Kiva kierrätysvinkki wc-paperirullan hylsyille

Äitienpäivänä pyörittelin mielessä monia ihania äitiyteen liittyviä runoja. Olin aikeissa kirjoitella blogiinkin ajatuksia äitiydestä, mutta sitten totesin, että haluan viettää päivän pelkästään lasten ja perheen kanssa touhuillessa. Olikin ihana päivä. Varsinkin aamulla omassa pihassa hiekkalaatikon reunalla auringonpaisteessa istuessa ja hiekkakakkuja tehdessä totesin, että äitienpäivään ei paljon muuta tarvita. Sain herkkuaamiaisen, hyvää ruokaa, lasten tekemät lahjat ja kukkia. Mummoja muistimme Skype-puheluilla ja vierailuilla käymme sitten myöhemmin.

Lasten hoidossa tekemiin lahjoihin haluan kuitenkin vielä palata, sillä niin ihanasti oli taas muistettu tuleva äitienpäivä. Itse lahjatkin olivat ihanat, mutta kaikista viehättynein taisin olla kivasta ideasta kierrättää wc-paperirullan hylsyt. Kuinka kauniit lahjapaketit niistä olikaan tehty! Kortissakin oli kivasti kierrätyshenkeä, sillä siihen oli käytetty tapettia ja ruskeaa pahvia.

Ja mitä niistä paketeista kuoriutui? Kaksi suloista sydänmagneettia! Pienempi ei ollut ihan omin kätösin omaansa askarrellut, mutta isompi oli kuulemma häntä tässä hommassa auttanut.

Kun vein maanantaina lapsia hoitoon, hoitaja kysyi varovasti, mitä olin pitänyt isomman neidin kortissa olleesta tekstistä, johon hoitaja oli kirjoittanut lapsen omia ajatuksia äidistä. "Äiti on kiukkuinen. Äiti on iloinen." Niin luki kortissani. Hoitaja totesi ajatelleensa, että minulle kai uskaltaa sellaiset ajatukset kirjoittaa. Kyllä uskaltaa. Kerroin hoitajalle, että kyllä meillä tänä keväänä, tässä kiireessä ja monen ainesosan keitoksessa, on varmasti kiukuteltu, mutta on muuten myös sovittu, naurettu ja hulluteltu. Sitähän se elämä on. Joskus kiukuttaa kaikki ja joskus taas pieninkin asia panee hymyilyttämään. Kotona on lupa näyttää monenlaisia tunteita - niin aikuisilla kuin lapsillakin!

Kompromissikakku ja rusinasämpylät

Kohta on ensimmäinen viikko töitä takana, ja voi kuulkaa, että onkin pitkästä aikaa taas ollut mukavaa olla töissä. Lapsilla on alkanut arki hyvin isin kanssa, ja minä olen saanut olla töissä ilman huolta siitä, kuinka siellä hoidossa nyt sujuu. Näillä näkymin olen töissä vain jouluun saakka ja sitten jatkan vielä hetken kotona, mutta mikäli kuvioihin tulisi jokin äkkikäänne, veisin kyllä lapset ihan hyvillä mielin jo vuodenvaihteessa hoitoon. 

Esikoisen lähtiessä vuoden vanhana hoitoon pohdiskelin aika paljon enemmän sitä, onko lapsi kypsä hoitoon. Silloin jännitin kovasti, kuinka kaikki sujuu. Nyt olen aika varma siitä, että hoidossakin kaikki sujuisi vallan mainiosti. Edellisiä hoitoonlähtöpohdintojani voitte lukea esimerkiksi TÄÄLTÄ.

Tämän tuoreimmankin äitiysloman jälkeen voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että minusta ei olisi kovin pitkään olemaan kotona lasten kanssa. Jo tämän viikon aikana olen huomannut, kuinka paljon paremmin jaksan olla läsnä illalla, kun päivän on saanut puuhastella vähän erilaisia asioita (no joo, kasvatusta liittyy kyllä työhönikin, mutta kasvatettavat ovat vähän isompia, eivätkä omia). 

