"Elämäntapa, jossa sosiaalisen elämän keskipisteenä on koti." Tällaisen selityksen olen joskus jostakin lukenut nykyään kovin muodikkaalle kotoilu-termille. Suomalaisille kotoilun toi tunnetuksi viimeistään Anu Harkki viime syksynä MTV3-kanavalla esitetyllä Koto-ohjelmallaan.
Olen tietämättäni koko termistä harrastanut kotoilua jo pitkään ja pidän kovasti kaikesta kotoiluun liittyvästä: teen paljon käsitöitä, tuunaan kirpparilöytöjä, sisustan, leivon, laitan ruokaa, käperryn villasukat jalassa sohvan nurkkaan hyvä kirja seuranani ja vietän mielelläni aikaa kotona oman perheeni kanssa.
Oma kotoiluni on kuitenkin aina ollut vastapaino joko opinnoille tai työelämälle. Työviikon jälkeen viikonlopun kotielämä on tuntunut mahtavalta ja on ollut suorastaan ylellistä saada olla vain kotona ja tehdä kotiasioita.
Nykyään elämäni on pelkkää kotoilua ja sosiaalisen elämäni keskipisteenä todella on koti. Vaikka on ihanaa saada seurata tyttäreni kasvua ja kehitystä, joudun tunnustamaan, että kaipaan usein kotielämän vastapainoksi työelämää. Arvostan kotiäitejä todella, mutta minä en ehkä jaksaisi olla kotona kovin montaa vuotta yhtäjaksoisesti. Pidän työstäni opettajana paljon ja kaipaan niin oppilaita kuin työyhteisöäkin.
Älkää käsittäkö väärin, en aio vuodattaa tässä blogissa sitä, kuinka kamalaa ja raskasta kotiäidin elämä on. Minun on vain täytynyt tehdä töitä oppiakseni nauttimaan kotona olemisesta ja sietämään aikaansaamattomuuden tunnetta, jonka minussa aiheuttaa se, etten tällä hetkellä käy töissä. Jotta en kokisi oloani aina niin aikaansaamattomaksi, aion kirjoittaa tässä blogissa kaikesta siitä, mitä päivittäin saan aikaiseksi. Ja koska alan myös pikkuhiljaa nauttia tästä tekemättömyydestä, aion kertoa tässä blogissa myös niistä arkisen ihanista hetkistä, joiden ansiosta kotona oleminen on usein myös kerrassaan ihanaa!
Jos joku vielä sattuu saamaan blogistani inspiraatioita oman kotoilunsa täytteeksi, sen parempi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät kommentin! :)