Kevät rinnassa, pipot päässä

Aurinko lämmittää jo ihanasti ja ulkona on kovin keväistä, joten oli ommeltava pitkästä aikaa muutama pipo. Prinsessa ja ritari -peitosta yli jääneestä kankaasta tein kevätpipot molemmille neideille - isommalle peruspipo ja pienemmälle neliöpipo. 

Jämäkankaista ompelin samaan syssyyn muutaman muunkin pipon. Jos jollakulla on kevätpipon tarvetta, kannattaa käydä kurkkaamassa Facebookin puolelle. Laitan sinne kuvakansioon pipot myyntiin. Omilla muksuilla kun tällä erää on pipoja ihan riittämiin. ;)

Blogin FB-sivuille pääset TÄSTÄ. 

Pistaasi-valkosuklaacookiet

Eilen testasin Apu-lehdestä repäistyä pistaasi-valkosuklaapikkuleipien ohjetta. Kekseistä tuli niin hyviä, että pääsivät heittämällä jatkoon parin viikon päästä olevien kastejuhlien tarjottavia miettiessäni. Näissä herkuissa yhdistyy mukavasti suolainen pistaasi ja makea valkosuklaa! Nam! 

Pistaasi-valkosuklaacookiet (n. 80 kpl)

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2tl vaniljasokeria
2 munaa
2 dl pistaaseja
150 g valkosuklaata
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Koristeluun:

50 g valkosuklaata
2 dl pistaaseja

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Kuori ja rouhi pistaasit karkeasti. Rouhi valkosuklaa veitsellä. Lisää pistaasit ja suklaa taikinaan. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Leivo taikinasta kaksi noin 50 cm:n pötköä. Nosta pötköt jääkaappiin noin tunniksi. Kuori koristeeksi tulevat pistaasit ja rouhi ne sekä valkosuklaa. Leikkaa taikinapötköt viipaleiksi ja nosta ne pellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle pistaasi- ja valkosuklaarouhetta. Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 7-8 minuuttia.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Lapsetko ennakkoluuloisia ruuan suhteen? Ei ainakaan meillä, mitä tulee uusien makuyhdistelmien kokeilemiseen. Miten niin tösseliä (strösseliä) ei voi laittaa foccacian päälle? Miten niin muka eväsleipien väliin ei voi laittaa jukurttia tai miten niin muka kaakao ei käy dippikastikkeeksi mille tahansa muulle iltapalan osalle? 

Niinpä. Se rajoitteinen taidan olla minä, kun ensimmäinen vastaus oli kieltävä esikoisen kysyessä, saako laittaa foccacian päälle tösseliä. Hetken mietittyäni näin kuitenkin tehtiin, ja hyvin maistui leipä koristelijalleen, joka lopulta luuli syövänsä pullaa. Jos tösselillä koristeltu leipä menee pullasta, niin hyvin menee!

Eilen meillä oli siis leivontapäivä, kun jo toistamiseen tein foccaciaa tällä ohjeella. Voin suositella! Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Helppoa arkiruokaa!

Tämän kevään missionani on monipuolistaa arkiruokiemme valikoimaa ja lisätä kasvisten käyttöä. Tonnikalapastaa tein ennen useinkin, mutta nyt olin sen jotenkin unohtanut. Tänään kuitenkin kokkasin sitä pitkästä aikaa hieman uudistettuna versiona, joka upposikin koko perheelle omista epäilyksistäni huolimatta varsin mainiosti. Tässäpä teillekin siis helpon ja nopean arkiruoan ohje:

Tomaattinen tonnikalapasta

loraus ruokaöljyä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1/2 kesäkurpitsa

1 prk tomaattimurskaa

1 prk paprika-chilituorejuustoa

pippuria

suolaa

1/2 ruukkua basiligaa

1 prk vaaleaa tonnikalaa öljyssä

Kuullota hienonnetut sipulit ja pilkottu kesäkurpitsa ruokaöljyssä paistinpannulla. Lisää tomaattimurska, tuorejuusto sekä tonnikala. Mausta basiligalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa pastan kanssa. 

Maistuu! :)

Luonnosta löytyy välillä kivoja juttuja sisustukseen. Eiliseltä puistoreissulta matkaan tarttui muutama lehtikuusen (mikäli oikein arvelen) oksa käpyineen. Myös kaupunkilaiskissa Taavi tykkää kovasti kaikesta, mikä vähänkin viittaa luontoon ja ulkoilmaan. Raukka kun pääsee ulos lähinnä valjaissa tai onnistuessaan livahtamaan ovesta, kun silmä välttää. Tänään Taavi tutkaili näitä luonnon ihmeitä vähän turhankin tarkkaan, mikä herätti epäilykseni siitä, että oksien mukana kotiimme saattoi kulkeutua myös muutamia kutsumattomia vieraita, joita ihmissilmä ei näe. Mitä ei näe, sitä ei ole.. eikös!? :)

Vaateihanuuksia

En ole erityisen innokas tilailemaan vaatteita netistä, sillä liian usein on käynyt niin, että netissä kivannäköinen vaate ei olekaan ollut ihan yhtä kiva livenä. POMPdeLUX ei kuitenkaan ole yleensä pettänyt, joten tänäkin keväänä näpyttelin tilauksen Pompille näkemättä vaatteita luonnossa. 

