Heippa teille...

... ja suuri kiitos Kotvasieni seuraamisesta! Nyt on blogini taival tullut tiensä päähän. Vajaa viisi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Olin äitiyslomalla ja halusin tehdä näkyväksi lähinnä itselleni kaiken sen, mitä kotona ollessani tein. Postaustahti on vaihdellut kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Toisella äitiyslomallani kirjoittelin myöskin ahkerasti, mutta myönnettäköön, että sen jälkeen meidänkin perheessämme on eletty niitä kuuluisia ruuhkavuosia: päivätöitä,  päivähoitoa, kotitöitä ja harrastuksia.

Blogimaailma oli pitkään tärkeä osa arkeani, paikka purkaa ajatuksia, kertoa kuulumisia ja seurailla omia kiinnostuksenkohteitani muiden blogien kautta sekä vaihtaa niihin liittyviä ajatuksia muiden bloggaajien ja tietysti kaikkien oman blogini lukijoiden kanssa.

Viimeisen vuoden aikana olen tainnut tehdä jo jonkin sortin surutyötä blogini lopettamisen suhteen. Postaustahti on hidastunut jatkuvasti, eikä uusia aiheitakaan enää oikein tullut mieleen. Ehkä aika teki tehtävänsä, sillä elämä on nyt aika erilaista kuin blogini alkuaikoina.

Jos nyt aloittaisin uuden blogin, sen aiheet ehkä liittyisivät liikuntaan. Siellä siintää myös seuraava tavoite. Talvella kasvatan peruskuntoa ja kevään tullen suuntaan poluille! Kirjoittamisesta pidän edelleen, joten eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka palaisinkin uusien aiheiden kanssa. Kotvasille on kuitenkin nyt aika sanoa heipat ja teille lukijoille suuret kiitokset mukana olemisesta!

Kesä

Heippahei, pitkästä aikaa! Postauksen otsikko on laajahko, onhan jo yli kolme kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tauko oli suunnittelematon, ja välillä mietin vakavasti, että lopetan kirjoittamisen kokonaan, sillä aikaa ei tahtonut keväällä töiden ohessa olla omasta mielestäni tarpeeksi tiheään postaustahtiin. Muutamaan otteeseen selailin kuitenkin blogiani, ja joka kerta tuli fiilis, etten millään raaskisi tätä touhua lopettaa. Kirjoittaminen ja kuvaaminen on kivaa ja blogiin on tallentunut päiväkirjamaisesti hurjan paljon hyviä hetkiä. Mihin minä niitä hetkiä sitten tallennan, jos en tänne?

Tietysti bloggaaminen on parhaillaan myös ihanan vuorovaikutteista, ja jos haluaisin kirjoittaa vain itselleni, kirjoittaisin suljettua blogia. Liekö siellä ruudun toisella puolella enää ketään lukemassa, mutta sen verran ikävä tätä blogimaailmaa ja kirjoittamista on ollut, että avasin koneen ja päätin kirjoitella jotakin. Tauon jälkeen kirjoittaminen on aina vähän takkuista ja ajatukset sumeita, mutta siihen vaivaan auttaa vain kirjoittaminen. En lupaa nytkään suuria, mutta pidän blogin vielä toistaiseksi avoimena ja kirjoittelen, kun siltä tuntuu. Katsotaan sitten taas syksymmällä, kuinka kävi.

Maanantaina alkaa arki, ja otan sen vastaan hyvillä mielin. Lapset lähtevät hoitoon ja vanhemmat töihin. Opeminä ostaa (tai ompelee) uuden kynäpussin ja avaa kalenterin. Päiviin tulee rutiini, lasten harrastukset alkavat ja omat liikunnat on helpompi sijoittaa aikataulutettuun arkeen.

Kesän 2016 fiiliksiä kokosin tähän loppuun muutaman kännykkäkuvan ja kuvakollaasin verran. Jotakin blogitauon pituudesta kertoo sekin, että kameran muistikortinlukija on hukassa. Siksi siis ei ole tarjolla kunnon kameralla otettuja kuvia. Niitä toki kesästä on, mutta kun piti katkaista tämä tauko just nyt. 

Näiden kesäkuvien myötä hyvää loppukesää sinne näyttöjen toiselle puolelle! :)

Miksi juoksen?

