Kirsikkasatoa!

Sain vuosi sitten äitienpäivänä lahjaksi kirsikkapuun, jonka istutimme pihamme aurinkoisimpaan paikkaan. Puu on kasvanut vuodessa ihan hurjasti, ja jo ensimmäisenä kesänään se teki neljä kirsikkaa. Tänä kesänä kasvu on jatkunut, ja viimeisen viikon aikana olemme saaneet joka päivä kerätä kourallisen kirsikoita. Puutarhamme ei vielä tuota satoa kovinkaan paljon, ja siksi ilo näistä ensimmäisistä onkin kovin suuri!

Jos nyt joku pohtii kirsikkapuuvalintaa täällä Keski-Suomessa, niin kerrottakoon, että meidän tähän asti hyvin menestyneen lajikkeemme nimi on Sikkolan kuulasmarja, joka on alkujaan kotoisin Laukaasta ja siksi menestyy hyvin tällä yöhykkeellä. Kirsikat puussa ovat melko pieniä ja hapahkoja, mutta mielestäni yllättävän hyviä! Suosittelen! :)

Messubongauksia

Eilispäivä vierähti asuntomessutunnelmissa. Lämpöä riitti, mutta hyvä niin. Kyllä hellesää luo paremman messufiiliksen kuin vesisade. Ja mikäpä siinä lämpimänä kesäpäivänä kauniita koteja katsellessa, kun välissä voi piipahtaa pikaisesti vaikkapa lasillisella kuohuvaa!

Kaiken kaikkiaan messuista jäi hyvä fiilis. Tunnelma alueella oli mukava, ja kohteita oli moneen makuun pienistä sinkkuasunnoista suurperheen kotiin sekä järkevistä peruskodeista hulppeisiin luksustaloihin. Aivan kaikkia kohteita emme kiertäneet vaan olimme etukäteen Deko-lehden perusteella valinneet kohteet, jotka kiinnostivat eniten.

Mieleenpainuvimpia kohteita olivat kaikki Milla Alftanin suunnittelemat Maailmanpylvään kohteet, joista erityisesti Drama Queen aiheutti melkoista huokailua. Niin paljon ylellisyyttä ja naisellisuutta yhdessä asunnossa! Ja kuinka joku osaa suunnitella sisustuksen vieden pettämättömällä tyylitajulla samaa vahvaa linjaa läpi koko asunnon? Eikä asunnossa ollut yhtään valkoista seinää, vaan täydellisessä harmoniassa olevia naisellisen viehkeitä sävyjä aina parvekkeen kukkaistutuksia myöten. Huh, sanon minä.

Muut mieleen erityisesti jääneet kohteet olivat Matti Heikkisen talo, Villa Lumous, Skammin talo, Kannustalon lato sekä Talo Luck. Nämä kohteet olivat joko hyvällä tavalla erikoisia tai niissä oli muuten jotakin sykähdyttävää. En tiedä, olenko nyt sisutuksen ja arkkitehtuurin suhteen avarakatseisempi kuin ennen, vai mistä johtuu se, että tällä kertaa mikään messujen erikoisimmistaakaan taloista ei saanut aikaan yökötyksiä. Harva näistä taloista kuitenkaan oli sellainen, jossa itse haluaisin asua, mutta lähes kaikista kohteista löytyi joitain kivoja juttuja.

Kuvasin messuilla melko hillitysti, sillä väenpaljoudessa hyvien kuvien ottaminen ei oikein onnistunut. Muutamia nikkarointi-ideoita, kivoja lastenhuoneita, messujen suosikkikeittiöni ja muuta vastaavaa kuitenkin tallentui kameralle, ja niistä muutamia näette seuraavissa kuvissa.

Drama Queenin makuuhuone (ja itse drama queen linssiluteena peilissä.. ;) )

Puutarhanäyttelystä bongasin hauskat kuormalavoista tehdyt autot. En tiedä, mihin tällaiset meidän pihassamme istuttaisin, mutta hauskoja ne ovat!

Maailmanpylvään kohteessa Brand new oldies parvekkeella oli hauska säilytyspenkki. Tällaisen voisi nikkaroidalla omalle terassille!

Tänä vuonna kohteissa oli paljon pelkistettyjä valkoisia keittiöitä. Täytyy tunnustaa, että kokovalkoinen keittiö, jossa pahimmassa tapauksessa on vielä valkoiset seinät taustalla ei ole ollenkaan mieleeni. Villa Lumouksen keittiöstä kuitenkin lumouduin täysin! Siinä pelkistettyihin valkoisiin oviin on yhdistetty puuta ja mustaa. Lisäksi taustaseinä on kauniinsävyinen ja mustat valaisimet tuovat rouheutta. Ihana!

