Ei se aina onnistu

Mikäpä on pakkasen vankina neljän seinän sisällä parempaa puuhaa kuin leipominen? Ajattelin olla kunnon martta ja leipoa vielä yhden kakun pakastimeen vieraiden varalle. Koska appelsiinit ovat tällä hetkellä niin ihania, päätin tehdä appelsiinikakun hyväksi havaitulla Pirkan ohjeella. Ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Hätäisenä ihmisenä kumosin kakun liian aikaisin ja se halkesi. Eihän tuota voi vieraille tarjota. Pakko varmaan syödä itse. ;) 

Ja on sitä jo syötykin. Kakku on nimittäin aika herkkua valkosuklaa-kermavaahdon kanssa. Eikös appelsiinikakun ole lisäksi pakko olla ihan terveellistäkin? Kakkuunhan tulee sentään kaksi C-vitamiinipitoista appelsiinia. Ja eikös porkkanakakku kuulu samaan sarjaan? Sitä olisi pakastimessa..

Viikonloppuja kaikille! 

Prinsessoja ja ritareita

Päätin jatkaa vauvapeiton virkkausta, mutta koska sen valmistumisaikataulusta ei voi sanoa mitään, ompelin tulokkaalle vielä pehmoisen trikoopeiton. Päälliskankaana on ihana Lillestoffin prinsessakangas ja taustakankaana tummanpinkki velour. Kanttaukset on tehty joustokantilla. 

Tuleva isosisko sai valita kuosin (ihan hienovaraisesti ohjailtuna) ja taisi ihastua kankaaseen niin paljon, että samasta kankaasta ommellaan keväämmällä uusi pipo. 

Saapa nähdä, kuka peittoa lopulta eniten käyttää. Peitto pääsi nimittäin heti testiin, kun neiti parkkeerasi Babyborninsa kanssa sohvannurkkaan katsomaan uutta, aamulla kirpputorilta hankittua, Muumi-dvd:tä. Vanhat kunnon Muumit kunniaan, sanon minä!

Tilkkuvirkkausta

Kudevirkkauksen jälkeen intouduin pitkästä aikaa virkkaamaan jotakin vähän ohuemmasta langasta. Monessa blogissa olen ihastellut Paju-mallilla virkattuja tilkkupeittoja, mutta en itse onnistunut löytämään internetin syövereistä virkkausohjetta tähän malliin. Malli on peräisin Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua, enkä kirjaakaan tähän hätään saanut käsiini.

 Käsin luotua -blogista nappasin kuitenkin ohjeen hieman sovellettuun Paju-ruutuun ja virkkasinkin eilen neljä ruutua tällä mallilla. Ohjetta oli helppo seurata ja sen oppi helposti, mutta silti vielä mietin, ryhdynkö tällä mallilla tekemään kokonaista vauvanpeittoa. Alkuperäinen paju-malli kun taitaa sittenkin olla vielä vähän kivempi. Osaako joku vinkata linkin, josta kyseinen malli löytyisi?

Näissä kokeiluruuduissa lankana on Novitan Pikkusiskoa ja Woolia. Tilkkujen värisävyt ovat oikeansuuntaiset, mutta vaaleanpunainen saisi mielestäni olla  vähän enemmän sellainen vanha roosa. Näistä jo olemassaolevista langoista peiton saisi kuitenkin jo hyvään alkuun. 

Nyt on siis harkinnan paikka. Alanko peittourakkaan tällä mallilla ja näillä langoilla? Ja vaikka päättäisinkin alkaa, ei ole ollenkaan varmaa, valmistuuko peitto ikinä. Pitkää pinnaa vaaditaan nimittäin siihen, että saan pidettyä mielenkiinnon yllä tarpeeksi monen tilkun virkkaukseen ja kaikkien näiden kolmella värillä virkattujen tilkkujen päättelyyn. :)

Viirinauha jämäkankaista

Ystäväni kiikutti minulle joulun alla kasan Marimekon kangaspaloja. Kasassa oli lähinnä pieniä paloja ihania mustavalkoisia kankaita ja sitten vähän isompi pala pinkkiä Kulkue-kangasta. Kulkueesta en ole vielä hennonut tehdä mitään, sillä kuvioita ei hennoisi katkaista, joten kankaasta pitäisi tehdä joku vähän isompi juttu. Se jääköön siis vielä odottamaan inspiraatiota. 