Pidempään blogiani seuranneet lukijat tietävät, että viime syksynä osallistuin Iwellon hyvinvointiprojektiin, jossa tutustuin kivoihin ihmisiin, sain uusia treenivinkkejä ja rutkasti hyvää mieltä. Toinen viime syksyn huippukohta oli syyskuussa juostu puolimaraton, josta selvisin kunnialla läpi. 

Juoksu ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan peruskuntoa olen koettanut pitää yllä koko talven kevyillä hölkkälenkeillä. Parin viimeisen kuukauden projektina on ollut kohottaa kuntoa toukokuun puolessa välissä juostavaa Helsinki City Runia varten. 

Juoksuharrastus on kirkkaasti kärjessä, jos mietin asioita, joiden ansiosta hyvinvointini on viimeisten vuosien aikana lisääntynyt. En tiedä, olenko koskaan tuntenut kroppaani yhtä pystyväksi ja hyvinvoivaksi kuin nyt, vaikka olenkin harrastanut yhtä jos toista liikuntalajia elämäni aikana. 

Aloitin säännöllisen juoksun nuoremman tyttäreni ollessa vauva. Oli saatava jostakin lisäenergiaa korvaamaan menetettyjä yöunia. Oli päästävä karkuun ahdistusta, jonka aiheutti olo siitä, etten ollut muuta kuin vaatimuksia vaatimusten perään täyttävä väsynyt äiti. Oli päästävä olemaan ajattelematta mitään. Toisaalta oli päästävä kuulemaan omia ajatuksiaan. Oli myös päästävä ylläpitämään tärkeitä sosiaalisia suhteita ja juttelemaan aikuisten kesken ilman keskeytyksiä. 

Kaikkea tätä juoksu tarjosi silloin. Yksin napit korvilla juostessani saatoin olla ajattelematta mitään. Toisaalta juostessani hiljaisuutta kuunnellen saatoin punnita omia, ajoittain aika raskaitakin ajatuksia, ja saattaa ne oikeisiin mittasuhteisiinsa. Toisaalta ystävän kanssa juostessa maailma parantui urakalla. Mitä kauemmin jaksoin juosta, sitä vahvemmaksi tunsin itseni niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Samoja asioita juoksulta saan edelleen. Enää en oikeastaan kaipaa kovin usein lenkkejä yksin omien ajatusteni seurassa. Tämä kertonee siitä, että vauvavuoden väsymys ja hormonivaihtelut ovat tasoittuneet ja tilalla alkaa olla normaali minäni. Nykyään mieluummin juoksenkin seurassa. On onni, että minulla on niin monta mahtavaa juoksukaveria! Yksi lähti pari vuotta sitten varovasti ensimmäisille yhteislenkeille, ehkä jopa ensimmäisille juoksulenkeilleen ikinä, ja muutaman viikon päästä juoksemme yhdessä puolimaratonin. Tänään juoksimme kokeeksi 17 km hyvällä vauhdilla, ja voitte arvata, että onnistumisen kokemus oli yhteinen! 

Lasten saamisen jälkeen kaikki liikunta on ollut minulle enemmän tai vähemmän pakkopullaa. "Pitäisi lenkkeillä" tai "pitäisi käydä salilla" -ajatukset ovat olleet mielessä yleisimmin, kun olen ajatellut liikuntaa. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa ajattelen: "Haluan lenkille" ja "kunpa ehtisin tänään liikkumaan". Aika usein teemmekin miehen kanssa läpsystä vaihdon, jotta kumpikin pääsisi oman harrastuksensa pariin. Minä aloitan lasten nukutuksen juoksutrikoot päällä, ja kun auto kurvaa pihaan, vaihtuu nukutusvuoro, ja minä lähden lenkilleni. Usein lenkkiseurueeseen liittyy yksi tai useampi samalla kadulla asuva, hyvin samanlaista elämäntilannetta elävä nainen. Ei haittaa, vaikka kello on jo lähellä yhdeksää, ulkona on pimeää ja taivaalta tulee räntää. Sellaisessakin kelissä juokseminen on voimauttava kokemus. Onneksi nyt illat ovat jo valoisia, tiet kuivia ja kelikin usein mitä mainioin yöjuoksuun! ;) 

Tulevalle kesälle toivonkin hyviä juoksukilometrejä niin mulle kuin sullekin! 

