Tää on teille!

Ystävänpäiväkortit jäivät lähettämättä tänäkin ystävänpäivänä. Ystävänpäivälahjojakaan ei tullut suuremmin osteltua eikä sydänsuklaarasiaa tai muuta hempeää taida olla liiemmin tiedossa kummalekaan tämän parisuhteen osapuolista. Viime vuonna taisin sentään leipoa muutaman ruman ystävänpäiväleivoksen.

Teitä ihania on kuitenkin paljon. On lapsuudenystäviä, kouluvuosien parhaita kavereita, ystäviä opiskeluajoilta, ystäviksi muuttuneita työtovereita, äitiystäviä ja blogiystäviä. Joidenkin ystävien kanssa ei ole tavattu vuosiin ja toisia taas tulee nähtyä joka viikko. Toisia näkee harvoin, mutta maratonpuhelut pitävät linjat varattuina usein.

Perimmäinen seikka ystävyyssuhteessa taitaa olla se, että joskus ystävien välillä on ollut side, jokin vahva yhdistävä asia. Ystävä on jättänyt jäljen. Vaikka yhteydenpito ystävään on jostain syystä loppunut, jälki on vahva. Monet pienet asiat muistuttavat minua lapsuudesta ja leikeistä ystäväni kanssa. Teinivuosien ystävyyssuhteet ovat puolestaan olleet muokkaamassa sitä, mitä nyt olen. Aikuisempana saatuihin ystäviin puolestaan on helppoa ottaa yhteyttä pitkänkin yhteyshäiriön jälkeen. Heidän kanssaan tietää olevansa ihan sama tyyppi kuin tutustumishetkellä. Heille ei juuri tarvitse selitellä.

Ystäväni, oletpa sitten se lapsuusvuosieni "paras kaveri", yksi nykyelämäni tukipilareista tai jotakin siltä väliltä, voit tietää, että olet ajatuksissani! <3

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille murusille! :)