Messuilta sai paljon ideoita lastenhuoneisiin. Alla on muutama kuva suosikkilastenhuoneistani.  Ylimmässä kuvassa olevan Cube 170 -kohteen lastenhuoneen seinällä on Sari Pelhon liitutaululle piirtämä kuva, josta minulla on jemmassa juliste. Siitä kirjoittelen teille kuitenkin lisää tuonnempana. Sarin muitakin printtejä voi ihastella tässä messukohteessa!

Matti Heikkisen talon lastenhuoneissa oli suloiset tapetit!

Passiivikivitalo Perhe -kohteessa oli monta hauskaa lastenhuonetta, joiden kaikkien seiniä koristi kekseliäs seinämaalaus.

Skammin talo hurmasi erilaisuudellaan!

Olipa vapauttavaa kierrellä messuilla niin, ettei tarvitse miettiä kierrellessä omaa rakennusprojektia, kuten Kuopion asuntomessuilla, joilla edellisen kerran olen käynyt. Nyt pystyin täysillä kiinnittämään huomiota pieniin yksityiskohtiin ja erilaisiin ratkaisuihin miettimättä jatkuvasti oman kodin laattavalintoja tai maalinsävyjä (tunnutettakoon, että taisin silti joitain maalisävyjä vilkuilla sillä silmällä..). Monta hauskaa ideaa jäi takataskuun, ja sisustusinspiraatio nostaa taas uhkaavasti päätään! ;) 
Joko sinä olet käynyt messuilla?

FL/Y

Ruokailuerkkerin valaisin on ollut siinä kuuluisassa "vähän vaiheessa" -tilassa kolme vuotta. Muutossa kattoon ripustettiin vanha valaisin, joka kuitenkin oli tilaan auttamattomasti liian pieni ja valoteholtaan heikko. Valaisinhankinta jäi tekemättä, sillä mieli valaisimen suhteen muuttui jatkuvasti. Oli tulossa jo teollisuushenkistä valaisinta ja vaikka mitä, kunnes tajusin, että valaisimen on oltava sellainen, joka päästää valoa myös läpi, sillä tilassa ei ole kattoon upotettuja halogeeneja, kuten koko muussa alakerrassa on. 

Kartellin FL/Y-valaisinta olin katsellut sillä silmällä jo pitkään, mutta pohdin, onko se kuitenkin liian massiivinen, sillä ruokailutilamme ei ole kovin suuri tai korkea. Miehelleni ehdin kuitenkin valaisimesta puhua, ja hän päätti hankkia sen minulle yllärisynttärilahjaksi. Siinä se roikkui ruokapöydän yllä, kun syntymäpäiväni aamuna hipsin alakertaan! :)

Oikealla paikalla ollessaan valaisin ei kuitenkaan näytä mielestäni lainkaan liian isolta. Tykkään siitä kovasti, ja valoteho on todella hyvä. Kyllä nyt riittää valoa pimeinä syysiltoina! 

Ruokapöydän ympärillä on muutama vuosi sitten hankitut hupputuolit. Kangaspäällysteiset tuolit ovat lopulta osoittautuneet lapsiperheessäkin ihan käteviksi, sillä hupun kangas on todella laadukasta. Niin mustikka- kuin suklaatahratkin ovat lähteneet helposti irti, sillä huput saa pestä kuudessakympissä pesukoneessa. Kätevää! Tuolit ovat myös todella hyvät istua. Kaikesta tästä huolimatta ajatus hieman kevyemmistä tuoleista ruokapöydän ympärillä on alkanut kutkutella.. Kuinkakohan tässä käy? ;)

Huomenna pääsen asuntomessuille katselemaan ruokapöydän tuoleja ja ehkä vähän muutakin. Laatuaikaa vietetään ihan naisten kesken!

Mukavaa viikonloppua!

Blogikirppis lähestyy!

Ihan pian, 2.8.2014, Jyväskylän Varikolla kirppistellään! Minä olen viime päivinä kolunnut kaappejani keräten myyntiin lähteviä vaatteita ja tavaroita. Ompelukonekin on surrannut helteistä huolimatta ihan vähän. Kirppispöydästäni löytyy nimittäin ainakin rusettipipoja muutamassa ei värissä ja koossa. Ihan ei pipokelejä nyt ole pidellyt, mutta tokihan syksyä varten täytyy olla uusi pipo jemmassa!

