torstai 28. helmikuuta 2013

Mekkohan siitä tuli!

Kaivoin pitkästä aikaa taas ompelukoneen esille ja surautin vuoritetun mekon Tosimummon ohjeella. Päälliskankaana käytin kirppikseltä löytämääni vanhaa verhokangasta ja vuorikankaana vanhaa valkoista lakanaa. 

Tällaisen mekon ompelu on ollut mielessäni jo kauan, mutta vasta nyt sain tartuttua toimeen. Ohjeet olivat todella selkeät ja niiden avulla mekon ompeleminen onnistui helposti ja nopeasti. Tällainen vuoritettu mekko on saumurittomalle ompelijalle hyvä vaihtoehto, sillä kaikki ikävät saumat jäävät piiloon ja jälki on siistiä. 

Nyt saattais olla inspis kokeilla samanmoisia eri kuoseilla ja eri kokoisina..





Lomanviettomme on jatkunut edelleen kotioloissa. Tällä kertaa poden minä, mutta oma versioni ystävästämme Norosta taitaa kuitenkin mennä ohi pelkällä huonolla ololla ja kovilla vatsanväänteillä. Hauska juttu tässä on se, että nyt myös pikkuneidin nenä on alkanut vuotaa ja ukkokultakin potee jonkinmoisia flunssaoireita. Huh. 

Toisaalta tämä lomalla sairastaminen on harmittanut aika kovasti, mutta toisaalta taas nyt olemme saaneet olla kotona ihan urakalla. On aika huippua seurata ihan rauhassa pikkuneidin leikkejä, joissa alkaa ihan oikeasti olla jo järkeä. Hauskaa, kuinka kaikki se, mitä itse päivän aikana tekee, siirtyy lapsen leikkeihin! 



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Dallaspullia(ko)?

Tämä päivä alkoi pullan leivonnalla. Kokeilin ensimmäistä kertaa täytteeksi vaniljakreemiä, ja pullista tulikin tosi hyviä - melkein kuin dallaspullia! Kokeilkaa pois, jos ette ole jo kokeilleet. Vaniljakreemi oli siis tehty valmiista kaupan vaniljakreemijauheesta, joka sekoitetaan maitoon tai veteen. Helppoa kuin mikä! 



Tänään taidamme jo uskaltautua vähän ihmisten ilmoille. Alkuloman olemme viettäneet melkoisen tiiviisti kotioloissa, mutta nyt *kopkop* tauti alkaa olla selätetty ja pulkkamäki kutsuu! :)


maanantai 25. helmikuuta 2013

Keräilyerä

Tunnolliset hoitolapset sairastavat silloin, kun vanhemmat ovat lomalla. Eikös se näin mennyt? Meidän neiti sairastui vatsatautiin ensimmäisenä lomapäivänä, ja nyt jännätään, taltuttaako tauti meidät aikuisetkin. 

Tauti oli onneksi melko pikaista sorttia, ja pikkupotilas on jo tervehtynyt. Varmuuden vuoksi olemme kuitenkin viettäneet tämän päivän ihan kotosalla. Olipa hyvä, että näin teimme, sillä tauti jatkui ripulina. Siivoilun yhteydessä siirtelin yläkerran aulassa vähän sohvan paikkaa ja raahasin yhden nojatuolin alakerrasta yläkertaan ja yhden toisinpäin.  

Yläkerran aulan - tai oikeastaan koko yläkerran - sisustus koostuu erinäisistä vanhoista huonekaluista ja muusta romusta. En ole nähnyt tarpeelliseksi investoida kovin paljoa rahaa uusiin huonekaluihin, vaikka vanhat vähän silmiin sattuvatkin. Vanhan kamalan sohvan päällä on valkoinen päiväpeite, "tikkaat" ovat raksarojua, ikkunanpoka seinällä on kierrätyskeskuksesta, karmean kermanvärinen matto odottaa valkaisua tai värjäämistä ja vanha nojatuoli lähtee jossain vaiheessa verhoilijalle. Musta pikkupöytä on Ikeasta ja seeprakuvioiset lattiatyynyt Jyskistä. 

Aulaan tulee paljon valoa, ja päiväsaikaan se on kaikessa vaaleudessaan mielestäni kaunis. Joskus ehkä hankin tilaan joitain vähän sopivampia huonekaluja, mutta toisaalta tämänpäiväisessä kaupunkilehdessämme kerrottiin, että uusin sisustustrendi on rehellisyys, jota kaikkein aidoimmillaan juuri tällainen keräilyerä edustaa. Näillä mennään :)




Yläkerran työhuoneemme on odottanut myös jo kauan pientä stailausta, mutta en ole halunnut hankkia mitään uutta, ennen kuin vanhat huonekalut on saatu myytyä. Tällä viikolla tulee pöydänhakija, ja vanha tuolikin on jo löytänyt uuden omistajan, joten ehkäpä tartun jossain vaiheessa työhuoneprojektiin. Ainakin uusi työpöytä on jo kiikarissa. 