Kirjahyllyinspiraatiota

Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Lukeminen on rakas harrastukseni, mutta se myös kuuluu olennaisesti työhöni. Kirjat ovat mielestäni myös kauniita. Siispä niitä ei tarvitse peitellä sisustuksellisten ratkaisujen takia. 

Entisessä kodissamme kirjoja säilytettiin lasiovisissa kirjakaapeissa. Kun muutimme tähän kotiin, eivät kaapit oikein tahtoneet löytää paikaansa, ja päädyin myymään ne pari vuotta sitten. Siitä lähtien kirjoja on säilytetty surullisesti päällekkäin liian pienessä hyllyssä makuuhuoneessamme.

Oikeastaan vasta nyt sain inspraation alkaa tutkailemaan uutta säilytysratkaisua. Yläkerran aulassamme olisi täydellinen paikka kirjahyllylle ja lukunurkkaukselle. Avohyllyt ovat alkaneet miellyttää silmää kovasti. Alle kokosin muutaman inspiraatiokuvan. Niistä huokuu jonkilainen boheemius, josta pidän. En tiedä, olisivatko avohyllyt lopulta kovin fiksu valinta, ne kun tuppaavat keräämään pölyä ja alkavat herkästi näyttämään siivottomilta. Silti. 

Miten teillä säilytetään kirjoja? Avohyllyssä vai ovien takana? Piilossa vai kunniapaikalla? 

kuva TÄÄLTÄ

kuva TÄÄLTÄ

kuva TÄÄLTÄ

Pinterest-seinälleni olen koonnut lisää kirjahyllykuvia. Käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa! 

Taskutunika tytölle

Myös ompelukone on pyyhitty pölyistä, ja ompeluinnostus alkaa nostaa päätään. Isompi neiti on taas hujahtanut pituutta talven aikana, ja sen muuten huomaa selvästi, kun syksyllä ostetut legginsit ovatkin yhtäkkiä 3/4-lahkeiset. 

Ompelisin mieluusti kaikki lasten vaatteet itse, mutta moiseen ei tahdo olla aikaa. Jotakin aina välillä kuitenkin saan tehtyä, ja siitä esimerkkinä on tämä tunika, joka päällä muutaman kuukauden vajaa viisvee poseeraa alla olevissa kuvissa. Ei irronnut hymyä. Kaava on Ottobre-lehden numerosta 6/2014. Kuvissa se ei hyvin näy, mutta edessä on pienet taskut.

 

Muita ompeluksiani olen esitelyt esimerkiksi postauksissa Mistä on pienet tytöt tehty? ja Kesätunika  sekä Ruskamekko aikuiselle ja Siskoksesta siskoksille. Käyhän lukaisemassa, jos ompeluhommat kiinnostavat! 

Rusettipipojakin on kovasti kyselty taas, ja joku onkin ehkä saattanut ihmetellä, miksi kauppa on edelleen joulutauolla. Aika ei oikein tahtonut riittää tilausten ompelemiseen, eikä perhe-elämän ja töiden jälkeen talven pimeinä iltoina oikeastaan oikein ylimääräistä energiaakaan moiseen ollut. Nyt on pieni erä kuitenkin työn alla niin pitsipipoja kuin rusettipipojakin, ja myyntiin ne tulevat, kunhan valmistuvat. Toivottavasti pian, sillä pipokelit on just nyt! Täältä ja täältä voit käydä kurkkaamassa, millaisia pipoja viime keväänä ja syksynä ompelin. 

Mukavaa viikkoa!

Heräämisiä

Maaliskuu on maalaillut mieleen arkoja kuvia keväästä, ja toivottavasti huhtikuu herättelee lopullisesti horroksesta. Alkuvuosi on mennyt arkisten askareiden äärellä. Sängystä ylös, lapset hoitoon, vanhemmat töihin, iltapäivällä töistä ja hoidosta kotiin, sitten vähän kotiaskareita, kenties lenkki, jonka jälkeen on valmis painamaan päänsä tyynyyn. Arki on hyvää, mutta tunnustettakoon, ettei siinä niitä tähtihetkiä ihan valtavasti ole ollut. Työssäni tämä alkuvuosi on usein juuri sitä kaikkein kiireisintä aikaa, jolloin välillä on pakko nipistää päivään lisätunteja yöunista tai omista harrastuksista, kuten esimerkiksi tästä blogista, joka on muuten ollut minulle tärkeä harrastus jo neljän vuoden ajan! 

