TV-huoneen sisustus ja pari raksavinkkiä

Tänään kävimme maalikaupoilla ja revimme tapettia seinästä. Alakerran kalustus (tai sen puuttuminen) alkaa olla siinä pisteessä, että pian on tilalle hankittava jotakin. TV:tä katsellaan nyt nimittäin lattialta käsin. 

Olohuoneen vieressä meillä on siis huone, joka ennen yläkerran valmistumista toimi makuuhuoneenamme. Kun makkari siirtyi yläkertaan, huone oli melkein pari vuotta aika vähällä käytöllä. Kutsumme huonetta kirjastohuoneeksi, sillä pitkään siellä oli kirjahylly. Vieraita ajatellen huoneessa oli levitettävä sohva, mutta käytännöllisemmäksi on osoittautunut, että yövieraat nukkuvat yläkerrassa lasiovellisen suorassa yhteydessä olohuoneeseen ja keittiöön olevan huoneen sijaan. Siispä sohva myytiin, kuten myös kirjahylly. Vähän aikaa sitten siirsimme TV:n kokeilumielessä olohuoneesta tähän viereiseen huoneeseen, ja se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Olohuone vapautui rumasta telkkarista, tv-tasosta ja kamalasta johtosotkusta, eivätkä television äänet enää kantaudu porrasaukkoa pitkin yläkerran makkareihin. 

Koska ratkaisu osoittautui toimivaksi ja täten pysyväksi, tilaan on pian tehtävä myös toimiva sisustus. Rakennusvaiheessa kaksi seinää tapetoitiin turkoosin- ja kullansävyisellä tapetilla. Tapetti on kaunis, mutta pimentää hieman huonetta, joka ei muutenkaan ole kovin valoisa. Toiselle seinälle tapetti saa vielä jäädä, mutta televisioseinältä se päätettiin poistaa, sillä ajatuksena on, että huoneeseen hankitaan videotykki ja kuva heijastetaan tälle seinälle. 

Alla olevaan kollaasiin kokosin Elloksen ja Ikean sivuilta inspiraatiota TV-huoneen sisustamiseen. Ikean Bestå-taso ja Söderhamn-sohva ovat hankintalistalla. Elloksen valikoimasta puolestaan löytyi kiva matto, tapetin sävyyn sopivia tyynyjä ja lyhty. 

Ja sitten niihin raksavinkkeihin: 1. Älä tapetoi seiniä ajatuksella, että tapetinhan voi aina poistaa. Voihan sen toki tehdä, mutta huomattavasti kivempaa olisi vaihtaa huoneen ilmettä maalaamalla maalin päälle. 2. Älä tapetoi. Haluat kuitenkin vaihtaa tapetin. 3. Jos kuitenkin tapetoit ja päädyt poistamaan tapetin, varaa sen poistolle sopiva aika. Älä aloita projektia silloin, kun mies tekee omia raksajuttujaan ja jaloissa pyörii vasta ryömimään oppinut pikkuimuri, jonka nielusta saat olla jatkuvasti kaivelemassa tapettisuikaleita. 3. Älä ota tapetinrepimispuuhiin mukaan 3-vuotiasta uskotellen itsellesi, että tenava kyllä tajuaa, mitä tapettia saa repiä ja mitä ei. Juu, saattoi lähteä pala tapettia siitäkin seinästä, josta sitä ei pitänyt poistaa. 

Pienten hidasteiden takia seinä ei ole aivan vielä maalauskunnossa, mutta ehkä ensi viikolla pääsen niihinkin hommin, ja sen jälkeen huoneeseen voi jo harkita hankkivansa uutta kalustusta. Hiljaa hyvä tulee. Nyt ollaan jo voiton puolella, sillä jonkin aikaa tätä projektia suunniteltiin. Alun alkaenhan huone ajateltiin juuri TV-huoneeksi.

Pikkusisko siis oppi eilen pitkän tuumailun tuloksena ryömimään. Nyt sitä sitten mennään, ja joka paikkaan muuten mennäänkin! :) 

Kivaa viikonloppua! 

Ja vielä muutama..

