Jännitystä huutokaupassa

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa huutokaupassa, ja se oli jännittävintä, mitä elämässäni on pitkään aikaan tapahtunut! Huudettavana oli paljon mahtavia antiikkihuonekaluja, jotka matkasivat uusiin koteihinsa näin antiikista mitään tietämättömän mielestä todella edullisesti. Jos Ikeasta saa kivan vaatekaapin muutamalla satasella, tänään olisi samalla hintaa voinut huutaa TODELLA HIENON JA VANHAN vaatekaapin.

Itse en kuitenkaan ensikertalaisena uskaltanut lähteä kilpailemaan mistään kovin massiivisista huonekaluista, mutta jotakin sentään minäkin sain huudetuksi. Nyt portaikkomme alla pientä tuunausta odottelee vanha puinen lipasto. Lipasto ei ehkä tässä huutokaupassa ollut sitä kaikkein kysytyintä tavaraa, eikä sitä varmasti lasketa minkään tason antiikiksi, mutta minun tarkoituksiini lipasto sopii erinomaisesti. Aikomuksena olisi maalata lipasto valkoiseksi ja vaihtaa siihen jotkut kivat vetimet. Hieno siitä vielä tulee, uskokaa pois!

Kaupattavana oli myös kaksi aivan ihanaa puista lasten tuolia, joiden vuoroa odotin kovasti. Koska huutokauppa kesti useita tunteja, päätin välillä käydä täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni ja lähdin äänestämään. Olin poissa kokonaiset kymmenen minuuttia, ja kappas, himoitsemani iki-ihanat tuolit oli myyty! Parasta olisi, että oikea ehdokas voittaa presidenttikisan..

Tässä vielä pari kuvaa ensimmäisestä huutokauppaostoksestani, jonka sain huiman jännitysnäytelmän jälkeen itselleni.  Tuunatusta versiosta kuvia seuraa myöhemmin.