvaneita omppuja. Omista puista saamme odotella satoa varmasti vielä jokusen vuoden, mutta koska kotimaiset omenat kuuluvat niin syksyyn, täytyy niitä aina edes vähän saada - vaikka sitten markkinoilta! 

Artisokka- ja omppuherkkujen lisäksi nautimme erään miehisen miehen hempeää syntymäpäiväkakkua. Kakun täytteenä oli lemon curdia ja vaniljarahkaa ja täytyy kyllä todeta, että tämä täyteyhdistelmä on minun ehdoton suosikkini. Kirpeä sitruuna ja makea vanilja sopivat yhteen saumattomasti!

Tällaisia herkkuja tänä sunnuntaina! 

Tunnustus

Hei kaikki! Olen ollut toooosi huono vastaamaan haasteisiin ja laittamaan tunnustuksia eteenpäin, joten olen tosi otettu, että taas olen saanut pari ihanaa tunnustusta! No, on näistä jo oikeastaan aikaa, mutta saan vasta nyt laitettua tätä eteenpäin. Tällaisen I <3 your blog -tunnustuksen sain siis Gardenian Katilta ja Rakkaudella tehty -blogin Tiinalta. Kiitos kaunis teille! <3 

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi sinulle tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Haluan jakaa tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Villa Vanilja
Cilla´s
IISA´S
Aamu Omenatarhassa
Kanelia ja kardemummaa

Toiset jaksaa, toiset ei

Keväällä anoppini esitteli minulle joskus muinoin virkkaamaansa violettia parisängyn peitettä. "Olispa tällainen valkoisena iiihana" -kommentistani parahin anoppi otti vaarin, ja kuinka ollakaan, tänä viikonloppuna saimme ihanan valkoisen virkatun päiväpeitteen! 

Ja mikä määrä tunteja on kulunut tällaisen tekemiseen? Niin paljon, ettei minulla ikipäivänä olisi sitkeyttä tällaisen työn tekemiseen. Jo viikon olen yrittänyt saada virkatuksi itselleni korvakoruja - hyvin huonolla menestyksellä. Toiset ne jaksaa ja osaa. Toiset ei. 

Kiitos vielä anoppi! Tämä peitto on aarre! :)

Nostalgiset kärryt

Tällaiset ihanat, vanhat nukenkärryt tuli kuljetettua kotopuolesta. Näillä kärryillä olen leikkinyt lapsena paljon ja sen kyllä huomaa melkolailla loppuun kulutetuista renkaista ja muutenkin hieman rispaantuneesta ulkoasusta. Kärryt kaipaavat ehkä pientä huoltoa ja uudet vuodevaatteet - sittenpä kelpaa taas nukkeja kyyditä! Alkaa olla meidän pieni jo nukkeleikki-iässä. :) 

Virkattu kukkaruukun suojus

Viikot hurahtavat nyt kyllä ihan mahdotonta vauhtia. Vaikka maanantaiaamuna tuleva viikko tuntuu nälkävuoden mittaiselta, niin hupsista vain, kohta onkin jo taas perjantai. Ikävä kyllä myös viikonloppu kuluu ihan yhtä nopeasti..

Niinpä. Taas on sunnuntai. Olen aina inhonnut sunnuntaipäiviä ja etenkin -iltoja. Vaikka tiedossa olisikin mukava viikko, sunnuntai-iltana on aina ihan masentava tunnelma. Arki alkaa taas. Työt, hoito, opinnot. Joka sunnuntaille pitäisi järjestää jotakin mukavaa tekemistä, lettukestit vaikka!

Tämän sunnuntain, kuten oikeastaan koko viikonlopun, vietimme ihan kotosalla. Pihalla riittäisi puuhattavaa, mutta tänään vesisade hieman rajoitti touhuja. Ajan kuluksi siis virkkasin kuteista ruukunsuojuksen uudelle kodinonnelle. Elättelen toivoa, että armas Taavi-kattimme ei käy nakertamaan tätä kodinonnea..

Mukavaa tulevaa viikkoa teille! :)

Sanna