Sain kerrankin lahjottua myös isomman neidin pipomalliksi, joten pakko on laittaa tänne vielä muutama pipokuva. Mummulareissulla veimme suloisen vaaleanharmaan pipon valkoisella pitsillä tyttöjen pienelle pikkuserkulle, ja löysipä rusettipipo myös äitinsäkin päähän. Myös toinen äiti-tytärpari sai omansa. Ehkäpä pitäisi ommella samanlaiset rusettipipot myös meidän perheemme naisväelle! :)

Viikonloppu oli kiva! Tytöt pääsivät mummun hoiviin kokonaiseksi päiväksi, kun me vanhemmat olimme mökillä serkkutapaamisessa. Tuli nähtyä pitkästä aikaa serkkuja, joiden kanssa lapsena vietimme aikaa yhdessä enemmänkin. Uusinta on jo ensi kesälle suunnitelmissa!

Mitäpä kuului teidän viikonloppuunne? :)

Ja leikin vei.. eli arvonnan voittaja!

Leikki vieköön -kirja-arvontaan osallistumisaika päättyi eilen, ja tänään suoritin arvonnan. Arvontaan pystyi osallistumaan kommentoimalla joko tänne blogiin tai Facebookiin. Kaikkiaan arvontalipukkeita jaettiin 110 kpl. Voittajaksi Random.org arpoi Facebookin puolelle kommenttinsa jättäneen Mervi Yläjärven. Laittelehan Mervi yhteystietosi sähköpostilla osoitteeseen kotvasiablog@gmail.com, niin lähetän hienon kirjapalkinnon sinulle! :)

Hauskoja leikkihetkiä Mervi sinulle ja leikkikavereillesi!  ;) 

Kalkkimaalia?

Rakennusvaiheessa valitsimme talomme päätiloihin Tikkurilan sisämaalikartasta kaksi maalisävyä. Toinen on nimeltään kalkki, joka on aavistuksen harmaaseen taittava valkoinen, ja toinen taas mulperi, joka on taas harmaaseen taittava beige. 

Mulperiin ihastuin Kuopion asuntomessuilla, jossa sitä oli aika monessa kohteessa. Pidän sävystä tosi paljon vieläkin, ja hyvin samantyyppisiä sävyjä näkyi myös tämänvuotisilla asuntomessuilla. Eri valoissa ja tiloissa sävy näyttää aina vähän erilaiselta. Toisaalla se on vaaleampi, toisaalla harmaampi ja toisaalla taas beigempi. Olohuoneessamme tällä maalilla on maalattu kaksi seinää. Alunperin nämä seinät oli tarkoitus maalata astetta tummemmalla, mutta kun mulperia jäi yli, päätimme käyttää sen.  

Nyt kuitenkin toinen näistä seinistä kaipaa pientä fiksausta, ja ajattelimmekin samalla maalata molemmat uudestaan. Ajatuksena olisi maalata seinät jollakin struktuuripintaisella maalilla. Pitkään pyörittelin mielessäni eri vaihtoehtoja. Tikkurilan Tunto hieno, jokin mikrosementti vai kalkkimaali? Pitkän pohdinnan jälkeen olemme päätyneet viimeisimpään, sillä niin paljon hienoja kalkkimaalilla maalattuja seiniä on viime aikoina näkynyt monissa blogeissa. 

Nyt vielä askarruttaa kalkkimaalin sävy. Se saisi olla asteen tummempi kuin entinen, ja aavistuksen harmaampikin, mutta harmaa ei saisi taittaa yhtään kylmään. Kalklitirin Winter primoa ja Celadon primoa olen mietiskellyt, mutta en osaa päättää, kumpi olisi meille oikea harmaa. Vai pitäisikö sävy kuitenkin olla vaaleampi? Harmi, että täällä Keski-Suomessa ei taida mikään liike myydä näitä maaleja, jotta pääsisi katselemaan värilappuja paikanpäälle.

Kuva on lainattu TÄÄLTÄ.

Onko joku teistä maalannut seiniä kalkkimaalilla? Löytyisikö teiltä hyviä vinkkejä tai sävyehdotuksia?

