Muistamiset hoitotädeille ja hyviä fiiliksiä

Tällä viikolla monessa koulussa ja hoitopaikassa vietetään kevätjuhlaa. Eilen kevätjuhla oli myös meidän pikkuneitiemme ihanassa ryhmiksessä. Juhla oli rento ja eteni täysin lasten ehdoilla. Lapset olivat suunnitelleet itse esityksiä breakdancesta Joulupukki-lauluun (!) ja keppihevoskirmailuihin. Ihan kaikkea suunniteltua ei uskallettu esittää, mutta siitä ei tehty numeroa.

Ensimmäinen kevät hoidossa on takana, ja jälleen voi todeta, että hoidon aloitus oli helpompaa kuin uskoinkaan. Toki oman osansa on tehnyt se, että tämän kevään epäsäännöllisten työaikojeni ansiosta lasten on tarvinnut olla hoidossa ainoastaan kymmenen päivää kuukaudessa. Noin puolet kuukauden arkipäivistä on siis edelleen ollut ihan tavallista kotiarkea. Suurin tekijä hyvässä päivähoitokeväässä on kuitenkin ollut ihanalla hoitopaikalla ja sitäkin ihanammilla hoitajilla. Ryhmis on sopiva sekoitus perhepäivähoitoa ja päiväkotielämää. Lapsia on sen verran, että kaikilla on omanikäisiään leikkikavereita, mutta meno ei kuitenkaan ylly ihan mahdottomaksi, sillä joukossa on sekä pieniä että isoja. Hoitajilla on varmasti kädet täynnä töitä tällaisenkin lapsikatraan kanssa, mutta silti tuntuu, että heillä on aikaa myös yksilölliseen hoivaan, kun sitä tarvitaan. Syksyllä neidit aloittavat kokonaisen hoitoviikon, ja on tosi mukavaa, että hoitopaikka säilyy tuttuna ja turvallisena.

Vaikka kesäkuussa hoito vielä jatkuukin, on kevätjuhlassa kiva muistaa hoitotätejä jotenkin ja kiittää siitä työstä, jota he lapsiemme kanssa päivittäin tekevät. Itsekin opettajana olen sitä mieltä, että ajatus on tärkein, eikä isoja lahjoja tarvitse hankkia. Ihan itse tehdenkin saa aikaiseksi monenlaista pientä kivaa. Meidän hoitotädeillemme lähti tänä keväänä purkit ruusu-laventelijalkakylpysuolaa. Kuivatin ruusun terälehtiä ja laventelin oksia ja murustelin ne karkean merisuolan joukkoon. Sitten laitoin suolan pilttipurkkeihin, joiden kannet maalasin valkoisiksi. Naruun purkin ympärille askartelin pienen tagin, jossa kerrotaan, mitä purkki sisältää ja miten sisältöä käytetään. Isompi neiti askarteli vielä omat korttinsa jokaiselle hoitajalle.

Pikkuisen suolaa jäi omaankin testiin, joten täytyy kai itsekin tämän viikon rutistuksen jälkeen upottaa varpaat ruusun ja laventelin tuoksuiseen veteen. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta viime aikoina olen taas saanut huomata, että elämä kantaa ja sinnikäs työ palkitaan. Hyvänä apuna ovat myös kaverit Sattuma ja Onni.

Viime keväänä pohdiskelin sitä, että jos jokin ovi takana sulkeutuu, täytyy edessä olla muuta hyvää. Se on nyt nimittäin käynyt toteen. Viimeisen puolen vuoden aikana työrintamalla on ollut monenmoista säätöä ja välillä hermojakin rassaavaa elämän aikatauluttamista, mutta ilman tätä ensi syksyn työkuviot eivät näyttäisi lainkaan näin mielenkiintoisilta!

Ihanaa kevätjuhlaviikkoa teille kaikille! <3

Kiva kierrätysvinkki wc-paperirullan hylsyille

Äitienpäivänä pyörittelin mielessä monia ihania äitiyteen liittyviä runoja. Olin aikeissa kirjoitella blogiinkin ajatuksia äitiydestä, mutta sitten totesin, että haluan viettää päivän pelkästään lasten ja perheen kanssa touhuillessa. Olikin ihana päivä. Varsinkin aamulla omassa pihassa hiekkalaatikon reunalla auringonpaisteessa istuessa ja hiekkakakkuja tehdessä totesin, että äitienpäivään ei paljon muuta tarvita. Sain herkkuaamiaisen, hyvää ruokaa, lasten tekemät lahjat ja kukkia. Mummoja muistimme Skype-puheluilla ja vierailuilla käymme sitten myöhemmin.

