keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Neljä vuotta!


Neljä vuotta sitten tämä tyttö teki minusta äidin. Osasin vain aavistella, miltä tuntuu saada oma lapsi ensi kertaa syliin. Vaikka ympärillä olisi tapahtunut mitä, tuossa hetkessä olimme vain me. Oma pieni perheemme. Hetkeksi aika pysähtyi ja muu maailmassa menetti merkityksensä. Tuo pikkuruinen juuri syntynyt tyttö oli täysin meistä riippuvainen. Tuossa hetkessä hän määritteli roolimme uudestaan. 

Vanhemman rooli on varmasti elämämme ihanin ja kiperin. Tuossa roolissa olemme etuoikeutettuja kokemaan niin paljon hyvää ja kaunista. Toisaalta tuo rooli pakottaa joskus huomaamaan itsessään sellaisia asiota, joita ei haluaisin myöntää. Tuossa roolissa haluaisi suojella kaikelta pahalta mutta samalla on tunnustettava, että jokaista karikkoa ei voi tasoittaa. On kai vain tarjottava turvasatama, johon jokaisen karikon jälkeen on lupa palata.


Pieni tuo tyttö on vieläkin ja silti välillä niin iso. Neljävuotiaamme mielikuvitus jaksaa ihmetyttää päivästä toiseen. Myös positiivisuudesta saisi moni aikuinen ottaa opikseen. Pilvisenä aamuna ulos katsoessaan hän saattaa todeta, kuinka ihana tästä päivästä tuleekaan. Nelivuotiaamme on myös täynnä rakkautta eikä ujostele tunnustaa sitä meille vanhemmille saatika naapurin pojalle. Monissa muissakin ihmisissä hän näkee rakkautta, erityisen paljon rakkautta on punaposkisissa.

Reipaskin nelivuotiaamme on. Täynnä itseluottamusta lähdetään touhuun jos toiseenkin. Välillä pettymystä itketään äidin tai isän kainalossa, rakas pupu tiukasti käsissä. Onneksi murheet unohtuvat pian. Kun asia on käsitelty loppuun, suunnitellaan seuraavassa hetkessä tulevaa ammattia. Se voisi olla jumppaope, sillä "se saa aina leikkiä mukana"! 

Moni asia mietityttää nelivuotiastamme.  Millainen aikuinen minusta tulee? Asunko minä isona siskon kanssa samassa talossa?  Kasvaako kaikista ihmisistä mummoja? Onko varkaita oikeasti olemassa? Pitääkö poliiseja pelätä? Mitä kuolema on? Kysymysten lista on loputon, ja vanhempina yritämme löytää sopivat sanat, joilla kiperiin pohdintoihin vastaisimme.

Oma nelivuotiaamme. Ihana, pieni iso tyttö. Tänään vietimme kaverisynttäreitä varsin hulvattomassa meiningissä. Äiti on vähän väsy, joten synttäreistä lisää myöhemmin! 

❤❤❤

8 kommenttia:

  1. Ihania synttärikuvia! Lapset ovat aina niin suloisia minkäikäisenä tahansa. Tyttäreni kohta kolme v tuumasi tänään, että nyt hän kyllä suuttuu. Ilmeisesti kuullut, mitä aikuiset sanovat. Mutta tärkeää on antaa aikaa heille omastaan, olla läsnä ja kuunnella sekä selittää asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jokaisessa ikävaiheessa on kyllä ehdottomasti omat ihanat juttunsa. <3

      Poista
  2. Onnea neljäveelle! :) Kysymyksiä satelee kyllä päivittäin..kun on kuulemma niin paljon kysyttävää :D-Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sitä kysellä, että oppii!! 😊

      Poista
    2. Pitäähän sitä kysellä, että oppii!! 😊

      Poista
  3. Ihana teksti, ja noihin tuntemuksiin on helppo samaistua. Meidän pikkuinen on jo 3,5-vuotias ja esikoinen aloittaa elokuussa koulun. Itse sitä vaan ihmettelee ajan kulumista. :) Onnea suloiselle neljävuotiaallenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, teilläkin jo koululainen kohta! Ihan justhan me vasta aloitimme opinnot 😂 Ai mutta siitähän on jo yli kymmenen vuotta... heh..

      Poista
    2. Voi että, teilläkin jo koululainen kohta! Ihan justhan me vasta aloitimme opinnot 😂 Ai mutta siitähän on jo yli kymmenen vuotta... heh..

      Poista

Kiva kun jätät kommentin! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...