Reipasta punaista ja uusia alkuja

Olin kaavaillut valkoista joustopitsiä lähinnä tummanharmaisiin pohjiin, mutta naapurin toiveesta yhdistinkin sen kirkkaanpunaiseen pohjaan. Johan tuli pirtsakka! Rusettimaisuutta pitsinauhaan sain kiristämällä nauhan toisesta sivusta valkoisella napilla. Mitäs tykkäätte tästä? Minä tykkään. Kiitos vain sinä, joka kirppiksellä pitsinauhasta vinkkasit! En kuitenkaan päässyt tällä kokeilulla eroon siitä harmaa-valkoisesta ja harmaa-mustasta pipoajatuksesta, joten sellaiset lähtee kokeiluun seuraavaksi. Punaisesta villiintyneenä tein vielä punaisen pilkkurusettipipon. 

Tänään kävimme tutustumassa isosiskon kanssa kerhoon. Vaikka naapurustossa on paljon lähes samanikäistä leikkiseuraa, tulee viikoittainen ohjelma enemmän kuin tarpeeseen. Kerho sijaitsee lähipäiväkodissa, ja sitä on aamupäivisin parina päivänä viikossa. Pikkuisen neitiä ujostutti tutustumiskerralla, mutta onkos tuo ihme. Kyllä minuakin aina kaikki uusi vähän jännittää!

Ilmoitin isosiskon myös satujumppaan, vaikka hän itse toivoikin pääsevänsä balettiin. Jos viime aikoina neidin ahkerasti esittelemät jalkojen ojennukset ja pyörähdykset vielä jatkuvat, täytyy balettiakin jossain vaiheessa kokeilla. Nyt satujumppa riittäköön. Lapsen ensimmäiset harrastukset ovat muuten aika jännittäviä äidinkin mielestä. Kuinkakohan se pikkuinen siellä pärjää? Mitä sinne puetaan päälle? Niin, mitä satujumppaan muuten puetaan päälle? Kertokaahan te kokeneemmat!

Vaikka tänäänkin on ripisinyt vettä vähän joka välissä, on syksyssä kuitenkin oma viehätyksensä - Alkaa kaikki uusi ja jännä! :)

Pilkkuja ja pitsiä

Tunnustan, että olen melko huono shoppailemaan vaatteita. Aika helposti löydän ylensä syyn olla ostamatta. Kangaskaupoilla sen sijaan hullaannun täysin, ja vaikka menenkin ostamaan jotain tiettyä, palaan kotiin kassi kankaita täynnä. Jyväskyläläinen Kestovaippakauppa on tässä suhteessa aika paha paikka. Ihania kuoseja on hyllyt täynnä. Erityisesti somia ja laadukkaita trikoita on paljon. 

Perjantaina kuitenkin kuljin kaupassa laput silmillä, sillä tarkoituksena oli ostaa ainoastaan yksiväristä harmaata trikoota sekä muutamaa eriväristä pilkkutrikoota. Ihania Jersey dots-pilkkukankaita löytyikin useassa eri värissä. 

Ja mitä näistä syntyy? No rusettipioja tietenkin. Blogikirppiksen jälkeen aika moni on kysellyt pipoja ja ompelenkin näitä tilauksesta. Jos siis haluat rusettipipon itsellesi tai jollekulle pikkuiselle, niin hihkaisehan kommenttikenttään, sähköpostiin tai Facebookiin. :)

Blogikirppiksellä joku esitti myös toiveen piposta, jossa olisi pitsinen rusetti. Löysin aika kivaa joustopitsiä, mutta rusettiin se on ehkä liian kapeaa. Sen sijaan pelkkä pitsinauha pipon alareunassa voisi olla aika kiva, vai mitä?

Leikki vieköön -kirjan arvontaan on tullut kivasti kommentteja. Muutama päivä on vielä aikaa osallistua, joten jos haluat kirjan itsellesi, niin käyhän kommentoimassa. Arvontapostaukseen pääset TÄSTÄ. 

Iloa uuteen viikkoon! 