Lasten hoidossa tekemiin lahjoihin haluan kuitenkin vielä palata, sillä niin ihanasti oli taas muistettu tuleva äitienpäivä. Itse lahjatkin olivat ihanat, mutta kaikista viehättynein taisin olla kivasta ideasta kierrättää wc-paperirullan hylsyt. Kuinka kauniit lahjapaketit niistä olikaan tehty! Kortissakin oli kivasti kierrätyshenkeä, sillä siihen oli käytetty tapettia ja ruskeaa pahvia.

Ja mitä niistä paketeista kuoriutui? Kaksi suloista sydänmagneettia! Pienempi ei ollut ihan omin kätösin omaansa askarrellut, mutta isompi oli kuulemma häntä tässä hommassa auttanut.

Kun vein maanantaina lapsia hoitoon, hoitaja kysyi varovasti, mitä olin pitänyt isomman neidin kortissa olleesta tekstistä, johon hoitaja oli kirjoittanut lapsen omia ajatuksia äidistä. "Äiti on kiukkuinen. Äiti on iloinen." Niin luki kortissani. Hoitaja totesi ajatelleensa, että minulle kai uskaltaa sellaiset ajatukset kirjoittaa. Kyllä uskaltaa. Kerroin hoitajalle, että kyllä meillä tänä keväänä, tässä kiireessä ja monen ainesosan keitoksessa, on varmasti kiukuteltu, mutta on muuten myös sovittu, naurettu ja hulluteltu. Sitähän se elämä on. Joskus kiukuttaa kaikki ja joskus taas pieninkin asia panee hymyilyttämään. Kotona on lupa näyttää monenlaisia tunteita - niin aikuisilla kuin lapsillakin!

Kynsilakalla marmoroidut pääsiäismunat

Olettekos kokeilleet kynsilakalla marmorointia? Olen nähnyt sekä tällä tavoin marmoroituja kananmunia että vähän suurempiakin esineitä. Me päätimme esikoisen kanssa aloittaa näistä munista, kun nyt kerran pääsiäinen on ihan käsillä. Kuvissa siis nuo pinkin eri sävyissä kylpevät munat on kynsilakalla marmoroituja ja nuo pari muuta on maalattu perinteisesti vesiväreillä. 

Ensin syvähköön kuppiin (sellaiseen, joka joutaa homman jälkeen roskiin) laitetaan kylmää vettä niin paljon, että marmoroitavan esineen voi upottaa kokonaan veteen. Sen jälkeen kynsilakkapulloista tipautellaan vedenpintaan lakkaa niin, että pinta suurinpiirtein täyttyy väristä. Sitten värejä voi varovasti sekoitella hammastikulla. Tämän jälkeen marmoroitava esine upotetaan veteen ja nostetaan pois. Lakan pitäisi nyt olla tarttunut esineen pintaan. Sitten esineet laitetaan kuivumaan paperin päälle. Netissä on varmaankin videoita, joissa marmorointi on kuvattu vaihe vaiheelta, jos tässä selostuksessa jäi jotakin epäselvää. :) 

Homma oli aika sotkuista, sillä upotin munat käsin veteen. Ehkä jotkut muovihanskat olivat olleet ihan kätevät, niin ei olisi tarvinnut pestä käsiä kynsilakanpoistoaineella... Jännittävää oli nostaa muna vedestä ja nähdä, millaisia kuvioita lakka oli pintaan taiteillut. Mielestäni munista tuli aika hauskoja, vaikkakin tekniikka varmasti vaatisi vielä hieman hiomista, sillä aivan kauttaaltaan lakka ei munan pintaan tarttunut.

Kovin paljoa muita pääsiäisvalmisteluita emme olekaan tehneet, sillä illlalla pakkaamme porukan autoon ja suuntaamme kohti Pohjois-Karjalaa. Tyttöjen hoidossa istuttamat pääsiäisruohotkin saavat lähteä reissuun, sillä pienet vihreät alut vasta nostelevat päitään. Ehkäpä pyhien aikaan ne innostuvat vielä vihertämään kunnolla. Kotona istuttamamme rairuohot puolestaan alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneitä. Onnistuin kuitenkin kerrankin kasvattamaan pääsiäisruohon niin, että ehdimme siitä nauttia ainakin jotakuinkin pääsiäisen aikoihin!