Viime viikolla viimeisen vanhempainvapaapäivän aamuna kysyin isosiskolta, mitä hän haluaisi tehdä. Arvatkaapa, mikä oli toive? "No jos me voitais vaikka leikkiä." Toiveena oli siis tehdä ihan tavallisia asioita, ja sellaisia me teimmekin. Leikimme legoilla, luimme ja ulkoilimme. Taisimme syödä hernekeittoa. 

Viimeisen päivän kunniaksi päätimme kuitenkin leipoa porkkanakakkua. Itsestäänselvyytenä pidin, että porkkanakakun päälle laitetaan mantelirouhetta, joka mielestäni ehdottomasti kuuluu tähän herkkuun. Isosisko oli kuitenkin toista mieltä, sillä kakkuhan kuuluu koristella tösseleillä (=strösseleillä). Tösseleitä ei ollut, mutta löytyi sydänkoristeita. Niinpä päätimme tehdä kompromissikakun. Toisen puolen koristeli äiti, toisen tytär. Tulipahan hieno kakku!

Kompromissikakun lisäksi tein sämpylätaikinan, josta isompi neiti sai taiteilla ihan omannäköisensä sämpylät. Syntyi ties mitä kiekuroita ja matosia, jotka piti koristella rusinoilla. Ajattelin, että näitä tekeleitä ei muuten kukaan syö. Kuinkas kävikään, parempiin suihin katosivat. Pikkusiskolle maistuivat erityisen hyvin. :)

 

Vähään aikaan viimeisenä yhteisenä kotipäivänä vietimme siis ihan tavallista arkea. Tytöt jatkavat tuota arkea kotona nyt isin kanssa. Jonkinlaiseksi kompromissikakuksi kai tätä järjestelyäkin voi kutsua, kun osa lastenhoitokakusta jaetaan vanhempien kesken. Työni luonne on sellainen, että toisinaan päivät voivat olla melko lyhyitäkin, mutta silti huomaan jo nyt, kuinka vähän iltaisin ehtii viettää aikaa lasten kanssa. On siis tosi hienoa, että myös isä, joka tekee tavallista kahdeksasta neljään -työaikaa, saa mahdollisuuden viettää muutaman viikon ajan arkea lasten kanssa! 

Kivaa loppuviikkoa teille kaikille! :)

Aikuisten makkari (tai sitten ei)..

Hahhah ja vielä yhden kerran hah. Selailin muutamia harvoja luonnoksissa olleita postauksia ja tämän yhden kohdalla alkoi vähän naurattaa. Tässä kohtaa on parempi nauraa, vaikka itkeäkin kai voisi.  

Vaikka olenkin ollut perhepedin suuri kannattaja, noin kuukausi sitten siirsimme sekä isosiskon sängyn että pikkusiskon pinniksen pois makkaristamme siinä toivossa, että molemmat alkaisivat nukkua yönsä samassa huoneessa ja saisimme vähitellen jonkinlaisen nukkumisrauhan taloon. Kovin paljoa en olekaan täällä blogissa valottanut öidemme sujumista, mutta kerrottakoon nyt sen verran, että huonosti on nukuttu viimeiset kymmenen kuukautta. Perheemme pienempi neiti on ollut kovin eri maata nukkumisasioissa kuin isosiskonsa, joka nukkui perhepedissä erittäin hyvin koko vauva-aikansa. 

Innosta piukeana tietenkin räpsin heti pari kuvaa makkarista, kun vihdoin siellä oli vain parisänky eikä kolmea erikokoista sänkyä vierekkäin. Kun aloin kirjoittaa, en jostain syystä saanutkaan sanoja aikaiseksi. Oli tarkoitus kirjoitella makkarin sisustussuunnitelmista, mutta jokin siinä tökki. Postaus jäi luonnoksiin erittäin vajaana.

Se mikä tökki, taisi olla tietoisuus epäonnistuneesta nukkumisjärjestelyn uudistuksesta. Ensimmäisen yön isosisko nukkui hyvin omassa huoneessaan, mutta pikkusiskon takia ravasimme yöllä huoneesta toiseen vähintäänkin kymmenen kertaa. Seuraavana yönä päätin, että minä nukun patjalla lastenhuoneessa ja isosisko nukkuu väliaikaisesti isän kanssa meidän makkarissamme. Ajattelin, että täytyy ensin totuttaa pikkuinen uuteen järjestelyyn. 

