Itsetehty mysli

Olettekos koskaan tehneet itse mysliä? Minä tein viikonloppuna ensimmäisen versioni kotikutoisesta myslistä ja tästä lähtien liputan kyllä ehdottomasti itsetehdyn myslin puolesta. Kaupan valmiissa sekoituksissa on yleensä aika paljon rasvaa ja sokeria sekä useimmiten aina jokin ainesosa, josta en pidä. Itse kun tekee, saa sellaista kun haluaa. Niinhän se menee. Maistui kuulkaa hyvälle sunnuntaiaamun aamiaisella. Suosittelen! Ohje on alla ja sitä jokainen voi muunnella mielensä mukaan.

 

Paahdettu mysli

 

4 dl kaurahiutaleita

2 dl ruishiutaleita

250 g pähkinäsekoitusta

1/2 tl kanelia

1/2 tl inkivääriä

ripaus suolaa

1/2 dl ruokaöljyä

3 rkl juoksevaa hunajaa

 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja levitele pellille leivinpaperin päälle. Sekoita öljy ja hunaja keskenään ja levitä kuivien aineiden päälle. Sekoittele ainekset vielä käsin. Paahda mysliä uunissa noin 10 minuuttia käännellen seosta välillä. Älä käräytä! Jos haluat, voit lisätä paahtamisen jälkeen rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä.

 

Parasta maustamattoman jogurtin ja hunajan kera!

 

 

Mukavaa maanantaita!

 

 



Feta-tomaattipiirakka

Kotimaiset tomaatit alkavat olla kaupassa edullisia, joten niitä meillä on jääkaapissa tähän vuodenaikaan reippaasti. Lisäksi siemenestä asti itse kasvatetut basilikat alkavat nyt tuottaa jo mukavasti satoa, joten ainekset ihanaan tomaattipiiraaseen löytyvät, kun mieliteko iskee. Tänään sellainen sitten iski.

Olen saanut ystävältäni Riikalta joskus ohjeen ihanaan feta-tomaattipiiraaseen, jonka pohjaan tulee perunasosejauhetta. Perunasosejauhepohja on mielestäni paras pohja melkein mihin tahansa suolaiseen piirakkaan. Tällä kertaa en kuitenkaan löytänyt arkistoistani kyseistä ohjetta, eikä perunasosejauhettakaan ollut kaapissa, joten sovellettava oli. Tästäkin piiraasta tuli kyllä herrrkullinen :)

Feta-tomaattipiirakka 

Pohja

3 dl vehnäjauhoja

11/2 dl kaurahiutaleita

1/2 tl suolaa

150 g voita tai margariinia

1/2 - 1 dl kylmää vettä

Täyte

3 kypsää tomaattia

200 g fetaa

ruukku tuoretta basilikaa

2 kananmunaa

2,5 dl ruokakermaa

ripaus mustapippuria

Nypi pohjaa varten margariini tai voi ja kuivat aineet. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina voidellun vuoan (halkaisija  24 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. 

Viipaloi tomaatit ja kuutioi feta. Lado esipaistetun pohjan päälle tomaattiviipaleet. Lisää sitten päälle feta ja basilikanlehdet. Sekoita ruokakerma, kananmunat ja pippuri. Kaada seos tomaattien ja fetojen päälle. Paista piirakkaa vielä 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Anna piirakan jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Maistuu myös kylmänä! 

Kylläpä muuten onkin ihanaa saada edes jotakin satoa omasta pihasta! Kylvin keväällä siemeniä vain vähän, mutta basilikat, sitruunamelissat ja ruohosipulit saan tänä kesänä ainakin omasta takaa. Ensi kesänä varmasti satoa tulee jo paljon monipuolisemmin! :)

Simat tulilla!

Lapsuudessani äiti teki aina vapuksi järjettömän satsin simaa, jota juotiin vielä melkoisen pitkään vapun jälkeenkin. Viimeiset pullot eivät tainneet enää edes olla ihan lapsille sopivaa kamaa.

Täksi vapuksi minäkin laitoin ihka ensimmäistä kertaa simat porisemaan. Meillä ei vielä kovin montaa simanjuojaa ole, ja siksi teinkin vähän pienemmän satsin - neljästä litrasta riittää varmasti juotavaa meidän poppoolle ja miksei muutamalle vieraallekin!