Nyt pakkauspuuhiin! Mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

Askartelukerho kokoontuu

Askartelutarvikelaatikon paikka on meillä nykyään melkein pysyvästi keittiön pöydällä. Aina välillä vien sen omalle paikalleen kaappiin, mutta ei aikaakaan, kun isompi neiti keksii tarvitsevansa paperia, kyniä ja saksia johonkin. Parhaita askarteluja ovat sellaiset, jotka lähtevät lapsen omasta inspiraatiosta. Jos minä suunnittelen jonkin askarteluhomman, se ei yleensä kiinnosta viittä minuuttia kauempaa. Kun neiti saa taas itse ideoida puuhansa, syntyy vaikka mitä. 

Varsinainen ideanikkari meillä asustaakin. Tyhjiä maitopurkkeja ei nykyään saa heittää roskiin tai takkaan, sillä ne ovat mitä mainiointa materiaalia esimerkiksi pienten pupusten sänkyyn, rakettiin, autoon ja vaikka mihin muuhun. Totesipa neiti tässä yksi päivä tulleensa ihan hulluksi noista maitopurkeista. Olenkohan minä kenties joskus tullut hulluksi jostain käsityöjutusta?? :D

Aika moni idea on peräisin myös tiistai- ja torstaiaamujen Pikkukakkosista. Silloin askartelutäti toteuttaa lasten ideoimia askarteluja. Näitä klippejä sitten meillä katsotaan myöhemmin netistä ja koetetaan etsiä kaapeista tarvittavia materiaaleja. Onneksi noihin askarteluihin ei yleensä tarvita kovin kummoisia juttuja. 

Pikkukakkosesta taisi tulla idea myös sorminukkeihin. Neidin itse paperille piirtämistä hahmoista tuli minusta ihan hurjan söpöt sorminuket. Ehkä ideaa voisi kehitellä piirtämällä hahmot pahville ja värittämällä ne, mutta näistä koeversioistakin tuli kivoja! 

1-vuotissynttärit

Pari viikkoa sitten juhlimme kuopuksemme ensimmäistä syntymäpäivää. Pikkuisesta vauvasta on kasvanut touhukas taapero. Vaikka vauvat kuinka ihania ovatkin, niin kylläpä olen onnellinen, että meillä on jo yksivuotias pikkuneiti, joka oppii päivittäin uusia taitoja ja keksii elämästä pieniä ja suuria ihmeellisiä asioita. Vauvavuoden vatsanväänteet, selittämättömät itkeskelyt ja erittäin katkonaiset yöt alkavat olla takana. Ensimmäiset askeleet 11 kuukauden iässä avasivat ihan uuden maailman. Siskon perässä on yritettävä pysyä. Nyt riittää tässä talossa vauhtia - ja vaarallisiakin tilanteita, sillä tämä taapero on aika vauhdikas tapaus!

Synttäreitä juhlittiin melko simppelisti. Oli iloinen sankari, tärkeitä vieraita, sopivasti tarjottavaa ja vähän koristeita. Olin kerännyt Pinterestiin taas kaikenlaisia huikeitakin kakkuideoita, mutta kuten aina minulle käy, lopulta kakun koristelu ei juurikaan ollut huikeiden suunnitelmieni mukainen. Maistuvaa siitä kyllä tuli, sillä Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja ei petä koskaan! Suolaisena tarjottavana oli ruisnappeja lohi-tuorejuustotäytteellä. Kaikki loput tarjottavat olivatkin suoraan kaupasta. Taas oli hyvä idea oikoa mutkia! 

Koska päivänsankari on syntynyt tammikuussa, olin alkujaan suunnitellut, että synttäreiden teema olisi jotenkin talvinen. Kävi kuitenkin niin, että kovin keväiseltä meillä näytti tulppaaneineen kaikkineen. Koristeiksi askartelin värikkäistä kuviopapereista pyörylöitä. En tiedä, millä nimellä tuollaisia kutsutaan. Tietääkö joku muu? Aiemmin olen tehnyt juhliin muun muassa pompomeja, mutta näistäkin tuli mielestäni aika kivoja! 