LEIKKI VIEKÖÖN! -ARVONTA

Heinäkuun alussa kirjoittelin Meillä leikitään! -tekstissä siitä, kuinka äitinä saan osallistua melko paljon kolmevuotiaamme leikkeihin enkä aina osaa innostua nukeilla, nalleilla tai Littlest Pet Shopeilla puhumisesta. Mietin, kuinka ihanaa olisi, jos osaisin keksiä leikkejä, joihin itsekin voisin heittäytyä, ja unohtaa kokonaan leikkiväni. 

Kuin tilauksesta muutama viikko sitten Tammi julkaisi Leikki vieköön -kirjan, joka todella rikkoo leikin rajoja. Oikeastaan se haluaa sanoa, että leikillä ei ole rajoja. Kuka vaan voi leikkiä, missä vaan ja miten vaan. Leikkiin ei tarvita valtavaa määrää leluja, vaan parhaat leikit syntyvät arkisista asioista - kun vaan muistaa pitää leikkituntosarvet sopivasti ojossa! 

Leikki vieköön! -kirjan tekijät, taiteen ja lastenkulttuurin ammattilaiset, Kaisa Järnefelt, Meiju Niskala ja Anne Vasko, ovat luoneet upean ideapankin, jonka avulla niin pienempi kuin isompikin pääsee hauskan tekemisen äärelle. Kirjassa ei esitellä perinteisiä leikkejä tai pelejä. Sen sijaan se esittelee 50 leikkisyötettä, jotka johdattelevat tutkimaan itseään, kotiaan, lähiympäristöään ja ympäröivää maailmaa kaikilla aisteilla ja uusista näkökulmista. Vai miltäpä kuulostaa väärinpäinpäivä, jättidominon tekeminen tai väripäivän viettäminen?

Kirja tarjoaa puuhaa monenikäisille. Kaikkeen ei vielä kolmevuotias jaksa keskittyä, mutta sellainen, mihin jaksaa, saa myös äidin innostumaan, mikä onkin ihan mahtavaa! Jättidominon kasaamista jo kokeilimme ja kirjan innoittamana myös maalailimme suuria pihakiviä vesiväreillä. Vanhempi lapsi taas voi löytää kirjasta kiinnostavia juttuja ihan itse ja innostua sen avulla tutkailemaan maailmaa vähän uudesta vinkkelistä. Tämän opuksen äiti voi iskeä käteen kahdeksanvuotiaalle, joka valittaa tekemisenpuutetta! Loistavaa, vai mitä?

Leikki vieköön on oikea hyvänmielenkirja. Avasin kirjapaketin malttamattomana autossa Postin pihassa rankkasateen ropistessa ympärillä. En malttanut päästää kirjaa käsistäni ennen kuin jokainen sivu oli katsottu. Hauska ulkoasu ja kuvitus saa hymyn huulille! Pientä hykertelyä saa myös aikaiseksi ajatus iloagentiksi ryhtymisestä tai kodin äänimaiseman purkittamisesta..

Jos teillä kaivataan tekemistä ja haluat tutustua tähän kirjaan tarkemmin, sinulla on nyt siihen mahdollisuus. Osallistumalla arvontaan, voit voittaa tämän oivan leikkiopuksen itsellesi!  Arvonta alkaa nyt ja päättyy 21.8.14 klo 23.59. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen tai blogin Facebook-sivuille. Tupla-arvan saat olemalla blogini kirjautunut lukija tai Facebook-tykkääjä. Mainitse kommentissasi arpalipukkeiden määrä! :)

Voihan Leikki vieköön! - Onnea arvontaan! 

Less is more

Vähemmän on enemmän -ajattelun on viime aikoina tainnut omaksua yksi jos toinenkin perheemme naispuolisista asukkaista. Isosisko makasi eilen sohvalla kattoa katsellen ja pitkän mietiskelyn jälkeen tummasi :"Äiti, pitäsköhän toi katto myydä Torissa?"