Nyt simat ovat jo pulloissa jääkaapissa odottelemassa rusinoiden pulpahtamista pintaan. Kovin tuli taas lapsuus mieleen, kun tätä sitruunaista ja sokerista juomaa pullottelin.

Siman tein Dansukkerin perinteisellä simareseptillä. Suurena sitruunan ystävänä raastoin joukkoon vielä runsaasti sitruunoiden kuorta ja pullotusvaiheessa siivilöin kuoret pois.

Jännityksellä odotan, millaista simaa viikon päästä maistellaan. Jos et ole vielä tehnyt simaa, se ehtii varmasti vieläkin valmistua vapuksi ! :)

Perinteinen vappusima

4 l vettä

250 g fariinisokeria

250 g taloussokeria

2 sitruunan mehu

sitruunan raastettua kuorta

herneen kokoinen pala tuorehiivaa

rusinoita

sokeria

Kiehauta puolet vedestä ja kaada sokerien päälle suureen astiaan (esim. sankoon). Lisää sitruunamehu ja loput vedestä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva pieneen määrään nestettä ja lisää muuhun nesteeseen. Anna käydä huoneenlämmössä noin 1 vrk. Pullota sima ja lisää pulloihin noin 1 tl sokeria ja muutama rusina. Sulje pullot esimerkiksi kumikorkeilla. Anna siman valmistua jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Jääkaapissa valmistuminen kestää noin viikon ja huoneenlämmössä noin kolme päivää. Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan. 

Helppoa! :)

Dallaspullia(ko)?

Tämä päivä alkoi pullan leivonnalla. Kokeilin ensimmäistä kertaa täytteeksi vaniljakreemiä, ja pullista tulikin tosi hyviä - melkein kuin dallaspullia! Kokeilkaa pois, jos ette ole jo kokeilleet. Vaniljakreemi oli siis tehty valmiista kaupan vaniljakreemijauheesta, joka sekoitetaan maitoon tai veteen. Helppoa kuin mikä! 

Tänään taidamme jo uskaltautua vähän ihmisten ilmoille. Alkuloman olemme viettäneet melkoisen tiiviisti kotioloissa, mutta nyt *kopkop* tauti alkaa olla selätetty ja pulkkamäki kutsuu! :)

Marianne-muffinsseja ja sämpylöitä

Kiireettöminä kotiviikonloppuina ehtii vähän leivoskella. Tämän viikonlopun saldona Marianne-muffinssit ja sämpylät. 

Muffinssit tein tällä Valion reseptillä. Taikinaan lisäsin puolikkaan pussillisen Marianne crush -rouhetta ja päälle tein kuorrutteen vispikermasta, tuorejuustosta, tomusokerista ja lopusta Marianne-rouheesta. 

Sämpylät puolestaan tein perinteiseen tapaani ilman sen kummempia ohjeita. Sämpylätaikinaa muuntelen aina sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa taikinassa on reilusti luomuruishiutaleita ja sämpylöiden päällä erilaisia siemeniä.

Niin se vaan on taas sunnuntai ja uusi viikko kohta edessä! Mukavaa sunnuntai-iltaa siis kaikille ja tsemppiä tulevaan viikkoon :)

Eväitä uuteen viikkoon

Sunnuntaipäivän tuotoksia: perunarieskoja ja omena-tyrnihilloa! Voisivat muuten toimia yhdessäkin, mutta eipä tullut kokeiltua.. 

 Näillä eväillä uuteen viikkoon! :)

Maustepurkit maljakoiksi

On näistä sadepäivistä vähän hyötyäkin - ehtii siivota kaappeja oikein urakalla! Minä ainakin olen viime päivinä raivannut kaappien perukoilta kaikenlaista tarpeetonta rojua roskikseen ja kirppikselle vietäväksi. Välillä kaappeja siivotessa löytää myös tavaroita, jotka ensin vaikuttavat täysin turhilta, mutta hetken miettimisen jälkeen saavatkin jatkoaikaa uuden käyttötarkoituksen myötä. 