 

Päivänsankarilla riitti ihmeteltävää - kaikkiaan juhlat olivat onnistuneet!

Tänään muuten kävimme juhlimassa kummipoikamme ja hänen veljensä synttäreitä pulkkamäessä ilakoiden ja nuotiomakkaraa maistellen. Nämäkin synttärit olivat erikivat ja toimivat oivana talviloman aloituksena!  :)

Hauskaa talvilomaviikkoa kaikille, jotka lomaansa tällä viikolla viettävät!

Pienten kätösten tekemiä pieniä joululahjoja

Kun kerran muutkin, niin kyllä minäkin! Olen nähnyt monia tosi kivoja Fimo-massoista tehtyjä koruja ja joulukoristeita, joten nappasin kauppareissulla kokeiluun yhden paketin.

Sen suurempaa ideaa ei ollut, ja kun pikkutonttu kolmevee näki massan kaulittuna, hän oli heti puuhassa mukana. Piparimuoteilla kuuluu tällaisesta massasta painella kuvioita - tietysti! Niinpä annoin pikkutontun painella haluamansa kuviot. Massasta muovautui heppoja kokonainen lauma. Pillillä teimme niihin reiät, joihin paistamisen jälkeen pujotimme narut ja muutaman helmen. Kolmevuotiaalta onnistui kaikki muu paitsi solmut. Niitä pitää vielä harjoitella. Koruista tuli mielestäni aika hauskoja. Näillä saa pikkutonttu lahjoa niitä, joille pienen joulumuistamisen tahtoo antaa. :)

Instagramia seurailleet tietävätkin, mitä olen iltaisin puhaillut - ommellut pipoja nimittäin! Hauskaa, että niin moni on löytänyt verkkokauppaamme, vaikka markkinointi on ollut kovin vähäistä. Jos sinä haluat tilata vielä pipon pukinkonttiin, tee tilaus 13.12. mennessä. Näin ehtii paketti vielä jouluksi perille! :)

Niin, minut siis löytää nykyään myös Instagramista nimierkillä @kotvasia_sanna. Olen tuon Instan kanssa vähän jälkiherännäinen, mutta pikkuhiljaa opettelen sitäkin käyttämään!

Ei omppu kauaksi puusta putoa..

Kolmevuotiaamme on tosi kova askartelemaan. Vaikkei hän kovin pitkiä aikoja omissa leikeissään viihdykään, saattaa nyt kulua jo pitkäkin tovi erilaisten puuhakirjojen, saksihommien tai liimailujen parissa. Erityisesti helmien pujottelua tyttö on harrastanut viime aikoina paljon. 

Kun neiti keksi helmihommat pitkän tauon jälkeen, hän innostui hommasta niin, ettei millään malttanut lopettaa. Syntyi kerralla viisi rannekorua. Jollain kummalla höynäytyksellä sain hänet päiväunille, ja hädin tuskin silmänsä auki saatuaan hän tuumasi jatkavansa helmihommia taas. 

Torstaiaamuisin Pikkukakkosessa on askartelutuokio, jota neiti tänäkin aamuna katseli ja käski minutkin katsomaan. Siellä askarreltiin jääkarhun pesää. Ei ole vaikea arvata,  mitä meillä tehdään, kun neiti tulee kerhosta.

Kolmevuotiaan kärsivällisyys on aika huono, jos tiedossa on jotakin mukavaa. Kovin kauan ei malttaisi odottaa, vaan hommiin pitäisi päästä heti. Välillä tämä piirre ärsyttää aika kovasti, sillä jääkarhun pesän askartelu ei välttämättä ole prioriteettilistallani ensimmäisenä, kun palaamme kerhosta. 