Jotakin halusin kuitenkin jo tehdä, joten ompelin pienistä paloista viirinauhan. Kanttinauhakin on vanhasta lakanasta leikattu, joten tekele syntyi nyt kokonaan jämäkankaista. Viirinauha roikkuu nyt portaikossa, mutta siirtynee siitä kyllä tyttären huoneeseen.

Täällä ollaan aika odottavissa tunnelmissa ja koetetaan keksiä tekemistä. "Minulla on niin ikävä sitä vauvaa", neiti totesi taas tänään. Niinpä. Kumpa voisikin Becketin komedian tapaan todeta, että "huomenna hän tulee". Tosin näytelmässä odotettu henkilö ei saapunutkaan koskaan. Tämän meidän tapauksen kyllä pitäisi saapua ihan lähiviikkoina.

Pakkasta saisi olla himpun verran vähemmän ja lunta enemmän, jotta ulkoilu olisi mukavampaa. Tämän aamupäivän olemme viettäneet kokonaan sisätiloissa lämmitellen takkaa, maalaillen vesiväreillä, leikkien nukeilla ja pehmoleluilla ja.. Iltapäivällä on ehkä pakko lähteä karaisemaan itseään tuonne pakkaseen. Muuten hajoaa pää sekä pienemmällä että isommalla emännällä.

Sitruunamuffinit

Jos kevät näkyy monilla keltaisten väriläiskien kaipuuna sisustuksessa, niin minä kaipaan keltaista myös leivonnassa. Jouluisten leivonnaisten jälkeen on ihanaa leipoa sitruunaisia herkkuja! Eilen tein vanhan Yhteishyvä-lehden ohjeella sitruunamuffineita joululahjaksi saamiini ihaniin muffinivuokiin. Voiko kauniimpia vuokia ollakaan?

Alkuperäisessä ohjeessa muffinit oli koristeltu sokerikuorrutteella, mutta itse ajattelin tehdä tuorejuusto-sitruunakuorrutteen. Tällä kertaa joku meni kuitenkin vikaan (taisin lorauttaa sitruunamehua vähän liikaa, jolloin tomusokeria olisi pitänyt laittaa ihan järkyttävä määrä) ja kuorrutteesta tuli lähinnä kastiketta, joka kyllä maistui hyvältä mutta ei näyttänyt järin houkuttelevalta. Koska tällaisiin blogikuviin ei tietenkään laiteta kuvia kämmätyistä leivonnaisista, seuraavissa kuvissa muffinit ovat ihan ilman kuorrutetta ja ovat kyllä tosiasiassa siltäänkin hyviä ja meheviä.

Siispä ohjetta jakoon!

Sitruunamuffinit 12 kpl

2 kananmunaa

2 dl sokeria

100 g sulatettua margariinia

1 prk (200 g) sitruunarahkaa

3 ½ dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

½ dl sitruunamehua

1 sitruunan raastettu kuori

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita rasva rahkaan. Lisää seos munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon kevyesti sekoittaen. Mausta sitruunamehulla ja sitruunankuoriraasteella. Jaa taikina vuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Muita sitruunaisia suosikkejani ovat sitruunainen brita ja sitruuna-marenkitorttu. Kannattaa testata! :)

Virkatut korit

Pitkästä aikaa innostuin taas virkkaamaan kuteita, kun löysin pari jämälankakerää, jotka olivat jääneet TÄSTÄ ja TÄSTÄ matosta. Värit sopivat hauskasti yhteen, ja ajattelin, että niistä syntyy tyttären huoneeseen yksi tai hyvässä tapauksessa kaksi koria. Kuinkas kävikään, kudetta olikin yllättävän paljon ja koreja syntyi neljä. Lisäksi kudetta jäi vieläkin pari pientä kerää.  :)

Nyt voit muuten seurata Kotvasia myös Facebookin kautta. Mikäli tahdot, että päivitykset näkyvät Facebookissasi, käyhän tykkäilemässä blogin Facebook-sivusta. Sinne pääset suoraan TÄSTÄ tai sivupalkissa olevasta linkistä. 