Tulehan sinäkin Varikolle joko myymään tai tekemään hyviä löytöjä. Molempiakin voit toki tehdä! 

Kirppis järjestetään siis 2.8.2014 klo 11 - 16 Jyväskylän Varikolla, Katriinan kaupan entisissä tiloissa (Sorastajantie 1, 40320 Jyväskylä). 

Muutamia myyntipaikkoja on vielä jäljellä, ja sellaisen voit varata itsellesi laittamalla sähköpostia Hetkiä-blogin Katriinalle (hetkiablogi@gmail.com). 

Mukana olevat blogit näet blogikirppiksen FB-sivuilta. Monen bloggaajan lisäksi paikalla on myös Kimperin outlet-piste, Harjun Paperin myyntipiste sekä Evelia-korujen esittelypiste. Paikanpäällä voit tutustua myös Danske Bankin mobilepay -sovellukseen. Kaikkea kivaa on siis tiedossa, joten paikalle kannattaa tulla!

Ihan pianhan se jo on, elokuu. Vielä kuitenkin riittää helteisiä heinäkuun päiviä, joista kannattaa nyt nauttia. Jos voisin, purkittaisin syksyn varalle näitä päiviä. :)

Vanha puutuoli

Eilen Torissa silmiini osui Askon vanha puutuoli, joka oli myynnissä tässä ihan lähistöllä. Kaupat tehtiin, ja kävin hakemassa tuolin tänään kotiin. Varsinaisesti en etsinyt tuolia, eikä sille erityistä tarvetta ollut, mutta jokin tässä viehätti. Ehkä se, että tuoli on edelleen alkuperäisessä asussaan, sillä sitä ei ole vuosien saatossa maalattu eikä käsitelty millään muullakaan tavalla. Hyvässä kunnossa tämä yksilö myös on, ei nitku eikä nitise, vaikka ikää on varmasti jo puoli vuosisataa! Jonkin verran puu kellertää, mutta se ei, yllättävää kyllä, häiritse minua lainkaan. 

Nyt pohdin, pitäisikö tällaisia samantyyppisiä kerätä koko sarja ruokapöydän ympärille vanhojen (kolme kokonaista vuotta..) hupputuolien tilalle. Aika näyttää. Siihen saakka tämä yksilö saa vaeltaa siellä, mihin se milloinkin sopii. 

Feta-pinaattipiirakka

Tiedättekö sen tunteen, kun syö jotain niin hyvää, että sitä on pakko tehdä heti kotonakin? Äidilleni tarjottiin lomareissulla feta-pinaattipiirakkaa. Reissusta palattuaan, samana päivänä vieläpä, äitini tarjosi samaa piirasta minulle. Kierre oli valmis. Minä tein piirasta tänään, ja koska syöjiin kuului nyt ainoastaan oman ruokakuntamme väkeä, jaan ohjeen täällä blogissa.

Piiraan alkuperäinen ohje on kuulemma Martoilta. Äitini oli kirjoittanut paperille vain ainesosat ilman sen kummempia määriä, ja minä sitten koetin lopulta muistella, mitä aineita reseptissä oli. Siispä piiras ei varmasti ole ihan samanlainen kuin alkuperäinen, mutta hyvää oli!

Feta-pinaattipiiras (pyöreä piirakkavuoka)

1 pkt Sunnuntai ruis-perunapiirakkataikinaa

pinaattia (pakasteena tai tuoreena, minä käytin noin 50 g tuoretta pinaattia)

fetaa noin 150 g

kourallinen pinjansiemeniä

kirsikkatomaatteja

3 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

juustoraastetta

Taputtele sulanut ruis-perunataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levittele pohjan päälle sulaneet tai ryöpätyt pinaatit, fetat, pinjansiemenet ja puolitetut kirsikkatomaatit. Sekoita munat ja ruokakerma ja kaada täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 200 asteessa 20 - 30 minuuttia.

Minä olen suolaisten piirakoiden suuri fani! Tämä piiras pääsi savulohipiiraan ja feta-tomaattipiiraan kanssa lemppareiden joukkoon! 

Kivaa viikonloppua! 

Aikaisen aamun pionifiilistelyä

Jaksatteko lukea vielä yhden pionihehkutuspostauksen? Aika monessa blogissa on viime aikoina ihasteltu kauniita pioninkukkia, enkä ollenkaan ihmettele sitä, sillä sanomattoman kauniita kukkiahan ne ovat! 