Pääsiäispyhien jälkeen otan huhtikuun avosylin vastaan ja alan pitää lasten kanssa keväänmerkkipäiväkirjaa. Herneenversot kurkottelevat jo rohkeasti kohti aurinkoa ja niin muuten aion tehdä minäkin! Tavoitteena olisi herätellä henkiin myös tämä alkuvuoden uinunut blogini!  

Hyvää pääsiäistä kamut! :)

Harmaata arkea ja valon pilkahduksia

Aika pitkän blogitauon jälkeen juuri nyt tuli sellainen olo, että haluan istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan. Edellisessä postauksessa toivottelin jouluiloa. Kyllä meillä jouluiloa oli, mutta oli myös paljon sairastelua. Pienimmälle haettiin antibiootit aaton aattona, ja jouluaattona minun kurkkuani alkoi karhentaa. Joululoma oli pitkä, mutta loppiaisen jälkeen töihin ja hoitoon palattuamme koko sakki oli vielä toipilas. 

Siispä pari ensimmäistä arkiviikkoa lomien ja sairasteluiden jälkeen on vielä ollut melkoista matalalentoa. Itse olen ollut töissä köhäisenä, ja töiden jälkeen kotona lahkeessa on roikkunut varsinainen takiainen, joka ei tahtoisi päästää äitiä suosiolla edes vessaan. Kaksivuotias on osoittanut kaksivuotiaan merkkejä kiukkuamalla lähes kaikesta, emmekä me isot ole ihan täysin tajunneet, että osa tuosta kiukusta on ollut varmasti aikaisista hoitoaamuista ja sitkeästä flunssasta johtuvaa väsymystä. Oma flunssani ei ole juuri antanut myöden liikunnalle, josta tavallisesti saan arkeen tarvittavan virran ja pidemmän pinnan pikkuisten kiukkujen kuuntelemiseen. Lisäksi pakkanen on saanut isomman neidin hyppimään seinille, kun ulkona ei tarkene olla varttia kauempaa. Joskus vain on niitä viikkoa, jolloin tuntuu, että sitä kuuluisaa arjen iloa ei saa revittyä sitten mistään. Silloin on vain yritettävä rämpiä kohti valoa.

Tänä viikonloppuna sitä valoa on onneksi ollut! Perjantaina neiti neljävee sai sukset eikä olisi malttanut lopettaa pihassa hiihtelyä, vaikka pakkanen pisteli sormissa ja varpaissa. Myös minä osoitin paukkupakkasesta huolimatta kiitettävää sinnikkyyttä lähtemällä kaupungille syömään ja parantamaan maailmaa parin ystävän kanssa, ja se jos mikä kannatti! Lauantaina totesimme, että neiti kaksivee taitaa olla terve, sillä ärsytyskynnys tuntui olevan huomattavan paljon edellisiä viikkoja matalammalla. Tänään kävimme koko porukalla uimahallissa, jossa kerta kerralta alkaa mennä mukavammin. 

Jos emme viime viikkoina ole harjoitelleet ahkerasti luistelua tai muita ulkoilma-aktiviteetteja, niin lukemista olemme harjoitelleet sitäkin enemmän. Tuloksetkin ovat jo nähtävillä, sillä esikoinen oppi lukemaan ja kirjoittamaan. 

Tänään sain kolmekymmenvuotisen elämäni parhaan kirjeen, jossa luki näin: Rakastan sinua miljona tuhta ketaa. Sinä olet ihna. Isi ja äiti olete ihnija.

Hyvä viikonloppu. Näitä lisää, kiitos! <3

Jouluiloa!

Kuten olette ehkä huomanneet, Kotvasissa on ollut hiljaista. Elämä on silti ollut täyttä. On tehty töitä, lenkkeilty, ommeltu, leikitty ja leivottu. Jouluvalmisteluitakin on tehty. Kirjoiteltu kortteja, paketoitu paketteja ja pikkuhiljaa koristeltu kotia jouluisaksi. Piparkakkutalokin odottaa tuhoojiaan. On vietetty pikkujouluja niin lasten kuin aikuistenkin kesken, ja tänään illalla lauletaan lasten kauneimmat joululaulut. Vielä monta touhukasta päivää ennen aattoa on luvassa. 