Jep. Ylimääräisistä tavaroista luopuminen on tainnut olla äidinkin puheissa aika monta kertaa viime päivinä. Blogikirppiksellä myin paljon pientä sisustustavaraa, ja sen jälkeen olkkarista hävisi myös sohvapöytä. Olkkarin vieressä oleva huone toimii tällä hetkellä telkkarihuoneena, sillä keväällä siirsimme kokeeksi television pois olohuoneesta. Se on ollut niin hyvä ratkaisu, että televisiohuone taisi tulla meille pysyvästi. Väliaikaiskalusteet joutavat pian myyntiin, jotta tilalle voi hankkia jotakin pysyvämpää. Olen sisustajana aika laiska ja saamaton (ja tyhmäkin joskus). Pakko on siis myydä vanhaa pois, että saa jotakin aikaiseksi. Telkkaria ei ole kiva katsoa lattialla istuen. Paitsi lasten mielestä.

Olkkarikuvien myötä toivotan kivaa keskiviikkoa kaikille! :)

Paketti

Sadepäiväkin voi alkaa hauskasti, jos heti aamulla postista voi hakea kivan paketin! Pahvikääreestä kuoriutui huisin hauska kirja, johon täällä parhaillaan tutustumme. Nyt jo voin luvata, että monessa lapsiperheessä tämä kirja tulee enemmän kuin tarpeeseen! ;)

Leikki vieköön -kirjaan saatte pian tutustua tekin, joten pysykäähän kuulolla! Kuten ensimmäisestä kuvasta huomaatte, kirjoja tuli kaksin kappalein, joten arvontaakin pukkaa lähiaikoina! :) 

Raparperi-sitruunamehu

Keväällä siirsin äitini pihasta vähän raparperiä omalle pihamaallemme. Istutin raparperit jätelaudasta tehtyyn istutuslaatikkoon, jossa ne ovatkin viihtyneet kovin hyvin. Siirto varmaankin verotti kasvua hieman, mutta kyllä laatikosta on raparperinvarsia käyty poimimassa milloin mihinkin piiraaseen pitkin kesää.

Nyt katkoin loputkin varret ja tein naapurin vinkistä raparperimehua, johon lisäsin reilusti sitruunaa ja sitruunamelissaa, jota kasvaa toisessa istutuslaatikossa ihan valtavasti, enkä ole sille keksinyt oikein muutakaan käyttötarkoitusta. Raparaperi-sitruunamehusta tulikin oikein raikasta kesäjuomaa. Kivennäisveteen laimennettuna se peittoaa mennentullen kaupan limpparit!

Raparperi-sitruunamehu

1 kg raparperia
1 sitruuna
sitruunamelissaa
vettä 
sokeria

Laita pilkotut raparperit ja viipaloidut sitruunat sekä halutessasi sitruunamelissat ämpäriin. Kaada päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että raparperit peittyvät. Anna tekeytyä kylmässä kolme vuorokautta. Siivilöi mehu ja lisää 1/2 kg sokeria mehulitraa kohden. Kiehauta mehu, jotta sokeri liukenee. Jäähdytä, pullota ja säilytä jääkaapissa. Laimentaa voit veteen tai kivennäisveteen. 

Viimeiset raparperit voi siis käyttää näin. Yrttilaatikossa kasvavasta basilikasta aion tehdä pakastimeen pestoa, mutta olisikos jollakulla vinkkejä sitruunamelissan käyttöön?

P.S. Raparperikuva on otettu kesäkuun alkupuolella. Ei nimittäin ole ruoho enää noin vihreää tässä pihassa näiden helteiden jälkeen. Kastellahan olisi tietty voinut.. ;)

Sitruunainen vadelma-juustokakku

Minäpä kävin marjastamassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Sanotaan, että vattuja ei nyt juuri ole, mutta ihan sattumalta löysin sellaisen apajan, että ihan innostuin! Hommaa meinasi haitata pienoinen ampparikammoni, jonka takia vattusanko oli lentää nurin kerran jos toisenkin. Jonkun litran kuitenkin sain marjoja kotiin asti. Pakastin suurimman osan ilman sokeria pieniin Minigrip-pusseihin, jotta perheemme pienimmäinenkin saa niitä syksymmällä maistella.