Tänään uuden elämän saivat pienet lasisiset maustepurkit. Toimin nimittäin aikoinaan opintojeni ohessa erään maustefirman konsulenttina, joten meillä kaikenlaisia maustepurkkeja ja -pusseja on riittänyt  näihin päiviin asti. Välillä erilaiset mausteseokset ovatkin saaneet minussa aikaiseksi lähinnä oksennusreaktion, joten aika iso osa maustekaapissa olleista mausteista on päässyt vanhenemaan. Nytpä päätin siis päästä eroon noista vanhoista mausteista ja heittää mausteet purkkeineen päivineen roskiin. Tovin mietittyäni totesin kuitenkin, että purkeista tulee aika hauskoja pikkumaljakoita! Jäipä lisäksi yksi muisto maustetyttöajoistani! ;)

Kokeeksi nappasin piharuukuista pari krassia ja hyvältähän ne noissa purnukoissa näyttävät. Kukat ovat kin saaneet tänä kesänä tarpeeksi vettä - ainakin krassit kukoistavat melkoisen hienosti! 

Kaappeja ja laatikoita siivotessani mietin myös, kuka meillä sotkee.. Siivoan ja järjestelen kaappeja aika usein, mutta kamalan sekaisia ne ovat silti vähintäänkin viikon jälkeen siivousurakasta.. Kumma juttu. 

Raparperipiirakkafilosofiaa

Kuten joka vuosi tähän aikaan kesästä, olen potenut viime päivinä positiivista raparperiongelmaa. Raparperiä on paljon ja jotakin siitä pitäisi tehdä. Siispä aloin jälleen etsiä täydellisen raparperipiiraan reseptiä. Aloitin haun kirjoittamalla googleen vaatimattomat sanat "paras raparperipiirakka". Haun tuloksena löysin Hans Välimäen "maailman parhaan raparperipiiraan" reseptin. Piiraan tekemiseen kului aikaa parisen tuntia, koska pohjataikinan piti antaa levätä tunnin verran jääkaapissa ja raparperienkin piti antaa maustua kanelin ja sokerin kanssa melko pitkään. Lisäksi tehtiin vielä erillinen täyte, joka kaadettiin maustuneiden raparperien päälle.

Ihan hyvää siitä tuli, mutta kyllä mielestäni piiraalle annettu maailman parhaan raparperipiirakan titteli on vähän liikaa. Vähemmälläkin vaivalla olen tehnyt vähintään yhtä hyvää piirakkaa. Miksei sitä voi ikinä uskoa, että se oma maailman paras raparperipiirakan ohje on se sama vanha, joka aikoinaan on varastettu äidin reseptivihkosesta? Miksi etsiä aina uutta ja parempaa, jos vanha on jo hyväksi havaittu? Pätee muuten moneen muuhunkin asiaan kuin raparperipiirakkaan..  Jatkossa lupaan pysyä uskollisena äidin ohjeelle, joka ei petä koskaan! Jos jotakuta kiinnostaa, Hans välimäen piirasohje löytyy tästä. Alta löytyy puolestaan minun maailman parhaan raparperipiirakan ohje. Kuvia tästä piirakasta ei valitettavasti ole, koska edellinen piirakka on syöty jo aikoja sitten.

Raparperipiiras (pellillinen)

350 g voita tai margariinia

4 dl sokeria

6 munaa

6 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

7 - 8 raparperinvartta

sokeria ja mantelilastuja

Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi ja munat lisätään vaahtoon yksitellen. Leivinjauhe ja jauhot sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan. Taikina levitetään pellille ja päälle laitetaan kuoritut ja pilkotut raparperit sekä reilusti mantelilastuja ja sopivasti sokeria. Paistetaan uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 50 minuuttia.

Parasta jätskin kanssa.  

Jotta sekoittaisin teitä vielä hieman, laitan tähän yhden kuvan Hans Välimäen maailman parhaasta raparperipiirakasta. En tiedä, onko vika leipojassa vai kuvaajassa, mutta piirakka ei oikeastaan näytä edes erityisen herkulliselta. Se ei oikeastaan näytä raparperipiirakalta laisinkaan. Kokeilkaa jos tahdotte, mutta minä vannon silti edelleen oman vanhan piirakkareseptini nimeen. :)

Sitruunatorttu

Kevään tullen tekee mieli usein leipoa jotakin raikasta. Yksi tällainen raikas suosikkileivonnaiseni on klassinen marenki-sitruunatorttu. Tänään leivoin sitä appiukon synttäreiden kunniaksi. Sitruunatortun ohje löytyi Kotilieden verkkosivuilta. Torttua maisteltiin  Cavan kanssa, ja tämä yhdistelmä toimi muuten erinomaisesti.