Minäkään en siis voi olla omistamatta yhtä postausta tälle keskikesän kuningattarelle. Pioni on yksi lempikukistani, ja tähän on ihan oikea syy. Olen syntynyt kesäkuun lopussa, ja lähes jokaisena syntymäpäivänäni lapsuudenkotini pihassa pioni on tuolloin ollut täydessä kukassa. Ja arvatkaa vaan, kuinka mielikuvituksellisia synttärikuvia minusta on otettu? Vuosi toisensa jälkeen olen pönöttänyt pionipensaan vieressä. Noissa kuvissa huomaa kasvun, niin pionin kuin tytönkin!

Samasta pionipuskasta sain tänäkin vuonna syntymäpäiväkukkani, ja niiden lakastuttua hain vielä uusia oksia maljakkoon, sillä nyt Pioneista kannattaa nauttia leikkokukkina, jos kukinto ei jo ole ohi. Kovat sateet saavat nimittäin pensaat näyttämään helposti kovin reppanoilta. 

Alla on muutama kuva eilisaamulta, kun jälleen kerran olin pikkusiskon kanssa aikaisin hereillä. Aikainen aamuaurinko saa kodin näyttämään ihan omanlaiseltaan. Huomatkaa muuten Taavin lokoisa asento ensimmäisessä kuvassa! Ihan mielellään itsekin ottaisin vielä yhtä lokoisasti aamukuudelta.. 

Koska pionit ovat kuuluneet olennaisesti lapsuuteni juhlapäiviin, ovat ne saaneet tärkeän roolin myös myöhemmissä keskikesän juhlissa. Neljä vuotta sitten nimittäin pionit koristivat myös hääkimppuani, jonka muuten aika uskaliaasti tein itse. Hyvin kesti kimppu koko päivän ja vielä monta myöhempääkin. Lopputuloksen näette alla olevasta neljän vuoden takaisesta kuvasta. Ihan päin mäntyä ei tainnut mennä, sillä myöhemmin sain tehdä hääkimpun vielä kaasollenikin. :)

Yllättääkö nyt, jos kerron, että pioneita on istutettu myös pihamme toiseen kukkapenkkiin? Pari valkoista kiinanpionia yrittää nyt epätoivoisesti juurtua pihamaamme multaan. Toivon, että ainakin parin vuoden kuluttua saisin poimia pionikaunottaria myös omalta pihamaaltamme!

Blogikirppis Jyväskylässä 2.8.2014!

Jyväskylässä järjestetään blogikirppis! Suuri joukko bloggaajia ja muita muodista, sisustuksesta ja kirppistelystä kiinnostuneita kokoontuu Jyväskylän Varikolle (Sorastajantie1, 40320 Jyväskylä
2. kerros), Katriinan kaupan entisiin tiloihin lauantaina 2.8.2014 klo 11-16.

Minäkin päätin vihdoin lähteä mukaan myyjäksi! Myynnissä on sisustustavaraa, vaatteita ja jonkin verran ompeluksia. Paikalle voit tulla vain fiilistelemään tunnelmaa ja tekemään kivoja löytöjä tai myymään omia tavaroitasi. Myyntipaikan saa 15 eurolla, ja sellaisen voit varata tapahtuman järjestäjältä, Hetkiä-blogin Katriinalta laittamalla sähköpostia osoitteeseen hetkiablogi@gmail.com. 

Tapahtumassa on myynnissä myös paljon sisustukseen sopivaa kaupan rekvisiittaa, joista osa on nähtävillä blogikirppiksen Facebook-sivuilla. Käyhän tykkäilemässä, niin pysyt mukana menossa!

JEE! Varikolla tavataan! ;)

 

Julistearvonnan voittaja on..

... Riksu kommentillaan "Vaikea valinta, kun on niin monta rakasta luritusta. Nokipoika taitaa kuitenkin viedä voiton. Kahdella arvalla olen mukana". Onnea Riksulle! Ollaanhan yhteydessä, niin saan lähetettyä tietosi Pikkunorsun Outille, ja sinä saat julisteen kotiisi. :)

Arvontalipukkeita kertyi kaikkiaan 55 kappaletta, joista kolmevuotias onnettaremme poimi voittajan. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Ihania kesäpäiviä teille kaikille - nyt sitä hellettä taas piisaa! :)

Niin pinkkiä!