Blogista tämä elämä ei ole tämän joulun alla välittynyt, ja valinta oli oikeastaan tietoinen. Joskus vähemmän on enemmän. Kun jostain touhusta luopuu, ehtii enemmän jotain muuta. Siispä tämä postaus on vuoden 2015 viimeinen. 

Ihanaa, rentouttavaa ja riemukasta joulua kaikille teille ja mahtavaa tulevaa vuotta!

Kuva: Kari Eskelinen

Saunomista, hemmottelua ja herkuttelua

Parin viikon takainen IWELLOjengin hemmottelupäivä jatkui tankotanssitunnin jälkeen rennoissa merkeissä. Suuntasimme nimittäin seuravaksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan ravintola Boho & Keittiön saunatilaan freesautumaan. Saunomisen lomassa saimme kokeilla Golden Day Span hemmottelutuotteita, joista kotiinviemiseksi saimme silmänympäryksille tarkoitetut 24 karaatin kultakollageeninaamiot. Melkoista luksusta, vai mitä!? Täytyy testata  teho jonkun huonosti nukutun yön jälkeen! ;)

Pikaisen pynttäytymisen jälkeen siirryimme odotetulle illalliselle ihanaan Ravintola Harmooniin, joka sijaitsee Jyväskylän Matkakeskusta vastapäätä, vanhassa harmoonitehtaassa. Harmooni on miljööltään melkoisen upea, ja sen yrittäjät ovatkin tehneet valtavan työn palauttaakseen rakennuksen arvoiseensa ilmeeseen. Harmoonista olen kirjoitellut aiemmin myös TÄSSÄ POSTAUKSESSA, jonka kuvituksena on kuvia rakennuksen ylemmässä kerroksessa sijaitsevasta salista. 

Tällä kertaa illastimme tunnelmallisessa kellariravintolassa, jossa saimme maistella muutamaa erilaista alkupalaa, pääruokaa ja jälkiruokaa sekä kolmea annoksiin sopivaa viiniä. Alkuruoaksi nautimme muun muassa kuoreita, pääruoaksi sorsaa ja jälkiruoaksi ihanaa vispipuuroa. Kuinka hyvältä ja juhlavalta melko arkinen vispipuuro voikaan maistua, kun sitä höystää marenkimurusilla ja kermalla! Harmoonin makuja vois luonnehtia nimenomaan aidoiksi. Ála carte -listan annoksissa käytetään kunkin sesongin makuja ja lähituottajien raaka-aineita. Tiiliseinät, maalaukset, kaunis kattaus ja upea jugendrakennus viimeistelevät makuelämyksen! 

Hemmottelupäivä oli kaikin puolin onnistunut. Sopivasti liikuntaa, itsensä ylittämistä, hersyvää seuraa, hemmottelua ja makuelämyksiä - mikä mahtava resepti muistorikkaalle päivälle! 

Kiitos Kerttu, joka päivän junailit! Lisäksi suurkiitos De Cafelle maittavasta salaattilounaasta, Ready Set Polelle huikean kivasta kokemuksesta tankotanssin maailmassa, Ravintola Boho & Keittiölle mahdollisuudesta rentoutua saunan lämmössä, Golden Day Spalle hemmottelutuotteista, Ravintola Harmoonille kokonaisvaltaisesta elämyksestä makujen maailmassa, valokuvaaja Tero Takalo-Eskolalle hienoista kuvista, joita osa tämänkin postauksen kuvista on (omani on merkitty Kotvasia-logolla), ja vielä Body Shopille sekä Hartwallille, jotka takasivat sen, että hemmottelu ei loppunut yhteen päivään. ;)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - aika mahtavia naisia, vai mitä!? Erityiskiitos siis vielä kaikille näille: Kertulle, Niinalle, Tiialle, Melinalle, Elinalle, Heidille, Essille, Lauralle ja Piretille. 

Helppo neulehuivi lapselle

Nyt se on taas alkanut - jokasyksyinen tarve neuloa. Tällä kertaa ensimmäisenä puikoille pääsi isosikon kaulahuivi, sillä neidin vaatekaapissa selkeästi oli sellaisen mentävä aukko. Tapani mukaan etsin mahdollisimman helpon ohjeen, sellaisen, jota osaa neuloa aivot narikassakin. TÄSTÄ ohjeesta lähdin siis soveltamaan lapsen kaulaan sopivaa mallia. 