Raikasta ja pirskahtelevaa - I love it! 

Ja siitä synttärilahjasta seuraa ehkä postaus myöhemmin. Ei menny se tekele ihan niin kuin piti, ei edes kolmas kerta toteen käynyt. Aina ei voi onnistua..

Pikainen jauheliha-munakasrulla

Kuten aiemminkin olen maininnut, en pidä juurikaan arkisesta ruuanlaitosta, mutta koska sitä kuitenkin täytyy harrastaa, olen kehitellyt kaikenlaisia pikaruokia. Tämänpäiväinen ruoka, jauheliha-munakasrulla, jatkaa siis samaa linjaa - helppoa, nopeaa, maistuvaa ja syntyy siitä, mitä jääkaapista kulloinkin löytyy. No, munia tietysti täytyy olla, muuten ruokaa ei varmaankaan voi kutsua munakkaaksi..

Munakasrullan pohjaksi tein siis ihan tavallisen munakasseoksen. Täytteeksi valmistin jauheliha-kasvismössön, mutta jos haluaa vielä nopeamman version, täytteeksi voi laittaa vaikka tonnikalaa tai kinkkua tai vaikka pelkkiä kasviksia. Sienetkin olisivat varmasti hyviä. Munakasrullien ohjeita on lukuisia. Oma tapani kokata on sellainen, etten juuri ohjeita katsele tai kirjaa ylös, joten reseptini ovat hieman leväperäisiä (kuten muuten kaikki muukin, mitä teen) eivätkä laittamani ruoat oikeastaan koskaan ole ihan samanlaisia. Tällä kertaa ruoka kuitenkin valmistui suurinpiirtein tällä ohjeella:

Jauheliha-munakasrulla neljälle

6 kananmunaa

2 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

ripaus paprikajauhetta

Kaada seos pellille voidellun leivinpaperin päälle. Paista uunissa (noin 200 asteessa), kunnes munakas on hyytynyt. Valmista tällä välillä täyte.

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

paprikaa

pakastemaissia

kirsikkatomaatteja

suolaa

pippuria

pizzamaustetta

tomaattipyrettä

juustoraastetta

Paista jauheliha pannulla. Heitä joukkoon silputtu sipuli, paprika, pakastemaissi ja mausteet. Lisää lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit.Levitä täyte esipaistetun munakaslevyn päälle. Ripottele vielä juustoraastetta täytteen päälle ja kääri munakas rullalle. Levitä juustoraastetta myös rullan päälle. Paista rullaa uunissa vielä niin kauan, että juustoraaste saa hieman väriä. Tarjoa salaatin kanssa. 




Avot!

Syntymäjuhlaa!

Viime yönä lähipiiriimme syntyi jälleen suuri ihme, pikkuinen poika! Uutisen kuultuani en ole voinut lopettaa hymyilemistä, sellainen vaikutus näillä syntymäuutisilla aina on. Mieleen palaavat omat kahdeksan kuukauden takaiset tunnelmat ja se suuri ihmetys, jonka vauvan täydellisyys saa aikaiseksi. 

Pienen pojan syntymän kunniaksi leivoin mustikkamuffinsseja (tai muffineja, olkoon kumpia hyvänsä) ja iltapalalle pellillisen kanapiirakkaa. Kuvissa muffinssien tarjoiluastiana on muuten kirpputorilta ostamani, 20 senttiä maksanut lautanen, jonka jalkana on myös kirpparilöytö, euron kynttilänjalka. Kynttilänjalka oli alkujaan kullanvärinen, mutta spreijasin sen hopealla. Hieman ovat vieläkin lautasen kanssa erivärisiä, mutta haitanneeko tuo.. 

Minulla ei ole koskaan ollut erityisen hyviä muffinssireseptejä ja nyt kokeilinkin taas uutta ohjetta, jota hieman sovelsin. Näistä tuli ihan hyviä.

Mustikkamuffinssit n. 12 kpl

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl vaniljajogurttia

1 dl sulatettua margariinia

200 g pakastemustikoita jäisinä

5 dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jogurtti ja margariini varovasti muna-sokerivaahtoon. Lisää mustikat niin, etteivät ne murskaannu. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen. Annostele vuokiin ja paista 225 asteessa 15 - 20 minuuttia.

Tämän kanapiirakan ohje puolestaan on ihan oma sovellus. Teen aika usein suolaisia piirakoita samalla pohjaohjeella täytteitä vaihdellen. Tästä ohjeesta tulee pienehkö pellillinen.