Juhlittu on, kolme kokonaista päivää! Kolme vuotta, kolme päivää juhlia. Jos joka vuosi juhlintapäivien määrä lisääntyy yhdellä, en ole varma, jaksanko. Tosiasiassa tänään oli se oikea juhlapäivä. Eilen ja toissapäivänä mentiin vähän pienemmällä panostuksella. Tänä vuonna en ylipäätään satsannut kovin paljoa leipomuksiin, sillä tällä helteellä ei juuri tee mieli uunia lämmitellä. 

Tänään tarjolla oli kakku, juustokierteitä, cocktail-tikkuja sekä poppari- ja karkkikippoja. Vielä punaista mehua pulloihin sekä viirinauhat ja ilmapallot kattoon, niin johan oli kemut kasassa! Kaikki oli vaaleanpunaista, sillä päivänsankarin sanoin,"ballerinathan ovat vaaleanpunaisia". Kukkamaljakko oli vahingossa vihreä..

Ballerinasynttärit oli siis toiveissa. Teema näkyi nyt kyllä lähinnä vaaleanpunaisessa värissä, servieteissä ja päivänsankarin asuvalinnassa. Ballerinakakkua tämä äiti ei pystynyt toteuttamaan, sillä taidot, mielikuvitus ja jaksaminen tulivat vastaan. Jonkinlaisen vaaleanpunaisen kakun sain kuitenkin aikaiseksi ja markkinoin sen ballerinan sohvatyynynä, sillä sellaiselta se vähän näytti! Pohja oli jälleen kerran Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja, ja täytteenä oli mansikkarahkaa ja tuoreita mansikoita. 

Puhallettavaa uima-allasta ja hiekkalaatikkoleikkejä kummempaa ohjelmaa ei tarvittu. Lapsukaiset kirmasivat ja kiljuivat pihamaalla niin, että varmasti koko katu raikasi. Kimaltavat ballerinat ovat muuten mitä parhaimmat hiekkaleikkikengät!

Kiva päivä, ihana kesä! :)

Syntymäpäiväkirje

Noin kaksi vuotta sitten vietimme isosiskon 1-vuotissynttäreitä. Tuolloin pohdimme, mitä haluaisimme antaa 1-vuotiaallemme lahjaksi. Lahjan tulisi olla sellainen, josta olisi iloa vielä vuosienkin päähän. Leluja oli kertynyt jo aikamoinen läjä, ja tiesimme, että syntymäpäivänä niitä ja muuta tavaraa tulisi varmasti lisää. Tulimme siihen tulokseen, että haluamme antaa lahjaksi muistoja. Muistoja lapsuudesta, kaikesta opitusta, tehdystä ja koetusta. Muistoja hassuista sattumuksista ja ihanista oivalluksista. Totesimme, että parhaiten mielikuvamme lapsesta tietyissä ikävaiheissa säilyy, kun kirjoitamme sen ylös. Siispä aloitimme syntymäpäiväkirjeperinteen.

Muutamana edellisenä iltana olenkin siis kelaillut mielessäni, mitä kaikkea viimeisen vuoden aikana esikoisemme elämässä on tapahtunut, mitä hän on oppinut ja millainen tyyppi hänestä vuoden aikana on kuoriutunut. Pikkusisko sai ensimmäisen kirjeensä jo kastejuhlassaan, ja tuolloin kirje luettiinkin kaikille vieraille. Toivon, että jaksamme kirjoittaa näitä synttärikirjeitä aina aikuisuuden kynnykselle asti (siis toivon ja yritän, en lupaa). Myöhemmin lapsen on sitten kiva lukea, millainen riiviöprinsessa hän on vaikkapa kolmivuotiaana ollut - sellaisena kolmivuotiaamme on nimittäin viimepäivinä esittäytynyt. 

Ajatuksenamme on, että kirjeet kerätään yhteen laatikkoon, jonka lapsi saa itselleen vaikkapa rippipäivänä tai muuna tärkeänä päivänä siinä iässä, kun hän itse alkaa ymmärtää kirjeiden arvon. Tähän muistojen laatikkoon on kerätty myös muita lapsen tärkeitä esineitä, kuten ensimmäinen body (44 cm) muistona siitä, kuinka pieniä vauvat todella voivat olla.