Aluksi luodaan 15 silmukkaa puikoille numero 7. Sen jälkeen  neulotaan 2 oikein, 1 oikein kiertäen ja 1 nurin. Tätä jatketaan, kunnes jäljellä on 2 silmukkaa, jotka neulotaan oikein. Sama toistetaan myös nurjalla. Kerroksia jatketaan kerä loppuun, jonka jälkeen huivi päätellään. Jos haluaa tehdä pidemmän tai tuubimallisen huivin, voi toki neuloa pidempäänkin. Yhdestä kerästä tuli tällä ohjeella kertaalleen solmittava huivi neljävuotiaalle. Pidempi huivi toki kiepsahtaisi kaulan ympäri useammin.

Lankana käytin Novitan Hile-lankaa, joka on mukavan paksua ja pehmeää. Hile tuo huiviin aavistuksen juhlavuutta. Tämä sopi meille hyvin, sillä huivi on tarkoitettu nimenomaan niihin vähän parempiin menoihin. 

Seuraavaksi samasta langasta pitäisi tehdä myssy. Olisiko jollakulla vinkata helppoa myssyohjetta? 

Itsensä haastamista tangolla ja muuta mukavaa IWELLOjengin hemmottelupäivässä

Lauantai oli kauan odotettu ja kiva päivä! Silloin veimme IWELLOjengimme kanssa kymmenen viikon mittaisen hyvinvointiprojektimme päätökseen ja melkoisen tyylikkäästi sen teimmekin. Kerttu oli nimittäin junaillut meille ihanan hemmottelupäivän, jonka aikana pääsimme hetkiseksi irtautumaan arjen pyörityksestä.

Aamun aloitimme reippaasti IWELLOn valmentajan Hennan kanssa testailemalla, millaisiin tuloksiin kymmenen viikon aikana olimme päässeet. Teimme samat kuntotestit kuin ensimmäisellä tapaamisella ja taisimme kaikki päästä alkutestejä parempii suorituksiin. Viimeisiä fiiliksiä hyvinvointiprojektista kirjoittelen teille ihan erillisessä postauksessa tuonnempana. Nyt keskitytään nimittäin muihin juttuihin!

Testien jälkeen nimittäin siirryimme salaattilounaalle Jyväskylän Torikeskuksessa sijaitsevaan Sisustuskahvila De Cafehen, jonka tiskit notkuivat mitä ihanampia herkkuja. Tällä kertaa kuitenkin nautimme terveelliset salaatit, sillä päivän ohjelmaan ei kovin raskas herkuttelu olisi sopinut. Valitsemani kana-vuohenjuustosalaatti oli oikein maistuva, mutta erinomaisilta näyttivät myös muut salaattilistalla tarjolla olevat annokset. De Cafe on miljöönä mielenkiintoinen, sillä syömisen lomassa voi tutkailla, mitä kaikkea ihanaa kahvilassa on myynnissä. Valikoimassa nimittäin on yhtä jos toista kaunista sisustustavaraa, ja taisivatpa kahvilan tuolitkin olla myynnissä.

Jos en olisi muutamia vuosia sitten tutustunut päivän seuraavaan ohjelmanumeroon, olisin varmaankin kääntynyt kannoiltani kuullessani, mitä on luvassa. Olimme nimittäin menossa tankotanssimaan! Sanaa "tanssi" on hyvin hankalaa liittää minuun, sillä minulla todellakin on kaksi vasenta jalkaa ja rytmitajullakaan tätä naista ei ole liiemmin lahjottu. Omissa polttareissani viisi vuotta sitten kuitenkin pääsin kokeilemaan lajia edellisen kerran ja tuolloin alkujärkytykseni jälkeen olinkin yllättäen aika innoissani. Tankotanssin alkeita opetellessa koreografia ei ole se, mistä liikkeele lähdetään, vaan tärkeämpää on kehonhallinta. 

Tankotanssitunnin meille tarjosi tanssikoulu Ready Set Pole, jolla on tanssikoulut Jyväskylässä ja Kuopiossa. Ready Set Polella pääsee harrastamaan tankotanssin lisäksi ilmajoogaa ja rengastrapetsia. Tunnit ovat pienryhmätunteja ja niitä järjestetään vasta-alkajista pidemmälle edenneisiin. 