Pikkuneiti ei tottunut nukkumiseen uudessa huoneessa yössä eikä kahdessa, eikä vielä viikossakaan. Jaoimme mieheni kanssa yöt. Alkuviikon minä nukun patjalla lastenhuoneessa ja loppuviikon siellä nukkui isi. Koetettiin unikouluttaa tuloksetta. Tosiasiassa tulos oli se, että kaikki olivat väsyneitä. Päätimme siirtää pinniksen takaisin makuuhuoneeseemme. Saadaanpa edes nukkua kunnon sängyssä. 

Tällä välin esikoinen oli tottunut hyvään saatuaan nukkua aikuisten sängyssä. Ei suostunut enää neiti omaan huoneeseen, vaikka ensimmäisen yön siellä nukkuikin ihan innoissaan. Ei oikeastaan olisi suostunut enää edes omaan sänkyynsä. Siispä siirsimme patjan lattialle aikuisten sängyn viereen. Siinä neiti suostui nukkumaan ensimmäisen yön. 

Nyt patjalla sängyn vieressä nukkuu isi. Oih ja voih näitä nukkumisjärjestelyitä! Täytyy kuitenkin todeta, että nyt samassa huoneessa olemme kuitenkin nukkuneet taas kaikki ainakin kohtuullisesti. Ei ehkä vielä ollut aika. Ehkä näillä nukkumisjärjestelyillä on turha vaivata päätään kovin paljoa. Kunhan kaikki nukkuvat edes jotenkin.

Unikoulua ja yösyötöstä vieroittamista täytyy varmaan kokeilla uusin voimin taas hetken päästä. Meidän pienimmäisemme kohdalla olen vain aika skeptinen unikoulun suhteen, sillä neiti on kaikin tavoin niin eri maata kuin siskonsa, joka tässä vaiheessa oli nukkunut jo hyvän tovin täysiä öitä, ja yösyötöistä vierottaminen hoitui muutamassa yössä muutaman kevyen itkukohtauksen saattelemana. Niin ovat erilaisia. 

Makkarin sisustusrintamalla ei siis ole juuri esiteltävää.  ;) 

Onko siellä lukijoissa kohtalotovereita? 

LEIKKI VIEKÖÖN! -ARVONTA

Heinäkuun alussa kirjoittelin Meillä leikitään! -tekstissä siitä, kuinka äitinä saan osallistua melko paljon kolmevuotiaamme leikkeihin enkä aina osaa innostua nukeilla, nalleilla tai Littlest Pet Shopeilla puhumisesta. Mietin, kuinka ihanaa olisi, jos osaisin keksiä leikkejä, joihin itsekin voisin heittäytyä, ja unohtaa kokonaan leikkiväni. 

Kuin tilauksesta muutama viikko sitten Tammi julkaisi Leikki vieköön -kirjan, joka todella rikkoo leikin rajoja. Oikeastaan se haluaa sanoa, että leikillä ei ole rajoja. Kuka vaan voi leikkiä, missä vaan ja miten vaan. Leikkiin ei tarvita valtavaa määrää leluja, vaan parhaat leikit syntyvät arkisista asioista - kun vaan muistaa pitää leikkituntosarvet sopivasti ojossa! 

Leikki vieköön! -kirjan tekijät, taiteen ja lastenkulttuurin ammattilaiset, Kaisa Järnefelt, Meiju Niskala ja Anne Vasko, ovat luoneet upean ideapankin, jonka avulla niin pienempi kuin isompikin pääsee hauskan tekemisen äärelle. Kirjassa ei esitellä perinteisiä leikkejä tai pelejä. Sen sijaan se esittelee 50 leikkisyötettä, jotka johdattelevat tutkimaan itseään, kotiaan, lähiympäristöään ja ympäröivää maailmaa kaikilla aisteilla ja uusista näkökulmista. Vai miltäpä kuulostaa väärinpäinpäivä, jättidominon tekeminen tai väripäivän viettäminen?