Esikoisellamme on nyt siis laatikossaan jo kolme kirjettä ja huomenna vietämme 3-vuotissynttäreitä! Vaaleanpunaiset ilmapallot ja viirinauhat on jo viritettynä kattoon, ja jääkaapissa odottaa neidin toiveaamupala - suklaavanukasta ja mansikoita! :)

Synttäreistä juttua luvassa siis tuonnempana, mutta loppuun vielä MUISTUTUS: Pikkunorsu-arvontaan on aikaa osallistua vielä pari päivää! Jos et ole vielä osallistunut, niin klikkaahan itsesi TÄSTÄ arvontapostaukseen ja osallistu arvontaan kommentillasi! :) 

Meillä leikitään!

Voi jestas, että meillä leikitäänkin! Kun pienet jalat aamulla laskeutuvat portaita alakertaan, jo rappusten puolivälissä lapsi kysyy perinteisen aamukysymyksensä: "Äiti, mitä me tänään tehtäis?" "Jos vaikka vähän ulkoiltais, ehkä käytäis kaupassa, luettais vähän kirjoja ja vaikka leivottais", vastaan. "Ja sitten vähän leikittäis", lisää kolmevuotias intoa täynnä. "Miten tuo lapsi voi olla heti herättyään noin täynnä touhua?" ajattelen minä katkonaisen yön jälkeen viisikuinen kainalossa.

Mutta mitäpä tuohon voi vastata? "Ei, tänään ei leikitä" tai "äiti ei nyt ehdi leikkiä". Aika huonoja vastauksia molemmat ovat. Vastaan siis "kyllä". Niinpä me leikimme. Leikimme Barbieilla ja Littlest pet shopeilla (niillä isopäisillä pikkueläimillä), kokkaamme leikkikeittiössä, leikimme hiekkaleikkejä ja rakennamme legoilla. Kaikkein eniten kolmevuotias rakastaa mielikuvitusleikkejä. Niissä Hello Kitty -pehmo on mummo ja Muumi-hahmo ukki, ja leikissä mummolle ja ukille tapahtuu kaikenlaista. Oikeastaan ihan mikä vaan voi olla ihan kuka vaan, ja ihan kaikkea voi tapahtua. Kunhan puhumme ja teemme asioita jonkinlaisilla hahmoilla.  "Sinä puhut tällä ja minä puhun tällä", kuuluu aika usein, ja sitten puhelemme. Hauskinta on, jos hahmoille sattuu jotakin hassua tai ne puhuvat ihan höpöjä.

Toki kolmevuotiaallamme on kavereita, joita tavataan useamman kerran viikossa. Lähellä omanikäisten kavereiden kanssa leikki on kuitenkin vielä erilaista kuin vanhemman kanssa. Harvoin niissä päästään mielikuvitustasolle vaikkapa kotileikkejä leikkimään. Toisinaan kyllä näinkin tapahtuu, mikäli kaveri on vähän vanhempi. Kavereita ei kuitenkaan ole koko ajan, eikä pikkusiskostakaan vielä ole leikkikaveriksi. Pieniä hetkiä isosisko jaksaa leikkiä yksin, mutta aika pian kuuluu taas tuttu kysymys: "äitiiiii, voitaisko me vähän leikkiä?"

En leiki jatkuvasti enkä koe eläinhahmoilla puheluleikkejä kovin hauskoiksi. Ennemminkin ne KYLLÄSTYTTÄVÄT minua. Pyrin keksimään muuta tekemistä. Otan lapsen mukaan päivän touhuihin, värittelemme, piirtelemme ja luemme. Silti aika usein leikin.

"Leikki on tärkeää lapsen emotionaalisen, sosiaalisen ja kognitiivisen kehittymisen kannalta. Leikkiessä kehittyvät muiden muassa kieli, luova ajattelu, yhteistoiminta, tunteiden säätely ja toisten huomioon ottaminen", sanotaan MLL:n nettisivuilla. Jos leikki opettaa lapselle melkoisen tärkeitä taitoja, niin kyllä lapsen kanssa leikkiessä voi aikuinenkin jotain ottaa opikseen. Viime aikojen paras leikki kolmevuotiaan mielestä on nimittäin ollut roolinvaihtoleikki. Siinä lapsi on äiti ja äiti on lapsi. Kun lapsi (minä siis) pyydän äitiä tekemään jotakin, äiti vastaa usein näin: "ihan kohta, mä eka katon yhlen jutskan netistä" tai "ihan kohta, äiti kiljottaa pali viestii työkavelille". Jes. Juuri tuolta minä olen lapsen korvissa aina halunnut kuulostaa. Oiskohan äidin aika ottaa opiksi..? 

Miten teillä leikitään? Pääsetkö sinä usein mukaan lapsen roolileikkeihin ja miten sinä sen koet?