Minun taidonnäytteeni kuvasi Elina - Kiitos kuvasta! :)

Meille 75 minuutin tankotanssitunnin piti Heidi. Tunnin aikana hän näytti meille muutamia helpohkoja ja aloittelijoille sopivia liikkeitä, joita sitten pääsimme testailemaan. Kun katsoo kokenutta tankotanssijaa, liikkeet näyttävät sulavilta ja keveiltä. Kun itse taas koettaa rystyset valkoisina pitää tangosta kiinni, voi todeta lajin todellisen rankkuuden. Vielä paremmin sen voi havaita seuraavina päivinä, sillä aikamoisen kokovartalojumin reilun tunnin tankotanssitunti sai aikaiseksi. Lajissa tarvittava hyvä kehonhallinta kuitenkin kiehtoo kovasti, joten mieli tekisi päästä kokeilemaan tätä vähän useamminkin. Myös ilmajooga voisi olla mielenkiintoinen lajituttavuus!

Jyväskyläläisten tankotanssiharratsajien taidonnäytteitä pääsee muuten ihastelemaan Raudanluja 2016 -kalenterin sivuilla. Kalenterin tuotto menee Hope Ry:lle ja sitä kautta lasten ja nuorten urheiluharratsuksen tukemiseen. Kalenteriin voi tutustua osoitteessa http://www.tangolla.fi/ .

Tässä tankotanssitunnille osallistuneet IWELLOjengiläiset!

Tässä vielä tuntimme ohjaajan taidonnäyte - aika huikeata vai mitä?

Hyvä uutinen onkin se, että Ready Set Pole haluaa tarjota blogiemme lukijoille 25 %:n alennuksen tankotanssin ja ilmajoogan starttikursseista, joilla lajiin pääsee tutustumaan helposti. Alennus on voimassa sunnuntaihin 7.11. 2015 saakka. Ilmoittautua voi netin kautta seuraavista linkeistä:

Jyväskylän kurssille: http://www.readysetpole.fi/jyvaskyla/nain-aloitat/

Kuopion kurssille: http://www.readysetpole.fi/kuopio/nain-aloitat/

Kirjoita ilmoittautuessasi lisätiedot kenttään “Kotvasia" -25%, niin saat alennuksen.

Hemmottelupäivän seuraavista etapeista kirjoittelen teille myöhemmin. Nyt jään haaveilemaan tankotanssitunneista! ;) 

Lämmintä syksyyn!

Syksyn sävyt ovat nyt mielettömän kauniita ja houkuttelevat tarttumaan kameraan. Pienellä lahjonnalla sain onneksi isomman neitimme houkuteltua pieneen kuvaussessioon talvipitsipipo päässään.

Talvipitsipipo on ollut tekemistäni pipoista ehkä kysytyin, mutta harmikseni juuri tuo meleerattu harmaa talvitrikoo on kiven alla, eikä sitä ole ollut läheskään aina saatavilla. Pienen pätkän sain sitä viime viikolla ja nyt olisikin muutama pipo varastossa. Jos haluat itsellesi oman talvipitsin, niin nyt on muutama kappale lisätty verkkokauppaan. Sinne pääset sivupalkin kuvakkeesta tai osoitteesta www.kotvasia.fi.

Talvitrikoo on ihanan lämmintä ja pehmeätä trikoota, jonka nurja puoli on nukattu. Neidillä on päässään L-koon pipo, joka alkaa olla aika sopiva nyt neljävuotiaalle neidille. Sama koko menee useimmille aikuisillekin.

Hyvää treeniä kirpeässä syyssäässä - IWELLOjengin lukijatreeni!

Viime viikon torstaina saimme treenata IWELLOjengin kanssa vähän totuttua suuremmalla kokoonpanolla, kun Tuomiojärven rannassa pidettiin lukijatreeni, jonne meidän lisäksemme kokoontui parisenkymmentä blogiemme lukijaa.

Ilta oli treenaamiselle mitä mainion - saimme liikkua yhdessä kirpeässä syyssäässä ja samalla ihailla kaunista punertuvaa taivaanrantaa. Oli myös tosi mukavaa tavata blogiemme lukijoita! Satuitko sinä 

olemaan paikalla?

