Keittiötunnelmia

Viimepäivinä sormet ovat syyhynneet päästä ompeluspuuhiin ja varastossa olisi monenmonta ihanaa kangasta, mutta en ole vielä ehtinyt uppoutua touhuun oikein kunnolla, joten kovin kummoisia en ole vielä saanut aikaiseksi. Keittiön ikkuna kaipasi kuitenkin uutta verhoa, joten ompelin vanhasta sivuverhosta tällaisen keväisen rullakapan. Jemmasta löytyi myös pellavanauhaa, joka sopi verhoon ihan mukavasti. Rullakappa on helppo ommella ja on vähän erilainen kuin tavallinen verhokappa.

Verhokuvien lomassa tuli näpsittyä vielä pikkuisen keittiötunnelmia.

Kaappien päällä pölyä ja muuta mukavaa :)

Sisustustarra jää- ja pakastinkaapin päällä

Ehkä kauneimmat näkemäni magneetit

Hyvää hiihtolomaviikkoa muuten kaikille teille, jotka vietätte hiihtolomaa nyt! Ja kaikille muille muuten vain hyvää viikkoa! :) 

Vaaleanpunaista ja tyttömäistä

Ennen tyttäreni syntymää en juurikaan pitänyt vaaleanpunaisesta. En myöskään koskaan ajatellut pukevani tytärtäni enimmäkseen vaaleanpunaiseen tai sisustavani hänen huonettaan vaaleanpunaisilla, tyttömäisillä jutuilla.

Kuinkas kävikään. Kaupassa hypistelen lastenvaateosastolla kaikenlaisia ihania, tyttömäisiä ja usein vaalenpunaisia vaatteita. Aamulla vaatekaapista etsin tyttäreni päälle vaatteet, jotka ovat ainakin jonkin verran tyttömäisiä. Huomaan myös sisustavani neidin huonetta, kuinkas muutenkaan, vaaleanpunaisella.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus on kyllä mielestäni ihan hyvä asia. En halua korostaa kasvatuksessa liikaa perinteisiä sukupuolirooleja tai tuoda korostetusti esille tyttöjen juttuja ja poikien juttuja. Vanhemmat kuitenkin tekevät lastensa puolesta niin paljon muitakin valintoja, että mielestäni he voivat huoletta pukea lastensa päälle juuri ne tyttömäiset tai poikamaiset vaatteet tai sisustaa lastenhuoneen ihan sen väriseksi kuin lystäävät. Sitten kun meidän neiti oppii itse ilmaisemaan mielipiteensä ja tekemään päätöksiä, lastenhuoneen sisustus voidaan uusia, jos se ei pikku sisustussuunnittelijan silmää miellytä. Näin on juttu.

Siispä sain tänään valmiiksi vaaleanpunaisen maton. Aika moni on kysellyt, kuinka virkattua pitsimattoa voi suurentaa, ja kokeilinkin sitä itse tähän mattoon, joka on halkaisijaltaan noin 140 cm. Tein maton Kauhavan kangasaitan ohjeen mukaan kerrokseen 17 asti. Sen jälkeen jatkoin pylväsryhmäkerroksia vielä muutaman ylimääräisen niin, että joka toinen kierros lisäsin jokaisen pylväsryhmään yhden pylvään. Kun matto näytti tarpeeksi suurelta, tein reunuksen periaatteessa ihan alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta ulommaisiin ketjusilmukkakaariin lisäsin pari silmukkaa ja myös kaarten välille tuli muutama kiinteä silmukka enemmän kuin ohjeessa.

Alla on pari kuvaa matosta ja tunnelmia pikkuneidin huoneen sisustuksesta. Huone ei oikeastaan ole vielä käytössä, ja sisustus on ihan kesken, joten kokonaiskuva huoneesta jääköön vielä tuonnemmaksi.

Virkattu matto halk. 140 cm

Vanha lasten korituoli

Kattovalaisin, joka koostuu hauskoista huopakukista

Livinkistä ostetusta raitakankaasta ommeltu rullaverho

Ripustusta odottava tauluryhmä

Kaunis hengari ja mekko pääsevät myös osaksi sisustusta

Tildan kankaista ommeltu sydänketju

Kissa kuuluu meillä sisustukseen olennaisesti :)

Tuunattu lipasto

Tällainen siitä nyt tuli:

Ei mennyt tämäkään projekti ihan niinkuin strömsössä. Alkuperäiset nuppivetimet oli kiinnitetty puutapeilla ja liimalla, ja niiden poistamiseksi jouduin pyytämään hieman miehistä apua, mikä söi naista ihan pikkuisen, sillä olin kuvitellut selviäväni projektista itsekseni.Vetimienpoistoprosessissa lipaston ylälaatikko meinasi myös hajota tyystin, mutta onneksi saimme sen pelastettua.

Kaiken kukkuraksi lipasto vaati huomattavasti useamman kerroksen maalia kuin olin ajatellut, eikä maalausjälkeni taida olla järin ammattimaista, joten kovin tarkkaan kuvia ei kannata syynätä. Pienen matkan päästä tarkasteltuna lipasto näyttää mielestäni kuitenkin aika söpöseltä. Ajattelin aluksi vetimiksi jonkinlaisia rautavetimiä, mutta sitten löysin ihanat posliiniset vetimet täältä ja päätin laittaa ne koristamaan lipastoa.

Mukavaista viikonloppua! :)

Rumat ystävänpäiväleivokset

Taas minulle kävi niin kuin monta kertaa aiemminkin leipomusteni kanssa: suunnittelen tekeväni mielettömän hienon kakun tai jonkin muun leipomuksen, luon mieleeni kuvan upeista koristeluista, ostan tarvikkeet - ja kuinkas käykään, lopputulos on jotakin ihan muuta kuin mielikuvieni kondiittorin kädenjälkeä muistuttavat luomukset.