Kanapiirakka

Pohja:

300 g margariinia

5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

1 dl vettä

Nypi margariini ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Taputtele pellille ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Täyte:

450 g marinoituja kanafileitä

paprikaa

kirsikkatomaatteja

fetaa

3 dl ruokakermaa

2 munaa

pippuria

paprikajauhetta

suolaa

juustoraastetta

Paista kanafileet ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Leikkaa myös feta ja kasvikset kuutioiksi. Levitä täytteet pohjan päälle. Sekoita munat, ruokakerma ja mausteet. Kaada seos täytteiden päälle ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista noin 30 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

Mukavaa viikonloppua taas kaikille ja tällä kertaa hyvää alkavaa hiihtolomaa niille, jotka viettävät sitä ensi viikon! :)

Soseruokia pakastimeen

"Maista aina itse tuotetta ensin", lukee kasvis-kinkkuherkku vauvanruokapurkissa. En muuten maista. Hajukin saa oksennusrefleksin aikaan. Haluanko syöttää lapselleni ruokaa, jota en itsekään suostuisi syömään? En halua, mutta joskus siihenkin on sorruttava kiireen tai jonkun muun seikan takia.

Vaikka toisinaan neidille on pakko syöttää valmiita kaupan soseruokia, olen pyrkinyt tekemään soseita itse. Operaatio ottaa tovin, mutta samalla kertaa saa tehtyä ison satsin, ja ruokaa riittää pitkäksi aikaa. Yleensä keitän omissa kattiloissaan bataattia, porkkanaa, kukkakaalia ja parsakaalia, soseutan kypsinä, notkistan keitinvedellä ja pakastan jääpalamuotteihin tai pieniin Minigrip-pusseihin. Lisäksi olen kypsentänyt kanaa, kalaa tai lihaa ja pakastanut myös sen pieninä palasina. Jääpalamuotteihin pakastetuista annoksista on kätevää yhdistellä päivittäin haluamansalainen sekoitus: pari kuutiota bataattia, pari kukkakaalia ja palanen kanaa. Jääkaapista voi silputa joukkoon vaikka tuoretta persiljaa tai jotakin muuta yrttiä. Perunaa en ole pakastanut, mutta se ei tunnu oikein meidän neidille maistuvankaan. Perunaa kuitenkin tulee aina toisinaan keitettyä itselle, ja silloin yleensä neitikin syö perunaa muiden, pakastimesta otettujen soseiden seassa.

Näitä itsetehtyjä soseita maistelen itsekin ihan mielelläni, ja ne maistuvat hyvin myös pikkuneidille. Hän tosin on niin kaikkiruokainen, ettei pahemmin ole vastustellut myöskään kaupan soseiden syömistä..

Syönkö itse näin puhdasta ruokaa? Näitä kuvia katsellessa miettii väkisinkin, mitä kaikkea sitä tulee itse syötyä. Tiedänkö edes, mitä syömäni ruuat sisältävät? En, enkä ole varma haluankokaan..

Bataattia, porkkanaa ja parsakaalia - luonnonmukaista väriterapiaa!

Sairaita pakkaspäiviä ja parasta pikaruokaa

Viime päivät meillä on sairastettu. Ensin flunssa iski pikkuneitiin ja sitten minuun. Kurkku on kipeä ja olo on tukkoinen. Onneksi pikkuneidillä flunssa jäi parin päivän pieneen kuumeiluun.

Jos flunssasta pitää etsiä jotakin hyvää, niin tässä tapauksessa hyvää on se, että ei tarvitse miettiä, mennäkö töihin flunssaisena vai jäädäkö kotiin sohvannurkkaan potemaan tautia. Pakkastakin on niin paljon, että pihalle ei voi lähteä. Olen siis hyvällä omallatunnolla pysytellyt viime päivät sisällä ja

lämmitellyt takkaa. Ulkona on kaunista, kun talven valo alkaa näyttää parastaan. Hiihtelemään olisi kiva päästä, mutta nyt koetan flunssasta huolimatta nauttia kodista ja takan lämmöstä.