Täällä Keski-Suomessa on tänään ihanan valoisa ja aurinkoinen pakkaspäivä! Mukavaa viikkoa kaikille! 

Maalattu hyllykkö

Tiedättekö sellaiset muutama vuosi sitten muodissa olleet kirsikanväriset, jotain tuntematonta ulkomaalaista puulajia olevat järkyttävän painavat huonekalut? Sellaisen hyllykön ostimme ensimmäiseen omistusasuntoomme ja sinne se sopikin mukavasti. Sen sijaan täällä uudessa kodissa sille ei ole oikein löytynyt sijaa, ja tumma kirsikkapuu ei enää miellytä silmää samalla tavalla kuin ennen. 

Siispä oli otettava maalisuti käteen. Kun inspiraatio iski, en malttanut edes ottaa kuvia hyllyköstä alkuperäisessä asussaan. Pinnat olivat hyvässä kunnossa, joten karhensin vain hieman niitä hiomapaperilla ja maalasin pohjamaalilla kertaalleen. Tämän jälkeen maalasin hyllykön pariin kertaan valkoisella Helmi-kalustemaalilla. Tumman peittäminen valkoisella ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Pohjamaalin ja kahden kalustemaalikerroksen jälkeenkin tummaa kuultaa hieman läpi ainakin läheltä katsottuna, mutta päätin, että tähän hyllykköön se oikeastaan sopii. Suunniteltu juttu siis, ei lainkaan laiskuutta ;)

Siinä se nyt on, makkarin nurkassa, ja näyttää paljon paremmalta kuin ennen. Koreissa tulee varmaankin säilytettyä vaippoja, vauvan yökkäreitä ja kaikkea, mitä nyt vauvan hoitoon yöllä tarvitsee. Varsinainen hoitopiste sijaitsee alakerran kodinhoitohuoneessa.

Loppuviikossa ollaan taas! Mukavaa torstai-iltaa! :)

Raskauskuvaus

Raskausviikkoja on kasassa tänään 36+2, ja eilen tallensimme vatsasta muutaman kuvan kameralle. Esikoisen raskausaikana mahaa tuli kuvailtua enemmän, mutta silloin emme ottaneet mahasta tällaisia varsinaisia raskauskuvia. Nyt oli kiva saada tallennettua masusta muutama kuva, joita kehtaa esitellä muillekin kuin omalle perheelle. Mielestäni kuvista välittyy nyt aika hyvin vatsakummun aikaansaamat tunnelmat. Kuvaajana toimi siis mieheni, joten kuvaustilannekin oli kivan rento. Ainoastaan esikoista piti hieman houkutella kuvattavaksi. Vähän taisin lahjoakin..

Kumpu kasvaa siis todennäköisesti vielä ainakin muutaman viikon. Tavallaan olisin jo ihan valmis luopumaan siitä, vaikka pikkuisen alkaa tuleva jo jännittääkin. Myös tuleva isosisko odottaa kovasti vauvan syntymää. :)

M niin kuin marenki

Uuden vuoden Key Lime Piestä jääneet valkuaiset käytin tänään marenkeihin. Jotkut pitävät marenkien tekoa vaikeana, mutta muutaman kerran niitä tehneenä en ole vielä onnistunut töppäämään kovin pahasti. Olennaisinta on ehkä keltuaisten ja valkuaisten tarkka erottelu, valkuaisten ja sokerin vatkaaminen kiinteäksi, kiiltäväksi vaahdoksi ja pitkä paistoaika alhaisessa lämpötilassa. 