Mukavaa lomaviikkoa teille, joilla sellainen tällä viikolla on! :) 

tiistai 19. helmikuuta 2013

Paratiisia

Ensimmäiset mustavalkoiset Paratiisi-astiani sain yhdeksän vuotta sitten lakkiaslahjaksi. Värikäs Paratiisi on kuulunut melkein inhokkiastioiden listalle, mutta tähän mustavalkoiseen rakastuin oitis. Sarja on melko tyyris ja harvakseltaan olen sitä hankkinut. Siispä tänään kurvasin työpäivän päätteeksi pikapikaa Jyväskylässä sijaitsevan Viherlandian Iittala Outletiin, jossa kaikki myydään nyt remontin alta pois 50 %:n alella. Moni muukin oli keksinyt saman, mutta onneksi tavaraa oli vielä jäljellä melko hyvin. Siispä oma Paratiisi-kokoelmani sai hieman täydennystä. Kiitos vinkistä Onnen omenia -blogille!  



Samalla reissulla bongasin myös pari hauskaa ruukkua. En osannut päättää, kumman värin halua, joten ostin molemmat. Ruukkuihin pitäisi vielä keksiä jotakin istutettavaa.

Viherlandiassa heräsin muuten taas siihen tosiasiaan, että jos aikoo tänä keväänä kasvattaa jotakin siemenistä, pitäisi siihenkin touhuun taas pian ryhtyä. Saas nähdä. Vielä kertaakaan en ole onnistunut viherpeukalona kovin kummoisesti.


Ja mitä teki tämä parivaljakko sillä aikaa, kun minä kuvasin?! "Shiivoo, shiivooo..." :)




torstai 14. helmikuuta 2013

Tää on teille!

Ystävänpäiväkortit jäivät lähettämättä tänäkin ystävänpäivänä. Ystävänpäivälahjojakaan ei tullut suuremmin osteltua eikä sydänsuklaarasiaa tai muuta hempeää taida olla liiemmin tiedossa kummalekaan tämän parisuhteen osapuolista. Viime vuonna taisin sentään leipoa muutaman ruman ystävänpäiväleivoksen.


Teitä ihania on kuitenkin paljon. On lapsuudenystäviä, kouluvuosien parhaita kavereita, ystäviä opiskeluajoilta, ystäviksi muuttuneita työtovereita, äitiystäviä ja blogiystäviä. Joidenkin ystävien kanssa ei ole tavattu vuosiin ja toisia taas tulee nähtyä joka viikko. Toisia näkee harvoin, mutta maratonpuhelut pitävät linjat varattuina usein.

Perimmäinen seikka ystävyyssuhteessa taitaa olla se, että joskus ystävien välillä on ollut side, jokin vahva yhdistävä asia. Ystävä on jättänyt jäljen. Vaikka yhteydenpito ystävään on jostain syystä loppunut, jälki on vahva. Monet pienet asiat muistuttavat minua lapsuudesta ja leikeistä ystäväni kanssa. Teinivuosien ystävyyssuhteet ovat puolestaan olleet muokkaamassa sitä, mitä nyt olen. Aikuisempana saatuihin ystäviin puolestaan on helppoa ottaa yhteyttä pitkänkin yhteyshäiriön jälkeen. Heidän kanssaan tietää olevansa ihan sama tyyppi kuin tutustumishetkellä. Heille ei juuri tarvitse selitellä.

Ystäväni, oletpa sitten se lapsuusvuosieni "paras kaveri", yksi nykyelämäni tukipilareista tai jotakin siltä väliltä, voit tietää, että olet ajatuksissani! <3

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille murusille! :)




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kukkapinni

Nappikauppa Punahilkan sivuilta löysin ihanan kangaskukan ompeluohjeen. Kukka oli tosi simppeli ja nopea juttu tehdä, ja sehän sopi tähän sunnuntaipäivään. Kukan liimasin vanhaan hiuspinniin, ja niin sai pikkuneiti uuden hiuskoristeen! Kovin kauaa koristeet eivät kyllä vielä päässä pysy, mutta kuvaushetken ajan sentään..