Tänään tarkoituksenani oli tehdä ihania ystävänpäiväleivoksia. No, hyviä niistä tuli, muttei järin hienoja. Inspiraation sain jostain iänikuisen vanhasta lehdestä repäistystä ohjeesta, jota hieman sovelsin. Lopputulos on tässä:

Ystävänpäiväleivokset

Pohja:

150 g margariinia

1 dl sokeria

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

100 g suklaata rouhittuna

2 dl Flora-vaniljaa

Päällys: 

vadelmahilloa

valkosuklaata

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan yhdessä suklaan ja Flora-vaniljan kanssa. Levitä pellille ja paista 175 asteisessa uunissa noin 15 min. Leikkaa paloiksi tai ota muotilla sydämiä. Koristele haluamallasi tavalla.. 

Itseltäni jäi (taas) kaikki ystävänpäiväkortit kirjoittamatta, joten toivotan teille kaikille lukijoille

ihanaa ystävänpäivää!

Tuntea joku,

jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys

välimatkasta tai lausumattomista

ajatuksista huolimatta

- se voi tehdä tästä maailmasta

puutarhan.

- Johann Wolfgang Von Goethe

Tulla lähelle

vaatii sinulta voimaa,

paljon

väkevää voimaa

Olla lähellä

vaatii sinulta rohkeutta,

paljon

paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,

sisälle,

vaatii sinulta

vain

uskoa toiseen ihmiseen

- Tommy Tabermann

Pitsiliinat uusiokäyttöön!

Pitsi on pop. En kuitenkaan ole ollut kovin innostunut perinteisistä pitsiliinoista, joita ripotellaan sinne tänne hyllyjen päälle tai pikkupöydille. Ne ovat omaan sisustusmakuuni hieman liian mummolamaisia, vaikka pidänkin kaikesta vanhasta ja vaikka mummolat ovatkin ihan parhaita paikkoja.

Jokunen aika sitten kuitenkin kiikutin meille "maalta" muutaman mummoni tekemän pitsiliinan aikomuksenani tehdä niistä jotakin. Eilen sitten tein sokeritärkkäyskokeen, joka mielestäni onnistui aika mukavasti. Kiehautin kattilassa kaksi desiä vettä ja kaksi desiä sokeria ja uitin siinä pitsiliinan. Sitten asettelin liinan kuivumaan ylösalaisin käännetyn, elmukelmulla päällystetyn kulhon päälle. Yön aikana liina kuivui sen verran, että sen pystyi irrottamaan muotista ja kappas - pitsinen kulho oli syntynyt! Yhdessä yössä sokeritärkkäys ei kuitenkaan kuivu täysin, joten kulho kuivukoon vielä viikonlopun yli.

Näitä aion tehdä lisää! Jos joskus alkaa kaduttaa, että tuli tärvättyä mummon liinoja tällaiseen, niin liinat voi vielä "entisöidä", koska niihin ei ole käytetty sokerilientä järeämpää ainetta :)

Hauskaa viikonloppua!

Vanhat matkalaukut

Tänään on ollut hyvä päivä! Ulkona paistaa aurinko ja pakkasta on enää vain muutama aste, joten pääsimme lähes kahden viikon sisätiloissa oleilun jälkeen ulkoilemaan. 

Jotenkin vaunulenkkimme varrelle sattui taas kirpputori, joka houkutteli pistäytymään sisään. Ja kannatti muuten pistäytyä! Löysin kahdella eurolla ihanan tummanharmaan vanhan matkalaukun, joka lähestulkoon huusi minua viemään itsensä kaveriksi aiemmalle kirpputorilöydölleni, samanlaiselle ruskealle matkalaukulle. Mielestäni nämä vanhat matkalaukut ovat ihania sisustusesineitä ja sen lisäksi, että ne ovat kauniita, ne ovat myös käytännöllisiä. Laukkujen sisuksiin voi piilottaa kaikennäköistä turhaa roinaa, jota ei halua pitää esillä. "Kotonakotona" meillä on jemmassa myös yksi vihreä matkalaukku, jota äitini on joskus muinoin käyttänyt, mutta se on väriltään niin karmaisevan, räikyvän vihreä, että taitaa jäädä varastontäytteeksi. 

Matkalaukkujen taustalla oleva ikkuna on muuten löytö EkoCenter Raksalta Jyväskylästä. Ikkuna on Jyväskyläläisen Pöllövaari-ravintolan vanha ikkuna, joka ravintolan remontin jälkeen päätyi kierrätykseen. Ikkuna on noin 90 vuotta vanha ja siinä on käsintehty lasi, jonka huomaa siitä, että lasin pinta aaltoilee hieman. Tällä ikkunalla on siis todella historiaa - aika moni on kurkkinut sen ruuduista Jyväskylän kaduille!

Tarkoituksenani on laittaa ikkuna seinälle, mutta kiinnitystarpeiden täytyy olla niin järeitä, että on jäänyt vielä ajatuksen tasolle. On nimittäin painavaa tuo käsintehty lasi.. Ikkunan taakse voisi vaikka teettää pari isoa mustavalkoista valokuvaa. Tai sitten lasin pintaan voisi kiinnittää jonkin tekstitarran. 

Huomaan, että minulla alkaa olla aika monta tällaista sisustusprojektia, joiden loppuunvieminen on jäänyt hieman puolitiehen. Asia kerrallaan, vai miten se nyt meni..

Mukavaa viikkoa te ihanat, jotka pistäydyitte blogissani!