Tuomiojärven rannan uudehko street workout -alue on muuten hyvä liikuntapaikka jyväskyläläisille. Erilaisten telineiden ja tankojen avulla voi treenata tehokkaasti oman kehon painoa vastuksena käyttäen. Treenin aikana teimme kahdeksaa eri liikettä kaksi kierrosta. Liikkeinä oli muun muassa dippiä ojentajille, selkiä, vatsarutistuksia, käsilläseisontaa (!) ja askelkyykkyjä. Telineitä voi käyttää monella eri tavalla, sillä vain mielikuvitus on rajana. Kannattaa käydä testaamassa ja ottaa vaikka lapset mukaan puuhastelemaan.

Mukana lukijatreenien taustalla oli myös monta yhteistyökumppania, jotka olivat lahjoittaneet tuotteitaan pussukoihin, jotka jaettiin treenin osallistuneille lukijoille. On ilo huomata, että niin moni yritys halusi lähteä mukaan tuomaan hyvää mieltä projektissa, jonka yhtenä kantavana teemana on nimenomaan liikunnan ilo! Yhteistyökumppaneina olivat Keskimaa, Cloetta, NU3, Ninni Moi, The Body Shop, Lavera, Harjun paperi, Novelle, Vitamin Well ja Raikastamo. 

Lukijatreeni oli oikeastaan IWELLOjengimme viimeinen virallinen yhteistreeni. Vielä on jäljellä lopputestaus ja yhteinen hemmottelupäivä. Luulempa silti, että tällä jengillä kokoonnumme vielä muulloinkin, vaikka virallinen osuus alkaa olla finaalissa.

Jos sinä tahdot päästä osaksi vastaavanlaista projektia ja huippujengiä, se on nyt mahdollista. Uusi IWELLLOjengi nimittäin starttaa Jyväskylässä 19.10. Katso tarkemmat tiedot valmennuksesta ja ilmoittautumisohjeet TÄSTÄ LINKISTÄ. Minulle parasta tässä projektissa ovat olleet loistava tiimi ja uudet inspiroivat tavat liikkua! 

Kuvista kiitos Kertulle ja Heidille! 

Mistä on pienet tytöt tehty?

Tänään vietetään Roosa nauha -päivää ja sunnuntaina kansainvälistä tyttöjen päivää. Molemmat päivät ansaitsevat oman huomionsa. Tällaisina päivinä voi olla onnellinen, että on syntynyt Suomeen. Täällä saavat kasvaa myös omat rakkaat tyttömme. Ihan kaikkialla maailmassa tyttönä eläminen ei olekaan ihan yhtä helppoa kuin täällä meillä. Siispä haluankin rohkaista ihan jokaista naista ja tyttöä olemaan ylpeä tyttöydestään, juuri sellaisena kuin sen itse haluaa tuoda esille.

Meillä on lähipiirissämme sekä ihastuttavia pieniä miehiä että varsin valloittavia pikkuneitejä. Viikko sitten maailmaan tupsahti yksi uutukainen kappale jälkimmäisiä, ja häntä pääsin ihastelemaan tänään. Päivän teemaan sopivasti ompelin viemisiksi Viljamin puodilta kankaiden yönä tilaamastani pingviinikankaasta haaremihousut. Kaava on piirretty vanhoista housuista. Resoreista tein sen verran pitkät, että niitä kääntämällä housujen käyttöikä on pitkä.

Samaisesta kankaasta ompelin meidän pienemmälle neidillemme hihattoman tunikan. Tätä ei vielä ole sovitettu, mutta toivon, että koko osui nappiin. Tässäkin kaava on piirretty vanhan tunikan avulla. 

Isosisko puolestaan valitsi itselleen Viljamin puodin kangaspaketista pandakankaan. Siitäkin oli tunika ommeltava. Tässä kaavana sovelsin Ruska-mekon kaavaa siten, että jätin siitä hihat pois ja kavensin ja lyhensin hieman helmaa. Tuli oikein näppärä hihaton Ruska-tunika. On testattu jo käytännössäkin, mikä näkyy rinnuksen tahroista..

Ruska-tunikasta syntyykin sopiva aasinsilta syyslomaan. Se nimittäin alkoi nyt! Hyvää lomaa kaikille, jotka vietätte sellaista ja kaikille muille mukavaa viikonloppua! :)

Pari vuotta sitten kirjoittamani Ihanat tytöt -tekstin voit käydä lukemassa TÄSTÄ.