Eiks oo kiva? Vois ommella muutaman lisää ;)



Se ois sunnuntai taas! Kivaa uutta viikkoa teille kaikille! 

lauantai 9. helmikuuta 2013

"Se" avokadopasta

Eilen vihdoin ja viimein kokeilin avokadopastaa, josta syksyllä niin kovasti kohistiin eri medioissa. Eikä muuten kohistu turhaan. Tästä tuli kertaheitolla meikäläisen suosikkipasta - kirpeää ja vähän tulista, mutta toisaalta ihanan täyteläistä ja ruokaisaa! 

Voiko tällaisista aineista toisaalta syntyä mitään kovin pahaa?


Ohje on vilahdellut eri blogeissa ja lehdissä useampaankin otteeseen. Itse löysin ohjeen mainiosta Pastanjauhantaa-blogista. Täältä keskisestä Suomesta aineksia löytyi marketista ihan mukavasti, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa syksyllä reseptin suosio yllätti myös kauppiaat pääkaupunkiseudulla, sillä esimerkiksi avokadoja ja lehtipersiljaa sai metsästää ihan urakalla halutessaan tehdä tätä herkkua. Nyt tosin kuumin hitti taitaa olla jo joku ihan muu. Mää oon tunnetusti aina vähän myöhässä ;)

Tässä kuitenkin vielä ohje, jos joku ei ole tätä kokeillut:

Avokadopasta

1 val­ko­si­pu­lin­kyn­si
1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net)
1 li­met­ti
2 kyp­sää avo­ka­doa
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
1/2 dl olii­vi­öl­jyä
kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa
kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa
30 g (1 dl) raas­tet­tua pe­co­ri­noa tai manchegoa
30 g (1 dl) raas­tet­tua par­me­saa­nia
400–500 g spa­get­tia

Pil­ko kulhoon valko­si­pu­li ja chi­li. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avulla kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no-/manchego- ja par­me­saa­ni­raas­te. 

Sekoita ainekset ja maistele suolan määrä. 

Kei­tä spa­get­ti hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta.

Kaada osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja nostele pasta joukkoon. 

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Avainhelminauha ja uusi pöllömäinen penaali

Viime viikolla värkkäilin uuden avainnauhan vanhan rikki menneen tilalle. Tämän korun materiaalit on keräilty vähän sieltä sun täältä. Turkoosit helmet ovat mummon vanhasta kaulakorusta, kirkkaat pikkuhelmet jostakin vuosia sitten alemyynneistä hankitusta helminauhasta ja hopeiset helmet ovat vanhasta punaisesta avainnauhasta. Avainklipisikin taitaa olla jostakin vanhasta mainosavainnauhasta. 



Viirinauhasta yli jääneestä kankaasta ompelin vielä uuden kynäpenaalin. Vanha on ommeltu ihanasta mummon tyynyliinasta, mutta on niin auttamattoman pahasti musteen tahrima, että uusi on jo ihan paikallaan. Ja eiks pöllöt sovi opelle? ;)



Kyllä kelpaa nyt taas töitä tehdä! Hauskaa alkavaa viikkoa teille kaikille! :)


lauantai 2. helmikuuta 2013

Viirinauha ja pikkuruista tuunailua

Huh. Viikot vierähtävät aikamoista kyytiä. Arkipäivät kuluvat melkolailla samaa tuttua rataa: aamulla töihin ja hoitoon, iltapäivällä takaisin kotiin, sitten pikapikaa ruokaa nassuun. Ennen iltatouhuja ehtii kenties kauppaan tai urheilemaan. Kun neidin saa nukkumaan, alkaa olla itsekin aika kuitti. En kuitenkaan valita. On ihanaa, että saa tehdä töitä (vaikka joka päivä ei nappaiskaan) ja kotona on maailman paras perhe.

Kivaa on myös se, että viikonloppuna saa olla kotona ja rauhoittua. Ja se, että aina välillä ehtii esimerkiksi ommella. Tänään syntyi viirinauha pöllökankaasta ja pilkuista.



Teippitarhasta tilasin joku viikko sitten teippejä ja liitutaulutarraa. Johonkin teippejä oli kokeiltava, joten tuunasin pyykkipoikia. Keskimmäisessä on ihan perus washiteippiä ja laitimmaisissa on suikaleet liitutauluteippiä. Taakse liimasin magneetit. Noihin liitutaulupyykkipoikiin voikin sitten kirjoittaa mitä milloinkin. Tilasin myös liitutaulutussin, joka myös on aika kätevä juttu. Sillä voi kirjoittaa myös peiliin ja lasiin. Peiliin kirjoittamista tulikin jo testattua vähän työpaikan vessassa.. ;)



Tällaisia tällä erää! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...