Tänään hain paketin Postista ja jälleen sain todeta, että vaatteet ovat juuri sellaisia, joita niiden pitikin olla - kauniita ja laadukkaita! Isompi neiti sonnustautuu siis muutaman viikon päästä olevaan kastejuhlaan keväisen hempeisiin sävyihin. Pienempi neiti käyttäköön muutaman kymmenen vuotta vanhempaa mekkoa..

Kevään suosikkiasu taisi myös putkahtaa samasta paketista, sillä näitä ihanuuksia pieni valokuvamalli ei olisi millään halunnut riisua päältään. Kuravaatteiden alle tylsä äiti ei näitä kuitenkaan vielä antanut pukea, vaikka aika usein (tietyissä rajoissa) lapsi saakin meillä päättää, mitä haluaa pukea päällensä.

Pukeudutaanko teidän perheessänne tänä keväänä POMP de Luxin uutuuksiin?

Naistenpäivänä...

... saadaan kimppu tulppaaneja.

... haahuillaan kaikessa rauhassa kaupungilla, kun mies (ja miehen veli) hoitavat lapsia.

... haetaan uudet naiselliset silmälasit.

... ostetaan naishuulipuna (siis ihan oikeasti puna, ei kiilto eikä mikään nude).

... päästään valmiiseen ruokapöytään.

... nautitaan auringosta.

... saadaan naistenpäiväkakku (ihan kaikkea ei voi mieheltä sentään vaatia, vaan tämä kakku oli isosiskon tekemä ja sellainen hiekkainen versio).

... lakataan kynsiä yhdessä isomman tyttären kanssa ja havahdutaan taas kerran siihen tosiasiaan, että nyt meillä on kaksi tytärtä, joista jonain päivänä kasvaa naisia (isi joutuu päivä päivältä enemmän tottumaan jos jonkinlaiseen naiselliseen höpsötykseen).

Listaan lisäisin mieluusti vielä sen, että kaikki tämä tehdään virkeänä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen, mutta sairastelujen takia kertynyt univelka painaa vielä kovasti. Onneksi uudet silmälasit peittävät vähän silmäpusseja.. 

Kaikkiaan tänään on kuitenkin ollut varsin hyvä päivä! Toivottavasti sellainen on ollut myös teillä kaikilla ihanilla naisilla, jotka tätä blogia luette! :) 

Kuulumisia ja ylistys piimäkakun hienoudelle

On kuulkaa ihanaa olla kotona, kun on ensin viettänyt viisi vuorokautta pienen potilaan kanssa sairaalan lastenosastolla. Isompi selvisi flunssasta ihan kotioloissa, mutta pikkusiskon röörit tukkeutuivat niin, että oli otettava kehiin pikkuniistäjää järeämmät aseet. Sairaalassa selvisi, että kysessä oli RS-virus, joka aiheuttaa vauvoille usein aika tukalat oltavat. Siispä happiviikset, adrenaliinispiirat ja räkäimut tulivat muutaman päivän aikana melko tutuiksi. Tänään aamulla kävimme vielä hengittelemässä spiiraa, mutta pari yötä olemme jo olleet kotona. Jospa taudin huippu olisi siis jo selätetty.

Isosiskoa vaivaa flunssanrippeiden lisäksi krooninen puheripuli ja leikkikaverin ikävä, ja koska meillä on jyllännyt tauti, äiti on ainoa leikkikaveri. Äidin omat touhut ovat siis jääneet viime aikoina vähiin. Uusista käsitöistä tai sisustusjutuista ei siis ole juurikaan kerrottavaa.

Leiponutkaan en viime aikoina ole, mutta arkistosta löysin pari kuvaa piimäkakusta, jonka joku aika sitten keksin tehdä, kun jääkaapissa oli puolikas piimäpurkki vailla juojaa. Mummu leipoi aikoinaan piimäkakkua, mutta itse olin kokonaan unohtanut piimäkakun hienouden. Kakku on supermehevä ja erittäin helppo tehdä, kun kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään, kaadetaan vuokaan ja paistetaan. Tällä kertaa kakku ei myöskään haljennut, kuten tämän kakun kävi, vaan sain sen nätisti vuoasta pois. Piimäkakun tein tällä Pirkan ohjeella, mutta rusinat jätin suosiolla pois, sillä niistä meillä ei tahdo pitää kukaan.

Tällaista siis tällä erää täältä!