Piiraaseen piti kuitenkin vähän jättää, sillä jo pitkään olen haaveillut tekeväni vadelma-sitruunapiirakkaa, jota eräs ystäväni joskus tarjosi minulle. Ohjetta ei ollut, joten itse oli kehiteltävä. Omasta versiostanikin tuli aika herkkua. Tässäpä siis ohjetta teillekin!

Sitruunainen vadelma-juustokakku 

Pohja:

150 g voita

1 1/4 dl sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

300 g tuorejuustoa

2 munaa

1/2 sitruunan mehu

1 dl sokeria

Vadelmia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Sekoita täytteen aineet ja kaada pohjan päälle. Ripottele päälle vadelmat. Paista puoli tuntia 200 asteessa.

Kivaa perjantaita ja samalla viikonloppua kaikille! :)

LUMOAN

Käytän koruja melko hillitysti, mutta tietyt korut merkitsevät minulle paljon. Arkena korvissani on yleensä napit ja nimettömässäni sormukset. Joskus harvoin, lähinnä juhlissa, käytän näyttävämpiä korviksia tai kaulakoruja. Korut, joita käytän lähes päivittäin, ovat minulle jollain tapaa tärkeitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kihla- ja vihkisormukseni.

Jo lapsena suhtauduin koruihin melko tunteella. Voi sitä itkun ja surun päivää, kun hukkasin ensimmäisen luokan päätteeksi kummitädiltäni saadulla rahalla ostetun pienen valkokultaisen sormuksen ja voi sitä onnea, kun isäni löysi sormuksen pihanurmikolta metallinpaljastimen (!) avulla. Tuo pienenpieni sormus on minulla edelleen tallessa, ja sitä katsellessani pystyn vieläkin käymään läpi samat tunteet, joita korun saaminen, pitäminen, hukkaaminen ja löytyminen minulle lapsena aiheuttivat.

Kun esikoisemme syntyi, kävi lapsen nimen tatuoiminen ihooni mielessäni pienen ohimenevän hetken. Kun tammikuussa saimme perheeseemme pikkusiskon, ajatus nosti jälleen päätään. Hetken pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lapset ovat vartalooni jo merkkinsä jättäneet. Ei tatuointia siis minulle.

Halusin kuitenkin myös molemmista lapsistani jonkinlaisen vihkisormuksen kaltaisen muiston, jonkin jota voin kantaa mukanani silloinkin, kun lapset eivät enää ole samanlaisia iho ihoa vasten eläviä takiaisia, kuin he nyt vielä ovat. Kun näin ensimmäistä kertaa Lumoan tekstikoruja, päätös oli selvä. Halusin korun, jossa on lasteni nimet! Hetken aikaa siinä meni, sillä tuolloin pikkusisko asusteli vielä vatsassani, ja halusin tilata korun vasta, kun hän olisi syntynyt. Vihdoin kuitenkin sain toivomani ja kaunis se on! Tämä koru tuntuu rakkaalta jo ensisilmäyksellä, ja tulen varmasti kantamaan sitä kaulassani mahdollisimman paljon.

Kalleinkaan jalokivi ei ole todellinen aarre, jos sillä ei ole kantajalleen merkitystä. Tämä koru on aarre! Toisessa tekstilaatassa lukee esikoisen ja toisessa kuopuksen nimi, tekstit ovat laattojen vastakkaisilla reunoilla ja laattojen välissä on kristallisydän. Ketjun pituudeksi valitsin 45 cm, jotta voin käyttää korua melkein minkä tahansa vaatteen kanssa, eikä koru heilu tiellä arjen askareissa. Tekstilaatat ovat harjattua hopeaa ja kirjaimet käsintaottuja.

Lumoan korut ovat oiva lahja kenelle tahansa, sillä jokainen ihminen lumoaa ja ansaitsee oman korunsa! Soma kummilahjaidea on vauvan nimellä varustettu laatta. Tekstilaatta sopii mainiosti myös rippilahjaksi, huomenlahjaksi tai vaikkapa äitien- tai isänpäivälahjaksi. Tekstiä, riipuksia ja ketjun pituutta vaihtelemalla korusta saa tehtyä helposti omanlaisensa. Lumoan tuotteet ovat suomalaista designia ja korut suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa käsityönä.