Marengit säilyvät hyvin tiiviissä kannellisessa purkissa ja ne sopivat hyvin kakkujen koristeeksi tai vaikkapa jäätelön ja marjojen kanssa tarjottavaksi. Toki marengit maistuvat sellaisenaankin ja ovat oikea kahvipöydän kaunistus. Pieni sokerihiiri oli myös sitä mieltä, että marengit ovat erihyviä. 

Viidestä valkuaisesta syntyi pari pellillistä marenkeja, ja uskaltauduin paistamaan ne jopa kiertoilmalla. Puolikkaaseen marenkivaahtoon lisäsin pari teelusikallista punaista elintarvikeväriä, ja lopputuloksena olikin ihanan hempeitä prinsessamarenkeja.

Marengit n. 40 kpl

5 valkuaista

3 dl sokeria (itse käytin erikoishienoa sokeria)

1 tl punaista elintarvikeväriä

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Jos haluat marenkeihin väriä, lisää tässä vaiheessa elintarvikeväri ja vatkaa vielä massa tasaväriseksi. 

Pursota marengit pellille leivinpaperin päälle ja paista 125 asteessa noin 45 minuuttia. Jos käytössäsi on kiertoilma, voit paistaa molemmat pellit yhtäaikaa, mutta laske tällöin uunin lämpötilaa noin 110 asteeseen. 

Herkullista viikonloppua! 

Key Lime Pie

Hyvää uutta vuotta kaikille! Vuosi 2014 pyörähti käyntiin eilen mukavissa tunnelmissa. Vauhdikkuudesta piti huolta mukava määrä lapsia ja aikuisia. Illan ruokapuoli hoitui helposti texmex-teemalla. Jälkkäriksi halusin tehdä jotakin kirpeän makeaa ja päädyin tekemään amerikkalaisen herkun, Key Lime Pien. Ensimaisteluiden jälkeen voin vannoa, että tätä herkkua tulee tehtyä varmasti uudelleenkin. 

Key Lime Pie 

Pohja:

200 g digestivekeksejä

75 g margariinia

1 rkl sokeria

Täyte:

5 keltuaista

1 tlk (400 g) kondensoitua maitoa

1 dl limen mehua (n. 4 limeä)

1 tl limen raastettua kuorta

Koristelu:

Kermavaahtoa ja limeviipaleita

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Murskaa keksit ja lisää joukkoon sulatettu rasva sekä sokeri. Sekoita. Painele seos irtopohjavuoan (24 cm) pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia. 

Nosta uunin lämpötilaa pohjan paistamisen jälkeen 175 asteeseen. Erottele kananmunista keltuaiset ja vatkaa ne kuohkeaksi vaahdoksi. (Valkuaisista voit tehdä vaikka marenkia!) Lisää joukkoon kondensoitu maito ja jatka vatkaamista kunnes seos hieman paksuuntuu. Raasta limejen vihreä kuori ja purista mehu. Lisää molemmat täytteeseen. Kaada täyte pohjan päälle ja paista torttua vielä noin 15 minuuttia uunin keskitasolla. Jäähdytä torttu ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään muutama tunti. Koristele kermavaahdolla ja limeviipaleilla. 

Blogeissa on parin viime päivän aikana näkynyt hienoja koosteita menneestä vuodesta. Itselleni mennyt vuosi on bloggaamisen suhteen ollut hieman hiljainen, sillä energiaa on mennyt paljon ihan muihin juttuihin. On silti ollut kiva huomata, että teitä lukijoita (kirjautuneita ja anonyymeja) on kuitenkin ollut mukavasti. Vuosi 2014 tulee meidän perheemme elämässä olemaan varmasti ikimuistoinen, sillä uuden tulokkaan laskettuun aikaan on enää muutama viikko. Toivottavasti te lukijat jaksatte kurkkia myös tulevan vuoden tapahtumia! :)