Silti. Tunnistan tytössä aika paljon itseäni. Jos jotakin saa päähänsä, se pitää yleensä toteuttaa heti, ja jos jostakin innostuu, ei millään malttaisi lopettaa. Arvatkaas, mikä piirre minussa ärsyttää miestäni eniten? Niinpä. Juuri se sama piirre, jonka esiintymistä tyttäressäni aika usein voivottelen. :D

Vielä on muuten huomisiltaan asti aikaa osallistua Ellan ja Ebban lahjakorttiarvontaan! Klikkaahan itsesi arvontapostaukseen TÄSTÄ, ja hihkaise, mitä lahjakortilla hankkisit. Myös Facebookin puolella voi osallistua arvontaan. :)

Virpomisvitsamietteitä

Milloin teillä virvotaan? Tulevana sunnuntaina vai vasta viikon päästä lauantaina? Itse olen kotoisin kunnasta, joka sijaitsee itäisten ja läntisten perinteiden välissä. Olin lapsena (ja olen edelleenkin) vähän hämilläni siitä, koska oikeasti pitäisi virpoa. Minä virvoin lapsena palmusunnuntaina, mutta ovellamme kävi virpojia  trulleja vielä lankalauantainakin.

Meidän lapsemme eivät taida vielä tänä pääsiäisenä virpoa, mutta olemme kyllä varustatuneet pääsiäisherkuin ovellamme käyviä virpojia varten. Mielelläni myös palkitsen pienet virpojat, mikäli heiltä vastineeksi saataviin virpomisvitsoihin on nähty edes vähän vaivaa. Itse väkersin lapsena jokaiseen vitsaan hienot silkkipaperikoristeet, ja vitsat hyväksytettiin äidillä. Ne oksat, joissa koristeita ei ollut tarpeeksi, joutuivat uuteen käsittelyyn. 

Tällä papatuksella en nyt todellakaan tarkoita, että äidin pitää tehdä vitsat lapsille tai että vitsojen täytyy olla ennennäkemättömän hienoja. Jokainen pieni virpoja tehkööt vitsansa tai osallistukoot niiden tekoon ikätasonsa mukaan. Kovin hyvällä mielellä en sen sijaan jaa munia koululaisporukoille, joilta saan vastineeksi yhden surkean piiskan, jossa roikkuu pari hassua höyhentä. 

Meillä ei pääsiäisoksia ole vielä koristeltu, mutta lenkillä nappasimme mukaan tienposkesta muutaman pajunoksan, joihin ripustin roikkumaan kastejuhlien koristeeksi tehdyt pikkupompomit. Ne näyttävät oikeastaan aika hauskoilta, ja voikin olla, että teen tämän pääsiäisen oksiin vielä muutaman pompomin lisää. Näitä ei vielä vajaa kolmevuotias osaa tehdä, joten hän koristelkoon oksia vielä ihan perinteisin höyhenkoristein.

Kuvista muuten huomaa, että kastejuhlien kukkaset ovat jo lakastuneet eikä pääsisäisruohokaan vielä viherrä. En ole tainnut vielä kertaakaan saada kylvettyä pääsiäisruohoa ajoissa - haitanneeko tuo?

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Liitutaulutarra-askartelua

Liitutaulutarralla on askarreltu monessa blogissa, ja minäkin sitä tilasin jo ainakin vuosi sitten Teippitarhalta. Joihinkin pieniin juttuihin, kuten magneettipyykkipoikiin, olen tarraa käyttänyt, mutta mitään isompaa siitä ei ole tullut tehtyä.

Kun yläkerran aulan vanha ikkunanpoka kaipasi jotakin uutta koristusta, sain inspiksen leikellä liitutaulutarrasta ympyröitä, joista kokosin lasiin helminauhamaisen kuvion. Se toimikoon nyt ainakin hetken ikkunanpokan katseenvangitsijana.

Aulan sisustus on edelleen keräilyerä erinäisiä vanhoja huonekaluja ja esineitä, eikä sinne lähiaikoina ole tarkoitus mitään suurta hankkiakaan. Muutamia pieniä juttuja, kuten verhot ja valaisin, on kuitenkin suunnitelmissa.

Raksarojukasasta kiikutetut "tikkaat" meinasin jo kertaalleen heivata huushollista ulos, mutta totesin, että niistähän voisi tulla ihan hauska kukka/taimiteline. Niinpä, kevät on jo ihan nurkan takana! :)

Paperienkelit ja uuden objektiivin testailua

Niin siinä sitten kävi, että posti toi meille pari päivää sitten uuden objektiivin. Tämä Sigman 50 millinen (f1.4) on vähän niin kuin minun ja mieheni yhteinen joululahja, mutta pitihän sitä pikkuisen jo ennen joulua testailla, jotta sen voi todeta toimivaksi peliksi. Kovin paljoa en ole vielä ehtinyt kuvailla, mutta muutaman kuvan perusteella putki vaikuttaa juuri sellaiselta kuin olimme toivoneetkin. 