Kahden laatan ja sydänriipuksen setti on Lumoan uusimpia korukokonaisuuksia. Sitä pääset katsomaan TÄSTÄ LINKISTÄ. Tulevaisuudessa Lumoalle on tulossa myös muita useamman laatan kokonaisuusksia. Klikkaahan itsesi LUMOAN sivuille, jos yritys ei ole sinulle vielä tuttu!

*tuote saatu alennettuun hintaan bloginäkyvyyttä vastaan.

Villikili - ihana kotieläintila Keski-Suomessa!

Viime kesänä kävimme Korkeasaaressa ja tänä kesänä ennen juhannusta Ähtärin eläinpuistossa, mutta eilinen retki Villikilin kotieläintilalle vei kyllä mennen tullen voiton näistä suuremmista eläinpuistoista! Villikili sijaitsee Laukaassa, Tarvaalan kylässä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä.

Voiko ihanampaa paikkaa olla? Päättömästi kirkuvan puolivuotiaan sekä kinastelevien 2- ja 3-vuotiaden kanssa vietetyn hikisen automatkan jälkeen päädyimme keskelle täydellistä maalaismaisemaa. Peltojen ja metsän keskellä sijaitsee maatila, joka tarjoaa todellisia eläinelämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin.

Villikilissä maatilan eri eläimet elävät sulassa sovussa keskenään. Suurin osa eläimistä saa kulkea vapaana maalaistalon pihapiirissä ja pelloilla ilman sen kummempia aitauksia. Yhdellä nurkalla kuopsuttaa kanoja ja keskeltä viljapeltoa pilkottavat valkoisen lampaan korvat. Aasi, poni ja muuli ovat lähteneet päiväkävelylle, ja mikropossu Bert seurustelee navetassa kanien kanssa. Lähes hevosenkokoinen (mikäköhän rotu lienee) koira lepää varjossa, ja ympärillä juoksentelee muutama pienempi lajitoveri. Lehmä ja hevoset käyskentelevät omissa aitauksissaan.

 

Missä muualla enää pääsee oikeasti näin lähelle maatilaneläimiä, jos lähipiirissä kukaan ei omista maatilaa? Ei meidän lapsemme ainakaan missään. Ehkäpä siksi varsinkin isompi oli aika haltioissaan siitä, että esimerkiksi kaneja ja marsuja sai vapaasti syöttää ja silitellä. Pientä hämmennystä aiheuttivat mikropossu Bert ja hänen kaverinsa lammas (jonka nimeä en muista), jotka olivat kovin hanakasti kimpussamme, kun päätimme panna piknikin pystyyn pihassa olleelle vanhalle hetekalle. Siinä taisivat päätyä karjalanpiirakat ja viinirypäleet parempiin suihin, mutta onpahan ainakin muistelemista.

Suuri kiitos Tuula ja Villikili! Varmasti tulemme viimeistään ensi kesänä taas tervehtimään hassunhauskoja maatilaneläimiä! Onko Villikili teille muille tuttu paikka?

Osoitteen ja paikan aukioloajat voi muuten tarkastaa osoitteesta www.villikili.fi. Kannattaa vielä soittaa ennen retkeä sivuilla olevaan puhelinnumeroon varmistaakseen, että paikalla on varmasti joku, joka voi esitellä tilaa!

Luopumisen tuskattomuus

Kyllä kuulkaa täällä Keski-Suomessakin osataan! Lauantainen blogikirppis oli menestys, kuten jo Facebookin puolella nopeasti huikkasinkin. Myyjiä oli tupa täynnä, ja jo ennen kirppiksen aukeamista asiakkaita oli jonoksi asti. Eikä jono ollut kovin lyhyt. Vai mitäpä tuumaatte seuraavasta kuvasta?