Kirja tarjoaa puuhaa monenikäisille. Kaikkeen ei vielä kolmevuotias jaksa keskittyä, mutta sellainen, mihin jaksaa, saa myös äidin innostumaan, mikä onkin ihan mahtavaa! Jättidominon kasaamista jo kokeilimme ja kirjan innoittamana myös maalailimme suuria pihakiviä vesiväreillä. Vanhempi lapsi taas voi löytää kirjasta kiinnostavia juttuja ihan itse ja innostua sen avulla tutkailemaan maailmaa vähän uudesta vinkkelistä. Tämän opuksen äiti voi iskeä käteen kahdeksanvuotiaalle, joka valittaa tekemisenpuutetta! Loistavaa, vai mitä?

Leikki vieköön on oikea hyvänmielenkirja. Avasin kirjapaketin malttamattomana autossa Postin pihassa rankkasateen ropistessa ympärillä. En malttanut päästää kirjaa käsistäni ennen kuin jokainen sivu oli katsottu. Hauska ulkoasu ja kuvitus saa hymyn huulille! Pientä hykertelyä saa myös aikaiseksi ajatus iloagentiksi ryhtymisestä tai kodin äänimaiseman purkittamisesta..

Jos teillä kaivataan tekemistä ja haluat tutustua tähän kirjaan tarkemmin, sinulla on nyt siihen mahdollisuus. Osallistumalla arvontaan, voit voittaa tämän oivan leikkiopuksen itsellesi!  Arvonta alkaa nyt ja päättyy 21.8.14 klo 23.59. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen tai blogin Facebook-sivuille. Tupla-arvan saat olemalla blogini kirjautunut lukija tai Facebook-tykkääjä. Mainitse kommentissasi arpalipukkeiden määrä! :)

Voihan Leikki vieköön! - Onnea arvontaan! 

Mentaaliharjoituksia

Viime viikolla ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän lopuksi eräs työtoverini kertoi päivän päätteeksi lähtevänsä kotiin jatkamaan lomaa. Olin tästä himpun verran ihmeissäni, koska olimme juuri palanneet lomalta, kunnes armas kollega paljasti loman olevan ihan mentaalipuolen juttu: Laitetaan villasukat jalkaan, otetaan suklaarasia käden ulottuville, hyvä kirja naaman eteen ja mennään sohvalle köllimään. Sitten vain kuvitellaan, että ollaan lomalla. Melko fiksua!

Eilen tyttäreni hoitaja ilmoitti olevansa sairaana, eikä näin ollen voisi ottaa hoitolapsia tänään. Koska tänään minulla oli pakollista töissä olemista vain kolme tuntia (kuten tässä ammatissa joskus voi olla), päätin minäkin olla tänään lomalla. Siispä nukuimme pienen neidin kanssa aamulla pitkään, kekkuloimme yöpaidat päällä pitkään, söimme aamupalaa kaikessa rauhassa ja lähdimme ilman minkään valtakunnan kiirettä siskoni luokse, jonne vein pikkuneidin muutamaksi tunniksi leikkimään. Tämän jälkeen kävin ihan vähän töissä vain, jonka jälkeen kurvasimme neidin kanssa pikapikaa kaupan kautta kotiin. Sitten laitettiin villasukat jalkaan, kahvi porisemaan ja takka tulille. Siinä sitten takkatulen ääressä leikimme nukeilla ja kuvittelimme olevamme lomalla - toimii muuten, kannattaa kokeilla joskus!

Tämän sepustuksen halusin jakaa kanssanne ihan siksi, että liian usein jään maleksimaan työpaikalle ja liian usein pää on vielä kotonakin ihan työjutuissa, tai muissa turhanpäiväisissä pikkumurheissa, vaikka oikeasti pitäisi keskittyä siihen ykkösjuttuun, perheeseen. Usein läsnäolo ja hyvä fiilis ovat aika helposti saavutettavia asioita, jos vain malttaa tietoisesti pikkuisen tehdä ajatusharjoituksia!

Jotta palaisin takaisin maanpinnalle, todettakoon tähän loppuun, että tämänpäiväinen lomailu päivällä aiheutti sen, että jouduin vähän tarttumaan työhön näin illalla.. Silti tästä päivästä jäi hyvä mieli! :)

Mukavaa viikkoa!