Tämän perinteisen paperienkelin mallin bongasin Projektilan joulukalenterista. Kaappien kätköistä löytyi vanha kirpparilta ostettu kirja, juuttinarua ja helmiä, joten vietin yhden illan askarrellen enkeleitä.

Pentikin lasiset koristepallot puolestaan löytyivät joulukoristelaatikkoa penkoessani. Tällaisilla voisin koristaa vaikka koko kuusen, mutta yhtenäkään jouluna en ole vielä uskaltanut laittaa näitä kuusenoksille, sillä Taavi-kissa tykkää kovasti käpälöidä kuusenkoristeita, joten arvata saattaa, mitä lasipalloille kävisi siinä käsittelyssä..

Työaamut alkavat todella käydä vähiin. Huomenna pääsen vielä töihin syömään joulupuuroa ja sitten koittaa loma. Tänään iski jonkinasteinen töidenloppumismasennus, kun todella tajusin, että seuraavan kerran palaan töihin joskus hamassa tulevaisuudessa, eikä työpaikkakaan välttämättä säily samana. Nyt pitäisi taas kääntää aivot ihan kokonaan kotiäitimoodiin. Huh. Se ei ole mulle ihan helppoa se, vaikka toisaalta nautinkin ajatuksesta, että kohta saan seurata kahden pikkuisen elämää kotona taas vähän pidempään ja intensiivisemmin.

Mukavaa perjantai-iltaa! 

Askartelua pikkuisten kanssa

Tänä vuonna perhepäivähoitolasten joulujuhla oli hieman tavanomaisesta poikkeava. Hoitajat olivat järjestäneet erilaisia tonttupajoja, joita lapset ja vanhemmat saivat kiertää omassa tahdissaan. Oli tonttujen puuharataa, joululauluja, mehua ja pullaa sekä kortti- ja joulukoristeaskartelupaja. Toteutus oli ihan mukava, vaikka hellyttävät lasten esitykset jäivätkin nyt näkemättä. Pikkutonttujen riemussakin oli kyllä katselemista!

Pienten lasten kanssa askartelu vaatii aina hieman mielikuvitusta, jotta tuotoksissa näkyisi oikeasti lapsen oma kädenjälki. Nappasinkin siis illan aikaansaannoksista pari kuvaa inspiraatioksi, mikäli vielä pitäisi saada tehtyä kortteja tai koristeita lasten kanssa.

Joulukorttipajassa teimme suloisen sydänkortin, johon painoimme sormiväreillä sydämet. Vähän tässä jouduin  2,5-vuotiasta tonttutyttöämme auttamaan, mutta ainakin kortissa on hänen ihan omat, pienet sormenjälkensä.

Joulukoristepajassa askarreltiin joulukäpyjä kuusenkoristeiksi. Tämä homma onnistuu lapselta mukavasti ihan itsekin, mikäli jonkinlainen pensseli pysyy kädessä. Ensin käpyyn siveltiin pensselillä liimaa, jonka jälkeen sitä pyöriteltiin astiassa, jossa oli sokeria ja hopeahileitä. Sopivasti harmaantuneista, pyöreistä kävyistä voisi tulla myös aika kivoja koristeita vaikkapa lasipurkin täytteeksi...

Tällaisia tänä tiistaina! :)

Heijastinkukan ohje

Heijastinkukan ohjetta toivottiin, joten sellainen on nyt luvassa. Tekemäni versio on halkaisijaltaan noin viisi senttiä, mutta isomman saa helposti pidentämällä fanttilankapätkiä ja suurentamalla heijastinkankaasta leikattuja puoliympyröitä. Ideana on siis koota ensin kukat fanttilangasta ja heijastinpuoliympyröistä ja kiinnittää ne sitten napin avulla päällekkäin. Lopuksi taakse voi kiinnittää  hakaneulan tai rintaneulan lukon. Seuraavassa on vielä asian selventämiseksi työvaiheiden ohjeet :)

Ihan kohta alkaa pitkä viikonloppu! Sen jälkeen olisi töissä luvassa vielä parin viikon loppurutistus ennen vähän pidemmäksi venähtävää joululomaa :)

Heijastinkukka

Tällainen heijastinkukka syntyi fanttilangasta, heijastinnauhasta ja vanhasta napista. Takana on kiinnitysneula, joten tämä on tällainen takinrinnukseen tai laukkuun kiinnitettävä heijastinversio. Ohje löytyi tällä kertaa ihan omasta päästä. Jos ohje kiinnostaa, niin huikkaa ihmeessä kommenttiboksiin! :)

 Viikonloppuja! 