Tavara vaihtoi myös mukavasti omistajaa. On paljon mukavampaa myydä itselle tarpeettomat tavarat saman päivän aikana, kun viedä rompetta itsepalvelukirppikselle ja ravata monta kertaa viikossa järjestelemässä pöytää. Kun on itse myyntipöydän takana, pystyy myös hinnoista tinkimään, jos tarkoituksena on lähinnä saada tavarat pois omista käsistään. Helppoa! Minä tykkäsin tapahtumasta niin, että olen ehdottomasti mukana, jos blogikirppis järjestetään täällä uudestaan. Kiitos vielä Katriina, joka oli itse pääjehu tapahtuman järjestämisessä ja jolta muuten tämän postauksen kuvatkin on lainattu! :)

Kirppiksen myötä innostuin panemaan Toriin myyntiin myös vanhan sohvapöytämme ja sehän menikin kaupaksi todella nopeasti. Ihanaa, kuinka tavarasta luopuminen voikaan saada aikaan hyvän mielen! Nyt on olkkarissa taas tilaa temmeltää, kun iso pöytämöhkäle on pois ja blogikirppiksen myötä kaapeissa taas hieman enemmän tilaa. 

Lopuksi vielä asiaan, josta minun piti kirjoitella jo aiemminkin, mutta unohdin kokonaan. Tarkkasilmäinen on saattanut jo huomata, että Kotvasia-blogi on nyt osa Indiedays inspirationia. Portaaliin kuuluminen ei muuta blogini sisältöä eikä näy teille muuten kuin Inspiration-jäsenpalkkina blogin oikeassa reunassa sekä vaihtuvana mainosbannerina blogin yläreunassa. Toivon, että portaalin avulla yhä useampi lukija löytää tiensä blogiini! Pysythän sinäkin mukana! :)

Voi mitä printtejä! - Sari Pelho Design

Jokin aika sitten törmäsin Facebookissa ihaniin mustavalkoisiin printteihin ja aloin selvitellä tekijää niiden takana. Kävi ilmi, että printit ovat tässä ihan lähikulmilla asuvan Sari Pelhon käsialaa.

Otin yhteyttä Sariin, ja pian hän kiikuttikin kotiovelleni muutamia korttejaan ja yhden julisteen. Ei voi muuta sanoa, kun että tämä mamma on aika taitava piirtäjä! Vai mitäpä tuumaatte seuraavista?

Sari kertoi, että hän ei juurikaan suunnittele piirustuksiaan eikä koskaan varsinaisesti ala piirtää luodakseen uuden printin. Sen sijaan hän piirtelee perheen arkiaskareiden lomassa, kuten vaikkapa lasten kanssa aamupalapöydässä. Usein näistä hetkistä sitten syntyykin kuvia, jotka pääsevät jatkojalostukseen ja lopulta tällaisiksi ihaniksi korteiksi tai julisteiksi asti.

Alun perin ideana oli tehdä kortteja, joiden lähettämiseen lapsikin voi osallistua värittämällä kortin itse. Siksi suuri osa korteista on mustavalkoisia ja kartonki, jolle printit painetaan, on väritykseen sopivaa. Ajatus on ihana, mutta saatuani kortit käteeni mietin, hennoisinko itse antaa näin ihania kortteja kolmevuotiaan väritettäväksi. Ehkä lapsi saisi jättää korttiin jälkensä, jos todella lähettäisin kortin jollekulle. Tällä kertaa nämä suloiset kuvat taitavat kuitenkin päätyä seinälle.

Kuvassa näkyvä mustapohjainen juliste on muuten osa Jyväskylän asuntomessujen kohteen Cube 170 lastenhuoneen seinällä olevasta liitutauluun piirretystä kuvasta. Kuvan tästä lastenhuoneesta voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Jos sinäkin innostuit Pelho Designin korteista ja julisteista, voit tilata niitä suoraan Sarilta Facebookin kautta tai käydä hakemassa Harjun paperista. Sari piirtää myös tilauksesta esimerkiksi muotokuvia. Näitä ja kaikkea muuta kivaa voit käydä tutkailemassa Pelho Designin Facebook-sivuilla.

*Postaus toteutettu yhteistyössä Pelho Designin kanssa.