Ruokaakin on pitänyt valmistaa, vaikka sitäkään ei olisi huvittanut tehdä. En oikeastaan pidä lainkaan arkiruuanlaitosta, joten olen kehitellyt paljon kaikenlaisia pikaruokareseptejä, joiden avulla arkena ruuan tekoon ei mene kauaa aikaa. Tänään tein superhyvää pesto-kanapastaa, joka oikeastaan on suosikkini näistä pikaruuista. Pikaruokaa tästä tekee se, että käyttää kaupan valmispestoa. Gourmeeta ruuasta saa, jos tekee peston itse! Eikä sen peston tekemisessä tosiasiassa edes kauaa mene, mutta meillä  on harvoin kaapissa ainekset pestoon ja toisaalta valmista pestokastiketta aika usein.

Pesto-kanapasta

pastaa

kanafileitä

paprikaa (muitakin kasviksia voisi laittaa..)

suolaa

pippuria

fetaa

pestoa

(valkosipulia)

parmesaania

Keitä pasta. Paloittele kanafileet ja paprika. Paista kanapalat paistinpannulla, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle paprika ja kuullota nopeasti (paprikaa ei kannata paistaa kovin pehmeäksi). Sekoita kypsän pastan joukkoon kana-paprikapaistos ja haluamasi määrä pestoa. Lisää lopuksi fetakuutioita ja halutessasi valkosipulimurskaa. Ripottele annoksen päälle runsaasti parmesaanilastuja.

Toimii meillä ja valmistuu nopeasti! :) Jos on aikaa ja innostusta, valmista pesto itse.


Pestokastike (noin neljän hengen annokseen)


2 valkosipulinkynttä
25 g pinjansiemeniä
suolaa
ruukku basilikaa
50 g parmesaaniraastetta
1 1/4 dl oliiviöljyä


Murskaa valkosipuli, pinjansiemenet, basilikan lehdet ja suola tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon 
parmesaani ja oliiviöljy. 

Kotielon ihanuutta

"Elämäntapa, jossa sosiaalisen elämän keskipisteenä on koti." Tällaisen selityksen olen joskus jostakin lukenut nykyään kovin muodikkaalle kotoilu-termille. Suomalaisille kotoilun toi tunnetuksi viimeistään Anu Harkki viime syksynä MTV3-kanavalla esitetyllä Koto-ohjelmallaan.

Olen tietämättäni koko termistä harrastanut kotoilua jo pitkään ja pidän kovasti kaikesta kotoiluun liittyvästä: teen paljon käsitöitä, tuunaan kirpparilöytöjä, sisustan, leivon, laitan ruokaa, käperryn villasukat jalassa sohvan nurkkaan hyvä kirja seuranani ja vietän mielelläni aikaa kotona oman perheeni kanssa. 

Oma kotoiluni on kuitenkin aina ollut vastapaino joko opinnoille tai työelämälle. Työviikon jälkeen viikonlopun kotielämä on tuntunut mahtavalta ja on ollut suorastaan ylellistä saada olla vain kotona ja tehdä kotiasioita. 

Nykyään elämäni on pelkkää kotoilua ja sosiaalisen elämäni keskipisteenä todella on koti. Vaikka on ihanaa saada seurata tyttäreni kasvua ja kehitystä, joudun tunnustamaan, että kaipaan usein kotielämän vastapainoksi työelämää. Arvostan kotiäitejä todella, mutta minä en ehkä jaksaisi olla kotona kovin montaa vuotta yhtäjaksoisesti. Pidän työstäni opettajana paljon ja kaipaan niin oppilaita kuin työyhteisöäkin. 

Älkää käsittäkö väärin, en aio vuodattaa tässä blogissa sitä, kuinka kamalaa ja raskasta kotiäidin elämä on. Minun on vain täytynyt tehdä töitä oppiakseni nauttimaan kotona olemisesta ja sietämään aikaansaamattomuuden tunnetta, jonka minussa aiheuttaa se, etten tällä hetkellä käy töissä. Jotta en kokisi oloani aina niin aikaansaamattomaksi, aion kirjoittaa tässä blogissa kaikesta siitä, mitä päivittäin saan aikaiseksi. Ja koska alan myös pikkuhiljaa nauttia tästä tekemättömyydestä, aion kertoa tässä blogissa myös niistä arkisen ihanista hetkistä, joiden ansiosta kotona oleminen on usein myös kerrassaan ihanaa! 

Jos joku vielä sattuu saamaan blogistani inspiraatioita oman kotoilunsa täytteeksi, sen parempi! :)