Hello Kitty ja muut metsän eläimet

Kun lapsen suusta kuuluu aamupäivän aikana kolmannen kerran "äiti, NYT me askarrellaan", ei kai auta muu kuin ryhtyä toimeen. Äidin ideapankki meinasi kyllä olla melkolailla tyhjä, mutta jotakin oli keksittävä. Jouluaskarteluihin sopivia tarvikkeita ei vielä kotoa löytynyt, joten mitään jouluista emme tällä hetkellä tehneet. Ikean eläinkuvioinen lahjapaperi pelasti tilanteen. Siitä leikkelimme (minä leikkasin) eläimiä, jotka sitten liimasimme yhteistyössä 2,5-vuotiaan kanssa vahvemmalle pahville ja lopuksi paperilla päällystettyjen WC-paperirullahylsyjen kylkeen. Metsän eläimien kanssa sulassa sovussa leikkii lisäksi yksi Hello Kitty, ainakin lapsen maailmassa nämä kaverukset sopivat ihan hyvin yhteen. :)

Neidin mielestä näistä tuli "ihan hassuja". Askartelujen tulos taisi olla kuitenkin ihan hyvä, sillä nyt on eläinleikki parhaimmillaan!

Ei ole tainnut omppu kauksi puusta pudota. Kun askarteluttaa, on päästävä askartelemaan ja mieluiten ihan HETI!

Hauskaa, ja täällä Keski-Suomessa myös lumista, sunnuntaipäivää kaikille!

Kierrätyshelmistä tehty ikkunakoriste - vaikkapa joululahjaksi?

Taannoisen sähkökatkoksen aikaan innostuin kaivelemaan askarteluvarastoitani ja sen tuloksena syntyi kaikenlaisesta kierrätyskamasta tehty ikkunakoriste. Materiaalina on siis ohutta rautalankaa, erilaisia helmiä rikkoutuneista kaulakoruista, muutama rautalankakoriste vanhasta kynttilälyhdystä ja yksi ihan itse hiihtokilpailuista ansaittu palkintolusikka. Koriste on siis tarkoitettu roikkumaan ikkunaan tai miksei jonnekin muuallekin. Kovin vaikeaa oli vain saada kivaa kuvaa tästä roikottimesta ikkunassa. 

Aika moni on eksynyt blogiini viimeaikoina itsetehty joululahja -hakusanalla, joten tässäpä voisi olla yksi vinkki sellaiseen. Täältä löytyy viimevuotinen postaukseni itsetehdystä joululahjasta - jonkinlainen roikotin syntyi silloinkin! :)

Myös hakusana itsetehty heijastin on ollut näinä pimeinä aikoina suosittu, ja myöskin viime syksynä tekemääni heijastinta voit käydä kurkkaamassa täältä. Ehkä olisi taas aika värkkäillä uusia heijastimia!

Helmihommia

Syysloman viettäminen 2-vuotiaan kanssa pelkästään kotioloissa vaatii hieman mielikuvitusta. Ainakin meidän neiti on sen verran touhukas, että joka päivälle olisi parasta keksiä jotakin ohjelmaa. Vietettyämme aamupäivän kotona neiti tuumasikin päivän olevan ihan turha. Kun kysyin syytä, vastaus oli: "No... sen takia, että koko päivä pelkkää palapeliä!" Tässä vaiheessa olimme tekemässä päivän ensimmäistä palapeliä! 

Siispä lähdimme hakemaan Tiimarista helmiä, ja iltapäivä kuluikin mukavasti helmihommissa. Aika näppärästi parivuotiaskin pystyy pujottelemaan helmiä nauhaan. Pientä avustusta homma toki vaatii, mutta olin yllättynyt, kuinka keskittyneesti erittäin lyhytpinnaisen äidin lapsi jaksoi puuhastella helmien parissa! 

Millaisia askartelutouhuja teillä tehdään lasten kanssa?