Meillä leikitään!

Voi jestas, että meillä leikitäänkin! Kun pienet jalat aamulla laskeutuvat portaita alakertaan, jo rappusten puolivälissä lapsi kysyy perinteisen aamukysymyksensä: "Äiti, mitä me tänään tehtäis?" "Jos vaikka vähän ulkoiltais, ehkä käytäis kaupassa, luettais vähän kirjoja ja vaikka leivottais", vastaan. "Ja sitten vähän leikittäis", lisää kolmevuotias intoa täynnä. "Miten tuo lapsi voi olla heti herättyään noin täynnä touhua?" ajattelen minä katkonaisen yön jälkeen viisikuinen kainalossa.

Mutta mitäpä tuohon voi vastata? "Ei, tänään ei leikitä" tai "äiti ei nyt ehdi leikkiä". Aika huonoja vastauksia molemmat ovat. Vastaan siis "kyllä". Niinpä me leikimme. Leikimme Barbieilla ja Littlest pet shopeilla (niillä isopäisillä pikkueläimillä), kokkaamme leikkikeittiössä, leikimme hiekkaleikkejä ja rakennamme legoilla. Kaikkein eniten kolmevuotias rakastaa mielikuvitusleikkejä. Niissä Hello Kitty -pehmo on mummo ja Muumi-hahmo ukki, ja leikissä mummolle ja ukille tapahtuu kaikenlaista. Oikeastaan ihan mikä vaan voi olla ihan kuka vaan, ja ihan kaikkea voi tapahtua. Kunhan puhumme ja teemme asioita jonkinlaisilla hahmoilla.  "Sinä puhut tällä ja minä puhun tällä", kuuluu aika usein, ja sitten puhelemme. Hauskinta on, jos hahmoille sattuu jotakin hassua tai ne puhuvat ihan höpöjä.

Toki kolmevuotiaallamme on kavereita, joita tavataan useamman kerran viikossa. Lähellä omanikäisten kavereiden kanssa leikki on kuitenkin vielä erilaista kuin vanhemman kanssa. Harvoin niissä päästään mielikuvitustasolle vaikkapa kotileikkejä leikkimään. Toisinaan kyllä näinkin tapahtuu, mikäli kaveri on vähän vanhempi. Kavereita ei kuitenkaan ole koko ajan, eikä pikkusiskostakaan vielä ole leikkikaveriksi. Pieniä hetkiä isosisko jaksaa leikkiä yksin, mutta aika pian kuuluu taas tuttu kysymys: "äitiiiii, voitaisko me vähän leikkiä?"

En leiki jatkuvasti enkä koe eläinhahmoilla puheluleikkejä kovin hauskoiksi. Ennemminkin ne KYLLÄSTYTTÄVÄT minua. Pyrin keksimään muuta tekemistä. Otan lapsen mukaan päivän touhuihin, värittelemme, piirtelemme ja luemme. Silti aika usein leikin.

"Leikki on tärkeää lapsen emotionaalisen, sosiaalisen ja kognitiivisen kehittymisen kannalta. Leikkiessä kehittyvät muiden muassa kieli, luova ajattelu, yhteistoiminta, tunteiden säätely ja toisten huomioon ottaminen", sanotaan MLL:n nettisivuilla. Jos leikki opettaa lapselle melkoisen tärkeitä taitoja, niin kyllä lapsen kanssa leikkiessä voi aikuinenkin jotain ottaa opikseen. Viime aikojen paras leikki kolmevuotiaan mielestä on nimittäin ollut roolinvaihtoleikki. Siinä lapsi on äiti ja äiti on lapsi. Kun lapsi (minä siis) pyydän äitiä tekemään jotakin, äiti vastaa usein näin: "ihan kohta, mä eka katon yhlen jutskan netistä" tai "ihan kohta, äiti kiljottaa pali viestii työkavelille". Jes. Juuri tuolta minä olen lapsen korvissa aina halunnut kuulostaa. Oiskohan äidin aika ottaa opiksi..? 

Miten teillä leikitään? Pääsetkö sinä usein mukaan lapsen roolileikkeihin ja miten sinä sen koet?